Helsingin kauppakorkeakoulun kansleri Matti Lehti kirjoitti Helsingin Sanomien vieraskynässä 17.12. osuvasti, miten Suomen on muututtava hallinto- ja tuotantokeskeisestä toimijasta asiakaslähtöiseksi palvelutaloudeksi. Tosiasia on, että teollisuudesta katoaa työpaikat halvemman tuotannon maihin. Sen korvaamiseksi on kehitettävä uusia vientikelpoisia palveluita. Lehti kiteyttää:
"Palvelutalous ei ole vain paitojen pesemistä vaan myös erittäin vaativia suunnittelupalveluja sekä suurta asiantuntemusta edellyttäviä ihmisen ruumiin, sielun ja varallisuuden hoitoon liittyviä tehtäviä. Aineettomia hyödykkeitä tuottavat toimialat ovat kasvussa kaikkialla maailmassa."
Usein kuulee sanottavan, että suomalainen asenne "tee-se-itse" yhteiskuntana olisi palvelutuotannon kasvun pullonkaula. Kyllä ja ei. Kun tuloja ei ole, millä ostaa palveluita, työ on tehtävä itse. Toisaalta, kun tarvitaan Lehden mainitsemia asiantuntijapalveluita, kuten lääkäriä, juristia tai sijoitusneuvojaa, niistä palveluista ollaan valmiita maksamaan. Myös erilaiset koulutus- ja valmennuspalvelut ovat asiantuntijapalveluita, tai vaikkapa tyylikonsultointi.
Tällä hetkellä asiantuntijapalvelut pohjautuvat vahvasti henkilökohtaiseen kohtaamiseen ja ajan myyntiin. Tuottavuushyppy saadaan aikaan, kun tämä osaaminen voidaan joko osittain tai kokonaan tuotteistaa digitaaliseen jakeluun tietoverkkoihin.
Digitaalisen palvelutuotannon pullonkaulat
Tällaisten asiantuntijapalveluiden digitalisoinnin kehittämisessä en näkisi "tee-se-itse" mentaliteettia ongelmana. Pikemminkin haasteita tuovat toisaalta osaamisen asiakaslähtöinen konseptointi ja tuotteistaminen, ja toisaalta loppukäyttäjän tietoturvaa koskevat huolet.
Esimerkiksi sijoitusneuvontapalvelut ovat hyvä esimerkki suurta asiantuntemusta edellyttävästä varallisuuden hoitoon liittyvästä tehtävästä. Riippumattomalle digitaaliselle sijoitusneuvonnalle olisi varmasti kysyntää, jos joku sellaisen tarjoaisi. Viime aikaiset uutiset ovat osoittaneet, että ns. sijoitusneuvonta usein onkin rahoitusalan yritysten tuotemyyntiä. Kuka lähtisi kehittämään riippumatonta sijoitusneuvontaa online-ympäristössä?
Toinen pullonkaula on loppukäyttäjä. Olisiko kuluttaja valmis luovuttamaan talouttansa koskevat tiedot digitaaliseen palveluun? Luottaako hän palvelun tuottajaan ja sen tarjoamaan tietoturvaan? Onko suuryritys tai julkinen palvelu luotettavampi kuin pienyrittäjä?Samat haasteet koskevat muitakin luottamuksellisia asiantuntijapalveluita.
Kolmantena haasteena tulee vielä palveluiden suunnittelu, konseptointi ja rahoitus. Kehittääkö palveluita yksityishenkilö, innovatiivinen start-up yritys vai tunnettu suuryritys? Miten palvelutuotannon aihioiden kehittäminen mahdollistetaan ja rahoitetaan? Lääkärillä tai juristilla tuskin on IT-osaamista oman palveluideansa kehittämiseen, eikä välttämättä tietoa sopivista yhteistyökumppaneista.
Eri alojen osaajien yhteensaattaminen palvelisi varmasti palvelutalouden kehittämistä. Kuka sitä infrastruktuuria kehittäisi? Kun tällainen infra- tai ekosysteemi on olemassa, todennäköisyys vientikelpoisiin palveluihinkin on varmasti suurempi.
Nuoret saksalaisyrittäjät Hendrik Tiedeman (27) ja Wanja Oberhof (23) ovat kehittäneet berliinissä uuden ajan sanomalahden Niiun. Asiakas voi verkossa räätälöidä itselleen yksilöllisen lehden sisältötoiveidensa mukaisesti. Lehti toimitetaan aamulla kotiovelle. Näppärää, eikö totta? Eikä lehti maksa enempää kuin muutkaan sanomalehdet: €1,80 ja opiskelijoille €1,20.
Niiu toimitetaan yhteistyössä 17 saksalaisen ja kansainvälisen sanomalehden sekä yli 500 online-sisällöntuottajan kanssa. Lehti lanseraattiin Berliinissä 16.11.2009 ja se t
avoittelee 5000 levikkiä puolen vuoden kuluttua.
Alla Niiu Berlin-Brandenburg alueen iltauutisissa. Yrittäjät kertovat hieman omista taustoistaan sekä lehden tulevaisuudesta. Aika näyttää miten kuluttajat ottavat vastaan lehden ja tuleeko yksilöidystä sanomalehdestä uusi haastaja Suomenkin sanomalehtimarkkinoille. Ideoita ja inspiraatiota pojilla riittää!
Itselleni tämä oli myös muista syistä oikein iloinen uutinen. Kirjoitin nimittäin vuonna 1997 puoliksi leikilläni Mainonnan painopistemuutokset ja kehityssuunnat -selvityksen loppuraporttiin juuri tällaisen skenaarion eurooppalaisen sanomalehden tulevaisuudeksi vuonna 2010. Ei ihan huonosti ennustettu :)
ElämänTimantti pilottilaisten kanssa olemme työstäneet oman osaamisen ja yrityksen markkinointia yksilö- ja yrittäjänäkökulmasta. Arvot ovat herättäneet paljon keskustelua, erityisesti niiden jalkauttaminen käytännön toimintaan. Avartavaa on ollut keskustelu rahan merkityksestä ja siihen suhtautumisesta: halutaanko rahaa vaurastumisen vuoksi vai taloudellisen turvallisuuden vuoksi - vai onko se vain välttämätön paha? Entä miten raha näkyy tai saa näkyä ulospäin?
Jostain syystä suomalaisessa kulttuurissa rahasta puhuminen tuntuu olevan hyvin vaikeaa. Kuitenkin se on yhteiskunnassamme yksi olennainen arvon (tai arvottamisen) mittari. Vaikka puhumme arvovalinnoista, niin kaikilla on hintalappu: paljonko maksaa kotiäitiys tai mikä on uranvaihdon hinta? Yrityksen arvo ja menestys mitataan rahassa. Palkat ja laskut maksetaan rahana. Arvovalinnat tuloutuvat rahana. Paljonko on riittävästi - se on arvovalinta.
Arvot toiminnan ytimessä
En ole aiemmin kirjoittanut paljoakaan johtajuudesta. Olen pikemminkin puhunut maineesta, henkilöbrändistä tai yrityskuvasta. Nyt on kuitenkin aika siirtyä arvoihin, jotka ovat kaiken toimintamme ytimessä.
Monelle yrittäjälle tai freelancerille itsensä toteuttaminen ja oppiminen ovat tärkeitä arvoja, toisille taas vaihtelunhalu tai rikastuminen ovat arvoajureita. Jooga-ohjaajalle ydinarvoja voivat olla henkisyys ja itsenäisyys, graafikolle vaikkapa luovuus ja vaikuttaminen.
Palkkasuhteessa toimivat ovat usein turvallisuushakuisempia kuin yrittäjät, joko luonteenpiirteiltään tai elämäntilanteestaan johtuen.Heille yrityksen arvojen merkitys korostuu. Lähtökohtaisesti kuitenkin jokaisen tulee osata ajatella yrityksen kannattavuutta; miten oma palkka ansaitaan tuotteiden tai palveluiden kautta.
Arvopohjainen johtajuus käytännössä
Arvopohjainen johtajuus ei ole sidottu mihinkään tiettyyn toimialaan tai yrityskokoon. Sitä voi soveltaa elämässään yhtälailla yksilöt, yrittäjät tai yritykset. Johtajuus on rohkeutta erottua massasta, tehdä aloite ja ottaa ensimmäinen askel. Suotavaa olisi, että tämän tekisi yrityksen tai tiimin vetäjä. Yrittäjille ja freelancereille se on helpompaa.
Arvopohjainen johtajuus vaatii erilaisuuden hyväksymistä työyhteisöissä ja globaalissa liiketoiminnassa. Tärkeintä ja haasteellisinta kuitenkin on itsensä johtaminen. Vastuuta ei voi ulkoistaa.
Yritystoiminnassa arvot näkyvät viestinnässä, ihmisten käyttäytymisessä sekä kriisien hallinnassa. Maineenhallinnalla on siis monet kasvot - ja kommunikaatiotaidot ovat sen olennainen osa. Miten taittuu suomalaisilta erilaisuuden kohtaaminen ja arvostava vuorovaikutus?
Ole johtaja
Muistan vielä elävästi, miten vaihto-oppilasvuotena koulumme kuoronjohtaja Kimber Billow piti rinnassaan "Be A Leader" -nappia. Hän jaksoi aina muistuttaa, että johtajuus on rohkeutta laulaa ensimmäinen nuotti: on vain luotettava siihen, että laulat oikean nuotin oikeaan aikaan. Seuraaminen on helppoa, mutta kuinka moni uskaltaa olla johtaja? Sama pätee Suomeen tässä ja nyt. Mitä ja missä on suomalainen johtajuus?
Olen pidempään ollut kiinnostunut aivojen toiminnasta ja kehon-mielen yhteisvaikutuksista. Daniel Golemanin, Mihaly Csikszentmihalyin ja Antonio Damasion ajatukset ovat tuntuneet hyviltä. Samoin musiikkiterapia ja väripsykologia ovat aina kiinnostaneet - jopa niin että niistä piti tulla ammatti. Parhaillaan luen David Servan-Schreiberin mielenkiintoisia ajatuksia empaattisen vuorovaikutuksen vaikutuksista ihmisen sydämensykkeeseen ja terveyteen.
Kun puhumme stressinhallinnasta, ymmärretään se usein kiireen taltutukseksi tai priorisointikysymyksiksi. Mutta harvemmin olen kuullut puhuttavan emotionaalisen kuormituksen hallinnasta. Miten olla reagoimatta kaikkiin niihin solvauksiin, tiuskimisiin ja laiminlyönteihin, mitä päivittäin saamme kuulla ja kokea?
Valitettavasti yhteiskuntamme on muuttunut käytökseltään hyvinkin kovaksi ja julmaksi. Negatiivinen palaute tuntuu olevan usein se ainoa tarjolla oleva vaihtoehto. Mietipä milloin itse muistat kuulleesi jonkun sanovan sinusta jotain hyvää, tai vastavuoroisesti: milloin olet sanonut jotain kaunista vaikkapa työkaverillesi hänestä?
Itse törmäsin näihin kysymyksiin pahojen iho-oireiden myötä viime viikolla ja kerran aiemmin. Vuoden kestänyt lapsen tapaamista koskeva oikeusprosessi tuli viimein päätökseen viime viikolla. Koko vuoden oli käsi-ihottuma todella pahana, mutta nyt kädet olivat punaiset kuumottavat tumpulat ja toinen silmä muurautui yön aikana umpeen. Nyt se on onneksi jo paranemaan päin.
Kirjassaan Servan-Schreiber kertoo, miten positiivisilla muistoilla on hyvinkin terapeuttinen ja stressiä laukaiseva vaikutus. Itse lisäisin tähän myös musiikin. Musiikista voi saada iloa, lohtua, kauneutta - sitä mitä nyky-yhteiskunnassa harvemmin on tarjolla. Jostain syystä Milow'n musiikki kolahtaa ainakin minuun todella lujaa, ja kirjaimellisesti menee suoraan sydämeen ja saa hyvälle tuulelle. Äänessä on jotain hyvin sielukasta ja lämmintä. Suosittelen.
Kiinnitin kirjassa myös huomiota siihen, miten hän puhuu arvoista ja siitä, miten työolosuhteet tai arvojenvastainen työ on ihmiselle terveysriski. ElämänTimantin ja henkilöbrändäyksen kaltainen arvolähteinen urasuunnittelu siis tuntuisi olevan myös terveydellisesti perusteltua. Olisiko korkea aika kysyä itseltämme mitä oikeasti osaamme ja haluamme tehdä? Ja millaisessa yrityksessä vai sittenkin itsenäisenä yrittäjänä?
Jatkan kirjan lukemista ja pohdin, miten luoda työpaikalle lämpöä ja välittämistä huokuva ilmapiiri - vai onko se mahdollista ylipäätänsä? Millainen olisi asiakaspalveluhenkilö, joka on aidosti mukava ja josta huokuu lämpö, eikä vain 'hyvän asiakaspalveluprosessin suorittaminen'?
Jos olet kiinnostunut aiheesta, voit lukea erään referaatin täältä.
Monelle meistä sosiaalinen media on lähinnä synonyymi Facebookin kanssa. Kyse on kuitenkin paljon suuremmasta asiasta ja ilmiöstä. Ohessa kertakaikkiaan loistava diaesitys aiheesta julkishallinnon ja johtamisen näkökulmasta.
Olen itse moneen kertaan harmitellut sitä, että keskustelu sosiaalisesta mediasta on hankalaa, koska käsitteet ovat kovin abstrakteja ja erilaisia. Tämän jälkeen asiaa on paljon helpompi ymmärtää ja keskustella aiheesta; miten iso muutos johtamiselle ja kulttuurille ylipäätänsä sosiaalinen media on.
LIsätietoja tekijästä dian alla olevasta linkistä. Vielä kerran kiitos Jarno!
Olimme eilen Circuksessa kuuntelemassa Milow'ta. Etukäteen vähän jännäsin, kuinka hän mahtaa selvitä tunnelman rakentamisesta ja ylläpidosta kohtalaisen samantyylisellä ohjelmistolla.
Keikkaa on vaikea kuvailla sanoin. Tunnelma oli hyvin lämmin, bändi ja laulajat lauloivat loistavasti ja yleisö lähti mukaan hyvin. Ja kyllähän suomalaisesta yleisöstä myös ääntä lähti!
Ystäväni kuvasi Milow'ta kahdella sanalla: tosi hyvä ja symppis! Sellainen naapurinpoika. Itseäni kosketti laulujen lisäksi hänen tietty vaatimattomuutensa, vaikka kulunut vuosi on ollut erittäin menestyksekäs.
Bion mukaan Milow oli jo 12-vuotiaana päättänyt, että vielä jonain päivänä hän esiintyy Werchter Festivalin lavalla. Ja niin tapahtui. Mielestäni hän on loistava esimerkki autenttisesta henkilöbrändistä - sekä siitä, että artisti voi menestyä myös toimimalla itse omana managerinaan ja indie-levymerkillä.
Tänä vuonna Milow on ehdolla Belgian vuoden miessolistiksi sekä kappale Darkness Ahead and Behind parhaaksi kappaleeksi. Lisäksi kitaristiTom Vanstiphout on ehdolla vuoden muusikoksi.
Eilisen keikan mieleenpainuvimpia kappeleita hittien lisäksi olivat laulu Out of my hands, Out of my reach sekä edellä mainittu Darkness Ahead and Behind.
Itsenäisyyspäivänä olemme tottuneet näkemään maamme johtavan lehden etusivulla jotain suomalaisuuteen viittaavaa. Yleensä se on ollut Suomen lippu tai jotain suomalaiseen työhön liittyvää. Tänä vuonna etusivulla oli nuori nainen, oletettavasti äiti, joka kantoi lasta reppuselässä. Teksti kuului:
"Kun oikein ajattelee, niin kukaan ei selviä yksin".
Mitä ihmettä tämä oikein tarkoittaa? Kyseessä on OP-Pohjolan mainos. Teksti jatkuu kertoen, että suomalaisilla on ollut itsenäistymisemme ajoista lähtien vahva usko yhdessä tekemisen ja yhdessä pysymisen voimaan. Sekä: "yhdessä olemme enemmän hyvinä ja huonoina aikoina".
Haluaako OP-Pohjola tukea suomalaisia perheitä pysymään yhdessä, vai ovatko he kenties tulossa yksinhuoltajien tueksi kantamaan vastuuta?
OP-Pohjola -ryhmä listaa arvoikseenihmisläheisyyden, vastuullisuuden ja yhdessä menestymisen.
Perustehtävänään ryhmä määrittelee omistajajäsenten, asiakkaiden ja toimintaympäristön kestävän taloudellisen menestyksen, turvallisuuden ja hyvinvoinnin edistämisen.
Hienoa, jos OP-Pohjola tarjoa yhteistyötä myös yksinhuoltajille ja haluaa lanseerata uuden palvelutuotteen näyttävästi itsenäisyyspäivänä. Se olisikin hieno askel ja vahva eettinen kädenojennus suomalaiselta pankilta.
Havahduin Helene Auramon twiittiin 25. marraskuuta:
"Eva-raportin tulokset ovat synkät. Otteita siitä "Suomi putosi kelkasta", "Suomi eDemokratiassa sijalla 43 yhdessä mm. Mongolian kanssa."
Tämä pakotti etsimään tietoa EVA-raportista hieman tarkemmin, ja kieltämättä se on todella mielenkiintoista luettavaa. Ydinviestinä lienee se, että tuottavuuden radikaali parantaminen sekä julkisella että yksityisellä sektorilla on mahdollista vain digitalisoinnin kautta. Suosittelen tutustumaan, jos aikaa ja mielenkiintoa aiheeseen riittää.
Jokin aika sitten ihastuin belgialaisen laulaja-lauluntekijä Milow'n ääneen ja kappaleisiin. Viime aikoina hän on saanut paljon radiosoittoa myös Suomessa. Kaveri on tulossa keikalle Suomeen ensi lauantaina Circukseen, joten menköön tämä promosta.
Ihana kappale, ihanat sanat ja aivan mieletön tulkinta. Enjoy!