Suomalaisen palvelutalouden haasteet

Maanantai 28.12.2009 klo 8:57 - Heli Sirkiä

Helsingin kauppakorkeakoulun kansleri Matti Lehti kirjoitti Helsingin Sanomien vieraskynässä 17.12. osuvasti, miten Suomen on muututtava hallinto- ja tuotantokeskeisestä toimijasta asiakaslähtöiseksi palvelutaloudeksi. Tosiasia on, että teollisuudesta katoaa työpaikat halvemman tuotannon maihin. Sen korvaamiseksi on kehitettävä uusia vientikelpoisia palveluita. Lehti kiteyttää: 

"Palvelutalous ei ole vain paitojen pesemistä vaan myös erittäin vaativia suunnittelupalveluja sekä suurta asiantuntemusta edellyttäviä ihmisen ruumiin, sielun ja varallisuuden hoitoon liittyviä tehtäviä. Aineettomia hyödykkeitä tuottavat toimialat ovat kasvussa kaikkialla maailmassa."

Usein kuulee sanottavan, että suomalainen asenne "tee-se-itse" yhteiskuntana olisi palvelutuotannon kasvun pullonkaula. Kyllä ja ei. Kun tuloja ei ole, millä ostaa palveluita, työ on tehtävä itse. Toisaalta, kun tarvitaan Lehden mainitsemia asiantuntijapalveluita, kuten lääkäriä, juristia tai sijoitusneuvojaa, niistä palveluista ollaan valmiita maksamaan. Myös erilaiset koulutus- ja valmennuspalvelut ovat asiantuntijapalveluita, tai vaikkapa tyylikonsultointi.

Tällä hetkellä asiantuntijapalvelut pohjautuvat vahvasti henkilökohtaiseen kohtaamiseen ja ajan myyntiin. Tuottavuushyppy saadaan aikaan, kun tämä osaaminen voidaan joko osittain tai kokonaan tuotteistaa digitaaliseen jakeluun tietoverkkoihin. 

Digitaalisen palvelutuotannon pullonkaulat

Tällaisten asiantuntijapalveluiden digitalisoinnin kehittämisessä en näkisi "tee-se-itse" mentaliteettia ongelmana. Pikemminkin haasteita tuovat toisaalta osaamisen asiakaslähtöinen konseptointi ja tuotteistaminen, ja toisaalta loppukäyttäjän tietoturvaa koskevat huolet. 

Esimerkiksi sijoitusneuvontapalvelut ovat hyvä esimerkki suurta asiantuntemusta edellyttävästä varallisuuden hoitoon liittyvästä tehtävästä. Riippumattomalle digitaaliselle sijoitusneuvonnalle olisi varmasti kysyntää, jos joku sellaisen tarjoaisi. Viime aikaiset uutiset ovat osoittaneet, että ns. sijoitusneuvonta usein onkin rahoitusalan yritysten tuotemyyntiä. Kuka lähtisi kehittämään riippumatonta sijoitusneuvontaa online-ympäristössä?

Toinen pullonkaula on loppukäyttäjä. Olisiko kuluttaja valmis luovuttamaan talouttansa koskevat tiedot digitaaliseen palveluun? Luottaako hän palvelun tuottajaan ja sen tarjoamaan tietoturvaan? Onko suuryritys tai julkinen palvelu luotettavampi kuin pienyrittäjä?Samat haasteet koskevat muitakin luottamuksellisia asiantuntijapalveluita. 

Kolmantena haasteena tulee vielä palveluiden suunnittelu, konseptointi ja rahoitus. Kehittääkö palveluita yksityishenkilö, innovatiivinen start-up yritys vai tunnettu suuryritys? Miten palvelutuotannon aihioiden kehittäminen mahdollistetaan ja rahoitetaan? Lääkärillä tai juristilla tuskin on IT-osaamista oman palveluideansa kehittämiseen, eikä välttämättä tietoa sopivista yhteistyökumppaneista. 

Eri alojen osaajien yhteensaattaminen palvelisi varmasti palvelutalouden kehittämistä. Kuka sitä infrastruktuuria kehittäisi? Kun tällainen infra- tai ekosysteemi on olemassa, todennäköisyys vientikelpoisiin palveluihinkin on varmasti suurempi.