Obamasta mallia suomalaisille poliitikoille

Lauantai 29.8.2009 klo 10:50 - Heli Sirkiä

Brändi- ja designasiantuntija Lisa Sounio kirjoitti mielenkiintoisesti Kauppalehden blogissa Obama-ilmiöstä yrittäjänäkökulmasta: "Obama on yrittäjä". Tämä kirjoitus tarkastelee Obamaa poliittisen brandinrakennuksen näkökulmasta.

Markkinoinnin näkökulmasta on mielenkiintoista, että Obamalla on mm. oma logo, slogan ja fonttityyppi, joka on tehty web2.0 ympäristöön sopivaksi. Kampanja toteutettiin hyvin myös netissä, ja hän jatkaa sosiaalisen median hyödyntämisestä edelleen. Obaman lupaus on muutos - miten hä n siinä onnistuu? Vahvistuuko brandi vai tuleeko lommo maineeseen?

Suomessahan poliitikot tunnetusti lupaavat sitä sun tätä ennen vaaleja, ovat aktiivisia blogin pitäjiä. Sitten valtaosa katoaa johonkin tullakseen vain uudestaan esiin koloistaan seuraavassa vaalimainoskampanjassa. Miten hoidetaan asiakkuutta ja pidetään yhteyttä äänestäjiin? Onko näkyvyys vaalien välillä proaktiivista vai reaktiivista?
 
Suomalaiset poliittiset huippubrandit ovat valitettavasti enemmän tunnettuja naisjutuistaan, tekstiviesteistään ja tällä hetkellä erilaisista vaalirahoitus sotkuista liike-elämän kanssa. Onko se sitten hyvää brändäystä? Missä on Suomen oma Obama, joka uskaltaa luvata muutoksen ja olla arvojohtaja?

Tai... ehkä Suomessa poliittisen markkinoinnin keinot ovatkin erilaiset kuin Yhdysvalloissa - meillä brandi rakentuu johdonmukaisista sanoista ja teoista: hyvästä viestinnästä, muttei liiasta kakun kuorrutuksesta. Silloin kun sitä tehdään strategisesti ja hallitusti.

Johda ihmisiä, mittaa tuloksia

Perjantai 14.8.2009 klo 10:03 - Heli Sirkiä

Tämän perjantain "epistola" käsitteleekin johtamista ja menestystä. Sanoina tuttuja, mutta mitä ne oikeastaan tarkoittavat? Menestyksestä käytän mieluiten Positiivareiden Juhani Töytärin määritelmää:

"Menestyminen on omien, arvokkaaksi ja innostaviksi tuntemiensa tavoitteiden toteuttamista. Jos ihminen tavoittelee ennalta määriteltyä tavoitetta ja tietää mitä tekee - silloin hän menestyy.

Rohkeuden vastakohta tämän päivän yhteiskunnassa ei ole pelkuruus - vaan samankaltaisuus. On t ärkeää tietää, mitä elämältään haluaa. Mitä MINÄ todella haluan. Mikä on MINUN päämääräni?"

Yksi voi haluta olla maailman paras kotiäiti, toinen haluaa tienata miljoonia. Onko kumpikaan parempi kuin toinen - ei mielestäni. Jokaisella on oikeus valita, mitä haluaa.

Johtaminen taas voi olla itsensä johtamista tai yritysten johtamista. Mutta ennen kaikkea se on ihmisten johtamista. Huipputulokset syntyvät siitä, kun ihmiset pääsevät toteuttamaan sitä, mitä parhaiten osaavat ja mihin heidän taipumuksensa parhaiten sopivat.  Tottakai talousjohtaminen ja strategiat ovat tärkeitä, mutta ne ovat kuitenkin yksi osaamisen laji, eri asia kuin (ihmisten) johtaminen.  

Miten yhdistää yritysten menestys ja yksilön tavoitteet? 

Kun toimin imagokonsulttina mietin paljon yksilön ja yrityksen arvojen yhteensopivuutta. Ihmisen ulkoinen olemus viestii paljon hänen arvoistaan, ja se sopeutuu ajan myötä myös organisaation pukeutumiskoodiin. Vieraiden ihmisten ryhmääntyminen julkisissa tiloissa tapahtuu usein pukeutumisen perusteella - jos ette usko, niin tarkkailkaapa seuraan kerran ihmisten käyttäytymistä, kun olette ventovieraiden kanssa esim. verkottumistilaisuudessa!

Ainoa oikea tapa on mielestäni päästä läpinäkyvyyteen myös tässä asiassa. Yritysten AITOJEN arvojen ja yrityskulttuurin on tultava esiin yritysviestinnässä. Enkä tarkoita pukeutumista, vaan eettisiä valintoja ja tapaa toimia. Samoin yksilön on pystyttävä määrittämään oma agendansa, mitä hän elämältään haluaa, ettei ajaudu vääriin tehtäviin. Tuolloin onnistumisen mahdollisuudet ovat pienet ja kokemus vain ruokkii epäonnistumisen tuntemuksia.

Henkilökohtainen tuloskortti - joutavaa höpinää vai arvokas hyvinvoinnin navigaattori?

Vuonna 2003 luin Stephen Coveyn kirjaa Seven Habits of Highly Effective People. Tuolloin täysin hurahtaneena Kaplan-Nortonin Balanced Scorecard ajatteluun halusin yhdistää nämä kaksi. Kehitin "Elämän Timantti" nimisen työkalun, joka oli ikään kuin henkilökohtainen tuloskortti. Testailin sitä käytännössä muutamien henkilöiden kanssa. Tulokset olivat kannustavia. Ajattelin että siitä saisi loistavan mobiilityökalun, "oman elämän navigaattorin". Se sitten kuitenkin jäi. Sattuneista syistä.

Vuonna 2005 sain käsiini Laatukeskuksen julkaiseman kirjan "Total Performance Scorecard - Johda ihmisiä mittaa tuloksia", jossa Hubert K. Rampersad on kehittänyt kokonaisvaltaisen työkalun yrityksille - nimenomaan ihmisten johtamiseen. Mielenkiintoinen kirja, suosittelen!

Oma lähestymiseni henkilöbrändeihin on yksilön näkökulmasta. Olen pohtinut vahvan henkilöbrändin ja yrityksen maineen välistä ristiriitaa. Onko siinä ristiriita? Mielestäni ei, jos se tehdään oikein ja hallitusti. Silloin on kyse ihmisten johtamisesta ja liikkeenjohdon HR-näkökulmasta. Jos 90% yrityskuvasta muodostuu ihmisten kautta, niin miten hyvin yritykset ovat onnistuneet johtamaan tätä henkistä pääomaansa? Johdammeko ihmisiä vai numeroita?

Yrityskuvan johtaminen ihmisten kautta on oikeastaan mahdollista vain silloin, kun johtaminen lähtee toteuttamaan yrityksen visiota, ja tuo visio on myös kaikilla organisaation jäsenille kristallinkirkkaana - ja samanlaisena - kuvana mielessä. Modernin viestintäteknologian avulla sen ei pitäisi olla vaikeaa. Silti, jostain syystä se tuntuu kovin vaikealta. Toteuttavatko yksilöt liikaa omaa agendaansa vai eikö johto viesti tavoitteita oikein? Vai onko haasteena kenties ulkopuoliset sidosryhmät, ay-liike tai viranomaistahot?

Tarina jatkuu ... 

Asenteesta ja sen tärkeydestä

Torstai 13.8.2009 klo 22:06 - Heli Sirkiä

Tänään on ollut hieman filosofinen päivä. Viikko on ollut positiivisesti tapahtumarikas ja nyt on tullut hetki pysähtyä ja pohtia tapahtuneita.

Varmasti meillä kaikilla on elämässämme ollut vaikeita hetkiä, jolloin tuntuu että mikään ei onnistu, ja tekisi mieli luovuttaa ja todeta että maailma on paha paikka. Tekisi mieli ajatella kyynisesti ja siirtyä syyttelemään muita milloin mistäkin.

Elämä ei vaan ole aina helppoa. Kuka koskaan sellaista on väittänytkään? Ikävää vaihetta kestää toisilla pidempään, toisilla lyhyempään. Mutta periksi ei pidä antaa. Se käännös positiiviseenkin tapahtuu, kunhan vain jaksaa tehdä töitä sen e teen.

Näissä aatteissa mieleeni muistui vuosia sitten professori Dong-Sung Cho'lta kurssin päättäjäiseksi saamamme runo. Aivan oikein, strategiaprofessori antoi meille muistoksi - runon. Sen sisältö sopii ehkä tähän aikaan paremmin kuin hyvin. Miten paljon onkaan kiinni asenteesta ja siitä positiivisen uteliaasta lapsen mielestä! Voi kunpa sitä saisi ostaa lähikaupasta. Eihän unohdeta unelmia ja haaveitamme, eihän kyynistytä. Eihän anneta periksi. Eihän?

Joustoa työhön ja ammatinharjoittamiseen

Perjantai 7.8.2009 klo 20:35 - Heli Sirkiä

Hieman huolissani olen seurannut uutisointia kansantalouden madonluvuista. Vienti laskee liukumäkeä ja pyllymäessä on myös metsäteollisuus. Komeassa nousukiidossa sen sijaan ovat työttömyysluvut.

Osaamisesta tässä maassa ei ole pulaa, ei todellakaan. Sen sijaan minua on jo pidempään mietityttänyt työmarkkinoiden jäykät rakenteet. Tänään saimme kuulla asiasta Finnairin ex-johtajan Jukka Hienosen suulla.

AY-liike on yksi asia, työttömyysturvan tulkinta on toinen. Olen viime aikoina selvittänyt freelancereiden tai satunnaisesti työllistyvien henkilö iden tilannetta työmarkkinoilla. Pullonkaulaksi näyttäisi tulevan työttömyysturvan tulkinnat: onko kyseessä palkansaaja vai yrittäjä. Tätä voitaneen soveltaa myös muihin aloihin.

Tuntuu vähintäänkin kornilta, että ihminen joka aktiivisesti markkinoi työpanostaan ja tekee yksityisellä sektorilla sattumanvaraisesti keikkatöitä, saattaa joutua 4kk karenssiin tehtyään vaikka yhden päivän töitä tai satunnaisia keikkoja eri asiakkaille.   

Eikö tällainen keikkatöiden tekeminen olisi kaikkien etu? Ihmiset kehittäisivät osaamistaan ja olisivat aktiivisia, yritykset saisivat joustavasti tarvitsemaansa täsmäosaamista kuhunkin tilanteeseen ja projektiin, ja kulut pysyisivät muuttuvina.

 Nykyään yritysten tilanteet ja tarpeet vaihtuvat hyvin nopeasti. Tarvitaan ketteryyttä ja joustoja myös työmarkkinoilla. Tämä ei tarkoita sitä, että ihmisen pitäisi odottaa passiivisena kotona rekrytoijan soittoa - päinvastoin. Osaajat buukataan, jos heitä vain osataan jostain hakea. Onko ostaminen tehty helpoksi? Puhujia ja hoitajia voi jo varata netistä, miksei siis muitakin? Puhujat lienevät yrittäjiä, mutta hoitajien työnantajana on joko HoivaNet tai yksittäiset kotitaloudet. Jos hoitajan asiakkaana on eri kotitaloudet, mikä on hänen työttömyysturvansa, jos hoitokeikkoja ei olisi (tosin siitä tuskin on pelkoa)? Pikaisesti silmäiltynä HoivaNet vaikuttaa ainakin näin asiakasnäkökulmasta todella hyvältä konseptilta. Hoitajien profiilikortteja pääsee selaamaan kun on rekisteröitynyt asiakkaaksi ja kalenterikin heillä on näkyvissä. 

Suuresti vaihteleviin tai satunnaisiin työtilaisuuksiin ei yritystä kannata perustaa. Tarkoituksenmukaista olisi lisätä työmarkkinoiden joustoa tekemällä pikaisesti linjauksia työttömyysturvan ja yrittäjyyden tulkinnoissa kaikilla aloilla. Mikä mahtaa olla vakuutusoikeuden tämän hetkinen kanta asiaan?

Lähde:

Koskinen, Seppo: Palkansaaja vai omassa työssään työllistyvä työttömyysturvassa. Taiteen palkkatyöntekijä vai itsensä työllistävä taiteilija

Markkinointi ja asiakaspalvelu kilpailuedun ytimessä

Lauantai 1.8.2009 klo 9:32 - Heli Sirkiä

Kävin viime viikolla pitkästä aikaa Tallinnassa. Ihan vaan tuulettumassa ja haistelemassa muutoksen tuulia. Mielikuvani virolaisista on ollut pitkään, että he ovat vaatimattomia, kohteliaita ja kovia tekemään töitä. Ainakin virolaiset naiset, joihin olen törmännyt erilaisissa palveluammateissa: myyjinä, siivoojina ja ravintoloissa.

Ihastelin jälleen ravintoloiden henkilökunnan työasuja, pöytiin tarjoilua, kohteliaisuutta ja ammattitaitoa. Hymykin kuului hintaan. Tosin tunnustan puhuneeni englantia. Sillä kielellä tuntui saavan parempaa palvelua kuin suomea änkkäämällä. Ruoka oli erinomaista, samoin kahvi loiden kakut aivan taivaallisia ja kahvikin hyvää.

Samoin olin aivan otettu erään koruliikkeen ystävällisestä, mutta hyvin myyvästä asiakaspalvelusta. Tytöt esittelivät todella asiantuntevasti tuotteita ja osasivat vastata kysymyksiini. En todella ollut suunnitellut ostavani mitään, mutta niin hyvin he työnsä tekivät että melkein minun teki mieli maksaa heille siitä asiakaspalvelusta ostamalla tuo 200 euron tuote, joka ei todellakaan ollut budjettini rajoissa. En siis ostanut, mutta ehkä tulevaisuudessa saatan palata liikkeeseen, sillä sain mukaani vielä käyntikortinkin ja niin hyvän muistijäljen siitä liikkeestä ja tuotteista.

Samaan aikaan Suomessa on tarjolla itsepalvelukahviloita, joissa pääosassa tuntuu olevan tiskin takana oleva myyjä eikä suinkaan asiakas. Tämän päivän Hesarin yleisönosastolla oli turkulaisen Jukka Westermarckin kuvaava kirjoitus palvelun laadusta rakentamisen ja sisustamisen toimialalla. Hän kysyy täysin oikeutetusti: "Mihin on hävinnyt myyjien ammattiylpeys ja -taito? Tässä taitaisi olla uusi elinkeino: toimittaa tilaajalle sitä, mitä hän oikeasti tilasi ja vielä oikean määrän". Toimitusajoista ja hymystä nyt puhumattakaan :)