Onko downshifting, elämän kohtuullistaminen kaikille valinta?

Tiistai 31.8.2010 klo 10:50 - Heli Sirkiä

Katseeni osui tänä aamuna Hesarin Muut lehdet osion otsikkoon "Työelämä on nuorille hämärä". Se referoi Aamulehteä, jossa ihmetellään nuorison epätietoisuutta työelämän realiteeteista. Downshiftingistä kirjoitataan mm. näin:

"..Seurauksena saattaakin olla nykyaikamme kauhistuttavin vitsaus downshifting, elämän kohtuullistaminen, joka näyttää kiehtovan varsinkin nuoria aikuisia tai vanhoiksi ennättäneitä nuoria".

Siis hetkinen! Eikö downshifting tarkoita vapaaehtoista uraputkesta poishyppäämistä ja tietoista pienempää kulutusta esim. ekologisten arvovalintojen vuoksi? Miksi se on kauhistuttava vitsaus?

" Tähän on tultu osaksi siksi, että työn välttämättömyys on meille kovasti hämärtynyt. Aika monella on mahdollisuus kohtuullistamiseen samaan aikaan kun toiset joutuvat tekemään töitä tosissaan." 

Okei. Totta on, että tietty taloudellinen asema mahdollistaa elämän valintoja: tekeekö osa-aikaista työviikkoa, onko kotiäitinä tai tuleeko peräti toimeen omillaan ilman työntekoa. Tämä kuitenkin edellyttää tiettyä taloudellista puskuria.

Oppisopimus, työharjoittelu vai oman osaamisen myyminen?

Miten nuoret oppivat työnteon, ahkeruuden ja yritteliäisyyden merkityksen, jos he jo lähtökohtaisesti haluavat päästä helpolla - tai toisaalta, jos työelämä ei tarjoa heille mahdollisuutta päästä tekemään töitä. Mitä työharjoittelu opettaa? Että työtä pitää tehdä ilmaiseksi, eikä raha ole tärkeä palkkio? 

Jos asenne on se, että nuori ihminen ei mitään osaa, niin eikö sitten olisi järkevämpää ottaa käyttöön oppisopimuskoulutus, jossa nuori oppii kirjaimellisesti kädestä pitäen työelämään.

Mitä taas aikuisten työharjoitteluun tulee, niin eikö olisi paljon järkevämpää aikuisten myydä omaa osamistaan ostopalveluina, kuin tehdä harjoittelun tai valmennuksen nimissä toiselle töitä ilmaiseksi? Silti monet valitsevat tämän tien. 

Vain osaamisensa hyvin hinnoittelemalla ja sitä myymällä voi saada lisätuloja, jotka myöhemmin mahdollistavat downshiftauksen. Työstä tuloja, osa tuloista korkoa kasvamaan ja  sitten valintoja tekemään. Raha mahdollistaa valinnanvapauden. Rahaa saa myymällä osaamistaan. Onko se kaikille mahdollista - se on laajempi yhteiskunnallinen kysymys, joka liittyy sosiaaliturvamme ongelmiin nimeltä kannusteloukut. Keneltäkään ei voi odottaa yrittäjyyden trapetsille kiipeämistä ilman turvaverkkoa. 

Onko henkilöbrändi sama kuin henkilökuva?

Maanantai 16.8.2010 klo 9:23 - Heli Sirkiä

Aamun lehdessä silmiini osui TV-sivuilla kuvallinen nosto ohjelmasta: "Henkilökuva Gwyneth Paltrow'sta Livillä klo 20.00". Työpöydälläni on tarina Linda Lampeniuksen henkilöbrändistä. Voidaanko siis ajatella, että henkilöbrändi on itseasiassa sama kuin henkilökuva:  polttomerkki, mistä henkilö tunnetaan ja näkökulma, mistä tarina kerrotaan?

Mitä tulee ensimmäisenä mieleen Gwyneth Paltrow'sta? Rakastunut Shakespeare, poikaystävät vai hänen räväkät lausuntonsa? Entä Linda Lampeniuksesta? Jätän vastauksen avoimeksi ja kommentoitavaksi. Kauniita blondeja molemmat. 

Entä politiikassa? Laitoin googleen hakusanaksi 'henkilökuva' ja mitä sainkaan vastaukseksi: valokuvausohjeita kuvakulmista sekä poliitikkojen kotisivuja: Suvi Lindén, Stefan Wallin, Sampo Terho, Satu-Kirsikka Taiveaho. 

Mukaan oli mahtunut myös yksi jalkapalloilija - maalivahti Jussi Jääskeläinen. Mistä hänet tunnetaan vai tunnetaanko lainkaan? Aamulehden 13.08. julkaistun jutun mukaan tästä: 

"Jääskeläinen on tällä hetkellä pisimpään samaa seuraa edustanut ulkomaalainen Valioliigassa. Siksi managerien luottamus. Siksi laulut, joissa hoilotetaan Jussia. Siksi testimonial, ystävyysottelu, joka järjestetään useimmiten yli kymmenen vuotta seuraa palvelleille pelaajille. Jääskeläinen on ainoa suomalainen, jolle tällainen kunnianosoitus on suotu." 

Samaan aikaan Suomessa mietitään, miksi laji ei kiinnosta. Osataanko täällä luoda urheilijoista positiivisia, kiinnostavia tarinoita?

Unohda puhuvat päät, käsikirjoita ja näytä hyvä tarina

Lauantai 14.8.2010 klo 11:26 - Heli Sirkiä

"Ajattele aina kangasta. Ensimmäisenä ja viimeisenä ajattele kangasta." - Leonardo da Vinci

Osallistuin eilen käsikirjoittaja-dramaturgi Tove Idströmin Kohtaus ja tilanne -workshopiin, jossa opimme miten kertoa henkilöille tapahtuvista asioista tarinoiden kautta. Fiktiokäsikirjoittamisella on paljon annettavaa myös henkilöbrändäyksen ja yritysviestinnän maailmaan. Tässä muutamia ajatuksia eilisen pohjalta: 

• Näytä, älä vain puhu tai kirjoita. Todelliset motiivit näkyvät parhaiten tekojen kautta. Ihminen myös ymmärtää paremmin, kun hän näkee erilaisia tapahtumia ja tilanteita. Dramaturgian keinoin saat valokuviin tai videoihin ripoteltua rikasta informaatiota erilaisilla visuaalisilla viesteillä. 

• Teot puhuvat omaa kieltään. Henkilön teot paljastavat hänen todellisen luonteensa, samoin yritysjohdon päätökset kertovat yrityksen todellisista arvoista.  Mikset siis kertoisi tarinaa tekojen kautta?

• Osallista! Jokaisella tarinalla on aina yleisö, ja yleisöllä on tunteet. Ihmisillä on tunteet pelissä niin jalkapallossa kuin yritysten irtisanomissakin. Voitoissa ja häviöissä. Hyvä tarina saa katsojan myötäelämään kokemukset henkilöiden kanssa - olivatpa ne sitten fiktiivisiä hahmoja tai todellisia henkilöitä. Hyvä tarina koskettaa, ja ehkä aikaansaa uutta toimintaa.

Hyvä tarina päättyy aina pilkkuun. Konkurssi ei ole loppu, vaan seuraava päivä on uuden alku. Ero ei ole loppu, vaan uusi mahdollisuus. Tuulen viemän Scarlett O´Haran sanoin: "After all, tomorrow is another day". (Elokuvahan ei suinkaan pääty siihen, kun Rhett Butler toteaa "Frankly my dear, I don't give a damn" - hän ei paiskaa ovea kiinni perässään, vaan jättään sen auki ja Scarlett jatkaa tarinaa).

Elämä on täynnä tarinoita ja meillä kaikilla on mahdollisuus itse toimia tarinankertojina. Ihmiseltä ihmiselle. Sinä päätät, millainen on sinun tai yrityksesi tarina.  

Elämän viisi palloa

Perjantai 13.8.2010 klo 20:59 - Heli Sirkiä

Aina silloin tällöin törmään kysymykseen, mistä ElämänTimantti on saanut alkunsa. Vastaus on yksinkertainen: kirjasta. Luin eroni jälkeen James Pattersonin kirjaa Suzanne's Diary for Nicholas. Tämä tarina pysäytti minut silloin. Se sai miettimään, mikä elämässä lopulta on tärkeää. 

"Imagine life is a game in which you are juggling five balls. The balls are called work, family, health, friends and integrity. And you’re keeping all of them in the air. But one day, you finally come to understand that work is a rubber ball. If you drop it, it will bounce back. The other four balls - family, health, friends, and integrity - are made of glass. If you drop one of these, it will be irrevocably scuffed, nicked, perhaps even shattered. And once you truly understand the lesson of the five balls, you will have the beginnings of balance in your life."

---James Patterson, Suzanne's Diary for Nicholas

Entä jos elämän palloista vain yksi olisi lasinen? Mikä se sinulle olisi?  Minulle se on terveys.

Iloista menoa Finnair Stadiumilla

Keskiviikko 11.8.2010 klo 9:16 - Heli Sirkiä

Olipa ilo eilen todeta, että kyllä Suomessakin löytyy innostavia esikuvia ja treenamisen paloa jalkapallon parissa. Maanantaina ja tiistaina Helsingin jalkapalloareenan valloittivat nuoret maalivahtikoululaiset. 

Silmät loistivat ja treenaaminen oli kivaa. Illalla jalkoja särki ja unta ei tarvinnut kauaa odottaa. Mutta yhtään valitusta ei kuulunut. Toisen päivän huippuhetkiä tuntui olevan HJK:n pelaajien tapaaminen ja nimmareilla koristeltu pallo.  Ryhmän vetäjäkin sai kriittisiltä pojilta huippupisteet. 

Suurkiitos koulun järjestäjille sekä HJK:n pelaajille!