Kaunis ja koskettava hiekka-animaatio

Lauantai 28.11.2009 klo 18:27 - Heli Sirkiä

Oheinen video osui silmiini Twitterissä - kiitos @briitu ja @raesmaa videovinkistä. Esitys on jotain uskomattoman kaunista ja koskettavaa. Ja taitavaa. Ainutlaatuista. 

Kseniya Simonova on ukrainalainen taitelija, joka voitti heidän Talent-kilpailun. Esitys kertoo vuoden 1941-1945 tapahtumista hänen kotimaassaan. Musiikkina soi dramaattisesti mm. Apocalyptican Harmageddon ja Nothing else Matters (Metallica cover).

Muusikoista mallia

Perjantai 27.11.2009 klo 11:59 - Heli Sirkiä

Perjantain kunniaksi kilahti anonyymi yhteydenotto sähköpostilaatikkooni. Henkilö, joka halusi tietää lisää yritysjohdon maineenhallinnasta. 

Hmm.. mitähän siihen voisi kommentoida. 

Radiossa soi Apulannan Viisaus ei asu meissä ja hetken kuluttua alkoi Yön Laulu rakkaudelle. Niistä inspiroiduin pohtimaan analogiaa johtamisen maailmaan. 

Perinteisestihän maineenhallinta mielletään kriisiviestinnäksi ja tulipalojen sammutteluksi. Itse näen sen juuri toisin päin: toimitaan niin että mitään kriisejä ei synny; rakennetaan positiivinen maine tekojen kautta.

Usein suomalaisten biisien sanoituksissa on aikamoisia helmiä. Niin näissä kahdessakin. YouTubesta löytyi pätkä Yön keikalta. Olli Lindholm antaa oivan esimerkin johtamisesta: bändiesittely vastaa oman tiimin esittelyä, biisin versiointi on hyvää tilannejohtamista ja lopussa näytetään mallia, miten asiakkaiden ääni kuuluu ja mitä innostaminen tarkoittaa. 

Hyvää viikonloppua! 

Tulevaisuuden johtajat

Torstai 26.11.2009 klo 11:36 - Heli Sirkiä

Tapasin eilen pitkästä aikaa vanhaa tuttua vuosien takaa. Keskustelimme paljon Suomen talouden tilasta, sekä johtamisen ja liiketoiminnan kilpailukyvyn haasteista sekä ihmisistä uramuutosten keskellä.

Hän suositteli lämpimästi Herminia Ibarran kirjaa Working Identity - Unconventional Strategies for Reinventing Your Career. Tietoa hakiessani löysin Ibarrasta myös mielenkiintoisen videon, jossa hän puhuu tulevaisuuden johtajuudesta ja kulttuurieroista.

Videolla hän ottaa esimerkiksi kalaparven ja kysyy: mikä kaloista on johtajakala? Amerikkalaisten mukaan se olisi ensimmäinen, muissa kulttuureissa se voi hyvin olla viimeinen tai vaikka keskellä. Mielenkiintoinen havainto oli myös, miten World Cup jalkapallojoukkueiden kapteeni saattoi vaihdella kulttuurisidonnaisesti: tietyissä maissa kapteeni oli puolustaja, tietyissä tyypillisesti hyökkääjä. 

Ibarra nosti esiin mielikuvien merkityksen naisten ja eri rotujen maineenhallinnassa. Hän mainitsi, että näyttäisi olevan hyvin vaikeaa naisen olla mielikuvatasolla sekä pätevä (competent) että lämmin (warm). Tähän saamaan tulokseen itse päädyin aiemmassa kirjoituksessani naisten maine-nelikentässä, jossa karrikoiden käytin muuttajana uranainen-äiti akselia. 

Tulevaisuuden johtajana voisimme siis nähdä autoritääristen hahmojen sijaan henkilöitä, jotka ovat paitsi visionäärejä myös sillanrakentajia ja toimivat integraattoreina yhteisön keskellä. Tulevaisuudessa tarvitaan myös Suomessa yhä enemmän yhdessä tekemistä ja yhteisen ongelmanratkaisun kulttuuria, sekä erilaisuuksien  ymmärtämistä ja arvostavaa vuorovaikutusta.

Mielenkiintoinen video - kannattaa katsoa. (Kesto 5:33)

Viikon Timantit ja ajatuksia tulevaisuuden työelämästä

Perjantai 20.11.2009 klo 9:11 - Heli Sirkiä

Vauhdillapa se tämäkin viikko näyttää vierähtäneen. Ilokseni olen saanut jo vetää ensimmäiset ElämänTimantti valmennukset. Tuntuu tosi hienolta nähdä ihmisten innostuksen palo, se antaa odottaa hyvää kolmen kuukauden kuluttua! 

Pilotin tavoitteena on oikeastaan nivoa useampi aihio yhdeksi isommaksi kokonaisuudeksi; sellaiseksi joka hyödyttää sekä yksilöitä että yrityksiä. Käytännössä voi olla haasteellista löytää sellainen tasapaino, joka hyödyttäisi molempia, vaikka se olisikin ideaali tila. Tähän kuitenkin pyrin. 

Kilpailijaseurantaa tehdessäni olen törmännyt mm. online-pohjaiseen elämänhallinnan valmennustyökaluun, joka hyödyntää sosiaalisen median elementtejä. Mutta voiko valmennusta ulkoistaa verkkoon? Eikö jotkut asiat toimi kuitenkin paremmin one-on-one? Ehkä optimaalinen valmennus onkin sekä että? 

Viime viikon Talouselämässä oli mielenkiintoinen juttu siitä, miten nuoret valtaavat työpaikat. Nuoret osaajat. Se oli juttu siitä, miten nuoret haluavat, että yhtiön arvot ovat samat kuin nuoren omat arvot.

"Varsinkin huipputekijöistä on todella kova kilpailu. Jos emme tarjoa parhaille heitä miellyttäviä työolosuhteita, kilpailija tarjoaa".                               -Talouselämä 38/2009 s.27

Vaan miten käy sen suuren massan? Ja 40+ väestön? Jaksammeko me jatkuvasti uudistua, kehittyä ja missä on meidän huippuosaaminen? Osaammeko me itse sitä aktiivisesti kehittää? Entä miten työpaikat huomioivat perheellisten tarpeet, jos yrityksen arvot määräytyvät nuorten osaajien mukaan?

Palaan kahteen tapaamaani Timanttiin. Toiselle on sanottu, että "etkö ole harkinnut hakea töitä ulkomailta? Toinen valitsi yrittäjyyden toteuttakseen itseään ja omaa osaamistaan.Kummallakaan motiivina ei ole raha, vaan halu toteuttaa omaa osaamistaan ja kiinnostuksen kohdettaan.

Minä puolestaan kysyn, miten yritykset ovat valmistautuneet tähän tulevaan muutokseen? Miten luodaan sellainen työnantajan maine, joka houkuttelee ja myös sitouttaa hyviä ihmisiä - ja toisaalta, miten motivoidaan ihmisiä kehittämään omaa osaamistaan ja löydetään tasapaino yksilön ja yrityksen edun välillä?

Hello, my name is Verkkokauppa, Verkkokauppa Com!

Sunnuntai 8.11.2009 klo 22:28 - Heli Sirkiä

Kaikki julkisuus on hyvästä, vai onko? Tämä kysymys nousi ensimmäisenä pintaan kun kuulin, että 19-vuotias yhdysvaltalaispoika on myynyt nimensä 5000 dollarilla suomalaiselle Verkkokauppa.comille - tai kauniimmin sanottuna nimennyt itsensä uudelleen sponsorin nimen mukaisesti.  

Calvin Gotz oli HS:n uutisen mukaan itse laittanut ilmoituksen eBayn sivulle, jossa hän oli kaupannut nimeään. Ilmoitus oli poistettu asiattomana. Suomalainen yritys piti kuitenkin ideaa niin hyvänä, että oli päättänyt tehdä Calvinin kanssa kaupat. HS:n mukaan Yhdysvalloissa on verrattain löysä nimilainsäädäntö, mikä mahdollistaa tämänkaltaisen operaation. Tiedossa ei ole sopimuksen kestoa. Kaupan ehtoihin kuuluu kuitenkin esittää virallinen ajokortti uudella nimellä todisteeksi. 

Jopas jotakin.

Täytyy sanoa että tämän rinnalla kyllä Naomi Klein (No Logo) ja Alissa Quart (Brändätyt) kalpenevat. 

Varmasti raha tuli Calvin Gotzille tarpeeseen, mutta ehkä itse olen sen verran vanhanaikainen, että mielestäni nimen myyminen ei vain ole asiallista. Ei vaikka miten päin asiaa tarkastelisi.

Olen kuullut saksalaisesta opiskelijatytöstä, joka teki opiskelustaan riskipitoisen sijoitusinstrumentin, tuotto oli sidottu hänen tulevaan palkkatasoonsa. Samoin teki David Bowie (Bowie Bond), jolloin vakuutena oli osa hänen tuotannostaan. 

Urheilustadioneille voidaan toki antaa sponsoroivien firmojen nimiä, mutta että ihmiselle? Hmm... ei vain tunnu hyvältä jutulta. Sorry.

Naisten imago ja työnantajien odotukset

Perjantai 6.11.2009 klo 11:45 - Heli Sirkiä

Edellisen blogikirjoituksen kommenttien innoittamana aloin pohtimaan syvemmin naisten mainetta ja imagoa työmarkkinoilla henkilöbrändäyksen ja positioinnin kannalta. 

Mielikuvien hallinnan kannalta on tärkeää tietää, mitkä ovat ne kohderyhmät, joita halutaan puhutella ja minkä asioiden korostaminen on tavoitteiden kannalta tärkeintä. Kuten aikaisemmassa kommentissa totesin, nainen voi saada huonon maineen hiekkalaatikolla, vaikka muualla olisikin ihan ässä. Kysymys jäi kytemään mieleeni: mitkä ovat sitten naisten kannalta ne tärkeät kohderyhmät, kenen mielipiteillä on merkitystä.

Jos tarkastellaan asiaa "uranaisten" eli koulutettujen ja ammatillista etenemistä haluavien naisten kannalta, tulee näkökulmaksi valita miten nainen nähdään työmarkkinoilla ammatillisesti. Eikö niin? Tulisiko naisen siis eristää itsestään vain ammatilliset ominaisuudet, ja unohtaa naisellisuus ja toisaalta lapset? Vai onko uran kannalta positiivista sujauttaa CV:hen ja verkkoprofiileihin kokonaisvaltainen ihmiskuva, missä lapset ovat olennainen osa elämää ja nainenkin näyttää naiselliselta ja nätiltä?  

Valitsin tarkasteluun kaksi eri muuttujaa: äitiyden ja uran. Akseleiden ääripäässä olivat "uran merkitys tärkeä-vähäinen" ja "äitiyden merkitys tärkeä-vähäinen". Tarkastelunäkökulma oli siis yhteiskunnallisten mielikuvien ja median välittämien naiskuvien kautta. 

Kärjistävinä esimerkkeinä poimin kuhunkin lohkoon neljä hyvin erityylistä naista: Sari Baldauf, Johanna Tukiainen, Nina Mikkonen sekä Michelle Obama. Tarkoitus oli lähinnä herättää keskustelua naisten "lokeroinnista" ja siitä, onko äitiys naisille työelämässä plussaa vai miinusta. Samoin tarkoitus on herättää keskustelua siitä, voiko nainen itse vaikuttaa omaan positiointiinsa ja miten helppoa tai vaikeaa on lokerosta toiseen siirtyminen? 

Uraäidistä kotiäidiksi siirtyminen voi olla toisaalta toivottu nautinto tai tuskainen luopuminen ammatillisista unelmista. Kotiäidistä uraäidiksi siirtyminen voi olla toive, mutta työntantajien asenteiden puolelta hyvinkin hankalaa. Entä nainen, joka ei profiloidu uranaiseksi eikä myöskään perheen kautta? Johanna Tukiainen oli vain yksi esimerkki tästä ryhmästä, yhtä hyvin siellä voisi olla esim. henkisten arvojen perässä vaeltamaan tai vapaaehtoistyöhön hakeutuvat henkilöt. 

Michelle Obaman malli todella monipuolisesta naisesta on mielenkiintoinen. Samaan lokeroon voisi ehkä laittaa mm. Pia-Noora Kaupin ja muutamia muita politiikan eturivin naisia. Liike-elämästä tätä yhdistelmää harvemmin näkee. Onko siis kuitenkin niin, että liike-elämässä äitiys nähdään taakkana, ja sitä ei ainakaan olisi hyvä ammatillisessa profiilissa korostaa? Toisaalta, vaaditaanko naisilta yhteiskunnallisesti näitä kaikkia? 

Nämä ovat siis lähinnä retorisia kysymyksiä. Toivottavasti tämä herättää ajatuksia ja keskustelua. Sillä kuten vanha totuus on: yksi kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa! Profilointi ja johdonmukaisuus imagossa on tärkeää.