Nyt se saapui: Trust Agents

Maanantai 21.9.2009 klo 15:33 - Heli Sirkiä

Tänään sain vihdoinkin postissa Chris Broganin ja Julien Smithin kirjan Trust Agents. Se kertoo siitä, miten netti ja sosiaalinen media mullistavat sekä yritysten että ihmisten tapaa toimia; miten aitous ja läpinäkyvyys ovat tulevaisuudessa yhä tärkeämpiä menestystekijöitä. 

Vaikka vasta äsken aloitin lukemisen, niin olen jo täysin koukussa. Suosittelen ehdottomasti! Tässä pari osuvaa sitaattia alkumetereiltä:

"Those who are active on the Web now realize that they need to embrace this new transparency, that all things will now eventually be known. Companies can no longer hide behind a veneer of a shiny branding campaign, because customers are one Google search away from the truth." 

"Companies must acknowledge that they are as naked on the Web as individuals are."

Sanoisin siis, että menestyjiä tulevaisuudessa ovat ne yritykset, jotka pystyvät luomaan luottamuksen kulttuurin sekä yrityksen sisällä että ulkoisissa sidosryhmissä.

Kuulin hiljattain tarinan eräästä suomalaisesta yrityksestä, jossa ulkopuolinen konsultti kävi haastattelemassa henkilöitä organisaation eri tasoilla ja tehtävissä. Yrityksen johdon edustaja tarjosi vielä mahdollisuutta jutella luottamusmiehen kanssa. Mikäs siinä, ajatteli konsultti. Olihan tuollainen tilaisuus pakko käyttää, kun sellaista kerran tarjottiin. Ja mitä sanoi luottamusmies? Uskokaa tai älkää: luottamusmies kehui yrityksen johtoa täydestä sydämestään. Hmm... uskomatonta mutta totta! Sellaisiakin yrityksiä tässä maassa on :)

Henkilö(brändi)riskin hajauttaminen

Maanantai 21.9.2009 klo 11:16 - Heli Sirkiä

Osuipa silmiini lauantaina Pohjolan näyttävä mainos Hesarin taloussivuilla. "Hei, olen yrityksesi nimetty yhteyshenkilö" sanoi copyteksti, ja kuvana oli suuri eri henkilöiden kasvojen osista koostuva kollaasi. 

"Meillä asiakaspalvelua ei ole jätetty yhden yhteyshenkilön varaan. Jokaista yritysasiakastamme palvelee joukko yritysvakuuttamisen osaajia."

Hyvä esimerkki siitä, miten asiakkuus voidaan hajauttaa tiimille, eikä näin ollen olla "yhden kortin varassa" jos henkilö sattuisi vaihtamaan työpaikkaa tai siirtyy talon sisällä toiseen tehtävään.  Asiakaspalvelun saatavuus ja laatu voidaan myös taata paremmin.

Myös henkilöbrändiriski voidaan hajauttaa: rakennettaan tiimi, johon osaaminen tiivistyy kollektiivisesti. Asiakas ei rakenna suhdetta vain yhteen henkilöön, vaan asiakkuus on paremmin firman hallinnassa. (No, ostajahan voi tietty rekrytoida koko tiimin, mutta se on sitten taas eri juttu).

Logolla vai ilman

Torstai 17.9.2009 klo 13:09 - Heli Sirkiä

Viime aikoina olen törmännyt muutamia kertoja mielenkiintoiseen kysymykseen: pitäisikö henkilöbrändillä olla logo?

Juu ja ei, tai kaikki riippuu...

Yleisesti ottaen Suomen oloissa sanoisin, että logon käyttö sopii erinomaisesti itsenäisille ammatinharjoittajille ja artisteille. Esimerkkejä ovat vaikka konsultit, juristit, it-ammattilaiset, hoiva-alan yrittäjät tai henkilökohtaiseen palveluun perustuvat kaupan alan yritykset. 

Artistien puolelta logon kautta sopii erityisen hyvin muusikoille tai vaikka kirjailijoille. Onhan Ex Libris merkkikin eräänlainen logo, omistajan polttomerkki. Miksei vanhaa hienoa perinnettä voisi herättää henkiin uudella tavalla? Poliitikkojen brändäys lienee mainostoimistojen käsissä. Jos logoja tehdään, niin ne ovat niin hienovaraisia, etteivät ne herätä huomiota. Obama-tyylinen logo olisi meillä liian amerikkalaista.

Itselläni on yrittäjäajoilta myös logo ja slogan, jonka suunnitteli graafikko Olli Luotonen. Logossa voi nähdä symbolisesti oikeinmerkin tai ihmisen kasvot, näkipä siinä joku Jing ja Jang -symboliikkaakin. Fontina oli Kabel. Sloganiksi valittiin "Sign Your Image", sillä ihminen itse valinnoillaan määrittelee imagonsa. 

Valtaosalla meistä kuitenkin logo on oma olemuksemme, henkilökohtainen tyylimme. Se on se pakkaus, ensivaikutelma, josta johtopäätöksiä osaamisestamme vedetään. Työsuhteessa henkilöbrändimme sujahtaa sulavasti yritysbrändin alle. Maine taas elää tarinoissa.

Millaisia tunteita sinun (henkilö)brändisi herättää?

Keskiviikko 16.9.2009 klo 9:03 - Heli Sirkiä

Meillä kaikilla on maine. Meistä muodostetaan mielikuvia, jotka voivat olla oikeita tai vääriä. Varsinkin sosiaalisessa mediassa, meistä muodostetaan mielikuvia jo ENNEN ensikohtaamista. Ensivaikutelma syntyy yhä useammin verkossa. Jos haluat vaikuttaa tietoisesti siihen, että sinusta muodostettavat mielikuvat ovat oikeita ja totuudenmukaisia, kannattaa olla aktiivinen oman brändinsä määrittämisessä ja viestinnässä.

Brändiympäristösi mielipide ratkaisee

Brändiympäristöksi voimme määritellä erilaiset elämämme sidosryhmät: perheen, sukulaiset, ystävät, kollegat, esimiehet, asiakkaat, urheiluseurat, jne. Myös pankit, vakuutusyhtiöt ja viranomaiset ovat sidosryhmiämme. Meitä kuvataan usein tietyntyyppisesti: "no se on se vauhdikas tapaus, joka on aina vähintään 5min myöhässä ja lähtee 5min etuajassa.." tai "hän on meidän kantava voima, joka takaa projektiemme menestyksen". Michelle Obamaa puolestaan luonnehditaan usein sanoilla: lämmin, älykäs, kurinalainen, aito. Nämä ovat esimerkkejä ihmisille annettavista brändiattribuuteista.   

Tiedosta brändisi tavoitteet

Kun olet tiedostanut mikä on se juuri 'Sinun juttusi' tai kutsumuksesi, on aika pohtia, mitä tavoitteita itsellesi asetat. Miksi haluat erottua muista ja luoda itsestäsi vahvan ja tunteisiin vetoavan brändin? Entä millaisena haluat tulla muistetuksi ja kenen mielipide on sinulle tärkeä? Millainen on maine, mistä olet todella ylpeä ja johon olet valmis sitoutumaan pitkäjänteisesti? 

Kun lähdet luomaan brändisi tunnettuutta sisältä päin itsetuntemuksen kautta, se vaatii rohkeutta. Mutta samalla se myös viestittää sinusta oikeita asioita, ja vältyt jatkossa useilta väärinkäsityksiltä. Voit jopa vaikuttaa siihen miten sinua kohdellaan. Hyvä henkilöbrändi herättää oikeissa henkilöissä positiivista vastakaikua.  Koska kaikkia ei voi miellyttää (eikä pidäkään), on hyödyllisempää korostaa omaa erikoistumisaluettaan ja löytää oikeat ihmiset, jotka sitä arvostavat. Mielistelyn sijaan tulisi etsiä ne oikeat ihmiset ja oikea "heimo", jossa ajatuksiasi ja osaamistasi arvostetaan. 

Pakkaus sisältöä vastaavaksi

Kun tiedät millaisia tunteita ja ajatuksia haluat itsestäsi viestiä, huolehdi myös siitä että profiilisi on linjassa persoonasi ja arvojesi kanssa. Tällä tarkoitan henkilökohtaista elämäntapaa, tyyliä ja toimintamalleja. Mieti miten eri keinoin viestit osaamisestasi ja arvoistasi? Pukeutuminen ja tyylipersoona (esim. sporttinen/klassinen/boheemi), kotisi sisustus, harrastukset, asuinalue, automerkki; koulutus, työhistoria. 

Kuten jäävuoresta, meistäkin näkyy vain 10% ja sen vähän perusteella meidät lokeroidaan silmänräpäyksessä tietynlaisiksi. Arvot, asenteet, mielipiteet, kokemukset ja muut tärkeät asiat eivät näy ulospäin. Mieti siis, miten voit näitä asioita paremmin tuoda esiin viestinnässäsi ja teoissasi. Maine leviää nimenomaan suusta suuhun, tai netissä salamana. Mieti, ovatko sanasi ja tekosi linjassa arvojesi ja identiteettisi kanssa. 

Ennen kaikkea hyvä henkilöbrändi on kuitenkin itselleen rehellinen ja uskollinen. Toisia ei voi muuttaa, joten on viisainta ryhmääntyä oikeanlaisten ihmisten ja yritysten kanssa, löytää oma heimonsa. Näin meillä on suurempi todennäköisyys olla sekä työssämme tuottavia että nauttia elämästämme. 

Arvot työssä ja elämässä

Tiistai 15.9.2009 klo 10:30 - Heli Sirkiä

Jokin aika sitten kirjoitin blogiini Juhani Töytärin määritelmän menestyksestä. Palaan siihen nyt, sillä sain viikonloppuna käydä mielenkiintoisia keskusteluja arvojen merkityksestä henkilöbrändäyksessä ja yritysten kilpailukyvyn ajurina. 

Töytäri määritteli menestyksen näin: "Jos ihminen tavoittelee ennalta määriteltyä tavoitetta ja tietää mitä tekee - silloin hän menestyy". Hän siis puhuu yksilötason visiosta ja siitä että ihminen on löytänyt 'oman juttunsa' tai kutsumustyönsä. Samantekevää, onko kyse kotiäidistä, bussikuskista tai yritysjohtajasta. Tärkeintä on, että ihminen tekee sitä, mistä hän nauttii ja mistä voi olla aidosti ylpeä. Hän toteaa myös, että samankaltaisuus on tämän päivän pelkuruutta. Kuitenkin, jos haluaa nousta oman alansa huippuosaajaksi, pitää uskaltaa erottua massasta ja myös viestiä osaamisestaan.

Arvot ovat elämän eettinen ohjeisto

Kysyin ystävältäni viime perjantaina, mitkä hänen tärkeimmät arvonsa ovat. Hän esitti vastakysymyksen: "mitä arvot ovat"? Annoin esimerkkejä omista arvoistani: yhteistyö, oikeudenmukaisuus, rehellisyys, luovuus, terveys, ystävyys, taloudellinen turvallisuus. Sen jälkeen pohdimme, miten nämä toteutuvat jokapäiväisessä elämässämme - ihmissuhteissa, työssä, raha ja kotiasioissa sekä hyvinvoinnissa. 

Pohdimme sitä, kuinka moni oikeastaan on unelmatyössään, jossa pääsee hyödyntämään erikoisosaamistaan ja taipumuksiaan, tai voi työkseen tehdä asioita, joista todella nauttii.  

Toinen mielenkiintoinen havainto oli suhde rahaan ja ajankäyttöön eri sidosryhmien välillä. Haluammeko rahaa taloudellisen turvallisuuden vuoksi vai olemmeko materialisteja; tai onko raha kenties vain välttämätön paha? Entä käytämmekö rahaa ja aikaamme oikeasti niihin asioihin ja ihmisiin, jotka meille ovat tärkeimpiä? 

Jos ihminen toimii arvojensa vastaisesti, seuraa siitä joko konflikteja työssä ja ihmissuhteissa tai uupumusta, jopa masennusta. Siksi olisi todella tärkeää kysyä itseltään, mitä oikeasti haluan tehdä, mitkä ovat arvoni ja kuinka elän niiden mukaisesti työssä ja elämässä kokonaisuutena. 

Yrityksen ja yksilön arvokongruenssi 

Kun yksilöiden tavoitteet ja yrityksen arvot kohtaavat, syntyy yhteisiä menestystarinoita; kohtaamisia, jotka luovat tulevaisuudessa sen kilpailuedun mitä innovaatioyhteiskunnassa tullaan tarvitsemaan. Samaa asiaa sivusi Rampersad kirjassaan Total Performance Scorecard – Johda ihmisiä, mittaa tuloksia. Henkilöbrändäys voidaan siis myös siirtää yrityksen tuloskorttimittaristoon tai hyödyntää yrittäjän liiketoiminnan tavoitteisiin.  

Luottamusbisnes

Tiistai 8.9.2009 klo 12:55 - Heli Sirkiä

Jokin aika sitten ihmettelin suomalaisyritysten tapaa käsitellä henkilökuntansa viestintää joko sosiaalisessa mediassa tai sitten tapaus Kiesin kohdalla. Henkilökohtaisesti en voi ymmärtää, miten enää nykypäivänä kielloilla tai keskitetyllä viestintämallilla voidaan ihmisiä ja organisaatioita johtaa.

Samaan aikaan kun Suomessa pähkitään onko Facebookin tai LinkedIn'in käyttö sallittua työpaikalla, niin muualla maailmassa puhutaan luottamuksen rakentamisesta, henkilöbrändeistä ja sosiaalisen median vallankumouksesta.

Kysymys on pitkälle luottamuksesta. Miten yritys voi toimia kilpailukykyisesti, jos pitää elää epävarmuudessa siitä, ovatko työntekijät halukkaat toimimaan yrityksen vision mukaisesti? Eikö luottamus pikemminkin motivoisi yhä parempaan?

Olen seurannut blogisti Chris Broganin ajatuksia sosiaalisesta mediasta, ja innolla odottelen hänen ja Julien Smithin kirjaa "Trust Agent" saapuvaksi postin kautta.

Luottamuksellisten verkostojen luominen on tärkeä asia sekä yrityksille että henkilöille itselleen. Mielenkiintoinen ajatus, joka minua on vaivannut pitkään, on kysymys siitä - kuka oikeastaan omistaa verkostot? Mihin voidaan vetää raja yksityisen ja bisneksen välillä? Ovatko asiakassuhteet yrityksen omaisuutta, vai siirtyvätkö hyvät suhteet henkilön mukana?

Mielelläni kuulisin kommentteja tähän kysymykseen, sillä raja yksityisyyden ja yrityselämän välillä alkaa olla jo kuin veteen piirretty viiva. Mihin suuntaan olemme menossa?

Tässä aiheeseen liittyvä (tai sitä sivuava) mielenkiintoinen blogikirjoitus:

"Help, my boss wants to be my friend on facebook"

Brändilupaus toteutuu sanoissa ja teoissa

Perjantai 4.9.2009 klo 8:53 - Heli Sirkiä

"It takes 20 years to build a reputation and five minutes to ruin it. If you think about that, you´ll do things differently".  -Warren Buffet

Viikon ajan Suomessa on vellonut kohu Audin myyntijohtaja Kiesin ympärillä. Kaikki alkoi siitä, kun herra Kiesi erehtyi pilke silmäkulmassa Anna-lehden erikoisnumerossa poseeraamaan Audin konepellillä, ja puhumaan naisen omin aisuuksista 40-luvun hengessä. Kohun tuloksena Kiesi erosi torstaina 3.9.

Siispä Anna-lehdessä mainostavat yritykset, mainos- ja mediatoimistot saivat lukea seuraavia Audi-logo jalkojen välissä lauottuja mielipiteitä:

1. Auton ulkonäkö viimeistellään jousituksella ja pyörillä - naisen nilkat ja kengät ovat minulle tärkeitä, ja nainen menettää usein muotonsa, jos hänellä on alle seitsemän senttimetrin korot. Oikeastaan voisi sanoa, että auton kaikki käyttöominaisuudet löytyvät naisesta.

2. Tarvitsen naista yhä enemmän sellaisiin asioihin, joihin nainen on tarkoitettu, kuten pitämään miestä hyvänä ja olemaan haluttava.

3. Arvostan myös suuresti sitä, että nainen silittää paitani, tässä eleessä on paljon symboliikkaa. Kun nainen kieltäytyy silittämästä tai siivoamasta, voisi karrikoidusti sanoa, että suhde vetelee viimeisiään.

4. Nainen on halutessaan aika kylmä otus: hän pystyy manipuloimaan ja olemaan ilkeä paljon helpommin kuin mies.

5. Nainen on niin fyysisesti, psyykkeeltään kuin tunne-elämältään aivan erilainen kuin mies. Tämän vuoksi naiset pärjäävät usein huonommin myös johtaja-asemissa: he käyttävät tunteita vääränlaisissa tilanteissa, jolloin tunne menee usein järjen edelle. Mutta tietysti poikkeuksiakin on. Miehet taas pystyvät helpommin hallitsemaan suuria kokonaisuuksia.

6. Nainen selviää kaikesta muusta ilman miestä, paitsi teknisistä ja fyysisistä asioista, kuten hyllyn kokoamisesta tai raskaiden esineiden nostelemisesta.

7. Naisilla on oma logiikkansa, ja tietyissä tilanteissa sitä on vaikea ymmärtää. En myöskään pidä naisten välisestä peruskateudesta. Tämä liittyy myös niin sanottuun lasikatto-ilmiöön: naiset ovat huonoja verkostoitumaan keskenään.

8. Myös itse hankittua lihavuutta on vaikea antaa anteeksi. Naisen tulee pitää huolta itsestään.

9. Kengät, nilkat ja sääret kiinnittävät ensimmäisenä huomioni. Sitten katson, kuinka nainen on pitänyt vartalonsa kunnossa, kuinka hän on pukeutunut ja miltä hän näyttää. Silmiä katson usein vasta viimeiseksi. Oikeastaan katson naista samassa järjestyksessä kuin uutta autoakin.

10. Autoja on olemassa moniin eri käyttötarkoituksiin niin kuin naisiakin.

Lähde: Auton ominaisuudet löytyvät naisista, Helsingin Sanomat 1.9.2009 

Lopputulema

Helsingin Sanomat kirjoitti perjantaina 4.9. näin: "Toimitusjohtaja Lahti ei kertomansa mukaan ollut etukäteen tietoinen, että Anna-lehden markkinaväelle suunnattuun erikoisnumeroon oli tulossa Kiesin haastattelu. Kohua herättäneistä puheista saattaa seurata se, että yhtiön edustajien ulostuloja kontrolloidaan tulevaisuudessa nykyistä tarkemmin."

Mitä kertoo yritysbrandista ja -kulttuurista lausunto, jossa ratkaisuksi tarjotaan kontrolloinnin lisäämistä? Vallitseeko tällaisissa yrityksissä luottamus ja yhteiset arvot?

Audin myyntijohtajana esitettyjä mielipiteitä ei voi laittaa yksityishenkilön ajattelun piikkiin. Joko nämä mielipiteet heijastavat yrityksen ja toimialan arvoja, tai sitten herra Kiesiltä jostain syystä tuntuu puuttuvan terve harkinta, minkälaisia kommentteja 2000-luvun Suomessa on järkevä sanoa ääneen edes vitsinä.

Jos arvot ja toimintakulttuuri ovat tällä tasolla, niin kriisiviestinnästä ja tulipalojen sammuttelemisesta ei ole paljoa apua. Mikä mahtaa olla näiden mielipiteiden hinta?

PS. Tasapuolisuuden nimissä on ihan pakko linkittää tänne Ari Alsion hullunhauska blogikirjoitus Auditorio. 

Maakuva lähtee itsetuntemuksesta ja kaverin kunnioittamisesta

Keskiviikko 2.9.2009 klo 9:09 - Heli Sirkiä

"Hyvän maakuvan luominen vaatii itsetuntoa" otsikoi Helsingin Sanomat tänään kotisivun uutisissaan. Kyse on tietysti Suomen maabrandi-projektista. Työryhmä kävi eilen Meri-Rastilan koulussa kuulemassa tulevaisuuden lupausten näkemyksiä Suomi-kuvasta.

"On katsottava 20 vuotta eteenpäin ja katsottava, mitä pitää tehdä, jotta saisimme Suomi-kuvan sitä kautta paremmaksi. On lähdettävä siitä, että Suomi kansakuntana mielletään oikein" sanoo Ollila.

Kuten muissakin autenttisissa eli tosiasioihin perustuvissa brandiprojekteissa, kyse on siis vahvuuksien löytämisestä, heikkouksien kehittämisestä ja hyvien puolien viestinnästä oikeilla keinoilla oikeille tahoille.

Omat vahvuudet tiedostettava ja uskallettava myös viestiä

Aiemmin kesällähän Ollila ja Ahtisaari totesivat, että kommunikaatio ja erilaisuuden sietokyky ei ole suomalaisten vahvuus, sekä peräänkuuluttivat suomalaisilta parempaa itsetuntoa ja toistensa auttamista. Tässä olen samaa mieltä. 

Yksilö- ja yritystasolla meillä löytyy osaamista. Mutta olisi suotavaa, että se myös uskallettaisiin sanoa ääneen. Muutos lähtee aina yksilöistä. On tiedettävä, mitä haluaa ja miten taitojaan voi kehittää päästäkseen kohti unelmaansa.

Yrityksissä haaste on vielä kovempi. Globaalissa kilpailussa kestävän kilpailukyvyn omaavat yritykset tietävät, miten luoda muutakin lisäarvoa maalleen ja maailmalle kuin raha; niissä vallitsee luottamus, keskinäinen kunnioitus ja huippulaatu.

Ei huonoja ominaisuuksia maakuvallekaan.

More thoughts about self-knowledge and its impact on sustainable competitive advantage: www.helisirkia.wordpress.com