Yrittäjät, freelancerit ja tekijänoikeudet

Perjantai 24.4.2009 klo 8:28 - Heli Sirkiä

Olen mielenkiinnolla seurannut keskustelua tekijänoikeuksista ja freelancereiden asemasta nykyisillä työmarkkinoilla. Erityisen huolestuttavaa on mielestäni freelance toimittajien, ja yleensäkin luovien ammattilaisten tilanne alihankkijoina. Jos tilaaja haluaa kaikki oikeudet työhön (mainonta, tv-ohjelmat), niin järkevää olisi riittävän korkea kertakorvaus. Näin ei kuitenkaan tapahdu, vaan hinnat puristetaan todella alas. Yrittäjien oman työn hinnoittelu painuu alle kannattavuusrajan.

Sama tilanne lienee it-alan alihankkijoilla. Isot ostajat puristavat ruuvia kunnes lopulta työt siirtyvät halvemman työvoiman maihin . Kiinassa ja Intiassa voi tehdä grafiikkaa, mainontaa, musiikkia, koodausta, designia. Olemmeko me kilpailukykyisiä? Mitä me teemme kaikilla näillä koulutetuilla osaajilla, joita kuulemma kilpailukykymme tarvitsee. Missä on luovan työn skaalattavuus?

Mihin menet media? 

Jatkan pohdintaa. Ollaanko kohta siinä tilanteessa, että kuluttajat itse tekevät toimittajien ja valokuvaajien työn media-alalla; netti-tv:n kautta tuotetaan sisältöjä av-muodossa ja blogit toimivat julkaisualustana niin kolumneille kuin kirjoillekin? Miten käy lehtien? Haluavatko kuluttajat lehtibrändejä vai luottavatko he netin sisältöön?

Tein yli 10 vuotta sitten tutkimuksen median ja mainonnan tulevaisuudesta. Silloin jo oli aavistettavissa, että kuluttajat siirtyvät pull-kysyntään jossain vaiheessa: netistä haetaan tietoa, eikä enää olla mainonnan tai toimituksellisen materiaalin push-virrassa.

Tämä voi olla mahdollisuus lahjakkaille sisällöntuottajille. Syntyy uusia medioita, uusia portaaleja ja aivan uudenlaisia ansaintalogiikoita. Jos osataan ja halutaan ajatella ansaintalogiikkaa. Tämä on ollut nähtävissä osittain jo ulkomailla blogikulttuurin myötä. Kuluttaja menee kyllä sinne, missä on mielekästä ja merkityksellistä sisältöä. Harvalla suhde mediabrändiin on niin vahvasti tunnepohjainen, että sitouduttaisiin tiettyyn lehteen tai tv-kanavaan, jos sisältö ei ole riittävän innovatiivinen.

Työsuhde ja ideoiden myyminen

IT-puolella tekijänoikeus on hieman paremmin suojattu tietokantojen ja tietokoneohjelmien kautta. Usein tekijänoikeudet ja lähioikeudet ovat kuitenkin sopimuskysymyksiä, jotka tulee määritellä niin työsopimuksessa kuin tilaajalle omaa työpanosta myydessäkin. Kuinka moni osaa ja uskaltaa laittaa hintalapun tarpeeksi korkealle? Ja maksaako asiakas, kun joku toinen suostuu tekemään työtä ruokapalkalla tai barterilla. Niistä ei muuten kerry eläkettä työn tekijälle. Entä miten suojata ideat myyntivaiheessa?

Luovan työn tekijöiden kannalta olisi todellakin parasta olla kiinteässä työsuhteessa työnantajaan. Kuitenkin samaan aikaan elämme ulkoistamistrendiä, jossa firmat mieluummin ostavat työn ostopalveluna joko vuokrafirmojen kautta tai alihankkija-yrittäjiltä.

Jos tilauksia ei tule, on alihankkija yrittäjä täysin tyhjän päällä, koska hänellä ei ole oikeutta työttömyysetuuksiin. Ei edes toimeentulotukeen. 

En voi olla pohtimatta, miten tämä vaikuttaa Suomen innovaatiokykyyn ja haluun. Ymmärrän kyllä suuryritysten paineet, mutta luovan työn tekijän näkökulmasta tilanne on vähintäänkin haasteellinen.

Lue lisää »

Suomalainen innovaatiojärjestelmä

Perjantai 17.4.2009 klo 19:16 - Heli Sirkiä

Tämä viikko on ollut aikamoista huisketta. Olen päässyt tutustumaan lähemmin Design Factoryn toimintaan ja myös vienyt eteen päin omaa sosiaalisen median hyödyntämiseen pohjaavaa ideaani.

Käytännössä olen huomannut, että muiden kuin teknologisten innovaatioiden eteen päin vieminen on erittäin työlästä. Siksi ilahduin suuresti, kun avasin tuoreen Talouselämän ja lukaisin Jyrki Alkion pääkirjoituksen "Liian hutera pohja innovaatioille", jossa hän kirjoittaa:

"Tutkimus ja tuotekehitys vauhdittivat Suomen nousua edellisestä lamasta, mutta vanha malli ei enää toimi. Onkin syytä kysyä avoimesti, mitä miljardeilla saadaan aikaan."

Ja sitten tulee paras kohta:

"Tulevaisuuden menestysyritykset eivät välttämättä valtaa maailmaa vimpaimilla, vaan esimerkiksi mullistavilla palveluinnovaatioilla. Teknologian lisäksi julkisin varoin pitää tällöin vauhdittaa myös palvelujen kehittämistä."

Toinen asia, mikä itseäni on kieltämättä hiertänyt, on innovaatioiden ja ennen kaikkea start-up yrittäjien tukeminen. Jos olen oikein ymmärtänyt, niin jostain kumman syystä tukirahoista ei voi yrittäjä maksaa itselleen palkkaa. Miten sitten voi ryhtyä yrittäjäksi? Käytännössä vain joko ottamalla velkaa, omaamalla hyvät säästöt tai tekemällä samalla toista palkkatyötä. 

Voisiko myös tätä jotenkin helpottaa....?

Michelle Obama ja uudelleen brändätty naisen malli

Sunnuntai 12.4.2009 klo 10:26 - Heli Sirkiä

Näköjään Pääsiäisenä olen jumittunut tähän tyyli/imago osioon ja koulutettujen naisten imagokysymyksiin. Psykologi Peggy Drexler Cornell Medical School'ista on kirjoittanut erinomaisen artikkelin "mom-in-chief" Michelle Obamasta modernin naisen roolimallina: "There is Something About Michelle".

Tämä nainen uskaltaa aidosti olla mitä on - koulutettu uranainen ja äiti. Hän ottaa kantaa rohkeasti naisena olemiseen, menemättä perinteiseen kotiäiti-miehen-tuki roolimalliin. Pukeutumista ja tv-haastatteluja myöten.

Hän antaa piut paut huippudesignereille, ja haluaa itse päättää tyylistään tai luottaa boutiquen pitäjä Ikram Goldmanin valintoihin. Noh, ehkä kuningatarta ei ihan kannattaisi mennä moikkaamaan villapaidassa, kuten Oscar de la Renta totesi. Hienoa kuitenkin, että hän ei suostu tuotteistettavaksi miehensä statistiksi. 

Mielenkiintoista on myös ero Hillary Clintonin imagoon. Hänestähän syntyi aikanaan kova, feministinen mielikuva. Michelle Obaman kuva taas on täysin päinvastainen: lämmin, välittävä ja silti mielipiteissään hyvin jämpti. Nainen joka ei pompi, mutta asettaa rajat pehmeän itsevarmasti. Hänestä huokuu samaan aikaan sekä lämpö että itsevarmuus. Hyvin matriarkaalista, eikä lainkaan huono asia. 

Entä meillä Suomessa? Täällä kinataan edelleen siitä, onko naisen paikka kotona lapsia kasvattamassa riippumatta siitä mikä on hänen koulutuksensa. Kyllä se vain niin on, että jos nainen luopuu unelmistaan (työ/ura) lasten vuoksi, niin harva voi säteillä onnellisena.  Lapsetkin ovat onnellisia, kun äiti on onnellinen.

Nainen voi olla ammatillisesti pätevä, näyttää naiselta ja olla hyvä äiti.

...tosin käytännössä se kyllä vaatii varmaankin kohtuullisen tilin, kotiapulaisen, lastenhoitajan ja hyvän tukiverkoston - aivan kuten miehelläkin on aina ollut kodinhoitojoukot tukenaan;)