Onko puheohjattu Siri mobiilipalveluiden kvanttihyppy?

Torstai 29.4.2010 klo 9:31 - Heli Sirkiä

Viime talvena ihastelin Siri-nimistä puheohjattua mobiilihakusovellusta iPhonessa. Miten näppärää olisi, jos olisi puheohjattu assari. Oheisessa videossa näkyy havainnollisesti, miten Siriä voi käyttää esim. tietyntyylisen ravintolan etsimiseen tietyllä alueella tai miten se voi muistuttaa vaikkapa kissan ruokkimisesta tai äidille soittamisesta. Vaimosta, asiakkaasta tai tyttöystävästä nyt puhumattakaan. Ehkä hakua voisi käyttää myös sopivan työntekijän löytämiseen osaamisen avainsanoilla - kun nyt niin paljon työvoimapulasta puhutaan.

Siri sopisi myös erinomaisesti ElämänTimantin tuloskorttiin: omat TO DO -listat ja muistilaput voi helposti laittaa koneelle lennossa. Mikäs sen tehokkaampaa kuin ääni taskussa muistuttamassa: "varaa aika hammaslääkäriin" :)

Mutta missä sitten mobiilipalveluiden ansaintalogiikka on? Hakupalveluissa vai sovelluksissa? Mashable blogikirjoituksessa spekuloidaan asiaa mielenkiintoisesti: 

"It will be interesting to see how Apple will use Siri and its technology in the future. The technology could monetize mobile search using the semantic web and voice-driven data to create the same platform that has driven desktop search."

Entä mitä tämä voisi suomalaiselle kuluttajalle tarkoittaa? No ainakin itse mieleeni tulee erilaiset elämää helpottavat mobiilisovellukset kuten esim. Foodie.fm - joka voisi puheella hakea suosikkireseptejä tietyn raaka-aineen perusteella. En tiedä toimisiko, todennäköisesti. Ainakin se helpottaisi monen naisen elämää. 

Siri valittiin myös maaliskuussa Microsoftin BizSpark Accelerator -kilpailussa innovatiivisimmaksi Web-teknologiaksi. Ei huono! 

Innostuksen kielioppi

Tiistai 27.4.2010 klo 9:59 - Heli Sirkiä

Jatkona eiliselle pohdinnalle sitoutumisesta ja sitouttamisesta, pohdin tänään innostumista ja innostamista. 

Yksi parhaita artikkeleja, mitä aiheesta olen lukenut on Jay A. Congerin Inspiring others: The Language of Leadership. Kyseinen artikkeli oli erään MBA-kurssin oheislukemistona Peter Sengen Fifth Disciplinen lisäksi. Kurssin teemana oli oppiva organisaatio kilpailukyvyn mahdollistajana. 

Sosiaalisen median aikana viestintä ja innostus ovat yhä tärkempiä tekijöitä organisaation menestyksen kannalta. Enää emme voi johtaa pelolla ja kielloilla. Jotta organisaatio pärjäisi kansainvälisessä kilpailussa, sillä täytyy olla innostuksen ja jatkuvan kehittämisen kulttuuri. Myös yrityksen maineriskit liittyvät yhä vahvemmin johtamiseen ja työntekijöiden motivaatioon ja hyvinvointiin. 

Kuten alla kirjoitin, huippuyrityksillä ja huippu-urheilulla joukkuelajeissa on paljon yhteistä. Samoin luovilla aloilla. Tarvitaan sekä huippuyksilöitä ja heistä muodostuvia huippujoukkueita. 

Johtamisen yksi suurimpia haasteita on tehdä huippuyksilöistä saumattomasti yhteen pelaava joukkue. Tämä on perinteisesti ollut urheiluvalmentajien vahvuus. Yrityksissä vaikeusaste lisääntyy: henkilöstöjohtaminen kohtaa eri ikäisiä ja uran eri vaiheissa olevia henkilöitä. Yrityksen kannalta on siis tärkeää löytää oikeanlaiset henkilöt heidän yritykseensä ja sitouttaa heidät kehittymisen kautta. 

Halu uuden oppimiseen, avoin mieli, strateginen ketteryys - siinä muutamia adjektiiveja jotka voisivat kuvata tulevaisuuden haluttuja työntekijöitä. Ikä sinänsä ei mielestäni ole merkityksellistä, pikemminkin kyky innostua ja innostaa. 

Sitoutumista, sitouttamista vai sitomista?

Maanantai 26.4.2010 klo 10:39 - Heli Sirkiä

Sitoutuminen ja sitouttaminen tuntuvat olevan päivän sana. Ihmisiltä odotetaan sitoutumista moneen suuntaan: hyviä työntekijöitä halutaan sitouttaa yrityksiin, harrastajia halutaan sitouttaa lajiin. Sitouttaminen on usein käytetty termi muutoksen yhteydessä, mutta mistä englannin sana committed oikeastaan tulee ja mitä se merkitsee?

Sanakirjan mukaan se kuvaa yleisimmin jollekin asialle omistautumista tai ihmiseen sitoutumista (committed to). Yleensä sanalla on vapaaehtoinen luonne, ja se kuvaa luottamusta ja vapaaehtoista sitoutumista. Mutta sanalla voi kuvata myös vaikkapa vankilaan lähettämistä (committed the felon to prison). Commited sanan etymologia tulee latinasta committere yhdistää, luottaa sekä toisaalta com + mittere lähettää. 

Sitoutuminen siis on tunneperäistä ja luottamuksen perustuvaa, eikö niin? Haluamme vapaaehtoisesti sitoutua ihmiseen tai asiaan, joka on meille tärkeä, rakas ja arvokas. Mitä pidämme arvossa, siihen panostamme ajallisesti ja rahallisesti, eikö vain? 

Sitouttaminen työelämässä

Työntekijöiden sitoutuminen ja sitouttaminen liittyy olennaisesti henkilöstöjohtamiseen ja kannustejärjestelmiin. Yrityksen strategian kannalta tärkeitä henkilöitä pyritään sitouttamaan sekä taloudellisilla että aineettomilla kannustimilla. Sanotaan, että sitouttava osapuoli pyrkii kannustejärjestelmillä laajentamaan velvollisuudentunnetta vapaehtoisesti yli työsopimuksen sisällön. Tällöin työntekijä on vapaaehtoisesti sitoutunut arvokkaaksi kokemaansa yhteiseen päämäärään. Työntekijöiden sitouttaminen on saanut osakseen myös arvostelua. Oikein tehtynä sen hyödyt ovat kuitenkin kiistatta suuremmat kuin haitat.

Mikä motivoi?

Niin työelämässä kuin yksityiselämässäkin sitoutumisella on vahvat motiivit. Koska työ on valtaosalle toimeentulon lähde eikä harrastus, raha on usein tärkein sitouttava tekijä. Yhteinen arvopohja ja oikeudenmukaisuus on mielestäni ehkä tärkein tunnetasolla sitouttava tekijä. Sitoutunut henkilö on myös maineenhallinnan kannalta tärkeä tekijä.

Ihmissuhteissa ja vapaaehtoistoiminnassa tekemisen motiivit eivät ole rahassa. Vaikka rahallista vastinetta osallistumisesta ei saakaan, odottaa ihminen yleensä jotain vastapainoksi; ystävyys tai perhesuhteet eivät ole terveellä pohjalla, jos vain toinen on antava osapuoli. Sama pätee organisaatioihin.

Urheilussa puhutaan myös paljon sitoutumista. Jos nuori urheilija haluaa huipulle, hänen on sitouduttava treeneihin. Kun aletaan puhua "jalkapalloperheen" sitouttamisesta, pitäisi sitouttavan tahon miettiä oikeasti ketä sitoutetaan ja miten - sekä kuinka paljon sitoutumista oikeasti on kohtuullista odottaa, kun toimintaa tehdään harrastepohjalla.

Kiitos Johanna!

Keskiviikko 21.4.2010 klo 9:41 - Heli Sirkiä

Jostain syystä Suomessa saa kovin harvoin vilpitöntä palautetta. Silloin kun sitä saa, se tuntuu äärimmäisen hyvältä - tuntuu että on tehnyt työnsä hyvin ja oikein. 

Eräs ElämänTimantti pilottilainen oli mikkeliläinen yrittäjä Johanna Marttinen. Hänen yrityksensä Mikkelin Morsian on tunnettu paitsi kauniista ja laadukkaista vaatteista, myös erinomaisesta asiakaspalvelusta. Johannan luvalla julkaisen kauniin kuvan, jonka hän lähetti palautteena kokemuksestaan.

Kauniisti sanottu - kiitos Johanna! Tiedän että sinä olet sen oman polkusi jo löytänyt, nyt vaan antaa asioiden tapahtua. Suunta on oikea.  

CMX:n Aura on muuten todella hieno kappale. Sanat puhuttelevat ja A. W. Yrjänän tulkinta saa kylmät väreet aikaan. Taitaa mennä ostoslistalle.   

Siitä etsimisestä ElämänTimantissa oikeastaan on kyse - että me jokainen löydämme sen "oman jutun" jossa olemme hyviä ja joka tavalla tai toisella auttaa ja luo lisäarvoa muille. 

Up in the Air -elokuva haastaa arvokeskusteluun

Maanantai 5.4.2010 klo 13:24 - Heli Sirkiä

Kävin Pääsiäisenä katsomassa George Clooneyn tähdittämän Up in the Air -elokuvan. Draamakomedia pureutuu kevyellä, mutta puhuttelevalla tavalla ajan ilmiöihin työ- ja ihmissuhteissa. Elokuvan käsikirjoittajat Jason Reitman ja Sheldon Turner palkittiin parhaasta käsikirjoituksesta Golden Globe -palkinnolla. 

Elokuvassa Clooney esittää irtisanomisiin erikoistunutta konsulttia Ryan Binghamia, joka on kehittänyt ihan oman "tyhjän repun" filosofiansa. Hänen elämänsä on kirjaimellisesti "Up in the Air" - lentokoneet ovat hänen kotinsa ja tyhjän päälle hän lähettää myös ihmisiä outplacement-paketin kera. 

Tarinan muut henkilöhahmot ovat hieman kliseisiä, mutta juonen kannalta erittäin toimivia: vastavalmistunut besser-wisser, määrätietoinen uranainen, perhearvoja edustavat sisaret, taloudellisia arvoja painottava yritysjohtaja sekä liuta irtisanottavia henkilöitä. Dialogi on terävää ja oivaltavaa.

Elokuva panee pohtimaan elämän epävarmuutta, muutosta ja minkä varaan nykyihminen rakentaa oman elämänsä ankkurit. Luotatko siihen, että joku toinen pitää huolen sinusta vai otatko vastuun omasta elämästäsi?

Toisaalta elokuvan ydinviesti on: "everyone needs a co-pilot", toisaalta se antaa raadollisen kuvan siitä, miten työ- ja ihmissuhteet voidaan terminoida kylmän tunteettomasti digiajassa. Vai voidaanko sittenkään?

Se haastaa katsojan kysymään itseltään: mitkä ovat minun tavoitteeni? Entä mitä sitten, kun olen ne saavuttanut? 

Elämässä kysymys lienee loppupeleissä siitä, mitkä ovat ne asiat joita reppuusi olet kerännyt - ja kenen kanssa repun sisältöä tarkastelet kiikkustuolissa :)

Ehdottomasti katsomisen arvoinen elokuva! 

TRAILERI (filmtrailer.fi)