Olen niin iloinen, että tästä aiheesta Suomessa vihdoin puhutaan - ja ne tulokset, joita tuosta väitöskirjasta on julkaistu, ovat olleet mielestäni huojentavia.

Minä ymmärrän amarikkalaistyylisen imagonmuokkauksen toisin ja juuri päinvastaisena ilmiönä kuin tuo, mitä Tim Gunnkin tuo esiin. Näen sen enemmän juuri itsensä muuttamisena ulkoisten odotuksien mukaan, oman persoonan ja identiteetin kätkemisenä tullakseen hyväksytyksi ja tämän kaiken tekemistä vain uran takia.

Sen sijaan olen samoilla linjoilla tim Gunnin kanssa. Sanon aina asiakkailleni, että tyyliä en voi sinulle rakentaa, enkä voi sitä muuttaa. Voin vain yrittää löytää sen sisimmästäsi ja auttaa sinua ilmentämään sitä vaatteilla...

Mutta kyse on termistä, joka pitäisi aina määritellä. Olen myös kokenut yhteiskunnassamme valtavaa painetta siihen, että muokkaamme itseämme muiden mielipiteiden mukaan. Emme pidä itsestämme enää huolta. Ajattelen tämän olevan yksi syy siihen, että voimme niin huonosti. Siksi tuntuu hyvältä, jos ihmiset osaavat jo sanoa, että emme halua sitä...

Oih, lempiaiheeni. :)

Tim Gunn on aivan uskomattoman hyvä! Huippumuoti ja Project Runaway ei ole minun juttuni, joten olen löytänyt hänet vasta tämän stailausohjelman kautta. Juuri noin vastuullisen tyylikonsultin tulisikin toimia. Ihan mielettömän hienotunteista ja rehellistä ohjausta.

Valitettavan usein tyyli- tai muotikonsultit katsovat muita ihmisiä ikään kuin nenänvartta pitkin ja vähintään ajattelevat (ja usein myös sanovat) "sä muuten näytät aika hirveältä". Mikä oikeus kenelläkään on arvostella muita? Tyylikonsultin tehtävä on AUTTAA ihmistä, eikö vain? Ja mitä pahaa siinä olisi?

Omat kokemukseni tyylikonsulttina oli nimenomaan se, että asiakkaat tulivat luokseni ja sanoivat: "kerro millainen minun pitää olla että muut pitävät minusta". Ei se niin mene - ihmisen pitää itse tietää mitä haluaa ja stailata itsensä ja olemuksensa sellaiseksi, että viestii olemuksellaan oikeita asioita.

Tutkimuksen kritiikki pitäisi mielestäni kohdentaa henkilöstöjohtamiseen, ei niinkään imagokonsultteihin.

Käsittääkseni vastuulliset imagokonsultit maasta riippumatta toimivat juuri näin. He eivät ole terapeutteja, mutta voivat auttaa ihmistä paremmin viestimään oman sisäisen tahtotilansa ja osaamisensa. Poliittinen imagokonsultointi on oma lukunsa. Siitä on usein aitous kaukana.

Jatkan vielä hieman samasta aiheesta.

Johanna Aholainen tutki sosiaalipsykologian väitöstutkimuksessaan Helsingin yliopistossa pukeutumisen ja työhön sitoutumisen yhteyttä myyntihenkilöissä.

"Tutkimuksessaan Aholainen selvitti, että työntekijät sitoutuvat työhönsä, organisaatioon, työtovereihin, asiakkaisiin ja viimeisenä esimieheensä. Myyntihenkilöt sitoutuvat vahvimmin joko työhönsä tai organisaatioon."

"Jos henkilö on voimakkaasti sitoutunut itse työhön, hänen suhteensa organisaatioon ja varsinkin esimieheen jää löyhemmäksi. Ei ole suuresti väliä, missä talossa työtään tekee, kunhan rahaa tulee. Tämäntyyppinen henkilö poikkeaa usein muista myös ulkoasunsa suhteen."

Väittäisin siis, että organisaatioidentiteetillä sekä tehtävän myynnillisyydellä on suuri merkitys. Myyntihenkilöillä sosiaalisen identiteetin sopeuttaminen asiakkaan tarpeisiin on ehkä tyypillisempää. Myös jutun lopussa viitataan juuri näihin amerikkalaisiin brändimanuaaleihin, jotka olivat totta ajassa ennen sosiaalista mediaa.

Aiheesta on tehty myös toinen sosiaalipsykologian alaan liittyvä tutkimus Helsingin yliopistolla.

http://www.tekniikkatalous.fi/uutiset/article33924.ece

Organisaatioidentiteetistä löytyy myös tällainen työpsykologian ja johtamisen alaan kuuluva väitöskirjatutkimus TKK:lta vuodelta 2007.

STRUGGLE OVER ?WHO WE ARE? - A DISCURSIVE PERSPECTIVE ON ORGANIZATIONAL IDENTITY CHANGE

http://lib.tkk.fi/Diss/2007/isbn9789512289066/isbn9789512289066.pdf

Upeaa lukea Ossi Salinin tekemää tutkimusta. Itse Amerikassa vuosia asuneena ja tyylikonsulttina toimien tiedän mistä kenkä Suomessa puristaa.

Tyyli- ja imagokonsultointi on yrittänyt rantautua Suomeen jo vuosia, mutta kansa ei ole valmis ottamaan sitä vastaan. Palvelua pidetään humpuunkina. Kuitenkin stailausohjelmien suosiot kertovat siitä mistä ihmiset ovat oikeasti kiinnostuneita.

Suomessa tykätään tirkistellä mitä muut saavat aikaan ja uskaltavat tehdä itselleen. Oman minän tuunaaminen vaatii kuitenkin suomalaiselta naiselta ja mieheltä yllättävän paljon rohkeutta. Värianalyysit, tyylianalyysit, pukeutumisneuvonta, shopping assistant-palvelu sekä vaatekaappikonsultointi ovat palveluja, joita jokaisen suomalaisen tulisi käyttää aivan samoin kuin kampaamo- tai lääkärikäyntejä.

Hei Päivi, kiitos kommentistasi.

Niinhän se tosiaan on, että tyyli- ja imagoasioiden istuttaminen tähän kulttuuriin on aika haasteellista. Esteettistä pukeutumista ei pidetä itseisarvona, mutta ehkä sitä aletaan arvostaa kun ymmärretään sen olevan olennainen osa sekä työ- että privaattielämää. Stailataanhan kotejakin, miksei sitten ihmisiä? Meistähän ne johtopäätökset vedetään, harva pääsee koteihimme tutustumaan.

Vaatekaappikonsultointi ja peruspuvuston rakentaminen ovat investointeja, jotka maksavat itsensä varmasti nopeasti takaisin.

Kiitos kommentistasi, Heli.

Pitaisikohan tassakin tyyli/ja imagoasiassa yhdistaa tiede ja estetiikka niin paasisimme soluttautumaan joka paivaiseen elamaan ihmisten vaatekaapeilla ja paremman elaman muovailemisessa...sinansa mielenkiintoinen aihe. Mielestani ihmisilla on liian suppeaa tieto siita, mita estetiikka ja imago oikeasti voisi kokonaisuudessaan tarkoittaa.