Nopeus, monimuotoisuus, kilpailu

Maanantai 10.5.2010 klo 10:49 - Heli Sirkiä

"Kolme pientä sanaa, jotka luonnehtivat tämän päivän liiketoimintaympäristöä. Kolme suurta tekijää, jotka pakottavat hallitsemaan meistä välittyvää kuvaa. Kolme painavaa syytä miettiä, kuinka yrityksesi viestintä vastaa ympäristön asettamiin haasteisiin. Viestintä on tiedon välittämistä. Viestintä on mielikuvien hallintaa. Viestintä on kilpailuetua." 

Tällaisella kutsulla lähestyimme asiakkaita ja tärkeitä sidosryhmiä eräässä pienessä viestintätoimistossa syksyllä 1997. Tuntuu että nuo sanat ovat nyt ajankohtaisempia kuin koskaan. Monimuotoisuus ja nopeus toimintaympäristössä ei vähene, päinvastoin. 

Ihmisten välisen kommunikaation merkitys kasvaa. Ohuen yksisuuntaisen tiedottamisen sijaan on luotava organisaatioista viestinnän pesiä, joissa annetaan mahdollisuus verkottuneeseen ja monisuuntaiseen tiedonkulkuun. Tämän ajattelun taustalla on complexity science, joka korostaa mm. viestinnän merkitystä organisaation oppimisen ja laadukkaan päätöksen teon kannalta. 

Entä ihmisten välinen viestintä? Lisääkö kirjallinen digitaalinen viestintä mahdollisuuksia väärinkäsityksiin? Olemme varmaan kaikki kuulleet viittauksen Albert Mehrabianin Silent Messages tutkimukseen ja 7-38-55 sääntöön, jonka mukaan parakielelliset ja non-verbaalit elementit selittävät sanojen ja kokonaisviestin välistä ristiriitaa. Miten käy keskinäisviestinnän laadun ja luotettavuuden, jos kiireessä kommunikoimme lisääntyvästi sähköpostilla, tekstareilla tai muilla some-lyhyt viesteillä? Eikö tämä edellytä jo huikean hyvää kirjallista ilmaisutaitoa? Miten tämä vaikuttaa johtamisviestintään?  

Kun kuulin että eräässä pienessä firmassa ei käyty lainkaan kehityskeskusteluja, ja muutenkin sisäinen viestintä toimi paljon sähköpostin varassa, jäin pohtimaan mitä tämä tarkoittaa yritysten kilpailukyvylle. 

Onko meillä varaa menettää organisaatioissa olevat tieto ja toisaalta, onko meillä varaa olla aidosti kuuntelematta kaikkia yrityksen työntekijöitä. Miten organisaatioiden tulisi toimia, jotta ne mahdollistavat laadukkaan ja "rikkaan" kommunikaation sekä sisäisesti että tärkeiden ulkoisten sidosryhmien kanssa?

Uskoisin että viestintä antaa aidosti kilpailuetua. Se luo strategisen ketteryyden, ei virtaviivaistetut prosessit, joista kaikki "löysät" on leikattu pois. Alhaisella rasvaprosentilla toimiva organisaatio ei kykene tekemään innovatiivisia kokeiluja. Siihen tarvitaan "puskuria", avoimuutta ja luottamusta.