Heart and Mind branding

Sunnuntai 21.2.2010 klo 15:27 - Heli Sirkiä

Olemme viime aikoina saaneet kuulla ja lukea paljon esimies- ja alaistaidoista. Miksi? Eikö olennaisempaa olisi käydä keskustelua siitä, mistä löytää uusia ideoita ja miten innostaa ihmisiä? 

Satun olemaan suuri Tom Peters fani ja muistan hyvin miten hän jo 90-luvulla ihmetteli sitä, miten ihmiset suhtautuivat harrastuksiinsa intohimoisesti. Mutta työhönsä...? No jaa. 

Miksi me oletamme, että ihmiset sopeutuvat organisaation muottiin? Miksei organisaatio voi hyödyntää ihmisten osaamista ja intohimoja?

Löysin tänään videon, jossa Heasley and Partners mainostoimiston perustaja Kathy Heasley kertoo, mistä Heart & Mind brändäyksessä on kyse. Oli ihan pakko laittaa se tänne näytille, sillä allekirjotan sen sanasta sanaan. Tätä on kilpailukyky ja yrityskuvan johtaminen sosiaalisen median aikana. Miten ihanaa, että löytää jonkun joka ajattelee ja puhuu samalla tavalla brändäyksestä!

Lähde: Heasley & Partners 

Julkinen identiteetti ja holistinen ihmiskuva digiajassa

Perjantai 19.2.2010 klo 10:04 - Heli Sirkiä

Julia Tymosenko on ollut viime aikoina näkyvästi uutisissa Ukrainan presidentinvaalien johdosta. Hän on oiva esimerkki henkilöbrändistä, jolla on vahva tarina. Hänen ultranaisellinen ulkoinen olemuksensa ja alfaurosmainen käytös luovat jännittävän ristiriidan. Ottamatta kantaa hänen tekoihinsa puolesta tai vastaan, voin vain todeta että hän on mielenkiintoinen tarina. 

Entä me tavalliset ihmis et sitten? Kun puhutaan ei-julkisuuden henkilöiden maineesta ja digitaalisesti jalanjäljestä, tulisiko silloin puhua pikemminkin julkisesta identiteetistä? Tätä termiä ehdotti 3D-osaaja Niko Mäkelä. Mielestäni se kuulostaa hyvältä. Siitähän digiajan ihmiskuvassa on pitkälti kysymys. 

Yksityinen identiteettimme on sitä, millaisena itse näemme itsemme ja millaiseksi haluamme kehittyä. Julkinen identiteettimme taas on se, millaisena muut meidät näkevät - mielikuva. Julkisen identiteetin tai brändinhallinta puolestaan on sitä, mihin suuntaan haluamme tätä mielikuvaa tietoisesti kehittää. 

Holistisen ihmiskuvan mukaan ihmisellä on elämässään monta eri roolia ja olemme vuorovaikutuksessa erilaisten ihmisten, sidosryhmien kanssa. Digiajassa emme voi enää jakaa sosiaalista minäämme työ- ja privaattiminään vaan meistä näkyy monta ulottuvuutta: ammattilainen, äiti/isä, nainen/mies, harrastaja, ystävä. 

Esimerkiksi YLEn uusi toimitusjohtaja Lauri Kivinen esiteltiin eilen muusiikkimiehenä. Toki hän on myös pitkän linjan nokialainen ja yhteiskuntasuhteiden osaaja. Työnsä ohella hänet tunnetaan taiteilijanimellä Ilari Vinkuen, joka toimii Åttopojat yhtyeen huilistina. 

Myös Mikael Jungner on vahva henkilöbrändi. Hän teki ison ja merkittävän työn uudenlaisen johtajakulttuurin tuomisessa Suomeen. Hän puhui henkilöbrändien merkityksestä mm. esityksessään Markkinointiviestinnän viikolla. Iso kiitos hänelle. Vaatii paljon rohkeutta panna itsensä peliin, kuten hän teki. Eri tilanteissa tarvitaan erilaisia johtajia.  

Brand You, henkilöbrändi vai brandividuaali?

Tiistai 9.2.2010 klo 15:04 - Heli Sirkiä

Törmäsin aamulla Facebookissa ryhmään Digitaalinen jalanjälki ja siellä mielenkiintoiseen käsitteeseen brandividuaali, josta Riku Vassinen kirjoitti M&M -blogissaan. Käsitteen takana on David Armano ja kyseessä pitäisi olla persoonabrändin ja ammatillisen brändin sekoitus. 

Minä puolestani kysyn, ovatko persoonabrändi ja ammatillinen brändi eri asioita? Vai ovatko ne eri tulokulmia ihmisen persoonallisuuteen ja henkilöbrändiin? Entä mikä on yksilön persoonallisuuden merkitys yrityskuvan rakentajana?

Brand You, BrandU, Me 2.0, henkilöbrändi, brandividuaali, personal brand. Rakkaalla lapsella on monta nimeä. 

Kiinnostuneena etsin lisää tietoa Armanosta ja löysinkin oheisen videon. Ehdottomasti katsomisen arvoinen pätkä! Hän puhuu vahvasti autenttisuuden, aitouden tärkeydestä sekä henkilöbrändäyksen viidestä B:stä.

Mielestäni ensimmäinen B on hyvin mielenkiintoinen: "Be ubiquitous". Katselkaa ja miettikää, mitä tämä merkitsee itse kullekin yksilö- ja yritystasolla. Asiantuntevaa tekstiä kaverilta, jonka eräs vahvuusalue on User Experience Design.

Mikä on valmentajan arvolupaus?

Sunnuntai 7.2.2010 klo 11:22 - Heli Sirkiä

Jälleen eilen törmäsin kysymykseen, mistä henkilöbrändäyksessä ja ElämänTimantti -valmennuksessa on kysymys. Kerrataan siis vielä: muutoksesta, oikeista mielikuvista ja omien unelmien saavuttamisesta. 

Eilen keskustelu kääntyikin yllättäen valmentajaan: mistä minut sitten muistetaan? Mikä on oman henkilöbrändini arvolupaus? Päätin kysyä asiaa käytännölliseltä ja ratkaisukeskeiseltä ystävältäni. Vastaus oli mielenkiintoinen. Hän konkretisoi asiaa näin: 

"Jos tässä olisi nyt kuilu ja riippusilta, niin kun minä (ystäväni) asettelen lankkuja kulkijan jalkojen askelmiksi, niin sinä pidät huolen siitä, että hän pääsee sinne kuilun toiselle puolelle. Tavalla tai toisella. "

Siitähän henkilövalmennuksessa loppupelissä on kysymys. Henkilöllä itsellään on oltava riittävä tahtotila ja motivaatio muutokseen, valmentaja voi auttaa tavoitteiden kirkastamisessa ja keinoissa, sekä kovistella henkilöä silloin, kun henkilö itse alkaa keksiä hyviä tekosyitä keskeisten asioiden tekemisen lykkäämiseen. Joskus valmentaja voi tehdä tiettyjä asioita hänen kanssaan tai jopa puolesta, jos tilanne niin vaatii. Pääasia on, että henkilö onnistuu halutun muutoksen läpiviennissä. Tämä kuitenkin on mahdollista vain, jos valmennettava itse on motivoitunut. Toista ihmistä ei voi (eikä pidä) muuttaa, eikä pelkkä kuuntelu ja empaattisuus tuo haluttua muutosta. 

360-analyysin merkitys

ElämänTimantti valmennus jakautuu kolmeen osaan: analyysin, brändäykseen ja viestintään. Henkilöbrändäyksen analyysivaiheessa pyydän ihmisiä määrittelemään elämänsä tärkeät sidosryhmät, ja sitten kysymään adjektiiveja, jotka kuvaavat valmennettavan tapaa toimia. Joskus adjektiivit voivat olla hyvinkin erilaisia, jopa ristiriitaisia. Se tarjoaa erinomaisen mahdollisuuden itsetutkiskeluun; mistä erilainen käyttäytyminen eri ihmisten kanssa voi johtua? Yhtä oikeaa vastausta ei ole, vaan henkilön on löydettävä vastaus itsestään ja aiemmista ihmissuhteistaan. 

Jotta henkilöbrändi olisi aito, on henkilökohtaisen arvolupauksen oltava samanlainen kautta eri sidosryhmien. Se tarjoaa meille kaikille aikamoisen haasteen. 

Ainakin itse jään miettimään, olenko persoonana maineeni mukainen. Kolikon kääntöpuoli on varmaan se, että myös asiakkaan roolissa saatan olla aika vaativa. Kaikkia ei voi miellyttää, mutta sekin on osa henkilöbrändäyksen realiteetteja.

Onnellisuus on hyvä vientituote

Perjantai 5.2.2010 klo 9:33 - Heli Sirkiä

Eilen saimme kuulla hienoja uutisia: TV1:n esittämän Elämä pelissä - onnellisuuden salaisuus -ohjelmaformaatin optio on ostettu neljään maahan. Konsepti on syntynyt YLEn, Tarinatalon, Duodecimin ja THL:n yhteistyönä. Hienoa, onnittelut tekijöille!

Tuotantoyhtiö Tarinatalon toimitusjohtaja Kari Tervo mainitsee suosion salaisuudeksi positiviisuuden. Reality ohjelmille tyypillisen kyykyttämisen ja pudotuspelin sijasta ohjelmassa keskitytään osallistujille itselleen tärkeisiin asioihin, sekä sitä kautta löytämään onnellisuuden avaimet. 

Formaattiin kuuluu myös Onnellisuustesti, joka on kaikille avoin netissä. 

Voiko hyvinvoinnille asettaa tavoitteita?

Samalla kun olen vilpittömästi iloinen konseptin menestyksestä, mietin miksi tavoitteellinen toiminta saa niin monet suomalaiset takajaloilleen. Eikö onnellisuus loppupelissä tule siitä, että ihminen tekee sellaisia valintoja ja asioita elämässään, jotka ovat hänen arvojensa mukaisia? Miksi sellaisille asioille ei voisi asettaa tavoitteita ja suunnitelmia?

Vai johtuuko tavoitteellisuuden vastustaminen työelämän lukuisista tulosmittareista ja raportointikäytännöistä. Miten kehittää systeemejä siten, että aika ei kulu raportointiin, vaan itse asiaan?

Missä on meidän "me pystymme siihen" asenne?

Keskiviikko 3.2.2010 klo 13:57 - Heli Sirkiä

Olen jo jonkin aikaa pohtinut, miksi ns. motivaatiopuhujat ovat pääasiassa miehiä. Olen selannut YouTubea ja yrittänyt löytää videopätkiä naisista pitämässä inspiroivia ja sytyttäviä puheita. Heikolla menestyksellä.

On urheiluvalmentajia, erilaisia yritysvalmentajia tai poliittisia puheita. Mutta missä ovat naiset? Tässäkään sinänsä hauskassa ja hyvin rakennetussa koosteessa ei kovin montaa naista näkynyt. Mistähän tämä johtuu? Emmekö me naiset ole karismaattisia puhujia, vai eikö media vain tuo niitä esiin? 

Jostain hetken mielijohteesta aloin etsimään Michelle Obaman pitämiä puheita. Jos herra Obama on loistava puhuja, niin ei rouvakaan huono ole! Näin karismaattista naispuhujaa en ole kyllä kuullut. Koskaan. Puheessa näkyy aivan uskomaton asialleen omistautuminen; palo loistaa hänen silmistään ja koko olemuksestaan. Tämä video sai minut kysymään: missä on meidän suomalaisten "Hei me pystytään siihen" asenne? Nyt jos koskaan tarvittaisiin tulisieluisia puheenvuoroja paremman tulevaisuuden puolesta. 

Miksi meillä on sanonta "nainen on naiselle susi". En voi ymmärtää. Missä ovat meidän positiiviset roolimallit ja esikuvat?

Missä ovat suomalaiset Michellet, jotka uskaltavat puhua unelmien tärkeydestä ja kertoa koskettavia tarinoita ja koskettaa ihmisiä tunnetasolla?