Myyntitaidoista apua työllisyysasteen nostamiseen

Lauantai 19.1.2013 klo 6:53 - Heli Sirkiä

A-studiossa 16.1.2013 esitettiin Juhana Vartiaisen haastattelu sekä mielenkiintoinen ingressi matalapalkka-alalla työskentelevistä henkilöistä. Siinä toimittaja haastatteli kolmea eri ammatissa työskentelevää miestä: siivoojaa, maalaria ja vartijaa. Ongelmana oli matalapalkkainen tuntityö, jossa täysiä työtunteja ei kerry. Kun juoksevat kulut ovat n. 1500€/kk ei haastateltujen mukaan palkka riitä elämiseen. Vartija kertoi, että hän työskentelee ilman turvaliiviä, koska siihen ei ole varaa. Mikä siis neuvoksi? 

Olen huolestuneena seurannut keskustelua inflaatiosta, kilpailukyvystä, ostovoimasta ja leipäjonoista. Arvonlisäveron nousun vaikutukset huomaa jokainen käydessään kaupassa ja laskuja tarkastellessaan. Elämisen kustannukset nousevat ylöspäin ja palkkoihin kohdistuvat paineet ovat pikemminkin alaspäin.  

Näyttäisi siltä että tulevaisuudessa pätkä- ja silpputyö tulee lisääntymään. Työllisyydenhoitoon haetaan todennäköisesti mallia työttömyysturvaa heikentämällä eli käytännössä on vastaanotettava mikä tahansa työ, palkan riittävyys toimeentuloon on yksilön ongelma. Jos yhden työn palkalla ei enää tule toimeen, eikä "nuukailusta" ole apua, on siis keksittävä uusia keinoja. Tässä muutamia vaihtoehtoja:

1. Kouluttautuminen uuteen ammattiin, jonka palkalla tulee toimeen.
2. Hakeutumalla työhön, jonka ohella voi toimia sivutoimisena yrittäjänä
3. Kehittämällä myynti- ja markkinointitaitoja
4. Hankkimalla yrittäjyyskoulutusta
5. Parantamalla omaa talouslukutaitoaan

Pätkä- ja silpputyön haasteena on usein se, että työtä pitäisi kyetä vastaanottamaan hyvinkin lyhyellä varoitusajalla, mikä puolestaan vaikeuttaa omaa elämänhallintaa ja toisen työn tekemistä. Oman osaamisen kehittämisen strategiassa tulisi ehdottomasti olla suunnitelma myyntitaitojen kehittämiseksi. Ennen yrityksissä oli omat myyntihenkilöt, nyt me kaikki olemme tavalla tai toisella myyjiä ja markkinoijia – joko tuotteiden, ideoiden tai itsemme. Myynti ei enää tarkoita tuputtamista vaan pikemminkin toisten motivoimista haluttuun toimintaan. Sitä tarvitaan työssä kuin työssä.

Kirjan To Sell is Human trailerissa Daniel Pink mainitsee kolme tulevaisuuden myynnin menestystekijää: virittäytyminen samalle aaltopituudelle (attunement), kepeys (buoyancy) ja selkeys (clarity). Hän mainitsee myös kolme kehitettävää taitoa: esittely (pitch), soveltaminen (improvise) ja palvelu (serve). Tärkeitä taitoja kaikki.

Yrittäjämäiseen ajatteluun puolestaan kuuluu sekä talouslukutaito että tuloshakuisuus. Näin vuoden alussa on hyvä aika tehdä uusia päätöksiä. Oman osaamisen myyntitaidon kehittäminen ja hinnoittelu voisi olla yksi sellainen. Mieti siis vaikkapa näitä:

• Paljonko tarvitset tuloja riittävän toimentulon saamiseen? 
• Paljonko se olisi palkkana ja paljonko laskutettavana tulona? 
• Millaisia keinoja sinulla on saada tuloja? 
• Miten voit kehittää myynti- ja markkinointitaitojasi?

Hyvää alkanutta vuotta ja menestystä!

Yhteisöllisyys ennen ja nyt

Maanantai 17.12.2012 klo 13:18 - Heli Sirkiä

"Se on nyt kumma, jottei tähän siltaa saada!" 

Sunnuntaina 18.11.2012 YLE esitti mielenkiintoisen dokumentin Akat asialla, joka kertoi Etelä-Pohjanmaalla Ulvilassa Kyrönjoen yli talkoilla rakennetusta sillasta. Dokumentti kuvaa oivasti entisajan talkoohenkeä, jolla yhteistyössä rakennettiin ensin 1947 valmistunut pukkisilta ja vielä 1970-luvulla teräsristikkosilta. 

Tarve sillalle oli yhteinen: kauppa ja posti olivat joen toisella puolella ja siltaa tarvittiin turvalliseen asiointiin. Talvella kuljettiin jään yli, kesällä mentiin proomulla. Kyläläisiä lapsia oli hukkunut joen ylittämisessä. Ryhmä kylän naisia, akkoja, ryhtyi asialle ja pohjakassa sillan rahoitukseen toteutettiin järjestämällä viikottaisia ompeluseuroja, nuolenheittoa ja tanssi-iltamia. Ompeluseuroja pidettiin jokaisessa talossa vuorollaan ja puita kerättiin lahjoituksina. Työvoima hoidettiin hankkimalla parikymmentä kökkämiestä päivässä talkoisiin.

Dokumentin lopussa eräs talkoolaisista miehistä totesi, että nykyaikana nuoret eivät enää ymmärrä talkoohenkeä, vaan he kysyvät ensimmäisenä "mitä siitä saa". Hän myös peräänkuuluttaa yhteistä vastuuta. Tämä sai minut pohtimaan, onko "heti-mulle-tänne-nyt" asenne saanut jalansaijaa vai onko talkootyö vain muuttanut luonnettaan?

Ennen silta oli yhteiskunnallisen infran rakentamista. Ehkä nykyään avoimeen lähdekoodiin perustuvat yhteiskunnalliset sovellukset voidaan nähdä tämän päivän talkootyönä? Vaan miten saisimme talkootyön mukanaan tuoman yhteisöllisyyden hengen takaisin?

Ennen urheiluseuratoimintaa rahoitettiin talkoilla, nykyään siitä on tullut maksullinen harrastus. Johtuisiko tämä siitä, että ennen urheilu oli kyläyhteisön yhteinen ajanviete, vähän kuten iltamat. Nykyään talkoisiin perustuvat tee-se-itse harrastukset ovat jääneet vähemmälle ja harrastukset maksetaan omasta pussista.

Talkootyö oli ja voisi olla edelleen tärkeä yhteisöllisyyttä kasvattava voima. Nähtäväksi jaa, millaisen muodon talkootyö kaupungeissa saa. Vai katoaako se kokonaan vanhempien tai sponsoreiden kukkarolle? 

Lähde: Akat Asialla, Yle Muisti

Kuka hyödyntäisi henkilöbrändiä?

Lauantai 15.12.2012 klo 23:13 - Heli Sirkiä

Paljon puhutaan henkilöbrändin rakentamisesta, mutta kuka sitten niitä vaivalla rakennettuja henkilöbrändejä hyödyntää tai kuka niistä hyötyy? Missä on Suomessa Personal Brand Leverage? Ehkä on hyvä pohtia tämän kysymyksen kautta henkilöbrändäyksen olemusta ja tavoitteita hieman tyypillisestä viestintäpainotteisesta näkökulmasta poiketen.

Henkilöbrändit työsuhteessa

Jos ajatellaan henkilöbrändiksi miellettyjä henkilöitä työsuhteessa, niin suurimman hyödyn korjaa työnantaja. Henkilöbrändi voi parantaa yrityksen imagoa ja tunnettuutta, tuoda lisää asiakkaita ja toisaalta alentaa myös myynnin kustannuksia. Henkilöbrändin mukanaan tuoma verkkonäkyvyys tai laajempi tunnettuus on yritykselle todennäköisesti pelkkää plussaa. Hänen asiantuntijuutensa tai laajat verkostonsa siirtyvät orgnisaaation osaamispääomaksi ja rakentavat yrityksen mainetta.

Henkilöbrändit yrittäjänä

Yrittäjänä tietoisesti henkilöbrändin rakentamiseen panostanut henkilö voi hyödyntää brändipääomaansa melko suoraan myynnin kautta: hän voi lisätä myyntiään, parantaa kannattavuuttaan hintoja nostamalla sekä kehittää nopeasti uusia tuotteita tai palveluita. Kirjailija voi tehdä teoksestaan uusia versioita (näytelmät, kuunnelmat, oopperat) tai hakea kasvua uusilta, kansainvälisiltä markkinoilta. Yrittäjä voi myös helpommin solmia yhteistyösopimuksia ja erilaisia Joint Venture sopimuksia. 

Henkilöbrändit työnhakijana

Työnhakija ja henkilöbrändin käsite istuvat mielestäni kaikkein vaikeimminyhteen: ketkä olisivat työnhakijan asiakkaat tai brändiyhteisö? Jos kuitenkin halutaan ajatella henkilöbrändäystä yhtenä työnhakustrategiana, sen suurimmat hyödyt ovat ehkä osaamisen ja kokonaispotentiaalin näkyväksi tekemisessä. Mitkä ovat ne tiedot, taidot ja kokemus, jotka työnantaja voi hyödyntää omassa liiketoiminnassaan? Mitä lisäarvoa se tuo hänelle? Työnhakijana orastavaa brändipotentiaalia voidaan arvioida osaamisen lisäksi verkostojen, keskusteluavausten ja asiasanojen perusteella. Nämä antavat tärkeää lisätietoja henkilön kiinnostuksen kohteista sekä sopivuudesta organisaatioon. 

Koska henkilötietolain mukaan työnhaussa kaikki tieto olisi tultava työnhakijalta itseltään, hän voi halutessaan laittaa linkin esimerkiksi sosiaalisen median käyntikorttiinsa, LinkedIn profiiliin tai omaan ammatilliseen blogiinsa. Haastavaksi tilanteen saattaa tehdä se, että meillä ei ole varmaa tietoa siitä, mikä on tällä hetkellä suomalaisten pk-yritysten ja vanhemman yrittäjäsukupolven suhtautuminen sosiaaliseen mediaan: onko nettiläsnäolo työnhakijalle hyöty vai haitta? Pelkääkö työnantaja maineriskiä tai liikesalaisuuksien vuotamista - tai mietityttääkö häntä mahdollisesti haastavat työnjohdolliset tilanteet? 

Viisas työnantaja osaa rekrytoinnissaan nähdä henkilöbrändin tuomat mahdollisuudet, ja hyödyntää sitä osaamista, kontakteja ja näkyvyyttä, mitä henkilö tuo tullessaan. Jos henkilöbrändin rakentamiseen panostanut henkilö ei pääse työsuhteessa hyödyntämään vaivalla rakennettua pääomaa, on se kuin heittäisi rahaa hukkaan. Silloin häviävät sekä henkilöbrändi että työnantajayritys. 

Helpoimmillaan henkilöbrändiä pystyy nähdäkseni rakentamaan joko asiantuntijana, johtajana tai yrittäjänä. Työnhakijan henkilöbrändäys voi olla hyvinkin riskialtista, koska se saattaa rajata mahdollisuuksia matalamman profiilin työtehtäviin. Liian hyviä kun ei palkata; niitä ei ilmeisesti voi hyödyntää. 

Vastuullinen liiketoiminta, arvot ja Talvivaara

Tiistai 13.11.2012 klo 15:39 - Heli Sirkiä

Yritysten arvoista ja yhteiskuntavastuusta puhuttaessa tulkintoja on usein yhtä monta kuin on puhujaakin. Yritän tämän kirjoituksen avulla hieman konkretisoida, miten vastuullisuus ja arvot voidaan jäsentää osana yrityksen liiketoimintaa. Otan esimerkiksi Talvivaaran ja tarkastelen sitä lähinnä mediassa/sosiaalisessa mediassa käydyn keskustelun pohjalta.

”Arvo on valintoja ohjaava periaate, jota käytetään jouduttaessa vaikeaan valintatilanteeseen, jota ei pysty ratkaisemaan toimimalla kuten ennen tai jota ei ole ohjeistettu.”

Näin määrittelee arvokäsitteen Martti Puohiemi kirjassaan Löytöretki yrityksen arvomaailmaan (Limor kustannus 2003). Hänen mukaansa yrityksissä tulee vastaan päivittän n. 10% sellaisia tilanteita, joissa yrityksen tai henkilön arvot punnitaan. Puohiniemi tarkastelee arvoja Schwartzin arvoteorian kautta. Oheisessa kuvassa on yrityksen toimintaa ohjaavia arvoja sijoitettu ns. arvokartalle, joka havainnollistaa miten erilaiset arvot jäsentyvät toisiinsa nähden. Perinteiset yritystoimintaa kuvaavat arvot kuten tuloksenteko tai kilpailukyky asemoituvat itsensä korostamisen alueelle, yhteiskuntavastuu ja asiakastyytyväisyys puolestaan muiden huomioinnin alueelle. Nämä luovat tiettyjä arvojännitteitä ja käytännössä yritykset painottuvat johonkin suuntaan enemmän. Nopealla päättellyllä näyttäisi, että Talvivaara painottuu enemmän tuloksentekoon ja uudistumiseen; onhan kyseessä pörssiyhtiö, joka tavoittelee edelläkävijyyttä. Toisaalta ei tule unohtaa kaivoksen yhteiskunnalista vaikutusta työllisyydelle ja alueen elinkeinotoiminnalle sekä potentiaalia kehittää Suomeen uutta teollista osaamisklusteria, mikä puolestaan edustaa yhteiskunnallista vastuullisuutta.

Tarkastellaan asiaa seuraavaksi vastuullisen liiketoiminnan tai yrityksen yhteiskuntavastuun kautta. Yleensähän yhteiskuntavastuu yhdistetään joko ympäristöasioihin tai siitä puhutaan irtisanomisten yhteydessä. Keskustelua käydään tuotto omistajille vs. yhteiskuntavastuu akselilla; bisnesarvot vs. pehmeät arvot. Käsitteet ovat epäselviä eikä kaikille aina ole edes selvää, mistä puhutaan. 

Yritysten yhteiskuntavastuuta voidaan tarkastalle ns. Triple Botton Line (People, Planet, Profit) -ajattelun kautta, jossa yrityksen yhteiskuntavastuu jaetaan kolmeen alueeseen: 

• Taloudellinen vastuu
• Ympäristövastuu
• Sosiaalinen vastuu

Taloudelliseen vastuuseen kuuluvat tuotto omistajille ja verot. Lisäksi siihen kuuluvat yrityksen tehokas, kannattava ja kilpailukykyinen toiminta.

Ympäristövastuuseen kuuluvat vesien, ilman ja maaperän suojelu sekä ilmastonmuutoksen torjunta ja luonnonvarojen kestävä käyttö.

Sosiaalisen vastuuseen puolestaan kuuluvat mm. avoimuus ja eri sidosryhmien käsitysten kunnioittaminen vastuullisesta ja eettisestä toiminnasta. Myös henkilöstön hyvinvointi sekä tuoteturvallisuus ja kuluttajansuoja ovat sosiaalisen vastuun elementtejä.

Imagomarkkinointia vai eettistä vastuunkantamista?

Yritykset joutuvat usein tasapainoittelemaan haasteellisesti näiden eri osa-alueiden välillä. Asiaa voidaan havainnoillistaa alla olevalla kuvalla yrityksen yhteiskuntavastuun ja markkinoinnillisen imagomerkityksen nelikentän kautta. Pienille yrityksille toimintaa ohjaavat arvot ja imago on helpompi rajata vaikkapa rehellisyyteen ja hyvään asiakaspalveluun. Vähittäiskaupan ketjuille yhteiskuntavastuu on tärkeä markkinoinnillinen tekijä. Talvivaara ja öljytankkeriyhtiöt ovat esimerkkejä yrityksistä, jotka harvemmin ovat tekemisissä kuluttajien kanssa, mutta joiden liiketoiminnalle yhteiskuntavastuu on hyvin tärkeää. Ydinvoimalat puolestaan edustavat ryhmää, joiden jatkuvuus ja yhteiskuntavastuu ja turvallisuus on kriittistä yhteiskunnalle. 

Jos tarkastelemme Talvivaaran toimintaa vastuullisen liiketoiminnan ja yritysbrändin kautta, niin mitä voimme päätellä yrityksen arvoista? Toisaalta Talvivaaralla on ollut hyvä tarkoitus työllistää ja luoda vaurautta sekä ympäröiville yritysverkoistoille että valtiolle. Se on pyrkinyt kehittämään uudentyylistä teknologiaa ja olemaan edelläkävijä. Kuten Jyrki Kasvi Ylen blogissaan kirjoitti, kaikessa uudessa on aina riskinsä. Talvivaaran kohdalla voidaan mielestäni kysyä, millaiset arvot ovat ohjanneet tätä yhtiötä? Taloudellinen kasvu, innovatiivisuus ja toimialan uudistaminen – vai turvallisuus, luotettavuus ja yhteiskunnallinen vastuullisuus. Entä kuinka paljon riskiä voi tällaisella toimialalla ottaa ja kenen kustannuksella?

Entä Talvivaaran johdon viestintäpolitiikka? Onko siinä noudatettu sosiaalisen vastuullisuuden edellyttämää avoimuutta ja hyviä toimintatapoja sidosryhmiä kohtaan?

Ymmärrän kyllä tilanteen haastavuuden ja sen valitettavan suuret vaikutukset niin talouteen, ympäristöön kuin yhteiskuntaankin. Ei käy johtoa kateeksi ja toivonkin että akuutti kriisi saadaan hoidettua olosuhteissa parhaalla mahdollisella tavalla.

Lisää yhtiöstä ja yhteiskuntavastuusta heidän kotisivuillaan.

Forgiveness in politics - who forgives whom?

Maanantai 5.11.2012 klo 13:55 - Heli Sirkiä

Photo: Stacey Gable Wills

Last month I was asked by a Finnish journalist of YLE A-studio: Stream, what are the weaknesses of Finnish male politicians – is it overweight, corruption or sex scandals? Or can they do just about anything, be forgiven and bounce back as if nothing happened? This led me into asking what actually is forgiveness in politics. I was lucky to have an interview with Shawne Duperon, a six time EMMY® Award winner, media coach and producer of the coming documentary film Project Forgive. 

In order to understand, what we mean by forgiveness, let’s go back in time a few years to an event, which acted as a catalyst for the film.   – It all started when Gary Weinstein, a dear family friend, lost his wife and two children in a car accident, caused by a drunk driver, explained Shawne Duperon. Not only was the accident itself devastating, but the real emotional dilemma arose when she found out who was the driver: another dear family friend! Blaming one another was not going to help, so a new kind of emotional maturity was needed. Inspired by Gary´s ability to move on in life and to forgive, Duperon wanted to make a documentary that would explore deeper this human process, to find out how we forgive and how it can be applied in different contexts and cultures

Duperon sees that people can choose between the states of love or fear. She sees these as human conditions.  - In politics, especially in the US we have the culture of two party political system, which makes opposite positions and negative talk inevitable. Love is the opposite of hate, but in politics we cannot really talk about love, can we? Rising above the anger driven debate would call a deep honoring and respect of the other. – I guess this is where forgiveness would fit in politics, she concludes. 

Does Media Make or Brake the Politicians?

How do you see the role of media and journalists in politics; many politicians claim that they are victims of the media hunt? -Actually there is no such thing as media. We are the media. It mirrors our thoughts and language, what we talk about and how.  In society there are certain norms that can vary across cultures. We also have clear stereotypes of certain professions. – We expect certain behaviour from different professionals, for example doctors and lawyers. Politicians are no exception. Lawyers rarely are perceived as warm and gentle, from politicians we tend to expect horrible things.

News is sensitive to these stereotypes and unwritten social norms.  - Politicians have a twofold role in breaking the norms: on one hand, they are making a positive change by making new laws; on the other hand by doing terrible things.

– Politicians live 24/7 under public eye. However, they are human, and it is human to make mistakes. Sooner or later that will happen. How politicians will react when the heat hits the fan, will determine their future and whether they are forgiven or not. 

(click  Näytä lisää to continue reading the story)

Lue lisää »

Pyydämme anteeksi aiheuttamaamme mielipahaa!

Lauantai 29.9.2012 klo 10:55 - Heli Sirkiä

Maineenhallinnan perusoppien mukaan on tärkeää nopeasti myöntää virheensä ja pyytää tekojaan anteeksi, jotta asian suurempi paisuttelu mediassa ei jatkuisi. Viime vuosina meillä on kuitenkin alkanut levitä mielenkiintoinen uusi anteeksipyynnön laji: "pyydän anteeksi aiheuttamaani mielipahaa", jossa vastuu siirretään sille, joka on leikistä suuttunut tai herkkänahkaisuuttaan pahoittanut mielensä. 

Termin olen nähnyt ensimäiseksi Jyllene Postin uskonnollisten sarjakuvien anteeksipyynnössä vuonna 2006. Silloin lehti pyysi anteeksi sarjakuvan julkaisemisen aiheuttamia tunteita ("We apologise for the offence which the reprint has caused. That is what we apologise for"). Sananvapautta halutiin tiukasti puolustaa. 

Suomessa aihettamaansa mielipahaa ovat pahoitelleet mm. Isä Mitro käytöksestään naisia kohtaan, Lasse Lehtinen kirjaansa kohdistuneissa kunnianloukkaussyytteissä, Helsingin Sanomat Hilkka Ahteen suhdeväitteen yhteydessä sekä Fazer suklaakampanjaansa. Harmillista tässä teflonpuolustus tyylilajissa on se, että lukijalle jää epäselväksi, mikä oli totta ja mikä tarua. 

Helsingin Sanomien talousuutisten (29.9.) mukaan myös Keskoon on levinnyt mielipahan anteeksipyytely kulttuuri: "..Kiiskisen mukaan on kiusallista ja valitettavaa, että joku on kokenut tulleensa väärin kohdelluksi ja on siksi pahoittanut mielensä". Keskon työsuojeluvaltuutettu Joonas Tuomivaara puolestaan syytti avoimessa kirjeessään pääjohtaja Matti Halmesmäkeä "kovakouraisuudesta henkilöstön edustajia kohtaan" sekä "mielivaltaisesta henkilöstöjohtamisesta, nöyryyttämisestä ja väheksymisestä". Aikaa kovaa tekstiä. Kannattaa lukea koko kirje, jossa kerrotaan mm. henkilöstön aloitteeellisuudesta työhyvinvoinnin kehittämistoimissa.

Tällaiset näennäisanteeksipyynnöt ja imagotemput ovat saattaneet toimia ennen. Sosiaalinen media pakottaa kuitenkin yritykset ja poliitikot läpinäkyvyyteen ja vastuullisuuteen myös teoissa. Pelkkä retoriikka ja puheet eivät enää riitä. Ihmisillä alkaa olla mitta täynnä.

Tämä asettaa suuria haasteita johtamiselle niin yritysmaailmassa kuin poliitikassakin. Ne yritykset ja puolueet, jotka kykenevät muuttamaan toimintaansa, tulemaan ulos kabineteista, sopupeleistä ja puolustusasemista kohti avoimuutta ja oikeudenmukaisuutta, ovat voittajia uuden ajan brändimaailmassa. 

PS. Sampo Pankissa ei muuten edes pyydetä anteeksi huonoa palvelua ja asiakkaalle paljon harmia ja ylimääräistä ajankäyttöä aiheuttanutta sähläystä, korvauksista puhumattakaan. He vastasivat minulle (13.8.) kirjallisesti näin: "Korvaamiselle ei kuitenkaan ole löytynyt riittäviä perusteita. Sampo Pankki ei maksa korvausta mielipahasta ja harmista."  Brandikokemus sekin. Ilmeisesti huono asiakaspalvelu tai palvelun (tekninen) toimimattomuus sisältyvät hintaan. 

Mistä poliitikkojen imagonrakennuksessa on kyse

Lauantai 22.9.2012 klo 10:53 - Heli Sirkiä

Perjantaina 21.9. Ylen A-Studio: Stream lähetyksessä olin mukana keskustelemassa poliittikkojen imagosta ja ulkoisesta olemuksesta. 30 minuuttia on kovin lyhyt aika, joten jatkan asiasta hieman täällä blogin puolella. 

Mistä siis oikeastaan puhumme, kun keskustelemme poliitikkojen imagonrakennuksesta? Puhummeko mainonnasta, ulkonäöstä, julkisuustyöstä, esiintymisvalmennuksesta vai poliittisen henkilöbrändin rakentamisesta urana? 

Angloamerikkalaisissa maissa on pitkät perinteet poliittisessa imagonrakennuksessa. Kuitenkin ajat ovat muuttuneet ja sosiaalinen media on muuttanut sen luonnetta. Enää äänestäjien ei tarvitse olla passiivisia kohteita, vaan he voivat aktiivisesti itse osallistua ehdokkaansa rekrytointipäätökseen - siitähän äänestämisessä on kyse: kenet valtuutat edustamaan sinua ja sinulle tärkeitä asioita.

90-luvulla politiikka viihteellistyi ja lisääntyvässä määrin näimme poliitikkoja erilaisissa talk showssa tai lehtien kansikuvissa. Mitä enemmän tunnettuutta, sitä enemmän ääniä. Myös julkkisehdokkaat toivat ääniä. Tässä taloudellisessa tilanteessa näkisin kuitenkin vahvasti tilausta erityisesti laaja-alaisille asiapoliitikoille puolueesta riippumatta. Heidän haasteenaan on, miten saada se tärkeä osaaminen tuotua esiin selkokielellä ja äänestäjiä koskettavasti. 

Ehdokkaan on niin helppo sanoa, että haluaa lisää rahaa palveluihin - mutta samalla pitää myös osata kertoa, mistä se raha tulee ja miten ehdokas aikoo näitä isoja haasteita ratkoa. Vastuu näiden asioiden selvittämisestä on myös äänestäjillä. Äänestäjän tulee olla rohkeasti kriittinen.  

Tuotemarkkinoinnissa tiedetään, että mielikuvat myyvät. Samaa pätee politiikassa. Puolueet ovat kuin yrityksiä, jotka haluavat "tuotteensa" kaupaksi eli valituksi. Samoja keinoja siinä käytetään, kuin missä tahansa kuluttajamarkkinoinnin kampanjassa: markkinatutkimusta, kampanjasuunnittelua, pakkausdesignia ja viestintää. 

Itse en usko pikakampanjoihin ennen vaaleja, vaan puhun aina pidemmästä henkilöbrändin rakentamisesta. Politiikassa urapoliitikon henkilöbrändi rakentuu vuosien kuluessa tekojen, viestinnän ja toki myös pukeutumisen kautta. Eri persoonat puhuttelevat eri segmenttejä, erilaisia ihmisiä. Kaikkia ei voi miellyttää, vaan pitää rohkeasti uskaltaa määritellä oma kohderyhmänsä, ne ihmiset, äänestäjät tai asiakkaat keiden kanssa on samalla aaltopituudella - keitä voi auttaa tekojen ja poliittisen vaikuttamisen kautta. 

Joukko- ja joukkuerahoituksen kasvukipuja

Sunnuntai 9.9.2012 klo 15:36 - Heli Sirkiä

Joukkorahoitus ja erityisesti sen tulkinta on herättänyt viime aikoina kiivastakin keskustelua.  Mutta mitä sitten on joukkorahoitus ja kuka sen juridisesti määrittelee? Entä miten se erotetaan varainhankinnasta tai kaupankäynnistä?

Asia nousi mediassa esiin, kun Poliisihallinto pyysi Fröken Senjan menestyksekkäästä Kickstarter-rahoituksesta selvitystä. Koska olen itse törmännyt varainhankinnan haasteisiin junioriurheilun osalta, päätin selvittää, miten tätä tulkitaan junioriurheilun varainhankinnan näkökulmasta yksittäisen, alle 15-vuotiaan nuoren kannalta. 

Olen ymmärtänyt, että joukkorahoitus ei saa olla vastikkeetonta. Vastikkeeton rahan kerääminen on sallittua vain yleishyödyllisille säätiöille ja yhdistyksille ja se on pääsääntöisesti luvanvaraista. Mitä eroa sitten on joukkorahoituksella ja kaupankäynnillä? Entä varainhankinnalla ja heijastinmyynnillä? Urheiluseurat voivat kerätä varoja myymällä erilaisia tuotteita, mutta siihenkin verottajalla on oma kantansa: mitään 'kulmamerkittyä' rahaa yksittäiselle pelaajalla ei saa olla, varat pitää jakaa kaikkien kesken tasan - riippumatta kuka mokkapaloja, lumilyhtyarpoja tai keksipaketteja on ollut myymässä.

Mietin siis, että voiko alle 15-vuotias nuori myydä netissä joukkorahoitussivustolla esim. itse ottamistaan valokuvista tehtyjä seinäkalentereja, kuvakirjoja tai joulukortteja kerätäkseen 4200€ harrastuksensa rahoittamiseen? Onko se joukkorahoitusta, kaupankäyntiä vai peräti elinkeinotoimintaa? 

Kysyin asiaa sekä verottajalta että Poliisihallinnon Arpajaishallinnon päälliköltä Jouni Laiholta. Häneltä sainkin selkeähkön vastauksen: 

" Seinäkalenterin, kuvakirjan tai joulukorttien luovutus vastikeetta (so. myyjän määrittämää hintaa) vastaan on kaupankäyntiä, ei rahankeräystä. Rahankeräys on toimintaa, jossa vastikkeetta kerätään rahaa. Rahankeräys on pääsääntöisesti luvanvaraista." ja hän jatkaa: "Rahankeräystä ei saa toimeenpanna tavalla, jossa kaupankäynti ja rahankeräys ovat ilmeisessä vaarassa sekoittua keskenään (Rah.kerL 9 §)."

Henkilöbrändäys, aitous ja elämän ihmissuhteet

Keskiviikko 8.8.2012 klo 23:59 - Heli Sirkiä

Yle uutisten juttu itsensä brändäämisestä ja supermarkkinoinnista työnhaussa sai minut hieman mietteliääksi. Totta on, että brändääminen on tätä päivää, mutta mielestäni suomalaisessa henkilöbrändäyskeskustelussa on jotenkin jääty ulkokuoreen ja kampanjointiin. 

Jos ihmisen ammatillinen elämänkaari nähdään brändinä, on tärkeää miettiä asiaa nimenomaan viestinnän kohderyhmien kautta: keitä ovat elämäsi sidosryhmät ja tärkeät ihmiset? Keitä haluat puhutella ja kenen kanssa viestintäsi on samalla aaltopituudella. Tätä sivusin aiemmassa kirjoituksessa henkilökohtaisen tuloskortin näkökulmasta: Sanoista teoiksi omalla tuloskortilla. 

Jotta henkilöbrändi tai itsensä brändääminen olisi autenttista ja aitoa, on hyvin tärkeää ymmärtää millaisia ihmisiä haluaa elämäänsä: millaisten työkavereiden kanssa syntyy hyvä työilmapiiri, millainen on hyvä esimies tai hyvä asiakas? Mitä ominaisuuksia arvostaa seurustelukumppanissa? 

Kun ajatustemme tasolla tiedostamme, mitä toivomme elämäämme, on brändiviestinnän suunnittelu myös helpompaa ja yhdenmukaista. Silloin olemme aitoja ja uskollisia myös omalle persoonallemme, emmekä lähde 'minuuden muokkauksen' polulle. 

Virtaa ja KassaVirtaa

Torstai 2.8.2012 klo 6:40 - Heli Sirkiä

Kesä on minulle aina uuden innostuksen ja inspiraation aikaa  - niin tänäkin vuonna. Syntymässä on hyvin konkreettinen valmennusohjelma, jossa käydään läpi oman osaamisen markkinointia ja hinnoittelua. Perinteisen kurssituksen sijasta olen rakentanut koulutuspaketin, jossa jokainen osallistuja rakentaa omaan henkilöbrändiinsä sopivan valmiin markkinointisuunnitelman. 

Kurssiin  kuuluu seuraavat teemat: 

1. Analyysi: kuka olet ja mitä haluat?
2. Osaaminen ja sen tuotteistaminen?
3. Hinnoittelu
4. Markkinointi
5. Myynti

Ketkä asiakkaat ovat arvokkaita

Sunnuntai 29.7.2012 klo 11:01 - Heli Sirkiä

Kuulin eilen sattumalta erään tarinan, jonka halusin jakaa täällä julkisesti. Se sai miettimään, mikä oikeastaan on tärkeää palvelualan yrityksessä ja kuka on arvokas asiakas. 

Palvelualan yrityksessä oli kolmisen vuotta työskennellyt pidetty ja ammattinsa osaava työntekijä. Työssä olennaisia taitoja olivat ammatillinen osaaminen sekä miellyttävä käytös. Hiukset olivat siististi poninhännällä ja henkilöä pidettiin kuluttaja-asiakkaiden keskuudessa sympaattisena. Poninhäntä oli oleellinen osa henkilön identiteettiä.

Eräs yritysasiakas oli kuitenkin huomauttanut, että he eivät halua enää sitä poninhäntämiestä. Niinpä osaavan ja sympaattisen miehen työmahdollisuudet vähenivät. Tarina ei kertonut, mitä työtä hän nykyään tekee vai onko hän joutunut peräti vaihtamaan alaa. 

Viime aikoina keskustelu  esteettisestä kompetenssista ja ulkoisen olemuksen merkityksestä yrityskuvan tekijänä on lisääntynyt.  Kuulemani tarina veti minut hiljaiseksi ja sai pohtimaan, miten pitkälle yritysasiakkaat voivat mennä vaatimuksissaan. Kumpi oikeastaan on tärkeämpää: hoitaa työnsä hyvin ja ystävällisesti, vai se että ulkoinen olemus vastaa ABC-analyysin tärkeimpien asiakkaiden toiveita?  Kuluttaja-asiakkaat jäivät kaipamaan sympaattista ponnarimiestä - mutta onko sillä merkitystä?

Posiitivinen palvelukokemus

Keskiviikko 18.7.2012 klo 17:30 - Heli Sirkiä

Tulin tänään yllätetyksi - ja hyvä niin! 

Pakkasin kiirellä kassini ja lähdin pyörällä kohti maauimalaa. Kuinka ollakaan, huomasin portilla että jotain oli unohtunut kotiin: asiakaskortti!

Olin aivan varma, että lipunmyyjä passittaa minut samaa tietä takaisin kotiin. "Ei hätää, saanko nimesi niin katsotaan täältä koneelta".  Tapahtumasta jäi erittäin iloinen mieli ja hyvä kokemus. Olisiko tämä esimerkki onnistuneesta asiakaspalvelusta tai palvelumuotoilusta? 

Aloitteellinen asiakaspalvelu kilpailuetuna

Keskiviikko 18.7.2012 klo 12:27 - Heli Sirkiä

Hyvän asiakaspalvelun merkityksestä on puhuttu kautta aikojen. Teemasta on erilaisia variaatioita: joku puhuu palvelumuotoilusta, toinen asiakaskokemuksesta, joku käyttää termiä Brand Experience. Tavoitteena kaikilla lienee myynnin tai asiakasuskollisuuden lisääminen hyvän palvelukokemuksen kautta. 

Mutta mitä asiakaspalvelulla meillä Suomessa oikein ymmärretään? Onko se reklamaatioluukku, neuvontaa vai myyntiä? Kumpi asiakaspalvelussa on aloitteellinen osapuoli: työntekijä vai asiakas? 

Entä asiakkuuden hallinta? Miten se eroaa asiakaspalvelusta? Olen joskus kysynyt puhelinyhtiöiden asiakaspalvelusta, että miksi minulle soitetaan vain silloin kun olen vaihtamassa liittymää tai kilpaileva yritys tekee outbound suoramarkkinointia. Olisi mukavaa jos asiakkuutta hoidettaisiin sillä välillä jotenkin. Laskujen mukana tulevia tarjouskirjeitä ei lasketa mukaan. Valtaosinhan se on asiakas, joka soittaa ja jonottaa päästäkseen asiakaspalveluun. Vai olenko väärässä? 

Jos viranomaisasioinnissa saa hyvää palvelua, niin siinä tuntee olonsa vähintäänkin hämmentyneeksi, jopa epäuskoiseksi. Kävin tekemässä rikosilmoitusta puhelimesta ja  heti eteisaulassa virkapukuinen polisii tulee ulos valvomosta ja kysyy "kuinka voin auttaa"? Luukulla puolestaan oli erkkitoivasmaisesti puhuva konstaapeli, joka toteutti asiakaspalvelua pitkän kaavan mukaan ja antoi ennaltaehkäiseviä hyviä ohjeita omaisuuden suojaamiseen. Kuulin, miten edelläni asioinut 70+ eläkeläinen kiitteli lähtiessään hyvistä neuvoista. 

Millaista olisi aloitteellinen asiakaspalvelu

Pohdimme tätä asiaa tuttavani kanssa molempien turhautumiskokemusten jälkeen.  Olimme harvinaisen samaa mieltä siitä, että yhteistä asiakaspalvelutilanteille on tunne, että asiakkaasta halutaan päästä nopeasti eroon.  Arvelimme, että tämä saattaa johtua mittareista: call centerin soittosarjoissa on tärkeää vastata mahdollisimman moneen puheluun nopeasti ja hoitaa asia; busseissa tärkeää on pysyä aikatauluissa. Asiakaspalvelutilanteista on tullut liukuhihnaprosesseja eikä kohtaamisia. Sitä saa mitä mitataan, eikö vain? 

Entä kaupoissa? Millaista on kauppojen asiakaspalvelu tänä päivänä? Kuinka monessa kaupassa tervehditään asiakkaita? Kuinka monessa kaupassa puhutellaan asiakkaita nimeltä tai personoidaan asiointia millään tavoin? Saako kassa tai myyjä avata keskustelun asiakkaan kanssa, vai vastataanko vasta kun kysytään? 

Miten itse suhtautuisit siihen, että lihatiskillä sinulle suositeltaisiin reseptejä vähän harvinaisemmasta liha- tai kalalajista? Helpottaisiko se elämääsi vai haluatko itse kaivaa netistä tai keittokirjasta reseptejä? Voisiko tällainen aloitteellisuus vahvistaa luottamusta kaupan ja asiakkaan välillä; ostaisiko asiakas kenties enemmän ja suosittelisi liikettä muillekin? Onko hyvä asiakaspalvelu se liima, joka sitouttaa asiakkaita - vai juostaanko meillä enemmän tarjousten ja halpojen hintojen perässä? Väitteemme on, että aloitteellisella palvelulla voi myydä enemmän ja vahvistaa asiakkuuksia 

Aloitteellisessa asiakasalvelussa voisi olla seuraavia elementtejä: 

• tervehtiminen, hymy ja katsekontakti
• hyvä tilannetaju ja omilla aivoilla ajattelu
• asiakkaan huolen ennakointi ja poistaminen
• turvallisuuden tunteen lisääminen
• hyvän mielen aikaansaaminen 

Eiväthän nämä mitään mahdottomuuksia ole, miksi siis asiakaslähtöinen ja yrittäjämäinen ajattelu on niin harvinaista asiakaspalvelussa ja laajemmin palvelujen suunnittelussa, johtamisessa ja muotoilussa?

Kumpi on tärkempää: ohjeistus vai tyytyväinen asiakas?

Lauantai 14.7.2012 klo 14:31 - Heli Sirkiä

Poikani osallistui tänäkin vuonna jalkapallon Helsinki Cupiin. Joukkue selvisi hienosti oman alkulohkonsa voittajaksi ja tiukassa tasaväkisessä jatkopelissä karsiutui rangaistuspotkukisassa 5-6. 

Tänään päätimme mennä katsomaan B-13 sarjan finaaliottelua. Kävi kuitenkin kämmi - pelaajaranneke unohtui kotiin. Portilla selitin tilanteen ja kysyin, pääseekö poika kuitenkin sisään. Aikuisen lippu maksoi 10 euroa.  

" Ei käy. Meillä on säännöt että ilman ranneketta ei pääse sisään" . Kuka sellaiset ohjeet on antanut, kysyin. "Työnantaja".  No, kuka on se työantaja, jatkoin edelleen. "Tuo tuossa". Tiimin vetäjä tuli paikalle ja hänkin pahoitteli, kun heillä on tällaiset ohjeet. Siinä vaiheessa aloin jo kiinnostua, kuka ohjeistuksista vastaa, mutta ärtyneenä maksoin kuitenkin 15 euroa tunnin pelistä. Olisiko pieni jousto tässä kohtaa ollut järkevää tai mahdollista?

Ajatellaan asiaa näin: jos junioripelaaja on menossa  katsomaan oman sarjansa finaalipeliä, eikö hänen henkilöllisyytensä voitaisi todentaa muutenkin kuin rannekkeella? Vaikkapa näin: 

"Moi, ai sinäkin olit pelaamassa Hesa Cupissa, hienoa! Missä joukkueessa pelasit? Muistatko mikä teidän lohko oli? (katsoo ohjelmalehtisestä tiedot) Mikä sinun nimesi on, entä pelinumerosi (katsoo tiedot pelaajaluettelosta tai soittaa kisatoimistoon)? Kerrotko monensia olitte lohkossanne? Kuka teidän joukkueessa pelaa numerolla 11?  Entä olisiko sinulla tai äidillä henkilöllisyystodistusta, jotta voimme vielä varmistaa, että sinä  olet joukkueen pelaaja". 

Näillä tiedoilla olisi varmasti voitu väärinkäytön mahdollisuus estää ja samalla välittää kaikille hyvä muistijälki tapahtumasta. Tottahan se on, että vika oli asiakkaan, kun ranneke jäi vahingossa kotiin - mutta ehkä tilanteeseen olisi voinut varautua myös hieman toisenlaisin ohjeistuksin.

Mutta ei. Viime aikoina olen tullut ajatelleeksi, että uskalletaanko meillä enää käyttää tilannekohtaista harkintaa ja luovaa ongelmanratkaisua asiakaskohtaamisissa. Olipa kyseessä viranomaisasiointi, bussiyhtiö, call centerin asiakaspalvelu tai videovuokraus, asiakaspalvelun laatu tuntuu kärsivän tehokkuuden tai  tiukkojen ohjeistusten kustannuksella. Tästä lisää lähipäivinä. 

Mikään ei ole pysyvää paitsi muutos

Perjantai 1.6.2012 klo 14:41 - Heli Sirkiä

Mikään ei ole pysyvää, paitsi muutos. Silti moni meistä pitää muutosta uhkana, välttämättömänä pakkona. Miksi ihmeessä? Sehän tarkoittaisi sitä, että me elämme jatkuvassa uhassa ja pelon ilmapiirissä. Kuka sellaista haluaisi? 

Paljon haastavampaa voi olla hyväksyä muutos pysyvänä olotilana ja tosiasiana, että elämä on jatkuvaa muutosta ja jokainen päivä luo uuden todellisuuden. Englannin sanonta Life unfolds kuvaa hyvin muutoksen luonnetta. En sille ole löytänyt oikein hyvää suomenkielistä ilmausta (elämä tekeytyy kuulostaa vähän hassulta, eikö totta?)

Muutoksessa on myös tiettyä haikeutta. Jotta voi antaa tilaa uudelle, on päästettävä irti jostain muusta. Sama pätee henkilöbrändäykseen tai urasuunnitteluun - ammatillinen identiteettimme elää ja uudistuu ajassa. Se mikä oli eilen totta, on tänään jo vanhentunutta tietoa. Elämä luo nahkansa yhä nopeammassa tahdissa. 

Jostain mielen syövereistä pulpahti esiin tämä Nina Simonen esittämä upea tulkinta kappaleesta Everything must change. Niin se vain on. Lapset kasvavat ja elämä menee eteen päin, vuodenajat seuraavat toisiaan ja jokainen päivä on uusi mahdollisuus. 

"Everything must change
nothing stays the same
everyone will change
no one, no one stays the same"

Itsensä työllistämisen Himmeä Himmeli

Tiistai 15.5.2012 klo 14:14 - Heli Sirkiä

Jokin aika sitten ilmoitin tuskaantuneena Facebookissa, että itsensä työllistämisen byrokratialoukuista pitäisi piirtää vuokaavio. Se kulki työnimellä "Himmeä Himmeli". No, ei tästä ihan vuokaaviota eikä himmeliä tullut, mutta jonkinlainen yritys jäsentää helposti ymmärrettävään muotoon, mitä itsensä työllistäminen vaikkapa Helsingissä yhden aikuisen ja yhden lapsen taloudessa tarkoittaa.

Kuten oheinen kuvio selkeästi osoittaa, itsensä johtaminen tai elämänhallinta saattaa olla hieman hankalaa vuokratyössä, keikkatyössä sekä ennen kaikkea pienyrittäjän asemassa. Malli ei huomioi 1-6kk määräaikaisia työsuhteita, jotka nekin itseasiassa johtavat nuolen kautta takaisin lähtöruutuun eli työnhakijaksi pyrkimiseen. 

Kaikkein tukalin on pienyrittäjän tai freelancerin (toiminimi) tilanne, joka joutuu toimittamaan erikseen tositteet siitä, että hän ei vain tee työtä ja tilinpäätös pitää toimittaa sosiaalivirastoon arvioitavaksi, mikäli yrittäjä mielii toimeentulotukea saada. Heillä on keskitetysti asiantuntija, joka arvioi tuloslaskelman ja taseen. Ehkä se ei ihan sosiaaliviraston ydinosaamista olisikaan.

Jos ja kun itsensä työllistäminen on työ- ja elinkeinoministeriön mukaan uusi trendi, kuten alla oleva 15.5. julkaistu tiedote kertoo, niin mitenhän tätä "Himmeliä" olisi mahdollista muuttaa siten, että itsensä työllistäminen olisi hieman helpompaa? 

Nyt lapsiperheen kannalta ainoa järkevä ja turvallinen vaihto näyttäisi olevan kuukausipalkkainen työ, jossa palkka yli 2350 euroa kuukaudessa. Näin voidaan "Himmeän Himmelin" vaarat välttää.

Itselläni heräsi myös kysymys:

miten paljon tämän järjettömän systeemin ylläpitoon kuluu yhteiskunnan varoja ja kuinka paljon säästöjä saataisiin, jos toiminta järkiperäistettäisiin?

Ehkä prosessin suunnitteluun kannattaisi tutkijoiden lisäksi ottaa myös asiakkaat mukaan. 

Lisätietoja:

Väliraportti työvoimatrendeistä, määräaikaiset työsuhteet vakiintuneet, itsensä työllistäjät uusi trendi

Mikä oikeastaan on johtajabrändi ja miten sellaiseksi tullaan?

Sunnuntai 13.5.2012 klo 12:28 - Heli Sirkiä

Välillä tuntuu että koko henkilöbrändäyskeskustelu on mennyt puheeksi sosiaalisen median profiileista tai hakukoneoptimoinnista. Siitä ei kuitenkaan ole kysymys. Löysin vuodelta 2008 mielenkiintoisen Dave Ulrichin ja Norm Smallwoodin haastattelun, joka kiteyttää todella erinomaisesti, mistä on kysymys. 

"Henkilökohtainen johtajabrändi on sitä, että omilla yksilöllisillä vahvuuksillasi tuot lisäarvoa niille, joita haluat palvella."

Ulrich kertoo osuvasti, miten pelkkä osaaminen ei tee henkilöbrändiä, vaan sille pitää löytää myös asiakas, joka on valmis siitä maksamaan. Smallwood puolestaan nostaa esimerkkeinä Virginin Richard Bransonin ja GE:n Jack Welchin - kaksi täysin erilaista johtajabrändiä ja yrityskulttuuria. Johtaja- ja yritysbrändin vaihteluväli ei voi olla kovin suuri. Sama pätee koko organisaatioon. 

He molemmat painottivat, että henkilön tulee tiedostaa paitsi omat vahvuutensa, myös tapansa työskennellä. Jos utelias ja paljon kysymyksiä esittävä henkilö on organisaatiossa, jonka kilpailuetu perustuu tehokkuutteen ja suorittamiseen, ei siitä kovin hyvää seuraa. Jos taas palvelun laatu on kilpailuedun ydin, on päivänselvää, että henkilön pitää myös itse olla palveluhenkinen. 

Kysyttäessä millainen on hyvä johtajabrändin mittari, vastaa Ulrich luontevasti: "katso ympärillesi ja tarkkaile miten ihmiset reagoivat. Nauravatko he vitseillesi, innostuvatko he visiostasi?" Johtajabrändin monitorointi on tavallaan kuin peiliin katsomista - itselleen pitää olla rehellinen. Joskus on myös hyvä kysyä suoraa mielipidettä läheiseltä henkilöltä. Näin kehittymiskohteet, joille itse voi olla sokea, saadaan helpommin esiin. 

Kysymys kuuluukin, ovatko unelmat ja henkilökohtaiset taipumukset saavutettavissa? Voiko esimerkiksi introvertistä tulla hyvä opettaja? Kyllä voi. Se vain vaatii harjoittelua ja itsensä sekä taitojensa kehittämistä. Itseään ei tarvitse tuputtamalla markkinoida. Sen sijaan on ihan OK kertoa omasta persoonasta, osaamisesta ja siitä, mikä on henkilökohtainen työskentelyote. Sen voi kertoa tai näyttää hyvin monella tavalla - verkossa, perinteisessä mediassa tai kasvokkain. Siitä syntyy henkilön persoonallinen maine ja bränditarina.  Se on lähtökohta henkilöbrändipääomalle. Sen luomiseen voit vaikuttaa sinä itse! 

Hyvä johtaja mahdollistaa henkilöbrändin ja itsensä johtamisen

Torstai 3.5.2012 klo 10:47 - Heli Sirkiä

Kirjassaan Uljas uusi johtaminen (Talentum 2010) Helena Häkkinen ja Marjatta Jabe kirjoittavat osuvasti johtajuuden vallankumouksesta. Tämän päivän ja huomisen johtajan tulee ennenkaikkea osata johtaa ihmisiä, mutta myös verkostoja. Mitä tämä sitten käytännössä voisi tarkoittaa? 

Ihmisten johtaminen on mielestäni ennen kaikkea mahdollistamista. Uuden ajan johtaja sallii ihmisten olla oma itsensä ja hyväksyy erilaisuutta. Välillä tuntuu, että ihmiset haluavat enemmän tulla johdetuksi ja ulkoistavat vastuun johtajajille. Mutta eihän se niin mene! Jokaisella on vastuu oman osaamisensa kehittämisestä ja itsensä johtamisesta, sekä omasta terveydestään ja siitä huolehtimisesta. Työterveyshuolto tai julkinen terveydenhuolto toimii sen mahdollistajana.

Hyvä johtaja sallii henkilöbrändit työyhteisössään. Hän antaa ihmisen olla kokonaisvaltaisesti juuri sellainen, kuin ihminen parhaimmillaan voi olla eikä kutista häntä pieneen toimenkuvakuvamuottiin. Hyvä johtaja antaa mahdollisuuksia kasvaa ulos muotista. 

Verkostojen johtaminen haastaa johtajat 

Entä sitten verkostot? Miten niidä johdetaan ja millainen on verkostojohtaja? Helena Häkkinen painotti keskusteluissamme yrittäjyyttä ja asiakaslähtöisyyttä, rohkeutta ja aktiivisuutta luoda uusia kontakteja sekä avoimuutta vuorovaikutuksessa. Hänen mukaansa verkostojohtaja on kuin hämäkki verkostojen keskellä - valitettavasti nykyiset verkostot ovat usein verkostoja ilman hämähäkkiä. Mllainen olisi tulevaisuuden "Spiderman tai -woman"? 

Verkostojohtaja voi itseasiassa olla kuka tahansa, jota ihmiset haluavat seurata. Verkostojohtajuus on tykkäämistaloutta: kenen asia on niin kiinnostava ja persoona valovoimainen, että häntä halutaan seurata? Ehkä verkostojohtaja on uuden ajan johtajabrändi: Richard Branson, Pauli Aalto-Setälä, Mikael Jungener, Tuija Aalto? Hetkinen, hetkinen... missä ovat naisjohtajat? Eivätkö naiset nimenomaan ole hyviä verkostoitujiia? Mistä tykkääminen ja arvostaminen oikeastaan lähtee? 

Verkostojohtaminen on ennen kaikkea esimerkkijohtamista ja tekemistä. Hyvä johtaja ei rajaa tätä oikeutta vain itselleen, vaan antaa omassa organisaatiossaan olla useampia tähtiä. Hyvä johtaja toimii myös avoimesti useissa digitaalisissa verkostoissa: yhteistyötä yli rajojen.  

 Kuva: Rimma Lillemägi

Project Forgive Kickstarter vaihe loppusuoralla

Maanantai 23.4.2012 klo 7:12 - Heli Sirkiä

Eksyin melkolailla sattumalta mukaan Project Forgive nimiseen elokuvahankkeeseen, joka tutkii anteeksiantamista ja myötätuntoa inhimillisenä prosessina dokumentin keinoin. Kun näin ensimmäisen version projektin varainhankintavideosta, tiesin heti että haluan olla tässä jutussa mukana. Niinpä linkityin projektiin Facebookin kautta ja tarjosin apuani. 

Siitä seurasi mielenkiintoisia viikkoja somemarkkinoinnin (buzz marketing) ja yhteisöllisen varainhankinnan (crowdfunding) aitiopaikalla. Tässä lyhyesti kokemuksiani siitä: 

Ensinnäkin, projekti oli erinomaisesti ja huikealla positiivisella energialla johdettu. Shawne Duperon ja Teresa de Groisbois innostivat ja pistivät itsensä likoon täysillä. Ihmisiä kosketti nimenomaan projektin teema; se resonoi vahvasti yleisössä ja moni halusi auttaa tavalla tai toiselle 100,000 dollarin rahoitustavoitteen saavuttamisessa ja elokuvan toteutumisessa.

Projektiin löytyi samanhenkisiä ihmisiä, joilla kaikilla oli erilaista osaamista. Vauhdin kiihtyessä he organisoituivat tiimeksi: osa keskittyi sosiaalisen mediaan, osa perinteiseen mediaan ja osa markkinoinnin kehittämiseen ja visuaaliseen ilmeeseen. Projektin johto oli koko ajan selkeästi tuottajalla. 

Varainhankinnassa keksittiin toinen toistaan luovempia keinoja: oli QR-koodia ja Empire Avenuen pelillistä kampanjaa. Ihmisten vapaaehtoinen sitoutuminen yhteiseen tavoitteeseen oli ällistyttävää. 

Jos pitäisi nimetä muutama Kickstarter projektin kriittinen menestystekijä, niin ne olisivat varmasti innostus, virtuaalitiimin johtamistaidot, tehokas viestintä eri välineitä käyttämällä (media, some, Skype-puhelut, päivittäiset konferenssipuhelut, sähköpostit, kickstarter-alusta, yms.) Olennaisinta oli kuitenkin ihmisten johtaminen hyvässä hengessä ja tavoitteellisuus. Aivan mahtava kokemus! 

Seuraavaksi projekti saa omat kotisivut ja yhteisön. Itse elokuvan tuotanto voi alkaa, ja varainhankinnassa alkaa seuraava yrityssponsorien hankintavaihe. Aivan huikea oppimiskokemus. Olen vakuuttunut, että tässä on syntymässä jotain aika merkittävää, enkä yhtään ihmettelisi, jos elokuva olisi Oscar-ehdokkaiden joukossa. 

UUTTA: Hei me brändätään! valmennus

Lauantai 21.4.2012 klo 12:46 - Heli Sirkiä

Imagokonsultointi ja henkilöbrändäys kulkevat tiukasti käsi kädessä: digiajassa valokuvat ja videot kertovat omaa kieltään. Oma taustani on vahvasti sekä imagokonsultoinnissa että brändien markkinointitutkimuksessa. Lisäksi MBA-opinnoissani keskityin organisaatiokäyttäytymiseen ja muutosjohtamiseen.

Kun brändääjä kohtasi fotarin, eli tapasin Rimma Lillemägin, syntyi mielenkiintoisia ajatuksia siitä, kuinka voisimme valokuvan keinoin tuoda esiin kokonaisvaltaisesti ihmisen persoonaa ja arvoja, ei pelkästään työkokemusta ja kompetensseja. 

Näistä lähtökohdista syntyi uudenlainen valmennus "Hei me brändätään!" joka toteutetaan nyt ensimmäistä kertaa lauantaina 19.5. Hanasaaressa. 

Aamupäivällä käymme läpi henkilöbrändäyksen teoriaa ja sosiaalisen median asettamia haasteita. Keskustelemme mitä tämä tarkoittaa ihmisen työ- ja yksityisminän näkökulmasta, sekä mitä kaikkee oikeastaan tulee huomioida. Iltapäivällä pureudumme  asiaan enemmän viestinnän ja sosiaalisen median näkökulmasta. 

Päivän painopiste on oman intention esiintuomisessa, sisäisessä tai ulkoisessa yrittäjyydessä, arvojen merkityksen kirkastamisessa, imagossa ja itsensä johtamisessa - ihmisessä ja vuorovaikutuksessa, ei teknologiassa. 

• luento 45 min + kysymyksiä
• 30 min workshop (henkilöbrändin perusta)
• 30 min purku (omat kokemukset ja opitaan toisiltamme)

• Sosiaalisen median profiilien ja viestintästrategian tekeminen aamupäivällä käydyn perusteella.
• Harjoitusten purku
• Valokuvaus (yksi kerrallaan, vapaasti päivän kuluessa)                    

Videovinkkejä ja harjoituksia

• Jokaisella osallistujalla tulee olla oma laptop ja mielellään puhelin tai kamera, jolla mahdollisuus 30-60 sek. videoon.
• Päivän lopussa mahdollisuus henk.koht. kysymyksiin

Jokainen osallistuja saa mukaansa työkirjan sekä persoonalliset valokuvat - sekä tietysti pään täynnä ideoita ja innostusta!  Lisätietoja saat Heliltä sähköpostitse, yhteydenottolomakkeella  tai puhelimitse 050-336 2529.  Mukaan mahtuu max. 20 henkeä. Ilmoittautumiset  4.5. mennessä lomakkeella tai sähköpostitse.