Murentaako talkoistaminen brändivarallisuuden

Maanantai 30.1.2012 klo 5:23 - Heli Sirkiä

Viime viikolla tutkin henkilöbrändin taloudellista puolta tekijänoikeuksien ja muun juridiikan kautta. Brändiajattelussahan keskeistä on Brand Equity, brändipääoma joka tulisi nähdä varallisuuseränä. 

Henkilöbrändi voi luoda teoksia, jotka saavat tekijänoikeussuojaa. Tavallaan kyse siinäkin on osaamisen tuotteistamisesta. Tekijänoikeus suojaa oikeudenomistajan yksinoikeutta määrätä teoksen kappalevalmistuksesta sekä jakelusta, eli yleisön saataville saattamisesta. 

Jos ja kun tarkoituksena on ollut tuoda taiteilijalle tai luovan työn tekijälle mahdollisuus turvata ansionsa, tuntuu tekijänoikeuden murentaminen lähinnä riistämiseltä. Jos teoksilta viedään markkina-arvo, ja kaiken pitäisi olla ilmaista, niin mikä on luovan työn tekijän palkka? 

Oikeuksia voidaan toki myydä, lisensoida ja siirtää. Jatkovalmistuksen kannalta usein onkin helpompaa myydä oikeudet kustantajalle tai julkaisijalle kertakorvauksella, joka on laskettu esimerkiksi teoksen arvioidun nettonykyarvon (NPV) mukaan. Tällöin se olisi korkeampi kuin kertajulkaisuoikeus.  

Se mitä en ihan tässä tekijänoikeuskeskustelussa ymmärrä, on se, että toisaalta puhutaan kovasti henkilöbrändäämisestä ja samalla puhutaan tiedon tai teosten ilmaisesta jakelusta.

Jos tekijänoikeus murtuu, niin mitkä ovat henkilöbrändin varallisuuserät? 

Älykkäät puhelimet, tyhmät kuluttajat ja brand reputation management

Sunnuntai 22.1.2012 klo 18:24 - Heli Sirkiä

Tänä jouluna moni löysi lahjapaketistaan älypuhelimen. Kaikki eivät valitettavasti ole osaamiseltaan diginatiivitason it-lukutaitoisia. En minäkään.  Ongelman luonne alkoi valjeta, kun puhelimeni piippasi viime torstaina ja sain operaattorilta tekstiviestin: "Liittymäsi luottoraja 500 eur on ylittynyt. Liittymääsi asetetaan luotonvalvonnan esto. Otathan viipymättä yhteyttä asiakaspalveluumme". 

Mitä ihmettä, ajattelin. Minullahan on operaattorilta paketti, jonka hinta on 39,90 e/kk enkä ole käyttänyt nettiä tai soitellut palvelunumeroihin. Onko joku kaapannut liittymäni, ajattelin ja soitin heti asiakaspalveluun. 

- Liittymässänne on saldo tällä hetkellä noin 900 euroa, kertoi asiakaspalveluhenkilö. Kysyin häneltä, miten tuo saldo on voinut syntyä. En ole ollut matkalla, en ladannut pelejä, en surffannut netissä enkä edes käyttänyt sähköpostia puhelimesta. Tarkoitus oli perehtyä puhelimeen rauhassa ja sitten vaihtaa liittymätyyppi. Minulla oli siis "Joustava 12000" liitttymää: "Sinulle jolle puhelin on tärkeä kumppani. 12000 yksikköä kaikkea". Olin sen kiireessä ottanut kesällä puhelinmyynnissä, kun halusin päästä kantavaäänisestä, "aivan" sanaa hokevasta puhelinmyyjästä eroon. Ajattelin, että otetaan se kallein paketti ja dataestoa en tarvitse, kun minulla ei vielä ole älypuhelinta - muutetaan se sitten, kun asia on ajankohtaista. Ja siinähän se ongelma olikin: puuttuva dataesto! Eipä Joustava 12000 sisältänytkään kaikkea, vain videopuhelut ja multimediaveistit - mutta ei datasiirtoa. Tiedonsiirtopalvelun hinta oli 1,52e/Mt. Asiakaspalvelusta laitettiin siltä seisomalta dataesto päälle ja minua neuvottiin tekemään pikaisesti kirjallinen reklamaatio netin kautta ja hakemaan kohtuullistamista. Niin teinkin. 

Miten parissa viikossa voi syntyä 855 euron datasiirtolasku

Kun tutkin asiaa, puhelimestani löytyi tieto: lähetetty data 22.12 Mt, saapunut data 540,67 Mt. Alakoulun laskuopilla saadaan yhtälö 562,79Mt x 1,52e = 855,44 euroa! 

Toiminnan naisena soitin heti seuraavana aamuna Kuluttajavirastoon, jonka sivuilla olikin varoitus älypuhelimella surffailusta. Mutta kun minä en ollut surffaillut missään! Sen sijaan puhelimeni näytölle oli ilmestynyt muutama päivä aiemmin "JoikuSpot" teksti wlan-verkon kohdalle. Ihan itsekseen ja pyytämättä. Vasta myöhemmin minulle selvisi, että tämä ohjelman avulla periaatteessa naapurini voisi imutella minun lukuuni laittomia ohjelmia verkosta - ilman että minä tietäisin asiasta. 

Ihmettelin myös, miksi puhelimeni virtapykälät olivat koko ajan alhaalla, vaikken edes käyttänyt puhelinta. Lopulta koko puhelin teki tiltin ja sammui. Kun puhelimesta oli virrat pois päivän, se palautui taas ennalleen ja JoikuSpot teksti oli kadonnut. 

Laittomasta käytöstä rikosilmoitus

Kuluttajavirastossa ihmeteltiin, miten noin lyhyessä ajassa syntyi noin paljon datasiirtoa. Epäilimme ohjelmistopäivityksiä, mutta laiton käyttökään ei ollut pois suljettu. Siispä soitin poliisin neuvontapuhelimeen ja sain ohjeet mennä tekemään rikosilmoitus. Rikosilmoitustiskillä sitten käy ilmi, että uudet puhelimet voivat ruksuttaa saldoa itsekseen 30e/pvä tai ladata ohjelmistopäivityksiä. Iltalehden mukaan 11-vuotiaan tytön perheelle oli tullut 500 euron lasku päivässä pelkistä ohjelmistopäivityksistä. 

Vielä tässä vaiheessa olin siinä uskossa, että luvaton naapurin netin käyttö on laitonta. Vaan ei! Kun kyseessä oli suojaamaton wlan, naapurin verkon käyttö ei enää ole rikos. Näin linjasi eduskunta vuonna 2011. Asiasta kirjoitti osuvasti mm. Petteri Järvinen US blogissaan. 

Asiaa tietysti edesauttaa se, että puhelimessani on tuo JoikuSpot Light, joka teki puhelimestani tietämättäni tukiaseman, jota ei edes voi salasanasuojata. Toki nyt kun tämän olen oivaltanut, minulla on mahdollisuus ostaa edullisesti vain 9 euron hintaan Premium-versio, jossa tuo suojausmahdollisuus on olemassa. Kiitos paljon, Nokia! 

Mitä tästä opimmekaan

Opetus 1:Reklamointi kannattaa aina! Ensin operaattorin asiakaspalvelu vastasi näin: 

"Kiitos yhteydenotostasi! DNA ei ole tapauksessasi korvausvelvollinen. Asiakas on itse vastuussa liittymänsä käytöstä ja hänen tulee huolehtia, että liittymässä on käyttötarpeita vastaavat palvelut ja estot päällä. Voin kuitenkin kohtuullistaa summaa asiakaspalvelullisista syistä. Voin hyvittää sinulle tuosta tiedonsiirrosta puolet. Hyvityksen summa on 422.87e ja hyvitys näkyy seuraavalla laskullasi. Kun saat kyseisen laskun voit halutessasi sopia maksusuunnitelmasta DNA:n luotonvalvonnan kanssa." 

Hieman myöhemmin asiakaspalvelusta soitettiin perääni ja ilmoitettiin, että koko datasiirto lasku oli hyvitetty. Se oli oikein mieluisa yllätys. Näitä vastaavia tapauksia on kuulemma tullut viime aikoina paljon. 

Opetus 2: Tiedä mitä ostat! Älypuhelin on tietokone, älä siis ole fiksun puhelimen tyhmä kuluttaja. Vastuu on Sinulla. Eduskunnan lakivaliokunnan tiedotteessa 4.2.2011 todetaan näin: 

"Valiokunta tähdentää, että tehokkain keino suojautua langattoman verkon luvatonta käyttöä vastaan on verkon pitäminen suojattuna. Valiokuntakäsittelyssä nousi myös esiin, että suojaamattoman verkon luvaton käyttö voi aiheuttaa internet-liittymän haltijalle taloudellista vahinkoa tapauksissa, joissa liittymän käytön laskutus perustuu siirretyn datan määrään. Valiokunta toteaa, että mainittu riski on olemassa jo nykyisin. Ainoa tehokas keino välttyä tällaiselta riskiltä on se, että omistaja suojaa verkkonsa."

Opetus 3: Poliisi voi pääsääntöisesti auttaa vasta siinä vaiheessa, kun jotain on jo sattunut. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että tietokoneeseen tai älypuhelimeen on jo päässyt luvattomasti joko haittaohjelma tai sitä on muuten laittomasti käytetty. Naapuri siis voi edelleen ladata elokuvia tai musiikkia lukuusi suojaamattoman verkon kautta. Pahimmassa tapauksessa sinä voit itse saada syytteet tekijänoikeusrikkomuksista, kuten tässä saksalaisen eläkeläisen tapauksessa. Minun tapauksessani poliisi ei voi auttaa, koska kyseessä ei ole rikos. Miten puhelimen datasiirtolasku syntyi jäänee siis mysteeriksi.

Kuluttajan valistaminen osa matkapuhelinalan maineenhallintaa

Tästä kokemuksesta viisastuneena, olen taatusti jatkossa itse aktiviinen kuluttaja. Sen sijaan pitkän miinuksen brändiinsä saa laitevalmistaja, jonka pakkauksessa ei ole mitään mainintaa JoikuSpotista saati puhelimen itsekseen tekemistä ohjelmistopäivityksistä. Ainoa löytämäni maininta palveluiden maksullisuudesta löytyi Navigaattori ilmaiseksi -oppaasta (s.3 pienellä fontilla): 

"Palvelujen käyttäminen ja sisällön lataaminen saattaa käyttää runsaasti tiedonsiirtoyhteyttä. Kysy palveluntarjoajaltasi tiedot tiedonsiirtomaksuista." 

Nettipoliisi Marko "Fobba" Forss kertoi Facebook viestissä tänään, että yleinen tapa ujuttaa haittaohjelma älypuhelimeen on naamioida ohjelma esim. peliksi, jonka käyttäjä lataa kaupasta. Hänen mukaansa erityisesti pelien mukana tulevat virukset ja muut haittaohjelmat voivat olla tulevaisuuden riskejä.

Itse toivoisin että alan toimijat - niin matkapuhelinvalmistajat, operaattorit kuin kauppiaatkin olisivat vastuullisempia toimijoita kuluttajien suuntaan. Myös poliiseilta toivoisin aktiivisempaa roolia, vähän samalla tavalla kuin kouluissa kampanjoidaan päihteiden vastaisesti "Raittiina Radalla". Harvan vanhemman resurssit riittävät perehtymään kaikkeen, mitä nopeasti kehittyvät netti ja älypuhelimet tuovat tullessaan. Halvemmaksi tulee valistus kuin damage control. Otettakoon sitten vaikka viestintä ja kuluttajavalistus osaksi poliisien UPJ:n henkilökohtaista pisteytystä. Pöllölaakson osumasta voisi saada extra-bonuksia. 

Miten istuu henkilöbrändäys suomalaiseen arvosceneen?

Maanantai 16.1.2012 klo 10:12 - Heli Sirkiä

Viime päivät olen pyöritellyt ajatuksia suomalaisesta arvomaailmasta ja miten henkilöbrändäys siihen oikein istuu. Päädyin kysymään kaksi kysymystä: 

1. Millainen on suomalainen arvomaailma ja mikä on sen viitekehys 
2. Mitä henkilöbrändäyksellä oikeastaan ymmärretään

Itseasiassa molemmat sanat - sekä brändi että arvo - voidaan ymmärtää hyvin monella tavalla. On siis hyvä ensin määrittää, mitä sanoilla tarkoitetaan. 

Brändi sanan historiahan tulee polttomerkistä. Karjankasvatuksen yhteydessä lyötiin eläimen kupeeseen polttomerkki, josta sen omistaja voitiin tunnistaa. Nykyään brändi sanaa käytetään markkinoinnin yhteydessä. Wikipedian mukaan se liittyy tuotteeseen tai palveluun, mutta sitä voidaan soveltaa myös yritykseen, julkiseen laitokseen, yhtyeeseen, henkilöön tai poliitikkoon.

Henkilöbrändi on merkitykseltään mielenkiintoinen: sillä voidaan tarkoittaa toisaalta julkisuuden henkilöä tai artistia, asiantuntijaa, yrittäjää tai laajemmassa merkityksessä ketä tahansa ihmistä, hänen maineen ja imagon yhdistelmää. Henkilöbrändin laaja merkitys on noussut käytöön erityisesti sosiaalisen median ja digitaalisen läsnäolon yleistyessä ja arkipäiväistyessä. Sitä käytetään usein  kuvaamaan henkilön digitaalista persoonaa. 

Suomalaiset arvot voidaan jäsentää Schwartzin arvoteorian mukaisesti ns. arvokehälle. Suomalaiselle yhteiskunnalle tyypillisiä arvoja ovat hyväntahtoisuus, turvallisuus, universalismi ja yhdenmukaisuus. Me siis arvostamme samankaltaisuutta, emme halua erottua massasta ulkonäöllisesti tai mielipiteillä, sekä haluamme tietynlaista vakautta elinoloihimme. Leikillisesti meitä voisi kai kuvata Muumimaaksi. Me emme arvosta vallan ja rahan tavoittelua, mutta toisaalta meillä ei ole myöskään vahvoja siteitä perinteisiin ja traditioihin, kuten monissa vanhemmissa kulttuureissa. Suomalaiset arvot ovat lähes päinvastaisia amerikkalaisessa kulttuurissa tyypillisille   arvoille, joissa korostuu mm. vahvasti suorittaminen sekä rahan ja yhteiskunnallisen vallan tavoittelu. Suomalainen arvomaailma korostaa yhteisen hyvän tavoittelua henkilökohtaisen menestyksen sijaan. Onko siis ihme, että meillä henkilöbrändäystä pidetään jonkinlaisena pyrkyryytenä tai itsekkäänä menestyksen tavoitteluna? 

Osaamistaloudessa ja verkoistumisessa on tärkeää tiedostaa ja tuoda oma osaamisensa esiin. Tätä henkilöbrändäys pyrkii tekemään. Vaan mitä tapahtuu, jos kulttuurissa tällaista pidetään itsekkäänä ja yhteisen edun vastaisena? Miten voimme tutustua uusiin, mielenkiintoisiin ihmisiin, jos oma erityisosaaminen olisi hyvä pitää omana tietonaan ja olla mahdollisimman samankaltainen? Miten voi syntyä uusia mielenkiintoisia tuttavuuksia ja keskusteluja, jos kontaktoimme ihmisiä vain työpaikan tai ulkokuoren perustella ja verkotumme vain samankaltaisten ihmisten kanssa? 

Psykologian professori Liisa Keltikangas-Järvinen ihmetteli kriittiseen sävyyn Suomen lääkärilehden kolumnissa marraskuussa 2010, miten nuori toimittaja halusi hänestä esimerkkitarinan henkilöbrändäyksestä päämäärän saavuttamisessa. Toimittaja oli sitä mieltä, että yksilön menestys riippuu tulevaisuudessa hänen brändistään, professori taas kysenalaisti näkemyksen, että olisi käyttänyt tutkimustyötään luodakseen tietynlaisen kuvan julkisuuteen ja tutkimustyö olisi antanut raamit hänen persoonalleen. Kolumni siteerasi toimittajaa seuraavasti: 

– Olen törmännyt jo kahden eri firman mainokseen, jotka lupaavat luoda ihmiselle sellaisen brändin, että hän UPJ-systeemin mukaisissa kehityskeskusteluissa saa sillä nostettua ns. henkiosaansa eli henkilökohtaisen osaamisen euromäärää palkassaan.

Toimittaja siis viittasi henkilöbrändäyksellä henkilökohtaisten taitojen ja osaamisen kehittämiseen tai esiintuomiseen siten, että sillä olisi vaikutusta palkkaukseen valtion uudessa palkitsemisjärjestelmässä (UPJ). (Esimerkiksi yliopistoilla on palkkausjärjestelmissään käytössä henkilökohtainen palkanosa) 

Hyvä esimerkki kahdesta täysin erilaisesta arvonäkökulmasta! Toimittaja halusi brändäyksellä vaikuttaa taloudelliseen menestykseen, professori oli sitä mieltä, että osaaminen ja asiantuntijuus pitäisi riittää. Ennen ehkä riittikin, että aloittaa tutkijanuran ja etenee siinä iän myötä. Ennen eläkkeistä ei tarvinnut huolehtia ja ikälisät kertyivät mukavasti pitkissä valtion työsuhteissa. Nykyään kilpailu työpaikoista kovanee, virkasuhteet ovat muuttuneet akateemisiksi pätkätöiksi ja oma osaaminen sekä sen tuoma lisäarvo pitää osata tuoda esille yhä paremmin. 

Turha vaatimattomuus ei ketään kaunista. Pyy ei ole parempi pivossa, sillä siellä sen arvo laskee yhtä varmasti kuin inflaatio nakertaa rahan arvoa nollakorkoisella pankkitilillä. Omasta osaamisesta saa olla ylpeä, sitä pitää arvostaa ja sitä pitää jatkojalostaa. Tämän vapaaehtoisen oman osaamisen jatkojalostuksen pitää myös näkyä yksilön tulokehityksessä, vaikka yhteiskuntamme paine sosiaaliseen yhdenmukaisuuteen on kova. 

Henkilöbrändäystä voidaan käyttää myös yhteisen hyvän luomiseen: sekä yrityksen menestyksen että yhteiskunnan kehittämiseen. Sen ei tarvitse palvella vain yksilöllisiä päämääriä. 

Muuttuva työ luo muuttuvia osaamistarpeita

Tiistai 27.12.2011 klo 12:35 - Heli Sirkiä

Työelämän muutokset ja yritysten kilpailukyvyn paineet luovat uudenlaisia tarpeita osaamisen kehittämiselle ja johtamiselle. Mutta kuka lopulta vastaa osaamisen kehittämisestä: yksilö vai yritys? 

Yrityksen henkilöstöjohtamisen kannalta vastaus olisi varmaan sekä että. Yritys valitsee henkilöt, joilla on oikeaa asennetta ja yritykseen sopiva arvomaailma sekä oikeanlaista osaamista: tietoa, taitoa,  kokemusta tai verkostoja. Jos henkilöllä on oikea asenne, niin osaamista voi aina kouluttaa. Väärä asenne ja vanhentunut osaaminen on huono yhdistelmä kaikille.

Millaista osaamista tarvitaan tulevaisuudessa?

Tehtävästä riippumatta, yksilöiltä odotetaan yhä vahvempaa perusosaamista ja valmiutta oppia uusia asioita. Kielitaito, tietotekniikka- sekä vuorovaikutustaidot korostuvat verkottuneessa ja digitalisoituneessa maailmassa. Meidän tulee osata ilmaista itseämme sujuvasti sekä kirjallisesti että suullisesti - ja eipä "kuullun ymmärtämisen" pakollinen oppimäärä tekisi pahaa kenellekään. 

Asiakas- ja asiakaspalveluosaaminen sekä talousosaaminen ovat myös erinomaisen hyödyllisiä taitoja. Ne ovat osa yrittäjyystaitoja, joita usein peräänkuulutetaan myös työntekijöiltä. Sitähän se yrittäjämäinen toimintatapa käytännössä tarkoittaa: ymmärrä numeroita ja asiakasta, sillä loppupelissä se on asiakas, joka maksaa sinunkin palkkasi. 

Esimiehet puolestaan tarvitsevat sekä ihmisten johtamistaitoja että taloustaitoja - vaan mistä siihen kaikkeen löytää aika? Ei mistään.  Yksilön kyky johtaa itseään korostuu entisestään tulevaisuudessa. Se pitää sisällään niin vastuun omasta työkykyisyydestä kuin osaamiskyvyykkyyksien kehittämisestä. Suotavaa on, että ne ovat samat kuin yrityksen liiketoimintastrategiassa - miksi muuten yritys niitä haluaisi kustantaa?

Yrityksen ja toimialan strategia määrittää osaamistarpeet

Työnhaun yhteydessä korostetaan oman osaamisen näkyväksi tekemistä. Vähintään yhtä olennaista on ymmärtää kohdeyritysten tarpeita ja miten he hankkivat osaamista: rekrytoidaanko sitä vakituiseen työsuhteeseen vai ostetaanko osaamista alihankintana? Eri aloilla on myös hyvin erilaisia tarpeita ja reunaehtoja: esim. verohallinnon tuntemus on hyvin spesifiä osaamista; kuntasektorilla taas korostuu kyky suoriutua lakisääteisistä velvoitteista mahdollisimman kustannustehokkaasti sekä kaupungin hallintokulttuurin tuntemus.    Haasteet ovat moninaisia: miten turvata hoiva-alan ammattitaitoiset työntekijäresurssit, kun budjetit ovat alijäämäisiä? Entä miten vastata monikulttuurisuuden tuomiin paineisiin julkisissa palveluissa nyt ja 5 vuoden kuluttua?

Siinä missä julkinen sektori painii tuottavuuspaineiden kanssa, nopean kasvun ja muutoksen toimialat kohtaavat aivan erilaisia osaamispääoman haasteita: dynaamisuus ja innovaatiot vaativat verkostoitumista, vuorovaikutusta, kokeiluja, yhteisöllistä oppimista ja strategisia kumppanuuksia. 

Tee osaaminen näkyväksi 

Yksilön kannalta henkilökohtainen osaamiskartoitus on kaiken a ja o. Osaamisen profiloinnilla voidaan tuoda yrityksen kannalta kiinnostava ja relevantti osaaminen näkyväksi. Jos taas yrityksillä ei ole hyvää käsitystä siitä, millaista osaamista heidän henkilökunnallaan on, niin miten organisaation osaamista voisi johtaa ja varautua hiljaisen tiedon poistumiseen henkilöiden eläköitymisen tai työpaikan vaihtamisen yhteydessä? 

Kun mietit Uuden vuoden lupauksia ja teet itsellesi ensi vuoden toimintasuunnitelmaa, aloita se kartoittamalla osaamisesi ja tee itsellesi henkilökohtainen oppimissuunnitelma. Mieti myös, miten tuo uusi osaaminen on mitattavissa ja miten se hyödyttää sinua työnhaussa tai työnantajaasi yrityksen menestyksen kannalta.

Hyvää ja kehitysmielistä Uutta Vuotta 2012! 

Osaamispääoman johtaminen digiajassa

Tiistai 20.12.2011 klo 6:53

Nykyisessä palvelu- ja tietoyhteiskunnassa yritysten arvo ja osaaminen muodostuu lisääntyvässä määrin inhimillisestä pääomasta, ihmisten osaamisesta. Yritystoiminnan riskit liittyvät myös inhimillisiin tekijöihin sekä aineettomaan pääomaan: brändeihin ja imagoon, maineeseen sekä aineettomiin oikeuksiin, kuten patentteihin, tavaramerkkihin tai lisensseihin. 

Henkilöpääoma, suhdepääoma ja rakennepääoma

Osaamispääoma muodostuu henkilöpääomasta, suhdepääomasta ja rakennepääomasta. Rakennepääomaan kuuluvat mm. teknologia, järjestelmät, arvot sekä osaamisen kehittäminen. Rakennepääoman avulla voidaan yksilöosaaminen siirtää organisaation osaamiseksi ja johtaa systemaattisesti. 

Osaamispääoman arvottaminen taseeseen on tunnetusti vaikeaa. Osaamiskartoitukset ja osaamisprofiilit ovat yksi keino tehdä osaaminen näkyväksi ja ennakoida tulevia liiketoiminnan edellyttämiä osaamistarpeita. Vaan miten henkilöbrändit istuvat tähän malliin? 

Henkilöbrändi vai digitaalinen persoona?

Sosiaalisen median myötä meille kaikille syntyy tavalla tai toisella digitaalinen persoona. Onko digitaalinen persoona sitten sama kuin henkilöbrändi? Mielestäni ei. Henkilöbrändiin pitäisi liittyä samalla tavalla mitattavaa osaamista ja ominaisuuksia kuin yritys- tai tuotebrändeihin; sen (markkina-)arvoa pitää pystyä taloudellisesti mittaamaan ja johtamaan.   

Miten henkilöbrändit sitten siirretään yritysten taseisiin? Yksi vaihtoehto on Leenamaija Otalan esittämät osaamispääoman mittarit ja indikaattorit, jotka kytketään yrityksen tuloskortteihin. Yhdelle organisaatiolle hyvä mittari voi olla "gurutason" osaajien lukumäärä tai heidän tuoma taloudellinen lisäarvo. Toinen mittari voi olla verkostojen laajuus, kolmas vaikka onnistuneiden tuotekehitysprojektien määrä. 

Siirrymmekö osaamiskartoituksista henkilöbrändiportfolioihin?

Ajatuksena ihmisten rinnastaminen brändeihin tuntuu hieman oudolta. Samoin ajatus "ihmisportfolioista". Eikö se kuitenkin ole nimenomaan lähellä osaamiskartoitusten perimmäistä tarkoitusta? Digiajassa tuntuisi oikeastaan luontevalta, että ihmisten laajat ja monipuoliset verkostot olisivat paremmin käytössä myös yrityksen osaamisen kasvattamiseksi. Uudet ideat ja erilaiset näkökulmat syntyvät parhaiten hyvinkin erilaisten ihmisten kohdatessa. 

Miten henkilöbrändiportfolioita tulisi johtaa? Se on ehkä vasta syntymässä oleva paradigma. Varmaa kuitenkin on, että sen tulee pohjautua osaamiseen ja verkostoihin. Vain tekemällä ne näkyviksi ja mitattaviksi, voidaan niitä johtaa. Henkilöbrändejä pitää myös huoltaa - siksi työhyvinvointi ja työkyvyn ennaltaehkäisevä hoitaminen tulee korostumaan entisestään. 

Pätkätyöt ja byrokratia

Lauantai 17.12.2011 klo 11:50 - Heli Sirkiä

Viime aikoina on paljon puhuttu "pakkoyrittäjyydestä" ja itsensä työllistämisestä. Vähemmän on puhuttu verokortilla tehtävistä keikkatöistä ja ketterän työntekemisen edistämisestä. Otan vertailun vuoksi kaksi esimerkkiä - toinen määräaikaisesta työsuhteesta isossa julkishallinnon organisaatiossa, toinen keikkatyö Eezyn kautta. 

Ison organisaation köhivä kone

Isossa organisaatiossa työtodistusta sai odottaa kolme viikkoa, vaikka kaikki todistuksen kirjoittamiseen vaadittavat henkilöt olivat saman katon alla kahdessa eri kerroksessa. Palkkatodistusta sai odottaa kuukauden, koska palkanmaksupäivä on kerran kuukaudessa. Silloinkin se tuli automaattisesti verkkopankkiin, josta työntekijä ei sitä osannut löytää.

Työsuhteen päätyttyä henkilö ilmoittautuu TE-toimistoon, jossa työttömyysturvalausunnon saamiseksi pitää esittää työtodistus ja selvitys työsuhteen päättymisen perusteista. Työttömyysturva-asiaa ei voi käsitellä ennen työtodistusta. Kassa tai Kela eivät puolestaan käsittele hakemuksia (päiväraha, asumistuki) ilman palkkakuittia. Kassan ja Kelan jonot ovat viikkoja, TE-toimistossa saattaa lausunnon saada viikossa, parissa.

Esimerkkitapauksemme henkilön työttömyysturvapäätöksen saaminen kesti kuukauden, josta siis 75% työtodistuksen odottamista. Extra-bonuksena iso organisaatio oli vielä linjannut, että verokorttia ei palauteta automaattisesti työsuhteen päätyttyä, vaan se tulee itse pyytää. Prosessin läpimenoaika oli siis kuusi viikkoa, josta viikko TE-toimistossa ja kolme päivää KELAssa. Se taisi olla ennätysaika. 

Eezyssä kaikki on toisin

Esimerkkihenkilömme oli löytänyt itse työkeikan ja halusi laskuttaa sen verokortilla. Hän ilmoittautui Eezyn extranetissä käyttäjäksi ja työkeikan tehtyään täytti muutamassa minuutissa laskutustiedot ja toimeksiannon lomakkeelle ja paino enteriä. Lasku asiakkaalle lähti Eezystä samana päivänä ja viikon kuluttua kyseltiinkin jo verokorttia palkanmaksua varten. No, sehän tietysti piti erikseen pyytää isosta organisaatiosta. Onneksi vastaava henkilö oli tavoitettavissa, eikä esimerkiksi koulutuksessa, palaverissa tai sairaana. 

Seuraavana päivänä verokortti olikin jo perillä Eezyssä ja sähköpostilla kysyttiin ystävällisesti, haluaako työntekijä palkkalaskelman ja työtodistuksen jokaisen keikan jälkeen erikseen vai sopimuksen mukaan. Samassa viestissä kerrottiin myös, että palkka lähtee maksuun saman päivän kuluessa. Wow! 

Erinomaista palvelua pieneltä, ketterältä Start-up yritykseltä! Keikkatyön tekeminen on ilo, kun hallinnolliset asiat rullaavat näin jouhevasti. Siitä on pakkoyrittäjyys kaukana :) 

When the going gets tough, the tough get going

Perjantai 9.12.2011 klo 12:52 - Heli Sirkiä

Menestyksessä on usein kyse rohkeudesta ja itsensä ylittämisestä. Niin ElämänTimantin metsästyksessäkin. 

Musiikki on oiva tapa virittää itsensä hyvään tunnelmaan ja motivoida jaksamaan vaikeuksista huolimatta. Yksi suosikkikappaleitani on Billy Oceanin "When the Going Gets Tough, The Tough Get Going" elokuvasta Vihreän Timantin metsästys (1984). Näinä aikoina tarvitaan juuri tällaista asennetta - rohkeutta ja uskallusta, suomalaista sisua ja positiivista tekemisen meininkiä. Joten, ei kun menoksi!

Videon voit käydä katsomassa YouTubesta. 

Henkilöbrändäys ja itsensä johtaminen työnhaussa

Torstai 1.12.2011 klo 12:37 - Heli Sirkiä

Sain tiistaina 29.11. käydä puhumassa Omaehtoisen työllistymisen tuki Otty ry:n tilaisuudessa oman osaamisensa johtamisesta työnhakijan näkökulmasta. Kävimme läpi tämän ajan trendejä, jotka vaikuttavat työmahdollisuuksiin ja toisaalta mitä mahdollisuuksia itsensä työllistäminen portfolio-uran kautta tarjoaisi.

Yleisö oli ihanan positiivinen ja kiinnostunut uusista näkökulmista, toisaalta myös haastavia kommentteja tuli. Luennoitsijaa tulee aina kyseenalaistaa, hyvä niin! 

Mukana oli myös Eezy-palvelusta Johanna Singh, joka kertoi millaisia mahdollisuuksia heidän kauttaan on markkinoida omaa työpanostaan ilman 'pakkoyrittäjyyttä'. Suosittelen lämpimästi tutustumaan heidän tarjoamiin mahdollisuuksiin.

Päällimmäiseksi tilaisuudesta jäi itselleni mieleen, että meillä on Suomessa todella paljon hyvää osaamista ja asennetta, joka etsii paikkaansa ja mahdollisuuksia luoda lisäarvoa yrityksissä. Toivon että onnistuin jonkinlaista kipinänpoikasta sytyttämään ja myöhemmin saamme kuulla, millaisia onnistumistarinoita on syntynyt. 

Yrityskulttuuri haastaa rekrytointiviestinnän

Tiistai 8.11.2011 klo 9:46 - Heli Sirkiä

Mediassa on jonkin verran keskusteltu tulevaisuuden johtamisen haasteista. Usein keskustelua käydään nuorten sukupolvien johtamisen näkökulmasta.

Vaan entä jos kyse onkin yrityskulttuurista? Miten yrityskulttuurista voisi viestiä oikealla tavalla, että yritykseen hakeutuisivat oikeanlaiset henkilöt? Vai tulisiko yrityskulttuuria muuttaa - onko sitä mahdollista muuttaa työnantajamielikuvan parantamiseksi?

Kirjoitan parhaillaan kirjaa henkilöbrändäyksestä ja itsensä johtamisesta. Tutkailen siinä sosiaalisen median ja kuluttajakansalaisuuden vaikutuksia sekä yksilön urasuunnittelun että yrityksen henkilöstöjohtamisen näkökulmasta. Mitä tapahtuu, jos yksilön ja yrityksen arvot tai näkemykset kolaroivat? 

Onko sinulla ehdotuksia tai mielipiteitä asiasta? Mielelläni kuulisin niitä. Voit kirjoittaa myös anonyyminä tai laittaa sähköpostia. Voiko yrityskulttuuri mielestäsi olla kilpailuedun luoja?

Global Dignity Day pisti miettimään

Torstai 20.10.2011 klo 11:09 - Heli Sirkiä

Olin eilen Global Dignity Day 2011 tapahtumassa kuuntelemassa huippupuhujia: kruununprinssi Haakonia, Pekka Himasta, John Hope Bryantia, Martti Ahtisaarta ja arkkipiispa Desmond Tutua.  Pitkästä aikaa sanoin ääneen WOW! ja nousin seisomaan ja taputtamaan. Illan tunnelma oli välitön ja sydämellinen, välittävä. 

Kaikki puhujat olivat omalla tavallaan loistavia ja heillä oli oma tärkeä näkökulma ja tarina kerrottavana. Suurimman vaikutuksen minuun kuitenkin teki John Hope Bryant, yksi Global Dignity hankkeen kolmesta perustajasta. 

Bryant muistutti, että on eri asia olla rahaton (broke) kuin köyhä (poor). Rahattomuus on tilapäinen tila, mutta köyhyys on seurausta siitä, että ihminen on ajatuksen ja mielen tasolla luopunut toivosta. 

"There is a difference between broke and being poor. Being broke is a temporary economic condition, but being poor is a disabling frame of mind and a depressed condition of your spirit, and you must vow to never, ever be poor again." - John Hope Bryant

Kysymys on siis paljolti itsetunnosta ja toisten auttamisesta omille jaloilleen. Ihmiseen on istutettava minä osaan, minä olen, minä teen asenne. Vain siten voimme oikealla tavalla tukea heikommassa asemassa olevia ja antaa heille tekemisen ja osaamisen kautta syntyvän tunteen merkityksellisyydestä. Jokaisen pitäisi saada kokea ammatillinen ylpeys siitä, että voi olla omalta osaltaan luomassa yhteistä hyvää ja työpanoksellaan kerryttää yhteistä verokantaa, jolla hyvinvointipalvelut kustannetaan. 

Osaaminen on asennetta, tietoa ja taitoja. Osaaminen on myös taloudellista lukutaitoa. Osaaminen syntyy vuorovaikutuksessa ja yhteisöissä; me tarvitsemme toisiamme.

Ihmisarvo ei kuitenkaan ole rahasta kiinni. Arkkipiispa Tutu totesi hyvin puheessaan, että emmehän me vauvaltakaan kysy, mikä hänen panoksensa on perheen budjettiin. Niinpä niin. Tuotos lapsilla on usein jotain ihan muuta kuin aikuisilla. Silti me rakastamme heitä ja he ovat sen arvoisia. 

Talouskriisin sijaan Bryantin mielestä nykyinen kriisi on pikemminkin hyveiden ja arvojen kriisi (crisis of virtues and values). Hyvin sanottu. Kysynkin: mikä on oikeus ja kohtuus nykyisessä yhteiskunnassa? Mitä on oikeudenmukaisuus?

Hän totesi myös, että tappio tekee johtajan (loss creates leaders). Totta tuokin. Vasta rankkasateen jälkeen voi nähdä sateenkaaren. 

John Hope Bryantin puheen voit katsoa kokonaisuudessaan täältä. Suosittelen! 

Mitä se ydinosaaminen oikein on?

Lauantai 8.10.2011 klo 9:16 - Heli Sirkiä

Jo 1990-luvulla liikkeenjohdon gurut C.K. Prahalad ja Gary Hamel lanseerasivat käsitteen ydinosaaminen (core competence). Sillä tarkoitetaan yrityksen tai yksilön kykyä tehdä asioita paremmin kuin muut. Se on siis erikoistumista johonkin, mutta siten, että sitä on kilpailijoiden äärimmäisen hankala kopioda. Se syntyy yksilön tai organisaation monipuolisista taidoista ja kokemuksista, joista on hyvä ammentaa luovasti erilaisiin innovaatiohin. 

Usein olen kuullut puhuttavan "huippuosaajista" tai "erikoistumisesta" kapea-alaisesti ajateltuna. Tosiasiassa ydinosaaminen voikin olla kyky luoda uutta nimenomaan monipuolisen ja laaja-alaisen taustan ansiosta. Rekrytointi on yksi tärkeä keino hankkia uutta osaamista orgnisaatioon. Joskus on nimittäin nopeampaa ostaa osaamista kuin rekrytoida ja kasvattaa sitä.

Kun tarkastelen asiaa työnhakijan näkökulmasta, huomaan usein, että ihmiset ovat jostain syystä sokeutuneet omalle osaamiselleen. Sitä ei joko nähdä tai osata arvostaa. Osaaminen määritetään tässä yhteiskunnassa aika kapeasti kouluihin ja kursseihin liittyvinä tietoina ja taitoina. Jotta voit olla osaaja, sinulle tulee olla siitä todistus - näin kärjistetysti.

Ensimmäinen haaste siis on oppia tunnistamaan ja paketoimaan oma osaamisensa sellaiseen muotoon, että se puhuttelee työnantajaa. Toinen haaste on osaamisen hyödyntäminen organisaatioissa - ottavatko uudet ideat ja erilainen ajattelu tuulta alleen, siirtyvätkö ne vähitellen organisaation kilpailukykyä tuovaksi osaamiseksi? 

Elämä ja työelämä on jatkuvaa oppimista ja itsensä kehittämistä. Hyvä työnantaja ymmärtää panostaa henkilökuntansa kehittämiseen. Hyvä työntekijä ymmärtää, että asenne ratkaisee: ydinosaamisen rakentaminen on loppupelissä itsestä kiinni. 

Mielenkiintoinen kysymys onkin, millainen organisaatio on valmis rekrytoimaan henkilöbrändejä, sen ydinosaamista nopeasti kehittäviä yksilöitä?

Putkiajattelusta oman osaamisen kehittämiseen

Sunnuntai 21.8.2011 klo 12:19 - Heli Sirkiä

Kirjassaan Älykäs itsensä johtaminen (Talentum 2006) Pentti Sydänmaanlakka kirjoitti osuvasti ihmisten elämänkaariajattelun putkimaisuudesta. On tyypillistä, että meillä on tiettyyn ikään mennessä koulut suoritettu, perhe perustettu, asunto hankittu - ehkä kesämökkikin. 

Kesällä kirjaa lukiessani hymähdin huvittuneena, niin osuvalta kuvaus kuulosti. Ajatelkaapa nyt: ensin päiväkotiputki, kouluputki, harrastusputki, opintojen valinta (ensimmäinen MURROS: mitä haluan elämältäni), opintoputki, armeijaputki - ja sitten pitäisi alkaa työputki. Mutta entä jos sitä ei enää olekaan? Missä ja miten nuoret (ja miksei vanhemmatkin) oppivat aktiivisesti itse suunnittelemaan, miten kehittää omaa osaamistaan työelämän tarpeisiin? 

Yrittäjähenkisyys ja oman osaamisen kehittäminen

Yrittäjämäinen työskentelyote edellyttää aktiivista ja toiminnallista otetta: nähdään ongelmia, joiden ratkaiseminen voisi tuottaa tuloja joko henkilölle itselleen tai hänen työnantajalleen. Vaan miten sellaisen ajattelumallin oppii, jos olemme tottuneet hyppämään ohjattuun putkeen? Aina joku on puolestamme miettinyt, mitä seuraavaksi pitäisi tehdä. 

Jatkossa voimme olla tilanteessa, että portfoliourat alkavat olla yhä tyypillisempiä ja ihmisillä monia ammatteja. Niitä kokemuksia, tietoja ja taitoja yhdistelemällä syntyy uudenlaista osaamista. Kouluttautuminen ja uudelleen kouluttautuminen alkaa olla yksilön työmarkkinavetovoiman ehto. Tieto ja osaaminen vanhenee nopeasti.

Monessa tapauksessa työnantaja tukee taloudellisesti työntekijän kouluttautumista. Vastuu oman osaamisportfolion johtamisesta on kuitenkin yksilöllä. Tiedätkö sinä, MIKSI haluat kehittää juuri tiettyjä taitoja ja miten se parantaa kilpailukykyäsi työmarkkinoilla?

Kouluttautuminen ei ole ilmaista. Joskus sitä joutuu tekemään omalla kustannuksellaan, joskus siihen saa tukea työnantajalta tai valtiolta (työvoimapolitiikka). Aikuisena kouluttautumisvastuuta ei voi ulkoistaa. Uusien tietojen hankkiminen, työtaitojen aktiivinen kehittäminen on elämän mittainen matka. Se on myös olennainen osa ansioluetteloa ja askel kohti uutta työtä. 

Työnhausta työn luomiseen

Sunnuntai 24.7.2011 klo 10:04 - Heli Sirkiä

Kesällä on aikaa lukea. Tänä vuonna lukulistallani on ollut mm. Leila Simosen Naiset ja raha, Jukka ja Katri Ojasalon B-to-B palvelujen markkinointi sekä Eckhart Tollen Läsnäolon voima. Kovin erilaisia teoksia, eikö totta? 

Itseäni on askarruttanut paljon ihmisten suhde rahaan, tavoitteisiin ja hyvinvointiin. Toisaalta Suomi tarvitsee kasvuyrittäjyyttä, toisaalta stressi ja menestyspaineet kuormittavat ihmisiä. Emmekä me ole kovin yrittäjähenkistä kansaa. Mikä siis neuvoksi? 

Jim Collins esittelee kirjassaan Hyvästä paras kolmen ympyrän siilikonseptin. Sosiaalialalle ja voittoa tavoittelemattomien organisaatioiden toimintaan hän on ottanut taloudellisen tuloksen tilalle resurssit. Mielestäni konsepti sopii erinomaisesti myös itsensä johtajmiseen, työnhakuun tai oman osaamisen markkinointiin ostopalveluina. Ydinkysymykset ovat: 

• Mistä olemme todella innostuneita?
• Missä voimme olla maailman parhaita?
• Mikä vaikuttaa resursseihimme? 

Rahan tavoittelun sijaan monelle lienee houkuttelevampaa tavoitella optimaalista vapaa-ajan ja rahan suhdetta. Jotkut ihmiset haluavat rikastua - ja se on ihan ok. Mutta toisille on tärkeämpää talodellinen turvallisuus ja eläkepäivien riittävä toimeentulo sekä riittävä aika virkistymiseen ja tärkeille ihmissuhteille. Oman osaamisen hinnoitteluun ja markkinointiin tulee suhtautua yhtä ammattimaisesti kuin B-to-B palvelujen markkinointiin: on mietittävä, mikä luo kilpailuetua ja miten rakentaa luottamukselliset win-win asiakassuhteet.  

Työnhaku on muuttumassa yrittäjämäiseksi työn luomiseksi. Siinä on avuksi henkilöbrändi sekä palveluiden markkinointi ja myyntitaito. Tästä lisää syksyllä.

Suomalaiset ovat kilpailullista kansaa

Perjantai 8.7.2011 klo 8:42 - Heli Sirkiä

Helteiset kesäpäivät edellyttävät vähän kevennystä näihin brändäysasioihinkin. Sain eilen ystävältäni Michael Huldenilta hauskan linkin BBC Travel uutisista, jossa nostettiin esiin Suomesta mm. eukonkantokisat, suopotkupallo sekä kännykänheittokilpailut. Mike on mm. opiskellut designia Italiassa ja pyörittänyt kansainvälistä mallitoimistoa Islannissa. Yhdessä mietimme, että tätäkö se suomalainen identiteetti, kulttuuri ja turismi sitten on? Totesimme, että kyllähän suomalaiset kilpailullista kansaa ovat, chilinsyöntikilpailujakin (naga) meillä järjestetään - joten miksei siis tuota energiaa voisi käyttää vaikka palveluliiketoiminnan markkinointiin? 

Paluupostissa sain suorasanaisen (aavistuksen turhautuneen) vastauksen, jossa näkemystä suomalaisesta katukuvasta, estetiikasta ja tosielämän roolipeleistä. Osui ja upposi. Luvalla julkaisen sen tässä: 

"But why use all this energy becoming an esthetic? Just take a look at the roleplays at the street and one can see that there are only invented identities. 

• Gigantti camera + Hong Kong kalastusliivi = I´m a professional photographer.
• A signature on the side of the car door like rally driver 9.90€ at Bilthema =I´m a rally driver
• 3€ for dark sunglasses from Lidl and a serious look = I´m a bad ass criminal
• Driving a japanese motorcycle with one hand and the other on one knee= I like to look like I just won a race (forgetting that no race driver drives like that or any other biker except after a race )
• 99€ H&M suit and a leasing Audi = I´m a multimillionaire

Case Linnanmäki - yritysbrändi ja johtajabrändi

Sunnuntai 3.7.2011 klo 10:50 - Heli Sirkiä

Tunnustaudun Linnanmäki faniksi. Tai ainakin jaan toimitusjohtaja Risto Räikkösen vision Linnanmäestä koko kansan olohuoneena, johon olisi mukava tulla viihtymään ja saada hyvän mielen elämyksiä. Tämä visio tuli esille jokunen vuosi kun haastattelin häntä ihan hyvässä hengessä sekä Linnanmäen historiasta että tulevaisuudesta.

Toki kyseessä oli promovideo eikä kriittinen journalismi. Minulle jäi silloin hänestä kuva asialleen omistautuneena henkilönä. Siksi hämmästyin todella Räikkösen reaktioita kohua herättäneessä tv-haastattelussa. Miksi palkasta ja henkilöstöasioista puhuminen oli niin vaikeaa, että se johti kahteen kertaan haastattelun keskeytykseen?

Linnanmäki jos mikä on arvopohjainen yritysbrändi. Lastensuojelun ja hyväntekeväisyyden merkitystä korostetaan vahvasti markkinoinnissa. Silti kovin vähän puhutaan niistä kohteista, joihin n. 3 miljoonan potti vuosittain Lasten Päivän Säätiöstä ohjataan. Itse kaipaisin tähän enemmän läpinäkyvyyttä. Pelkät perustajajärjestöjen nimet eivät kerro paljoakaan. Ei kai siinä mitään pahaa ole, että kohteet kerrotaan - päinvastoin. 

Entä jos viestintä olisikin tehty toisin? Vaikkapa näin:  

• Toimitusjohtaja myöntää kiivastuneensa, koska Linnanmäki on hänelle niin tärkeä ja sydäntä lähellä oleva asia. Vertailu McDonaldsiin tuntui hänestä pahalta. Hän pyytää julkisesti anteeksi toimittajalta ja kutsuu hänet ystävineen ilmaispäivään Linnanmäellä (VIP-kohtelulla).

• Viestintä olisi reagoinut nopeasti sosiaalisessa mediassa; ollut avoin ja keskusteleva, kysynyt fanien ja kommentoijien mielipiteitä, mitä pitäisi tehdä. Kuuntele, osoita vilpitöntä mieltä ja tee korjaava toimenpide. Action speaks louder than words. 

• Arvot esiin. Jos niitä ei ole virallisesti kirjattu, se olisi tehty nyt nopeasti ja julkaistu verkkosivuilla. Ei selittelyä, syyttelyä tai puolustautumista. Olisi nopeasti palkattu ulkopuolinen kehityskonsultti kartoittamaan tilannetta ja päivittämään Linnanmäen henkilöstöohjeet ja -politiikka yhteistyössä henkilökunnan edustajien kanssa. 

Kaksi uutta blogia

Sunnuntai 26.6.2011 klo 15:07 - Heli Sirkiä

Työttömien terveydenhoitokirjoituksen jälkeen päätin haastaa itseni kokeilemaan, millaista olisi kunnon kohottaminen Helsingissä 5 euron viikkobudjetilla. Avasin sille oman blogin Viiden euron kuntoblogi. Siellä kirjoittelen kokemuksistani ja miten kuntoiluprojekti etenee sekä jaan toivottavasti muillekin hyödyllisiä linkkivinkkejä. Kaikki hyvät vinkit ja ideat ovat tervetulleita. Jo nyt on käynyt ilmi, että tavoitteiden saavuttaminen tuolla summalla ei ole ihan helppoa.

Toinen uusi blogi, Talouden turvapuskuri liittyy oman talouden hallintaan, säästämiseen ja sijoittamiseen. Myös sinne pyrin linkittämään hyväksi havaitsemiani sivustoja ja tietolähteitä. Elämme aikoja, jolloin emme enää voi nojata siihen, että yhteiskunta pitää meistä huolen. Mitä nuorempana oppii taloudellisen omavaraisuuden periaatteet, sitä helpompi aikuisena on suojautua elämän riskeiltä ja myös varautua eläkepäivien taloudelliseen toimeentuloon.

Mitä yritysjohtajat voisivat oppia rocktähdiltä?

Keskiviikko 22.6.2011 klo 8:16 - Heli Sirkiä

Alf Rehn twiittasi jokin aika sitten, miten suuryritykset rekrytoivat ex-rocktähtiä luoviksi johtajiksi. Taisin silloin kuitata takaisin, että minä paljon mieluummin tekisin johtajista rocktähtiä. Ajatus kuulostaa ehkä hieman oudolta, mutta avaan sitä hieman konkreettisella esimerkillä. 

Intel oli yksi ensimmäisiä yrityksiä, joka toi yrityskuvamainonnassaan esiin henkilöstön merkityksen; yrityskuva ja kilpailuetu muodostuu ihmisistä, osaajista ja tulevaisuuden lupauksista. Sponsors of tomorrow - Rockstar mainoksessa USB:in keksijä Ajay Bhatt esiintyy rocktähden elkein ja häntä fanitetaan. Meidän starat eivät ole niin kuin teidän starat, sanoo copyteksti ja lopussa Intel-bändi laulaa a capellana 'pom-pom-pom-pom' Intel äänitunnuksen. Idea siis oli, että koko henkilökunta voi olla staroja, kunhan talentille annetaan tilaa. 

 

So far so good. Yritys on kuin bändi, ja jokainen työntekijä on oman stemmansa tai instrumenttinsa mestari.  Mitä sitten tarkoitan sillä, että johtajista pitäisi tehdä rockstaroja, bändiliidereitä? Tarkoitan sitä, että johtajabrändiä voisi verrata rockbändin keulakuvaan. Hän antaa yritykselle/bändille kasvot, ja rakentaa persoonallaan sitä brändiä, joka erottaa yrityksen muista. Hänen pitää laittaa persoonansa peliin, jotta fanit kokevat "wow" elämyksen. Brändi elää tunteista. Yritys, joka ei herätä tunteita jää kliiniseksi ja etäiseksi. 

Viime perjantaina 17.6. olin katsomassa Bon Jovia Helsingin olympiastadionilla. Ei käynyt kateeksi, vettä satoi lähes koko keikan ajan. Keikan alussa Jon Bon Jovi vitsaili, että eilen hän vielä nautti kauniista ilta-auringosta ja nyt hän onkin suihkussa 40,000 lähimmän ystävänsä kanssa. Keikalla sattui myös ikävä tapaturma: noin tunnin kuluttua laulajan polven nivelsiteet venähtivät. Kännykkävideossa näkyy laulajan kasvoilta tuska, mutta sitkeästi hän vain jatkoi laulamista lähes kolmetuntisen keikan ajan - vesisateessa. Eikä yhtään nuottia jäänyt laulamatta. Aivan uskomaton suoritus! Illan viimeisenä numerona bändi villitsi stadionyleisön Living on A Prayer encorella. Sunnuntaina hän kiipesi Tanskassa jälleen lavalle, jalka lastoitettuna, ja vitsaili: "nythän voitte kutsua minua lilleri-lalleriksi". Varsinainen työn sankari siis. 

Karismaattinen johtaja johtaa omalla esimerkillään ja laittaa itsensä likoon - olipa hän sitten rocktähti tai yritysjohtaja. Mutta kuinka moni yritysjohtaja tai asiantuntija omaa rocktähden karisman? Missä on se silmien palo, intensiteetti ja intohimo omaa työtä kohtaan? Siinä johtajat voisivat hyvinkin ottaa oppia rocktähdistä. 

No apologies oli yksi illan koskettavimmista biisestä. (Video credit: roope820)

"You wanna start a personal revolution Think of living somebody else's life You can lie about retribution But there ain't no fire in your lover's eyes Seems like everybody's selling you dreams 'round here But no one's buying and it's closing time Light the fuse, make your break, there's no time left to waste Baby just like freedom, nothin's free No Apology We will not back down We are not afraid Not a drop of doubt Hand in hand across this land Our voices shouting out No Apologies"

Työttömien terveydenhoidon haasteet

Sunnuntai 19.6.2011 klo 12:39

Terveelliset elämäntavat ja nopea lääkärille pääsy ovat monelle meistä itsestäänselvyyksiä. Näin ei kuitenkaan ole työttömillä. Näyttää siltä, että liikunta, kehonhuolto, terveellinen ravinto ja ennaltaehkäisevä terveydenhoito alkavat olla työssäkäyvien etuoikeus ja "kannusteloukkuja" olisi purettavana myös tällä alueella. 

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL) on tutkinut pitkäaikaistyöttömien terveydenhuollon haasteita PTT-hankkeella vuosina 2007-2010. Oheisella videolla kerrotaan konkreettisesti mm. byrokratian asettamista esteistä. Noin 15% työttömillä ei ole mitään esteitä työllistymiseen, mutta esim. 23,1% on vajaakuntoisia tai heillä on jokin vamma; 22.4% esteenä on ikä tai pitkittynyt työttömyys; 16% on päihdeongelmia. Panostukset tuntuvat menevän sekä päihdeongelmaisiin että mielenterveyskuntoutujiin. Miksi?

 

 

Saako työtön Helsingissä liikuntasuunnitelman? 

Palauttani viime viikolla liikuntapainotteiselta lomalta päätin selvittää, voiko Helsingissä työtön saada liikuntasuunnitelman. Olin nimittäin lomalla oppinut, että kaupunkikohtaiset erot julkisen sektorin liikuntapalveluissa voivat olla suuriakin. Helsingissä kaupungin liikunnanohjaajat tekevät kuntosaliohjelmia syksyllä, kesällä he ovat lomalla. Puistojumppaa ja ohjattua vesijumppaa on tarjolla uimastadionilla. Työttömät saavat myös uimahallissa ja kuntosaleilla alennusryhmien lipun - jos osaavat sellaista kysyä ja jaksavat oma-aloitteisesti lähteä liikkumaan.  Varsinaista henkilökohtaista liikuntasuunnitelmaa Helsingissä ei tehdä. Sitä pitäisi kysyä fysioterapeutilta lääkärin lähetteellä tai ostaa omalla rahalla personal trainerilta. 

Helsinki on ollut myös mukana PTT-hankkeessa. Helsingissä Pate-hanke keskittyi mielenterveys- ja päihdeongelmaisten kuntouttavaan työvoimintaan ja sitä organisoi Duuri (työvoiman palvelukeskus). Yritin soittaa sinne perjantaina, mutta päivystävään puhelimeen ei kukaan vastannut. Soitin tuetun työllistämisen numeroon, mutta siellä vastannut henkilö ei tiennyt enempää kuin nettisivutkaan. Duurin asiakkuuskriteereinä on myös saamieni tietojen mukaan jonkinlainen vajaakuntoisuus - eli oma-aloitteinen, mutta fyysisesti huonokuntoinen tai ylipainoinen pitkäaikaistyötön ei sinne todennäköisesti edes pääse.

 

Vinkkejä liikuntaan minibudjetilla

Koska julkiset hyvinvointipalvelut eivät siis tarjonneet paljon kättä pidempää, päätin selvittää, olisiko netistä apua. Lähdin etsimään liikuntasuunnitelmaa ja kalorilaskuria. Tässä muutamia löytöjä: 

Kalorilaskuri.fi on vallan mainio palvelu, jota voi käyttää sekä ravintopäiväkirjana että terveellisten elämäntapojen opettelemiseen. 

KuntoPlus.fi verkkopalvelusta löytyy mainioita vinkkejä niin ravinnosta kuin liikunnastakin - juoksukävelystä on hyvä aloittaa. Ulkoilualueilla voi hyödyntää vaikkapa oman kehon vasteella toimivia kuntoilulaitteita.  

Facebookin kautta sain kaverilta (kiitos Tiina!) vinkkiä myös Porin kaupungin vapaa-ajan viraston sivuilta löytyvästä juoksukoulusta. 

Kun tiedämme, että ennaltaehkäisevään liikuntaan panostaminen tulee paljon halvemmaksi, en voi kuin ihmetellä, miksei Helsingissä tarjota työttömille paremmin infoa ja tukea liikuntamahdollisuuksiin - jos ei henkilökohtaista liikuntasuunnitelmaa, niin edes linkkivinkkejä omaehtoisen kuntoilun tukemiseen. Lähtötasotestaukseen sopisi vaikkapa terveysasemilla tehtävä InBody kehonkoostumusmittaus tai Polarin Kehonikä -testi. Nämä palvelut ovat käytettävissä yritysten kautta tarjottavissa TYHY-palveluissa: Kuntoremontissa tai ASLAK-kuntoutuksissa. Miksei siis perusterveydenhuollossakin? Onko työttömän terveydenhuolto vain sairaudenhoitoa?

Kun ihminen tietää terveydellisen lähtötasonsa, kehittymistä on paljon helpompi seurata ja se myös motivoi ponnistelemaan tavoitteita kohti. 3-6kk jälkeen tehtävä seuranta antaa varmasti enemmän onnistumisen elämyksiä ja aktivoi paremmin kuin perinteinen kuntouttava työtoiminta tai kursseille istumaan aktivoiminen. Istuminen  ei ole TYKY-laji.

 

Lähde: Pitkäaikaistyöttömien terveyshanke. Kehittämisvaiheen loppuraportti ja paikalliset toimintamallit. THL 2009.

Näillä Suomi oppii sijoittamaan

Sunnuntai 29.5.2011 klo 20:22 - Heli Sirkiä

Ilokseni sain kuulla, että Finanssikorttien vuoden 2011 painos on valmistumassa. Klikkaa sinäkin itsesi Facebookiin ja käy tutustumassa kortteihin netissä. Korttien Flash-peliä pääsee siis pelaamaan myös Facebookin kautta!

Kokeilin nettipeliä 12-vuotiaan poikani kanssa ja kieltämättä liikevaihto ja henkilöstömääräkin jo tuottivat meille yllätyksiä. Mutta näinhän sitä parhaiten oppii, leikin varjolla. Kun oppii tuntemaan kotimaisia yrityksiä, eläkesäästäminen ja sijoittaminenkin ovat varmemmalla pohjalla. 

Nopeat tilaajat saavat ennakkotilaajan etuna lehden kaupan päälle. Ja pakan hintahan on vain 5.90€.  Inspiroivia pelihetkiä!

P.S.  Funda Games -kirjaan pääset tutustumaan tästä. 

Onko työmarkkinoilla valttia osaaminen vai ulkokuori?

Sunnuntai 29.5.2011 klo 9:09 - Heli Sirkiä

Viikonlopun Taloussanomissa oli juttu ulkonäön merkityksestä työmarkkinoilla. Se oli otsikoitu hieman provosoivasti "Läski ja lyhyt saavat huonompaa palkkaa". Artikkeli viittaa tunnetun ekonomistin Daniel Hamermeshin tutkimukseen, jonka mukaan kauniit ja pidemmät ihmiset saavat parempaa palkkaa. 

Tutustuin Beauty and the Labor Market tutkimukseen jo 1990-luvulla. Suomessa ulkonäöllä ei silloin vielä ollut niin suurta merkitystä, mutta sanoisin että ajat ovat muuttuneet - nyt käydään saleilla, syödään terveysruokaa, nuoret miehet käyttävät kosmetiikkaa ja panostavat trendikkääseen pukeutumiseen. Olemmeko siis siirtyneet imagonmuokkaus aikakauteen? 

Kyllä ja ei. 

Mielikuvamarkkinoinnin termistöä myötäillen, imagohan on "jonkun henkilön subjektiivinen käsitys jostakin asiasta". Mielikuva muodostuu ihmisen tietojen, kokemusten, asenteiden ja tuntemusten summasta tarkasteltavaa asiaa kohtaan. Voidaanko siis sanoa, että 

• mielikuva yrityksestä = yrityskuva
• mielikuva tuotteesta = tuotekuva
• mielikuva ihmisestä = ihmiskuva?

 

Henkilöbrändäyksessä keskeistä on onnistuneesti tuoda esiin yksilön aito identiteetti ja osaaminen tavoitteita vastaavasti. Profilointi on kuin tuotteen pakkaus, jonka perusteella vedetään johtopäätöksiä itse sisällöstä. Kumpi pakkaus tulee kaupassa helpommin valittua: se joka miellyttää silmää, vai se ruttuinen ja suttuinen? 

Työntekijä on yrityksen käyntikortti yhtälailla kasvokkain kohdatessa kuin sosiaalisessa mediassa. Lienee siis ymmärrettävää, että yritys haluaa antaa itsestään edustavan kuvan. Miten pitkälle työnantajalla on oikeus puuttua yksilön ulkoiseen olemukseen?  Osaaminen ja kompetenssit ovat peruslähtökohta, pakkaus kuitenkin usein ratkaisee ostopäätöksen - tai ainakin ensivaikutelman. 

Profiiliin vaikuttavat yksilötasolla ainakin kolme tekijää: ulkoinen olemus (tyyli), fyysinen kunto (keho) sekä osaaminen ja asenne (mieli) - sosiaalisessa mediassa korostuneesti myös verkostot ja vuorovaikutus. Mielenkiintoinen kysymys sinänsä on, kenen vastuulla näiden asioiden kehittäminen on; tulisiko työnantajan panostaa näihin asiohin henkilöstön kehittämismenoissa vai kuuluuko työntekijän maksaa nämä omasta pussista? Sillä kauneus maksaa - samoin valmennus. 

Entä sitten ne, jotka imagokonsultointia kipeimmin kaipaisivat? Onko kaikilla varaa siitä maksaa? Jos rahat menevät pääasiallisesti ruokaan ja asumismenoihin, niin kuinka paljon kotitalouksilla on mahdollisuus panostaa kauneuteen? Vaikuttaako raha tulevaisuudessa yhä enemmän ihmisen menestysmahdollisuuksiin myös työmarkkinoilla?