Blogin arkisto



Siirry arkistosivulle »

Uusimmat kirjoitukset

  • 30.1.2012 5:23
    Murentaako talkoistaminen brändivarallisuuden
    Lue lisää »
  • 22.1.2012 18:24
    Älykkäät puhelimet, tyhmät kuluttajat ja brand reputation management
    Lue lisää »
  • 16.1.2012 10:12
    Miten istuu henkilöbrändäys suomalaiseen arvosceneen?
    Lue lisää »

Viestintäympäristö, mielikuvat ja yksityisyys

Share |

Maanantai 17.5.2010 klo 11:04 - Heli Sirkiä


Julkisuuden henkilöt ovat saaneet jo kauan tottua siihen, että heidän elämänsä voi alkaa elää ihan omaa elämää lööpeissä ja julkisuudessa. Mutta kuinka moni 'tavis' tulee ajatelleeksi, että sosiaalisen median myötä sama ilmiö voi olla arkipäivää muillekin.

Sosiaalisen median tutkija Danah Boyd kirjoitti blogissaan ajatuksia yksityisyyden ja avoimuuden merkityksistä yksityishenkilöille ja erityisesti nuorisolle. Boyd kirjoittaa mielenkiintoisesti informaatiosta ja yksityisyydestä:  

"Fundamentally, privacy is about having control over how information flows. It's about being able to understand the social setting in order to behave appropriately. To do so, people must trust their interpretation of the context, including the people in the room and the architecture that defines the setting. When they feel as though control has been taken away from them or when they lack the control they need to do the right thing, they scream privacy foul." -Danah Boyd

Mitä tämä tarkoittaa yrityskuvan tai yksilön maineenhallinnalle? Miten voimme hallita sitä, millaisia tulkintoja meistä vedetään, jos itseämme koskeva informaatio on irrotettu asiayhteydestä ja leviää verkossa tietämättämme? 

Kuten Boyd toteaa, monet teknologia-alan vaikuttajat puhuvat lisääntyvässä määrin avoimuuden puolesta. Mutta ymmärrämmekö me, että kyse ei ole vain siitä, kuka meitä googlettaa vaan myös informaatioarkkitehtuurista sekä avoimuudesta sen suhteen, mihin esim. Facebook tietojamme antaa. Kuinka paljon siis oikeastaan kannattaa avautua?

Mielikuvien muodostuminen (sensemaking) kuvaa sitä prosessia, mikä aivoissamme tapahtuu kun mielemme yhdistää tietyn informaation (esim. kuva tai lause) aiempaan viitekehykseen. Näin syntyy tulkintoja, jotka hyvin usein voivat olla vääriä. Hyvä esimerkki oli tänään Helsingin Sanomien artikkelissa ikääntyvien työntekijöiden 'muutosvastarinnasta'. Kun kokeneempi työntekijä oli eri mieltä esimiehen ratkaisun järkevyydestä, se tulkittiin muutosvastarinnaksi. Todellisuudessa kokeneempi työntekijä tiesi, että sitä keinoa oli jo kokeiltu eikä se toiminut. Onko kyseisen organisaation viestintä kunnossa, jos johtopäätöksiä tehdään oletuksista eikä kuulemmalla perusteluja? 

jvuori.pngOlen aiemmin esittänyt huoleni väärien johtopäätösten ja mielikuvien muodostumisen riskeistä nettiaikana. Jos meistä näkyy vain 10% ja johtopäätökset tehdään sen perusteella, mikä onkaan johtopäätösten laatu? Annammeko me itsestämme tai yrityksestä sen tärkeimmän tiedon... vai jotain ihan muuta? Entä tiedämmekö missä yhteydessä kuviamme ja tietojamme esiintyy? Ja sokerina pohjalla: miten ihmisen psyyke kestää sen, jos nettissä mopo karkaakin ihan väärään suuntaan? Kuinka moni osaa positioida itsensä siten, että ei jää toimenkuvansa tai tietyn roolin loukkuun? 

Boyd jatkaa Facebookin käyttöehtojen ja avoimuuden kriittistä tarkastelua: 

"If Facebook wanted radical transparency, they could communicate to users every single person and entity who can see their content"...

" Users have no sense of how their data is being used and Facebook is not radically transparent about what that data is used for. Quite the opposite." 

"The battle that is underway is not a battle over the future of privacy and publicity. It’s a battle over choice and informed consent. It’s unfolding because people are being duped, tricked, coerced, and confused into doing things where they don’t understand the consequences. Facebook keeps saying that it gives users choices, but that is completely unfair. It gives users the illusion of choice and hides the details away from them “for their own good.”

Markkinoinnissa netti on todella hyvä työkalu. Samoin yrityksen ja sidosryhmäsuhteiden hallinnassa sekä työnhaussa. Silti peräänkuulutan ihmisten vastuuta miettiä, minkä on heidän oma julkisuusstrategia. Usein yksityistä on vain se, mitä ei kerrota muille. Sosiaalinen media vaatii paljon vanhemmilta ja opettajilta, samoin meiltä aikuisilta. Mielikuvia ei voi hallita, mutta mitä itsestään kertoo ja näyttää - sitä kannattaa pohtia muutama tovi. 

Lähde: Facebook and "radical transparency" (a rant)

PS. Pureksin parhaillaan Rikun ja Antin digii... Tulossa siis kirja-arvostelu Digitaalisesta jalanjäljestä ensi maanantaina. 

Avainsanat: viestintä, yrityskuva, henkilöbrändi, itsensä johtaminen


Kommentoi kirjoitusta

Kommentti:*

Nimi:*

Kotisivun osoite:

Sähköpostiosoite:

Lähetä tulevat kommentit sähköpostiini: