Lauantai 7.2.2009 klo 11:27 - Heli Sirkiä
Jatkan tästä lempiaiheestani - maabrändistä.
Suomalaisillehan on ollut tyypillistä ajatella, mitä muut meistä ajattelevat. Olipa se sitten naapuri, työkaveri tai potentiaalinen deittikumppani.
Keskustelu Suomi-kuvasta ja brändistä on käynyt vilkkaana viime syksystä. Enimmäkseen olen havainnut närää "mokomaa hömpötystä" kohtaan. Kysyinkin jo aiemmin, että mitä pahaa siinä on, että meillä on osaamista ja siitä myös muille kerrotaan.
Mikä ihmeen maabrändi?
Maabrändissä sinänsä ei ole mitään uutta. Käsitteen lanseerasi Simon Anholt artikkelissa "N
ation-brands of the twenty first century" vuonna 1998. Negatiivisen maamielikuvan vaikutuksista tuotteisiin on tutkinut mm. professori Jill Klein INSEADissa.
Suomi osallistui keväällä 2008 ensimmäistä kertaa tähän kansainväliseen Anholt-GFK Roper Nation Brands Index -nimiseen laajaan maamielikuvatutkimukseen. Tulokset julkaistiin syyskuussa ulkoasiainministeriön verkkosivuilla.
Menestyvästä maabrändistä on tuossa ihan naapurissa hyvä esimerkki: Ruotsissa on kukoistava turismi, musiikki- ja viihdeteollisuus, vähittäiskaupan konseptiketjuja ja kansainvälisiä tv-formaatteja!
Dagens Nyheterin mukaan Ruotsi on myös ohittanut perinteisesti suositut matkailumaat, Portugalin ja Espanjan.
Ruotsissa on myös menestyvä musiikkiteollisuus. Onneksemme maailmalla Suomi on myös saanut tunnettuutta musiikistaan, nimenomaan musiikin tekijöistä. Ei vain klassisesta vaan myös muusta musiikista. Co-writing workshopeja on jo toteutettu, ja uusia menestystarinoita myös artistipuolella on lähdössä lentoon erityisesti raskaamman rockin puolella.
Dagens Nyheterin mukaan turismista saadaan enemmän tuottoja kuin henkilöautojen viennistä. Lähteenä mainitaan YK:n alainen World Tourism Organizationín barometri. Olisiko tässä aineksia myös kuntatalouden kehittämiseen?
Kuka vastaa Suomi brändin menestystarinasta?
Ennen maakuvasta vastasivat pitkälle hallitukset tai valtiot. Nykyään sitä luovat sekä yritykset että yksittäiset kansalaiset. Tai kunnan päättäjät. Suomi brändi on siis yhteisöllinen asia.
Toisaalta Suomikuvan perustaa rakennetaan niillä poliittisilla päätöksillä, jotka mahdollistavat sekä osaamisen, hyvinvoinnin että antavat edellytykset yritysten toiminnalle. Toisaalta vastuun kantaa jokainen suomalainen omalta osaltaan.
Suomikuva ei ole mainostemppu, päälleliimattu "imagokuori", vaan se heijastaa monia yhteiskuntamme asioita. Korkeiden virkamiesten käyttäytyminen, päätoimittajan irtisanominen, nuorten miesten epätoivoiset viimeiset teot. Imagoa on vaikea, tai oikeastaan mahdoton hallita. Varsinkaan tietoyhteiskunnassa. Uutiset ja kuvat levivät netin välityksellä salamannopeasti.
Kaikesta negatiivisista tapahtumista huolimatta, Suomessa on huimasti hyvää osaamista. Mielestäni sitä pitäisi markkinoida.
Lisätietoja: Suomen raportti 2008 MEK:in sivuilla