Uskallatko heittäytyä muutokseen

Sunnuntai 30.5.2010 klo 10:19 - Heli Sirkiä

Vuonna 1995 tutustuin ensi kerran kaaos- ja kvanttiteorioihin sekä Complexity Science ajatteluun Reuben R. McDanielin Strategic Management kurssilla. Se muutti maailmankuvani kertaheitolla. Uskon vahvasti, että nyt tuo ajattelu on lyömässä itseään todella läpi. Se edellyttää vahvoja vuorovaikutustaitoja sekä ihmisiltä että johtajilta.Se edellyttää itsensä johtamista. 

McDaniel kuvaa aihetta tämän kevään kurssiesittelyssään seuraavasti:

"Basic characteristics presented to managers by the fact that organizations are complex adaptive systems include the fundamental unknowability and unpredictability of the world, the importance of nonlinear relationships in defining reality, and the role of self-organization, emergence, and co-evolution in organizational dynamics.

We will emphasize sense-making, learning, improvisation, thinking about the future, and designing and managing relationships as substitutes for traditional activities of command, control, prediction and planning when managing complex adaptive systems. We will also discuss the role of leadership in complex adaptive systems.

Managerial strategies that depend on a fairly detailed knowledge of the present situation as well as the ability to make reasonable forecasts of a future situation are less useful than in the past. Fortunately, complexity science offers some ways of better understanding these uncertain situations."

Olen pyrkinyt soveltamaan tätä ajattelua myös ElämänTimantissa yksilötasolla. Se on hyvin sengeläistä Fifth Discipline -ajattelua, jossa vision ja tahtotilan sekä avoimen kommunikaation ja arvostavan vuorovaikutuksen merkitys korostuu. Aina se ei kuitenkaan ole mahdollista. Joskus törmää ratkaisukeskeisen ajattelun sijaan perinteiseen ajatteluun: "täällä tehdään niin kuin minä määrään ja säännöt ovat nämä - ota tai jätä". 

Sveitsissä opiskellessani innostuin Frederic Vesterin biokybernetiikkaan perustuvasta Vernetztes Denken -ajattelusta. Yhä edelleen pohdin, miten myötävoimaa ja positiivista palautejärjestelmän rakentamista voisi hyödyntää organisaatioissa. Toistaiseksi en ole keksinyt muuta vaihtoehtoa, kuin ottaa jalat alleen, jos systeemi alkaa ruokkia negatiivisuutta eikä anna mahdollisuutta vuorovaikutukseen. Tämä pätee niin työhön, ihmissuhteisiin kuin vapaaehtoispohjalla toimiviin järjestöihin.

Strategic Management kurssikirjana oli Margaret Wheatleyn inspiroiva Leadership and the New Science. Oheinen mietelause on sieltä.