Onnellisuus on hyvä vientituote

Perjantai 5.2.2010 klo 9:33 - Heli Sirkiä

Eilen saimme kuulla hienoja uutisia: TV1:n esittämän Elämä pelissä - onnellisuuden salaisuus -ohjelmaformaatin optio on ostettu neljään maahan. Konsepti on syntynyt YLEn, Tarinatalon, Duodecimin ja THL:n yhteistyönä. Hienoa, onnittelut tekijöille!

Tuotantoyhtiö Tarinatalon toimitusjohtaja Kari Tervo mainitsee suosion salaisuudeksi positiviisuuden. Reality ohjelmille tyypillisen kyykyttämisen ja pudotuspelin sijasta ohjelmassa keskitytään osallistujille itselleen tärkeisiin asioihin, sekä sitä kautta löytämään onnellisuuden avaimet. 

Formaattiin kuuluu myös Onnellisuustesti, joka on kaikille avoin netissä. 

Voiko hyvinvoinnille asettaa tavoitteita?

Samalla kun olen vilpittömästi iloinen konseptin menestyksestä, mietin miksi tavoitteellinen toiminta saa niin monet suomalaiset takajaloilleen. Eikö onnellisuus loppupelissä tule siitä, että ihminen tekee sellaisia valintoja ja asioita elämässään, jotka ovat hänen arvojensa mukaisia? Miksi sellaisille asioille ei voisi asettaa tavoitteita ja suunnitelmia?

Vai johtuuko tavoitteellisuuden vastustaminen työelämän lukuisista tulosmittareista ja raportointikäytännöistä. Miten kehittää systeemejä siten, että aika ei kulu raportointiin, vaan itse asiaan?