Miksi "amerikkalaistyylinen imagonmuokkaus" on niin paha asia?

Lauantai 6.3.2010 klo 22:07

Laurea ammattikorkeakoulun lehtori Ossi Salin on tutkinut sosiaalipolitiikan alaan kuuluvassa väitöskirjassaan Tampereella yksilön sosiaalista identiteettiä suomalaisessa työelämässä. Tutkimuksen otantaan kuului kaksi eteläsuomalaista organisaatiota: toinen ammattioppilaitos, toinen huipputekniikan yritys. MTV3n uutisen mukaan tutkija analysoi 250 lomakevastausta ja 18 haastattelua.  

Hämmentyneenä ja hieman ärtyneenä olen lukenut, miten tutkimus on jotenkin kääntynyt muotoon "Tuoreen väitöksen mukaan amerikkalaistyylinen imagonmuokkaus ei yllä vielä Suomeen, vaikka työelämän vaatimukset ovat tiukentuneet", kuten Iltalehti verkkokeskustelussaan kirjoittaa.

Mitä on amerikkalaistyylinen imagonmuokkaus?

Kritiikki ja mielipiteet ovat arvokkaita ja hyvä jos keskustelua käydään, mutta rohkenen kysyä: mitä mahtaa olla se "amerikkalaistyylinen imagonmuokkaus", jota lähes joka käänteessä tunnutaan kritisoitavan. Miksi se on niin kamalaa? Missään en myöskään ole nähnyt määriteltävän, mitä se on. 

Tietämättä tarkemmin, mitä Ossi Salinin väitöskirjassa on tutkittu, on vaikea asiaa tarkemmin kommentoida. Yksi asia uutisesta kuitenkin pomppasi silmiini: 

"Eniten ongelmia ulkoisen kuvansa suhteen on suorittavantyön tekijöillä ja niillä, jotka ovat epävarmoja työsuhteestaan."

Kyse siis lienee pätkätöistä ja työpaikan luottamuksen ilmapiiristä, eikä "minuuden muokkauksesta"? Lienee itsestään selvää, että jos ihminen joutuu usein vaihtamaan työtä, hän joutuu myös sopeuttamaan olemustaan ja sosiaalista identiteettiään aina uuteen työyhteisöön sopivaksi. Se on ilman muuta raskasta yksilölle. Varsinkin jos työpaikat ovat kulttuuriltaan hyvin erilaisia.

Et voi vaikuttaa siihen mitä muut sinusta ajattelevat...

Katsoin äsken Tim Gunn'in stailausohjelmaa, jossa vieraana oli tyylistään epävarma nuori nainen. Hän oli joutunut muuttamaan viime vuosina usein, ja sopeutumaan aina uuteen ympäristöön. Se näkyi myös hänen vaatekaappissaan. Jatkuva kameleontin elämä ja muiden miellyttäminen oli lopulta vienyt häneltä itsevarmuuden omasta tyylistään ja millainen hän voisi olla kauniina omana itsenään. 

Ohjelman kuluessa hän alkoi vakuuttua siitä, että hänen itsensä pitää löytää oma identiteettinsä ja vahvistaa sitä ulkoisella tyylillään. Emme pysty kontrolloimaan sitä, mitä muut meistä ajattelevat. Voimme vaikuttaa vain siihen, miten itsemme esittelemme. 

Tätä mielestäni "amerikkalaistyylinen imagonmuokkaus" parhaimmillaan on: itsetuntemuksen lisäämistä ja yksilön itsevarmuuden ja omanarvontunnon lisäämistä.  Sen soisi kyllä jo rantautuvan Suomeenkin. 

Kumpi on järkevämpää pitkässä juoksussa: itsensä muuttaminen vai työpaikan vaihtaminen? 

Lisää aiemmassa blogikirjoituksessa: "Vuorovaikutustaitoja vai minuuden muokkausta"

Henkilöbrändäyksen ja sosiaalisen median evoluutio Suomessa

Torstai 4.3.2010 klo 10:45 - Heli Sirkiä

Viime keväänä - tarkalleen ottaen 12.5. - olin eräässä viestintäalan ammattilaisten tilaisuudessa, jossa käsiteltiin visuaalisen viestinnän merkitystä. Muistan kuin eilisen päivän, kun minulta kysyttiin "mistä  olet". Vastasin, että en kait ole oikein mistään, mutta teen ihmisten markkinointia. Vastakysymys kuului: "Mitä se on"?

Vielä tuolloin en edes uskaltanut käyttää termiä henkilöbrändäys. Vielä kesällä sosiaalinen media oli muutaman harvan yrityksen heiniä. Miten nopeasti se onkaan lyönyt itsensä läpi.

On siis tullut aika konkretisoida tarjontaani: 

• Henkilökohtainen ElämänTimantti -valmennus. Yksilöllinen valmennus, jossa yhdistyvät henkilöbrändäys ja sen jalkauttaminen henkilökohtaisen tuloskortin avulla. Kesto 3kk.
• Ryhmävalmennukset (10-20 henkeä). Avoimet valmennukset tai ryhmille. Kesto 3h tai 6h. 
• Yrityskohtaiset valmennukset, joissa painopiste on yrityskuvan hallinnassa, positioinnissa ja henkilöstön hyvinvoinnissa. Kesto 3kk.
• Johdanto luento aiheeseen. Kesto 1h. 

ElämänTimantti valmennus sopii hyvin yrittäjille, asiantuntijjoille sekä esimiestehtävissä toimiville. Sisällöstä kerron tarkemmin mieluummin henkilökohtaisesti.

Heart and Mind branding

Sunnuntai 21.2.2010 klo 15:27 - Heli Sirkiä

Olemme viime aikoina saaneet kuulla ja lukea paljon esimies- ja alaistaidoista. Miksi? Eikö olennaisempaa olisi käydä keskustelua siitä, mistä löytää uusia ideoita ja miten innostaa ihmisiä? 

Satun olemaan suuri Tom Peters fani ja muistan hyvin miten hän jo 90-luvulla ihmetteli sitä, miten ihmiset suhtautuivat harrastuksiinsa intohimoisesti. Mutta työhönsä...? No jaa. 

Miksi me oletamme, että ihmiset sopeutuvat organisaation muottiin? Miksei organisaatio voi hyödyntää ihmisten osaamista ja intohimoja?

Löysin tänään videon, jossa Heasley and Partners mainostoimiston perustaja Kathy Heasley kertoo, mistä Heart & Mind brändäyksessä on kyse. Oli ihan pakko laittaa se tänne näytille, sillä allekirjotan sen sanasta sanaan. Tätä on kilpailukyky ja yrityskuvan johtaminen sosiaalisen median aikana. Miten ihanaa, että löytää jonkun joka ajattelee ja puhuu samalla tavalla brändäyksestä!

Lähde: Heasley & Partners 

Julkinen identiteetti ja holistinen ihmiskuva digiajassa

Perjantai 19.2.2010 klo 10:04 - Heli Sirkiä

Julia Tymosenko on ollut viime aikoina näkyvästi uutisissa Ukrainan presidentinvaalien johdosta. Hän on oiva esimerkki henkilöbrändistä, jolla on vahva tarina. Hänen ultranaisellinen ulkoinen olemuksensa ja alfaurosmainen käytös luovat jännittävän ristiriidan. Ottamatta kantaa hänen tekoihinsa puolesta tai vastaan, voin vain todeta että hän on mielenkiintoinen tarina. 

Entä me tavalliset ihmis et sitten? Kun puhutaan ei-julkisuuden henkilöiden maineesta ja digitaalisesti jalanjäljestä, tulisiko silloin puhua pikemminkin julkisesta identiteetistä? Tätä termiä ehdotti 3D-osaaja Niko Mäkelä. Mielestäni se kuulostaa hyvältä. Siitähän digiajan ihmiskuvassa on pitkälti kysymys. 

Yksityinen identiteettimme on sitä, millaisena itse näemme itsemme ja millaiseksi haluamme kehittyä. Julkinen identiteettimme taas on se, millaisena muut meidät näkevät - mielikuva. Julkisen identiteetin tai brändinhallinta puolestaan on sitä, mihin suuntaan haluamme tätä mielikuvaa tietoisesti kehittää. 

Holistisen ihmiskuvan mukaan ihmisellä on elämässään monta eri roolia ja olemme vuorovaikutuksessa erilaisten ihmisten, sidosryhmien kanssa. Digiajassa emme voi enää jakaa sosiaalista minäämme työ- ja privaattiminään vaan meistä näkyy monta ulottuvuutta: ammattilainen, äiti/isä, nainen/mies, harrastaja, ystävä. 

Esimerkiksi YLEn uusi toimitusjohtaja Lauri Kivinen esiteltiin eilen muusiikkimiehenä. Toki hän on myös pitkän linjan nokialainen ja yhteiskuntasuhteiden osaaja. Työnsä ohella hänet tunnetaan taiteilijanimellä Ilari Vinkuen, joka toimii Åttopojat yhtyeen huilistina. 

Myös Mikael Jungner on vahva henkilöbrändi. Hän teki ison ja merkittävän työn uudenlaisen johtajakulttuurin tuomisessa Suomeen. Hän puhui henkilöbrändien merkityksestä mm. esityksessään Markkinointiviestinnän viikolla. Iso kiitos hänelle. Vaatii paljon rohkeutta panna itsensä peliin, kuten hän teki. Eri tilanteissa tarvitaan erilaisia johtajia.  

Talent Studio Helsinki - kaupungin uusi työnhakupalvelu

Perjantai 12.2.2010 klo 12:04 - Heli Sirkiä

Helsingin kaupunki on näköjään päättänyt antaa kyytiä julkisten palveluiden arvostelijoille. Tässä mielenkiintoinen esimerkki, miten verovaroin voidaan kehittää innovatiiivisia palveluita todella akuuttiin tarpeeseen. 

"Helsingin Työhönohjaus on avaamassa syksyllä 2009 Talent Studion. Sen tarjoamat palvelut toimivat linkkinä työnantajien, työnhakijoiden ja työllistämisestä vastaavien viranomaisten välillä. Talent Studion maksuttomat palvelut ovat Helsingin kaupungin rahoittamia. Työhönohjaus toimii hallinnoivana organisaationa ja toiminnan koordinoijana."

Saamieni tietojen mukaan Studio toimii Käenkujalla Sörnäisissä. Oheisen YouTube videon mukaan studiolla voidaan tehdä etähaastatteluja, jossa työnantajat toimivat haastattelijoina ja työnhakijat ovat studiolla.

Tämä voisi tarjota myös loistavan mahdollisuuden työnhakijoille tuottaa videoesittelyjä tai hissipuheita itsestään työnhaku blogiin tai kotisivuille. Kaikilla ei välttämättä ole kotona videokameraa, jolla voi taltioida hyvälaatuisen videotyöhakemuksen. Todella mielenkiintoinen konsepti! 

Brand You, henkilöbrändi vai brandividuaali?

Tiistai 9.2.2010 klo 15:04 - Heli Sirkiä

Törmäsin aamulla Facebookissa ryhmään Digitaalinen jalanjälki ja siellä mielenkiintoiseen käsitteeseen brandividuaali, josta Riku Vassinen kirjoitti M&M -blogissaan. Käsitteen takana on David Armano ja kyseessä pitäisi olla persoonabrändin ja ammatillisen brändin sekoitus. 

Minä puolestani kysyn, ovatko persoonabrändi ja ammatillinen brändi eri asioita? Vai ovatko ne eri tulokulmia ihmisen persoonallisuuteen ja henkilöbrändiin? Entä mikä on yksilön persoonallisuuden merkitys yrityskuvan rakentajana?

Brand You, BrandU, Me 2.0, henkilöbrändi, brandividuaali, personal brand. Rakkaalla lapsella on monta nimeä. 

Kiinnostuneena etsin lisää tietoa Armanosta ja löysinkin oheisen videon. Ehdottomasti katsomisen arvoinen pätkä! Hän puhuu vahvasti autenttisuuden, aitouden tärkeydestä sekä henkilöbrändäyksen viidestä B:stä.

Mielestäni ensimmäinen B on hyvin mielenkiintoinen: "Be ubiquitous". Katselkaa ja miettikää, mitä tämä merkitsee itse kullekin yksilö- ja yritystasolla. Asiantuntevaa tekstiä kaverilta, jonka eräs vahvuusalue on User Experience Design.

Mikä on valmentajan arvolupaus?

Sunnuntai 7.2.2010 klo 11:22 - Heli Sirkiä

Jälleen eilen törmäsin kysymykseen, mistä henkilöbrändäyksessä ja ElämänTimantti -valmennuksessa on kysymys. Kerrataan siis vielä: muutoksesta, oikeista mielikuvista ja omien unelmien saavuttamisesta. 

Eilen keskustelu kääntyikin yllättäen valmentajaan: mistä minut sitten muistetaan? Mikä on oman henkilöbrändini arvolupaus? Päätin kysyä asiaa käytännölliseltä ja ratkaisukeskeiseltä ystävältäni. Vastaus oli mielenkiintoinen. Hän konkretisoi asiaa näin: 

"Jos tässä olisi nyt kuilu ja riippusilta, niin kun minä (ystäväni) asettelen lankkuja kulkijan jalkojen askelmiksi, niin sinä pidät huolen siitä, että hän pääsee sinne kuilun toiselle puolelle. Tavalla tai toisella. "

Siitähän henkilövalmennuksessa loppupelissä on kysymys. Henkilöllä itsellään on oltava riittävä tahtotila ja motivaatio muutokseen, valmentaja voi auttaa tavoitteiden kirkastamisessa ja keinoissa, sekä kovistella henkilöä silloin, kun henkilö itse alkaa keksiä hyviä tekosyitä keskeisten asioiden tekemisen lykkäämiseen. Joskus valmentaja voi tehdä tiettyjä asioita hänen kanssaan tai jopa puolesta, jos tilanne niin vaatii. Pääasia on, että henkilö onnistuu halutun muutoksen läpiviennissä. Tämä kuitenkin on mahdollista vain, jos valmennettava itse on motivoitunut. Toista ihmistä ei voi (eikä pidä) muuttaa, eikä pelkkä kuuntelu ja empaattisuus tuo haluttua muutosta. 

360-analyysin merkitys

ElämänTimantti valmennus jakautuu kolmeen osaan: analyysin, brändäykseen ja viestintään. Henkilöbrändäyksen analyysivaiheessa pyydän ihmisiä määrittelemään elämänsä tärkeät sidosryhmät, ja sitten kysymään adjektiiveja, jotka kuvaavat valmennettavan tapaa toimia. Joskus adjektiivit voivat olla hyvinkin erilaisia, jopa ristiriitaisia. Se tarjoaa erinomaisen mahdollisuuden itsetutkiskeluun; mistä erilainen käyttäytyminen eri ihmisten kanssa voi johtua? Yhtä oikeaa vastausta ei ole, vaan henkilön on löydettävä vastaus itsestään ja aiemmista ihmissuhteistaan. 

Jotta henkilöbrändi olisi aito, on henkilökohtaisen arvolupauksen oltava samanlainen kautta eri sidosryhmien. Se tarjoaa meille kaikille aikamoisen haasteen. 

Ainakin itse jään miettimään, olenko persoonana maineeni mukainen. Kolikon kääntöpuoli on varmaan se, että myös asiakkaan roolissa saatan olla aika vaativa. Kaikkia ei voi miellyttää, mutta sekin on osa henkilöbrändäyksen realiteetteja.

Onnellisuus on hyvä vientituote

Perjantai 5.2.2010 klo 9:33 - Heli Sirkiä

Eilen saimme kuulla hienoja uutisia: TV1:n esittämän Elämä pelissä - onnellisuuden salaisuus -ohjelmaformaatin optio on ostettu neljään maahan. Konsepti on syntynyt YLEn, Tarinatalon, Duodecimin ja THL:n yhteistyönä. Hienoa, onnittelut tekijöille!

Tuotantoyhtiö Tarinatalon toimitusjohtaja Kari Tervo mainitsee suosion salaisuudeksi positiviisuuden. Reality ohjelmille tyypillisen kyykyttämisen ja pudotuspelin sijasta ohjelmassa keskitytään osallistujille itselleen tärkeisiin asioihin, sekä sitä kautta löytämään onnellisuuden avaimet. 

Formaattiin kuuluu myös Onnellisuustesti, joka on kaikille avoin netissä. 

Voiko hyvinvoinnille asettaa tavoitteita?

Samalla kun olen vilpittömästi iloinen konseptin menestyksestä, mietin miksi tavoitteellinen toiminta saa niin monet suomalaiset takajaloilleen. Eikö onnellisuus loppupelissä tule siitä, että ihminen tekee sellaisia valintoja ja asioita elämässään, jotka ovat hänen arvojensa mukaisia? Miksi sellaisille asioille ei voisi asettaa tavoitteita ja suunnitelmia?

Vai johtuuko tavoitteellisuuden vastustaminen työelämän lukuisista tulosmittareista ja raportointikäytännöistä. Miten kehittää systeemejä siten, että aika ei kulu raportointiin, vaan itse asiaan?

Missä on meidän "me pystymme siihen" asenne?

Keskiviikko 3.2.2010 klo 13:57 - Heli Sirkiä

Olen jo jonkin aikaa pohtinut, miksi ns. motivaatiopuhujat ovat pääasiassa miehiä. Olen selannut YouTubea ja yrittänyt löytää videopätkiä naisista pitämässä inspiroivia ja sytyttäviä puheita. Heikolla menestyksellä.

On urheiluvalmentajia, erilaisia yritysvalmentajia tai poliittisia puheita. Mutta missä ovat naiset? Tässäkään sinänsä hauskassa ja hyvin rakennetussa koosteessa ei kovin montaa naista näkynyt. Mistähän tämä johtuu? Emmekö me naiset ole karismaattisia puhujia, vai eikö media vain tuo niitä esiin? 

Jostain hetken mielijohteesta aloin etsimään Michelle Obaman pitämiä puheita. Jos herra Obama on loistava puhuja, niin ei rouvakaan huono ole! Näin karismaattista naispuhujaa en ole kyllä kuullut. Koskaan. Puheessa näkyy aivan uskomaton asialleen omistautuminen; palo loistaa hänen silmistään ja koko olemuksestaan. Tämä video sai minut kysymään: missä on meidän suomalaisten "Hei me pystytään siihen" asenne? Nyt jos koskaan tarvittaisiin tulisieluisia puheenvuoroja paremman tulevaisuuden puolesta. 

Miksi meillä on sanonta "nainen on naiselle susi". En voi ymmärtää. Missä ovat meidän positiiviset roolimallit ja esikuvat?

Missä ovat suomalaiset Michellet, jotka uskaltavat puhua unelmien tärkeydestä ja kertoa koskettavia tarinoita ja koskettaa ihmisiä tunnetasolla? 

Pienyrittäjien sparraaminen on palkitsevaa

Lauantai 30.1.2010 klo 17:58 - Heli Sirkiä

Kirjoitetaanpa tänään pari sanaa ElämänTimantti pilottihenkilöistä ja suomalaisesta palveluiden ostokulttuurista.

Olen todella iloinen, miten tarmokkaasti "Timantit" ovat kukin omia tavoitteitaan lähteneet työstämään. Tulosta näkyy eri tavoilla, mutta ilahduttavaa on se positiivinen vire, mikä tekemisessä on. Mutta kuinka monella pienyrittäjällä tai kotitaloudella on varaa ostaa asiantuntijapalveluita?

Eilen tapasin erästä pienyrittäjää hänen työmatkansa puitteissa. MIten hyvältä tuntuikaan hänen spontaani kommentti: "miten sinä jaksat meidän asioita miettiä". Jostain syystä se ei tunnu lainkaan raskaalta, vaan päinvastoin, tuntuu mielettömän hyvältä jos vain pystyy auttamaan toisia eteen päin. Olisikohan se sitten oma "kutsumusammattini"?

Tänään sain toiselta valmennettavalta sähköpostia. Hän oli lähdössä matkalle, ja lähetti tammikuun tehtävälistan takaisin. Vähän hän pyyteli anteeksi, kun yhden rastin tekeminen oli jäänyt kolmesta tunnista kiinni, kun piti lomareissulle ja koneeseen ehtiä. Ja silti hän oli saanut todella paljon asioita tehdyksi ja liiketoimintaansa rakennetuksi. Vitsi mikä asenne! Wow, olen aivan otettu.  

Samalla mietin, miksi asiantuntijapalveluista ei voisi saada jonkinlaista verohelpotusta? 

Jos kerran kotitaloushelpotusta saa nikkarointiin ja siivoukseen, niin miksei kotitalousvähennystä voisi myös laajentaa asiantuntijapalveluihin? Parisuhde- tai ravitsemusneuvontaa voisi oikein hyvin tukea verovaroin, eikä ihmisten tarvitsisi jonotella julkiseen palveluun. Pienyrittäjien markkinoinnin ja muiden asiantuntija ostopalveluiden tukemisesta nyt puhumattakaan. 

Jos Suomeen halutaan luoda muutakin palveluliiketoimintaa kuin paidanpesua ja julkisia palveluita, niin eikö olisi aika pohtia myös verohelpotuksia asiantuntijapalveluiden moottorin vauhdittamiseksi?

Nettiajan oivalluksia: Megafonista magneettiin

Torstai 28.1.2010 klo 11:36 - Heli Sirkiä

Osallistuin tänä aamuna markkinointikonsultti Jari Juslénin webinaariin "Miten rakennetaan verkossa toimiva digitaalinen markkinointikone". Olipa mielenkiintoista asiaa. 

Päällimmäisenä itselleni jäi mieleen eräällä dialla ollut kuva ihmisistä - asiakkaista. Internetin ja sosiaalisen median aikakaudella on viimeinkin pakko myöntää, että asiakas ja ostopäätöksen tekijä on kohderyhmän sijaan aina yksilö, ihminen. Tunnetko sinä asiakkaasi yksilötasolla; miltä he näyttävät ja millaisia ihmisiä he ovat? Ovatko he oikeasti kiinnostuneita tuotteistasi ja niiden tarjoamista ratkaisuista?

Webinarin alussa Jari esitti kuvan megafonista ja magneetista. Siihen kiteytyi erinomaisesti internetin haasteet ja mahdollisuudet. Enää ei tarvitse rahalla ostaa kallista mainosaikaa, mutta sen sijaan on kyllä opittava aivan uusia taitoja: on opittava luomaan kiinnostavaa sisältöä! Asiakkaan tajuntaan ei enää tunkeuduta huutamalla, huomio on ansaittava hyvällä sisällöllä: tekstillä, kuvilla ja videoilla. 

Law of attraction of Avatars

Aina ei ole niin, että vastakohdat vetävät puoleensa. Pikemminkin samoista asioista ja arvoista kiinnostuneet henkilöt ja yritykset löytävät netissä toisensa entistä tehokkaammin. Sitä olet, mitä julkaiset on mielenkiintoinen väittämä, ja olen sen valmis allekirjoittamaan.

Henkilöbrändi näkökulmasta on erittäin tärkeää luoda oikeanlainen virtuaalinen identiteetti. Meistä ihmisistä näkyy kuitenkin vain jäävuoren huippu, ja sen 10% ensivaikutelman perusteella meistä vedetään johtopäätöksiä niin Facebookissa kuin blogeissakin. 

Yksilön kannalta oman uran tai henkilöbrändin johtaminen on kuin maraton. Jos olet urasi aloittanut markkinointi-ihmisenä, nopea siirtymä laskentatoimen ammattilaiseksi voi vaikuttaa epäuskottavalta. Kuitenkin sen voi tehdä, suunnitelmallisesti ja hallitusti.

Sosiaalisen median eri kanavat voivat toimia erinomaisena "imagosiirtymänä". Sillä kuten tuote- ja yritysbrändeissä, myös ihmisten imagossa positiointimuutoksia kannattaa tehdä asteittain. Näinhän me ihmiset todellisuudessakin kehitymme ja muutumme ajan myötä. Samalla sisältöön tallentuu osaamistarinasi, ja luottamus sinuun osaajana vahvistuu.

Älä toitota tuotteistasi, vaan kerro mielenkiintoisia tarinoita. Näin sinusta tulee magneetti, joka vetää puoleensa samanhenkisiä ihmisiä - asiakkaina tai ystävinä.

Onko laukku hyvä sijoitus?

Keskiviikko 27.1.2010 klo 10:45 - Heli Sirkiä

Naisten sijoituskohteista on mielenkiintoista käydä keskusteluja. Mainokset kehottavat meitä usein investoimaan itseemme tai vaihtoehtoisesti kuulee usein sanottavan, että laatuvaate on hyvä investointi. Mutta designer-laukut ne vasta kuuma peruna ovatkin! 

Ruotsia puhuttaa nyt laukkuskandaali. Ajatella - päivän polttava puheenaihe on, onko sosiaalidemokraattien puheenjohtaja Mona Sahlin'in shokkipinkki Louis Vitton-käsilaukku hänen puolueensa arvojen mukaista! Jostain syystä kukaan ei ole kiinnittänyt suurempaa huomiota pääministeri Fredrik Reinfeldtin Longines-kelloon. 

Helsingin Sanomat siteeraa media- ja sukupuolentutkija Hillevi Ganetzia Tukholman yliopistosta: "naisten kulutusta pidetään irrationaalisena, kun taas miesten kulutus nähdään rationaalisena. Siis kallis kello tai auto on 'järkevä' ostos, mutta käsilaukku ja kengät ovat 'hömpötystä'." 

Onko laukku sitten investointi? Tai auto tai kello? Tuottaako se jotain ja nouseeko sen arvo? Entä mikä on sen likvidoitava jälleenmyyntihinta?

Tietysti luxus-laukun voisi vuokrata kun se on vajaakäytössä, tai voihan sen realisoida huuto.net'issä tai kirpparilla. Mutta taitaa "investointi" mennä pikemminkin kulupuolelle. Kuten miesten autot ja status-kellot.

Paitsi jos olet luxus-tuotteiden leasing-bisneksessä. 

Sijoituskirja äideille

Perjantai 22.1.2010 klo 13:48 - Heli Sirkiä

Edelliseen blogikirjoituksen problematiikkaan tarjoaa ratkaisua uunituore kirja Mitä jokaisen kotiäidin (ja muidenkin naisten) tulee tietää sijoittamisesta (Talentum 1/2010). Kirja-arvostelu osui silmiini tämän päivän Talouselämää selatessani.

Kaksi toimittaja-uraäitiä Emilia Kullas ja Ninni Myllyoja ovat kirjoittaneet sijoituskirjan, jonka opeilla naiset voivat paikata äitiydestä koituvia tappioita esimerkiksi sijoittamalla. Kuulostaa fiksulta. 

Esittelyn mukaan kirja tarjoaa vinkkejä myös asuntolainojen korkojen hallintaan. 

"Pörssi on sukupuolineutraali. Naisen osinkoeuro on yhtä suuri kuin miehen osinkoeuro" toteaa Kulla haastattelussa. Näinhän se menee. Sijoitusasioiden oppiminen on.... tahdon asia!

Urasiirtymä - uusi mahdollisuus?

Perjantai 22.1.2010 klo 9:37 - Heli Sirkiä

Urasiirtymä (career transition) mietityttää varmasti monia näinä aikoina. Joko oma työ on loppunut,  työperäinen sairaus tai oman elämäntilanteen sanelemat reunaehdot pistävät elämän arvot ja työvaihtoehdot uusiksi.

Ajatus tähän kirjoitukseen heräsi oikeastaan päivän Helsingin Sanomien yleisönosastokirjoituksesta Nuorelle äidille uusia työmahdollisuuksia ei ehkä tule, jossa tuplamaisteri Johanna Reinman kirjoitti siirtymisestä teollisuuden kv. markkinointiurasta kotimaan tehtäviin lasten syntymän jälkeen.  Hän kirjoittaa naisen valinnoista, jotka tunnistan itsekin hyvin: 

"Olen nauttinut koti-illoista lasteni kanssa. Aikoinaan unelmatöistä alkanut urani sen sijaan on vaihtunut työttömyyden hiljaisiin päiviin."

Hän toteaa naisten valintojen olevan kauaskantoisia ja kysyy naisilta suoraan: "Jaksatko kantaa hiipivän katkeruuden tehdyistä valinnoistasi? Uusia mahdollisuuksia ei ehkä tulekaan". 

Hyvä kirjoitus.

Miksi urasiirtymä on niin vaikeaa?

Jäin itse pohtimaan, miksi urasiirtymä tai uranvaihto on niin vaikeaa. Miksi uranaisina aloittaneita äitejä ei helposti oteta vähemmän vaativiin tehtäviin lasten ollessa pieniä? Kun taas lapset ovat kasvaneet ja olisi mahdollisuus palata omaa osamista, koulutusta ja paloa vastaaviin tehtäviin - onkin usein liian myöhäistä. CVssä on ammottava aukko, ja täsmäkokemusta omaavat hakijat tulevat valituiksi. 

On lapsellinen klisee väittää, että "kotiäitinä olen oppinut organisoimaan asioita". Höpö höpö. Se on perusedellytys jokaiselta nykyajan työelämässä. Työnantajat odottavat tulosnäyttöjä sekä bisneksen kannalta hyviä verkostoja. 

Väittäisin, että äitiyden kautta menetetyt resurssit johtuvat siitä, että rekrytoinnissa arvostetaan sitä missä ja kenen palveluksessa olet ollut töissä, ei niinkään sitä, mitä osaat ja mikä on mahdollinen lisäarvosi yritykselle. 

Henkilöbrändistä apua transitioon tai CVn aukkoihin

Jos ihmisen elämänkaarta tarkastellaan henkilöbrändinäkökulmasta, maineemme voi auttaa urasiirtymän rakentamisessa. Sen sijaan, että aloittaisi kaiken alusta ja kouluttautuisi kokonaan uuteen ammattiin, mietin miten voisi oman ammattinsa puitteissa siirtää painopistettä muihin tehtäviin. Olennaista on tuoda esiin se osaaminen ja lisäarvo, mikä henkilöllä olisi annettavanaan. Jos henkilö pystyy rakentamaan omasta osaamisestaan ja persoonastaan vahvan brändin, sen voisi olettaa kantavan yli perhevapaiden tai työttömyyden. Tämä luonnollisesti edellyttää todellista ja ajantasaista osaamista.

Miten sitten antaa näyttö ajantasaisesta osaamisesta ilman työsuhdetta:

• Oppisopimus väylänä on hyvä, mutta sekin maksaa työnantajalle. 
• Uudelleen kouluttautuminen on sekin hyvä, jos sen pystyy rahoittamaan.
• Näyttötutkinnot olisivat nopea keino, mutta se veisi työttömyyspäivärahan eli on mahdollista vain niille, joilla on varaa menettää päivärahat

Ammatinharjoittaminen tai yrittäjyys olisi myös hyvä vaihtoehto, jos se vain tehtäisiin helpommaksi. Yhdestäkin toiminimellä tehdystä keikasta menetät työttömyysturvan ennalta arvaamattomaksi ajaksi. Itseäni kovasti mietityttää myös työministeri Anni Sinnemäen ehdotus osinkotulojen verotuksesta. Sekö tukee yrittämistä ja sitä kautta työttömyyden vähentämistä ja uusien työpaikkojen luomista?

Näyttää siltä että poliitikoilla on tosiaan vaihtoehtoja uravalintoihin, mutta kuinka paljon niitä on yksityisellä sektorilla tai määräaikaisissa tehtävissä julkisella sektorilla työskentelevillä naisilla?

Uudet tuulet puhaltaa...

Lauantai 16.1.2010 klo 9:37 - Heli Sirkiä

Viime ajat on pitänyt hieman kiirettä. ElämänTimantti pilottien lisäksi olen rakentamassa laajemmalle konseptille omaa verkkosivustoa toiseen osoitteeseen ja tarkoitus olisi avata sivusto helmikuussa.

Pysy siis kuulolla :)

Kohderyhmät ja ostamisen helppous

Keskiviikko 13.1.2010 klo 9:19 - Heli Sirkiä

Olen jo aiemminkin täällä rutissut asiakaspalvelun laadusta ja ihmetellyt miksi ostaminen pitää tehdä niin vaikeaksi. Kun kiinnostunut asiakas syystä tai toisesta eksyy yrittäjän kotisivuille, hän oletettavasti haluaa tietää henkilöstä jotain ja sitten tuotteista, mitä olisi tarjolla. 

Suotavaa siis olisi että yrityksen sivuilta löytyisi vastaus kysymyksiin, mitä olet myymässä ja miten sitä voi ostaa. Entä onko se hinnoiteltu tuotteeksi tai ostatko palvelua tuntihinnalla tai yksilöiden tarjouksen pohjalta. 

• Mikäli tarjolla on fyysinen tuote, sen voinee helposti myydä verkkokaupan kautta.
• Jos tuotteeseeen liittyy palveluelementti, senkin voi vielä tuotteistaa myytäväksi palveluksi, jonka tilaaminen on helppoa verkon kautta. 
• Mikäli kyseessä on asiakaskohtainen tilaustuote, sekin voidaan projektoida tarjouksen pohjalta.

Jos asiakas nyt kuitenkin haluaa ostaa tuntityötä ja "sälää", niin  eikö sitäkin voisi myydä urakkana tai päivätyönä? Kuten henkilövuokrausfirmat akuuteissa tilanteissa tekevät. Menee se aika mikä menee. Silloin tuntihinta ja kapasiteettikalenteri olisi helposti nähtävillä heti verkkopalvelussa.

Tässä oiva esimerkki Virtual Assistent -palvelun ostamisesta. Kuulostaako tutulta? Miksi tämän pitää olla niin vaikeaa?

Ennen kuin lähdet brändäystä tai myynti- ja markkinointijumppaa tekemään, mieti ketkä ovat kohderyhmäsi - jos et tiedä, keihin haluat vaikuttaa, niin miten voit onnistua luomaan heitä puhuttelevaa viestintää? Ostopäätöksen tekee aina ihminen. Asiaa auttaa, jos tiedät ketä haluat puhutella. 

Puhelin hyvinvointityökaluna

Lauantai 2.1.2010 klo 11:57 - Heli Sirkiä

Järjestelmällisyys lienee jokaisen kiireisen vanhemman tai pienyrittäjän tavoite ja unelma. Systemaattisuus, stressin välttäminen ja hallittu kasvu. Siinä sivussa omasta itsestään ja jaksamisestaan huolehtiminen sekä ihmissuhteiden hoitaminen. Saisipa sen kaiken näppärästi kännykään! 

Tästä minäkin haaveilen. 

Moni on suositellut Macia ja iPhonea, mutta toistaiseksi olen sitkeästi väittänyt selviäväni koneella ja puhelimella. Nyt alan tulla toisiin ajatuksiin. 

Jos puhelinvalmistaja pystyy tarjoamaan näin selkeän käyttöliittymän ja "oman elämän hallintatyökalun" alan harkita iPhonen hankkimista. Vielä helpompaa olisi jos saisin kytkettyä ElämänTimantti työkaluni suoraan yhden kuvakkeen alle. Samalla näytöllä tulisi esiin elämän eri osa-alueet: työ, ihmissuhteet, koti ja talous sekä hyvinvointi. Sovelluksen avaisi oma itselleen merkityksellinen kuva, joka liittyisi henkilöbrändin määritelmiin. 

Osaan kyllä piirtää, miltä käyttöliittymä näyttää, mutta valitettavasit taitoni eivät riitä koodaamaan sitä. 

Miten helppoa olisikaan laittaa liikuntareseptit suoraan puhelimeen, tai linkin kautta päästä taloushallinnan sovellukseen tarkistamaan oman talouden kulurakennetta. Aarrekarttatyyppiset kuvat voit kaivaa esiin antamaan uskonvahvistusta, kun motivaatio alkaa hieman hiipua. Kuviin kytketyt mielimusiikin soittolistat vahvistaisivat kuvien viestiä.

Myös julkisessa terveydenhuollossa "Wellness Diamond" olisi näppärä seurantatyökalu ja apuväline keskustelun tueksi. Puhelimeen voitaisiin myös laittaa helposti verkkoyhteisöt, jolloin ne toimisivat vertaistukiryhminä sosiaalista pääomaa rakentaen.

Työttömät voisivat perustaa työnhakuklubeja sosiaalisen median avulla ja hallinnoida tehokkaasti työnhakuprosessiaan.  

Ajattelin tänä vuonna ottaa uuden linjan näiden ideoideni kanssa - kirjoittelen niistä täysin avoimesti ja julkisesti tänne blogiini. Toivon, että sillä tavoin niistä syntyisi uusia sovelluksia. Katsotaan, josko saisin jonkun tahon kiinnostumaan asiasta. 

Yksi kysymys tietysti jää avoimeksi: minkä hintaluokan puhelimessa tämä olisi mahdollista? Jotta sisältö voisi toimia laajoille massoille, puhelimen olisi oltava kohtuuhintainen.

Suomalaisen palvelutalouden haasteet

Maanantai 28.12.2009 klo 8:57 - Heli Sirkiä

Helsingin kauppakorkeakoulun kansleri Matti Lehti kirjoitti Helsingin Sanomien vieraskynässä 17.12. osuvasti, miten Suomen on muututtava hallinto- ja tuotantokeskeisestä toimijasta asiakaslähtöiseksi palvelutaloudeksi. Tosiasia on, että teollisuudesta katoaa työpaikat halvemman tuotannon maihin. Sen korvaamiseksi on kehitettävä uusia vientikelpoisia palveluita. Lehti kiteyttää: 

"Palvelutalous ei ole vain paitojen pesemistä vaan myös erittäin vaativia suunnittelupalveluja sekä suurta asiantuntemusta edellyttäviä ihmisen ruumiin, sielun ja varallisuuden hoitoon liittyviä tehtäviä. Aineettomia hyödykkeitä tuottavat toimialat ovat kasvussa kaikkialla maailmassa."

Usein kuulee sanottavan, että suomalainen asenne "tee-se-itse" yhteiskuntana olisi palvelutuotannon kasvun pullonkaula. Kyllä ja ei. Kun tuloja ei ole, millä ostaa palveluita, työ on tehtävä itse. Toisaalta, kun tarvitaan Lehden mainitsemia asiantuntijapalveluita, kuten lääkäriä, juristia tai sijoitusneuvojaa, niistä palveluista ollaan valmiita maksamaan. Myös erilaiset koulutus- ja valmennuspalvelut ovat asiantuntijapalveluita, tai vaikkapa tyylikonsultointi.

Tällä hetkellä asiantuntijapalvelut pohjautuvat vahvasti henkilökohtaiseen kohtaamiseen ja ajan myyntiin. Tuottavuushyppy saadaan aikaan, kun tämä osaaminen voidaan joko osittain tai kokonaan tuotteistaa digitaaliseen jakeluun tietoverkkoihin. 

Digitaalisen palvelutuotannon pullonkaulat

Tällaisten asiantuntijapalveluiden digitalisoinnin kehittämisessä en näkisi "tee-se-itse" mentaliteettia ongelmana. Pikemminkin haasteita tuovat toisaalta osaamisen asiakaslähtöinen konseptointi ja tuotteistaminen, ja toisaalta loppukäyttäjän tietoturvaa koskevat huolet. 

Esimerkiksi sijoitusneuvontapalvelut ovat hyvä esimerkki suurta asiantuntemusta edellyttävästä varallisuuden hoitoon liittyvästä tehtävästä. Riippumattomalle digitaaliselle sijoitusneuvonnalle olisi varmasti kysyntää, jos joku sellaisen tarjoaisi. Viime aikaiset uutiset ovat osoittaneet, että ns. sijoitusneuvonta usein onkin rahoitusalan yritysten tuotemyyntiä. Kuka lähtisi kehittämään riippumatonta sijoitusneuvontaa online-ympäristössä?

Toinen pullonkaula on loppukäyttäjä. Olisiko kuluttaja valmis luovuttamaan talouttansa koskevat tiedot digitaaliseen palveluun? Luottaako hän palvelun tuottajaan ja sen tarjoamaan tietoturvaan? Onko suuryritys tai julkinen palvelu luotettavampi kuin pienyrittäjä?Samat haasteet koskevat muitakin luottamuksellisia asiantuntijapalveluita. 

Kolmantena haasteena tulee vielä palveluiden suunnittelu, konseptointi ja rahoitus. Kehittääkö palveluita yksityishenkilö, innovatiivinen start-up yritys vai tunnettu suuryritys? Miten palvelutuotannon aihioiden kehittäminen mahdollistetaan ja rahoitetaan? Lääkärillä tai juristilla tuskin on IT-osaamista oman palveluideansa kehittämiseen, eikä välttämättä tietoa sopivista yhteistyökumppaneista. 

Eri alojen osaajien yhteensaattaminen palvelisi varmasti palvelutalouden kehittämistä. Kuka sitä infrastruktuuria kehittäisi? Kun tällainen infra- tai ekosysteemi on olemassa, todennäköisyys vientikelpoisiin palveluihinkin on varmasti suurempi. 

Niiu - oma yksilöllinen sanomalehtesi

Sunnuntai 20.12.2009 klo 11:46 - Heli Sirkiä

Nuoret saksalaisyrittäjät Hendrik Tiedeman (27) ja Wanja Oberhof (23) ovat kehittäneet berliinissä uuden ajan sanomalahden Niiun. Asiakas voi verkossa räätälöidä itselleen yksilöllisen lehden sisältötoiveidensa mukaisesti. Lehti toimitetaan aamulla kotiovelle. Näppärää, eikö totta? Eikä lehti maksa enempää kuin muutkaan sanomalehdet: €1,80 ja opiskelijoille €1,20.

Niiu toimitetaan yhteistyössä 17 saksalaisen ja kansainvälisen sanomalehden sekä yli 500 online-sisällöntuottajan kanssa. Lehti lanseraattiin Berliinissä 16.11.2009 ja se t avoittelee 5000 levikkiä puolen vuoden kuluttua.

Alla Niiu Berlin-Brandenburg alueen iltauutisissa. Yrittäjät kertovat hieman omista taustoistaan sekä lehden tulevaisuudesta. Aika näyttää miten kuluttajat ottavat vastaan lehden ja tuleeko yksilöidystä sanomalehdestä uusi haastaja Suomenkin sanomalehtimarkkinoille. Ideoita ja inspiraatiota pojilla riittää! 

Itselleni tämä oli myös muista syistä oikein iloinen uutinen. Kirjoitin nimittäin vuonna 1997 puoliksi leikilläni Mainonnan painopistemuutokset ja kehityssuunnat -selvityksen loppuraporttiin juuri tällaisen skenaarion eurooppalaisen sanomalehden tulevaisuudeksi vuonna 2010. Ei ihan huonosti ennustettu :)

Lisää aiheesta englanniksi Timesin jutussa.

Arvopohjainen johtajuus

Torstai 10.12.2009 klo 9:37 - Heli Sirkiä

ElämänTimantti pilottilaisten kanssa olemme työstäneet oman osaamisen ja yrityksen markkinointia yksilö- ja yrittäjänäkökulmasta. Arvot ovat herättäneet paljon keskustelua, erityisesti niiden jalkauttaminen käytännön toimintaan. Avartavaa on ollut keskustelu rahan merkityksestä ja siihen suhtautumisesta: halutaanko rahaa vaurastumisen vuoksi vai taloudellisen turvallisuuden vuoksi - vai onko se vain välttämätön paha? Entä miten raha näkyy tai saa näkyä ulospäin? 

Jostain syystä suomalaisessa kulttuurissa rahasta puhuminen tuntuu olevan hyvin vaikeaa. Kuitenkin se on yhteiskunnassamme yksi olennainen arvon (tai arvottamisen) mittari. Vaikka puhumme arvovalinnoista, niin kaikilla on hintalappu: paljonko maksaa kotiäitiys tai mikä on uranvaihdon hinta? Yrityksen arvo ja menestys mitataan rahassa. Palkat ja laskut maksetaan rahana. Arvovalinnat tuloutuvat rahana. Paljonko on riittävästi - se on arvovalinta.

Arvot toiminnan ytimessä

En ole aiemmin kirjoittanut paljoakaan johtajuudesta. Olen pikemminkin puhunut maineesta, henkilöbrändistä tai yrityskuvasta. Nyt on kuitenkin aika siirtyä arvoihin, jotka ovat kaiken toimintamme ytimessä. 

Monelle yrittäjälle tai freelancerille itsensä toteuttaminen ja oppiminen ovat tärkeitä arvoja, toisille taas vaihtelunhalu tai rikastuminen ovat arvoajureita. Jooga-ohjaajalle ydinarvoja voivat olla henkisyys ja itsenäisyys, graafikolle vaikkapa luovuus ja vaikuttaminen. 

Palkkasuhteessa toimivat ovat usein turvallisuushakuisempia kuin yrittäjät, joko luonteenpiirteiltään  tai elämäntilanteestaan johtuen.Heille yrityksen arvojen merkitys korostuu. Lähtökohtaisesti kuitenkin jokaisen tulee osata ajatella yrityksen kannattavuutta; miten oma palkka ansaitaan tuotteiden tai palveluiden kautta. 

Arvopohjainen johtajuus käytännössä

Arvopohjainen johtajuus ei ole sidottu mihinkään tiettyyn toimialaan tai yrityskokoon. Sitä voi soveltaa elämässään yhtälailla yksilöt, yrittäjät tai yritykset. Johtajuus on rohkeutta erottua massasta, tehdä aloite ja ottaa ensimmäinen askel. Suotavaa olisi, että tämän tekisi yrityksen tai tiimin vetäjä. Yrittäjille ja freelancereille se on helpompaa. 

Arvopohjainen johtajuus vaatii erilaisuuden hyväksymistä työyhteisöissä ja globaalissa liiketoiminnassa. Tärkeintä ja haasteellisinta kuitenkin on itsensä johtaminen. Vastuuta ei voi ulkoistaa.

Yritystoiminnassa arvot näkyvät viestinnässä, ihmisten käyttäytymisessä sekä kriisien hallinnassa. Maineenhallinnalla on siis monet kasvot - ja kommunikaatiotaidot ovat sen olennainen osa. Miten taittuu suomalaisilta erilaisuuden kohtaaminen ja arvostava vuorovaikutus?

Ole johtaja

Muistan vielä elävästi, miten vaihto-oppilasvuotena koulumme kuoronjohtaja Kimber Billow piti rinnassaan "Be A Leader" -nappia. Hän jaksoi aina muistuttaa, että johtajuus on rohkeutta laulaa ensimmäinen nuotti: on vain luotettava siihen, että laulat oikean nuotin oikeaan aikaan. Seuraaminen on helppoa, mutta kuinka moni uskaltaa olla johtaja?   Sama pätee Suomeen tässä ja nyt. Mitä ja missä on suomalainen johtajuus?