Urasiirtymä - uusi mahdollisuus?

Perjantai 22.1.2010 klo 9:37 - Heli Sirkiä

Urasiirtymä (career transition) mietityttää varmasti monia näinä aikoina. Joko oma työ on loppunut,  työperäinen sairaus tai oman elämäntilanteen sanelemat reunaehdot pistävät elämän arvot ja työvaihtoehdot uusiksi.

Ajatus tähän kirjoitukseen heräsi oikeastaan päivän Helsingin Sanomien yleisönosastokirjoituksesta Nuorelle äidille uusia työmahdollisuuksia ei ehkä tule, jossa tuplamaisteri Johanna Reinman kirjoitti siirtymisestä teollisuuden kv. markkinointiurasta kotimaan tehtäviin lasten syntymän jälkeen.  Hän kirjoittaa naisen valinnoista, jotka tunnistan itsekin hyvin: 

"Olen nauttinut koti-illoista lasteni kanssa. Aikoinaan unelmatöistä alkanut urani sen sijaan on vaihtunut työttömyyden hiljaisiin päiviin."

Hän toteaa naisten valintojen olevan kauaskantoisia ja kysyy naisilta suoraan: "Jaksatko kantaa hiipivän katkeruuden tehdyistä valinnoistasi? Uusia mahdollisuuksia ei ehkä tulekaan". 

Hyvä kirjoitus.

Miksi urasiirtymä on niin vaikeaa?

Jäin itse pohtimaan, miksi urasiirtymä tai uranvaihto on niin vaikeaa. Miksi uranaisina aloittaneita äitejä ei helposti oteta vähemmän vaativiin tehtäviin lasten ollessa pieniä? Kun taas lapset ovat kasvaneet ja olisi mahdollisuus palata omaa osamista, koulutusta ja paloa vastaaviin tehtäviin - onkin usein liian myöhäistä. CVssä on ammottava aukko, ja täsmäkokemusta omaavat hakijat tulevat valituiksi. 

On lapsellinen klisee väittää, että "kotiäitinä olen oppinut organisoimaan asioita". Höpö höpö. Se on perusedellytys jokaiselta nykyajan työelämässä. Työnantajat odottavat tulosnäyttöjä sekä bisneksen kannalta hyviä verkostoja. 

Väittäisin, että äitiyden kautta menetetyt resurssit johtuvat siitä, että rekrytoinnissa arvostetaan sitä missä ja kenen palveluksessa olet ollut töissä, ei niinkään sitä, mitä osaat ja mikä on mahdollinen lisäarvosi yritykselle. 

Henkilöbrändistä apua transitioon tai CVn aukkoihin

Jos ihmisen elämänkaarta tarkastellaan henkilöbrändinäkökulmasta, maineemme voi auttaa urasiirtymän rakentamisessa. Sen sijaan, että aloittaisi kaiken alusta ja kouluttautuisi kokonaan uuteen ammattiin, mietin miten voisi oman ammattinsa puitteissa siirtää painopistettä muihin tehtäviin. Olennaista on tuoda esiin se osaaminen ja lisäarvo, mikä henkilöllä olisi annettavanaan. Jos henkilö pystyy rakentamaan omasta osaamisestaan ja persoonastaan vahvan brändin, sen voisi olettaa kantavan yli perhevapaiden tai työttömyyden. Tämä luonnollisesti edellyttää todellista ja ajantasaista osaamista.

Miten sitten antaa näyttö ajantasaisesta osaamisesta ilman työsuhdetta:

• Oppisopimus väylänä on hyvä, mutta sekin maksaa työnantajalle. 
• Uudelleen kouluttautuminen on sekin hyvä, jos sen pystyy rahoittamaan.
• Näyttötutkinnot olisivat nopea keino, mutta se veisi työttömyyspäivärahan eli on mahdollista vain niille, joilla on varaa menettää päivärahat

Ammatinharjoittaminen tai yrittäjyys olisi myös hyvä vaihtoehto, jos se vain tehtäisiin helpommaksi. Yhdestäkin toiminimellä tehdystä keikasta menetät työttömyysturvan ennalta arvaamattomaksi ajaksi. Itseäni kovasti mietityttää myös työministeri Anni Sinnemäen ehdotus osinkotulojen verotuksesta. Sekö tukee yrittämistä ja sitä kautta työttömyyden vähentämistä ja uusien työpaikkojen luomista?

Näyttää siltä että poliitikoilla on tosiaan vaihtoehtoja uravalintoihin, mutta kuinka paljon niitä on yksityisellä sektorilla tai määräaikaisissa tehtävissä julkisella sektorilla työskentelevillä naisilla?