Blogin arkisto



Siirry arkistosivulle »

Uusimmat kirjoitukset

  • 30.1.2012 5:23
    Murentaako talkoistaminen brändivarallisuuden
    Lue lisää »
  • 22.1.2012 18:24
    Älykkäät puhelimet, tyhmät kuluttajat ja brand reputation management
    Lue lisää »
  • 16.1.2012 10:12
    Miten istuu henkilöbrändäys suomalaiseen arvosceneen?
    Lue lisää »

Googlettiko asiakas sinut housut kintuissa?

Share |

Torstai 5.2.2009 klo 20:42 - Heli Sirkiä


Sosiaalisen median kehityksen myötä yksityiselämän ja työminän erottaminen tulee yhä haasteellisemmaksi. On vaikea sanoa, kirjoittaako henkilö blogissaan ammattiroolissaan vai yksityishenkilönä, tai miten paljon on hyvä ’avautua’ Facebookissa. Kysymys kuuluukin: missä määrin työnantaja voi puuttua siihen, miten hänen työntekijänsä netissä esiintyy?

Kuvitellaanpa seuraava tilanne: henkilö on kavereidensa kanssa ollut hauskoissa pikkujouluissa. Siellä sitten tuli ikuistettua valokuva, jota voi hauskana vitsinä lähettää kaveripiirissä.

Entäpä jos kuva päätyykin nettiin? Ja seuraavan päivän ensimmäinen asiakkaasi onkin googlettanut sinut edellisenä iltana, ja hän mainitsee kuvasta tapaamisen loppupuolella, hienon presentaatiosi jälkeen. Naamasi valahtaa kalpeaksi, ja mietit mitä sanoa.


Tuleeko sulkia hattuun? Miten pomosi reagoi? Miten se vaikuttaa tulevaisuuteesi siinä firmassa tai pidemmällä aikajänteellä?
Onko näillä asioilla oikeasti väliä, vai missä menee raja?

Avainsanat: imago, maine, ura, sosiaalinen media


Kommentit

10.2.2009 22:40  Marcus

Erittäin hyvä kysymys. Eikä ongelma mielestäni rajoitu mitenkään pikkujoulu-tyyppisiin asioihin. Yhtä lailla kysymys kuuluu, missä määrin työnantaja voi rajoittaa ihmisen sananvapautta työajan ulkopuolella.

Aihetta liippaa Raaseporin huhuttu ohjeistus kunnan työntekijöille olla kommentoimatta kunnallisia asioita lehtien palstoilla. Henkilö on sekä kyseisen "yrityksen" asiakas, omistaja että työntekijä. Voiko hän vaihtaa hattuaan mielensä mukaan, vai onko hän työnantajan ilmoituksella yksiselitteisesti työntekijä julkisuudessa?

Aihetta liippaa urkintalaki. Työ- ja vapaa-ajan raja hämärtyy monessa työtehtävässä ja yrityskultuurissa koko ajan. Ihmiset tekevät työtä joustavasti. Ihmiset rekisteröityvät erinäisiin LinkedIn:eihin ja Facebookeihin. Niistä selviää yleensä alta aikayksikön mitä yritystä hän edustaa. Onko tämän jälkeen sallittua kommentoida oikeastaan mitään asiaa joka liippaa työnantajan edustamaa toimialaa ilman lupaa, vai onko se lausunnon antamista yrityksen suulla tai yrityssalaisuuksien jakelemista?

Aihetta liippaa se, miten ihminen voi valita kulloisenkin identiteettinsä. Voiko kunnanhallituksen puheenjohtaja ilmoittaa kommentoivansa kunnallisia asioita yksityishenkilönä? Voiko Nokialainen kommentoida urkintalakia yksityishenkilönä?

Mielestäni näihin ei ole olemassa vielä mitään oikeaa vastausta. Monella lienee työsopimuksessaan sellainen kohta jonka avulla työnantaja voisi asian riitauttaa, jos kokee saaneensa negatiivista julkisuutta työntekijänsä tahattomasta kommentista, kuvasta tai tekemisestä netissä. Olen vakuuttunut, että tähänkin asiaan saadaan piakkoin ennakkotapauksia, ja pelkään pahoin, että urkintalaki asettaa suunnan loukataanko yksityisyyden suojaa työnantajan eduksi, vai poljetaanko työnantaja yhä vaikempaan tilanteeseen yksityisyyden suojan puolustamiseksi.

15.2.2009 10:53  Heli Sirkiä

Kiitos Marcus! Erinomainen kommentti!

Uskon että jokaisessa yrityksessä pitäisi/olisi pitänyt luoda omat säännöt tähän asiaan. Se on ehdottomasti ylimmän johdon asia.

Lex Nokia uhkaa nyt tehdä tämän linjauksen työntekijän ja yrityksen puolesta ja se on todella huolestuttavaa.

Ihmisellä on yksi identiteetti ja hattua on aika vaikea vaihtaa. On ymmärrettävä, että yksilön maine ja ura on vahvasti sidoksissa käyttäytymiseen niin "IRL" elävässä elämässä että myös netissä.

Yksi vaihtoehto olisi se, että ihmisellä on esim. Facebookissa kaksi profiilia: toinen yrityksen nimissä, toinen yksityishenkilönä. Aivan kuten perinteisessä käyntikortissakin, kysymys on siitä edustatko itseäsi vai yritystä. Tosin harvalla suomalaisella on kahta käyntikorttia. Meidän ammatillinen identiteettimme määräytyy hyvin vahvasti sen mukaan, missä olemme töissä.

Mielenkiintoinen ajatusleikki.


Kommentoi kirjoitusta

Kommentti:*

Nimi:*

Kotisivun osoite:

Sähköpostiosoite:

Lähetä tulevat kommentit sähköpostiini: