Kirjelmöintiä vai vuorovaikutusta

Maanantai 30.3.2009 klo 19:29 - Heli Sirkiä

Meitä suomalaisia syytetään usein siitä, että vaikenemme monella kielellä. Toisaalta, me olemme tunnetusti hyviä kantelijoita kokemistamme epäoikeudenmukaisuuksista.

Törmäsin tänään pitkästä aikaan sanaan "kirjelmöinti". Se lävähti silmille kuin märkä rätti. Jäin pohtimaan, miksi se tuntuukin niin tylyltä ja virkamiesmäiseltä - lähes yhtä hirveältä kuin muutama vuosi sitten vielä kuulemani sana "hallintoalamainen".

Mitä siis kirjelmöinti on? 

Minulle syntyy mielikuva valittamisesta, nimenomaan vanhanaikaisesta kirjallisesta valitusprosessista, jossa pieni ihminen tuo kirjallisesti omaa näkökulmaansa esiin byrokratian rattaissa. Sanana se on mielestäni negatiivinen. Kirjoittaminen olisi neutraali. Samoin kirjallinen mielipiteen ilmaisu tai kirjallinen kommunikaatio olisivat neutraaleja.

Miksi Suomessa edelleen "kirjelmöidään"?

Johtuisiko siitä, että tietyissä instansseissa meiltä puuttuu edelleen avoin vuorovaikutus, mahdollisuus aitoon kommunikaation ja keskusteluun?

Johtuuko tämä tietyille aloille pesiytyneestä asenteesta ja kulttuurista, sillä kielihän peilaa kulttuuria, arvojamme ja asenteitamme.

Milloin voisimme siirtyä avoimeen vuorovaikutukseen ja asiakaslähtöiseen, kunnioittavaan kommunikaatioon myös hallinnossa ja juridiikassa?

Milloin asiakaspalvelu on toimivaa, eikä kuluttajien tarvitse "kirjelmöidä" kuluttajavalituslautakuntaan eikä kansalaisten uhrata aikaansa oikeusasiamiehelle tai -kanslerille tehtyihin kanteluihin?