Turvallisuutta vai perusturvaa?

Lauantai 18.2.2012 klo 14:47

Periaatteessa tein vuodenvaihteessa päätöksen, että en enää rutise yksinhuoltajien asemasta enkä sosiaaliturvamme toimeentulotukiloukuista. On kuitenkin asioita, joista en vain osaa olla hiljaa ja perusturvan "historiallinen 100 euron korotus" on yksi sellainen. 

Taloussanomat selvitti jo kesäkuussa 2011, mitä tuo korotus käytännössä tarkoittaa. Toimeentulotukea saavalle asiakkaalle se merkitsee 25 euron korotusta. Suurin taloudellinen hyöty koituu kuitenkin kunnille ja kaupungeille, kun Kelan osuus maksusta nousee. Tuoreessa tiedotteessa myös Kela toteaa, että perusturvan korotus toteutuu eri suuruisena eri kotitalouksissa.  Asiaa käsiteltiin kesäkuussa myös MTV:n uutisissa:

Jo tuolloin ihmettelin, miten tuo korotus mahtaa vaikuttaa toimeentulotukea saavan yksinhuoltajan talouteen, koska lapsilisän ja elatusavun indeksikorotukset vähennetään toimeentulotuesta. Tässä eräs todellisiin lukuihin perustuva laskelma: 

Tulot:  työttömuusturva, asumistuki, lapsilisä ja elatusapu: 1517,50

Menot: asumismenot 830.16, aikuisen ja lapsen perusosa 829.90 : 1660,06

Erotus: toimeentulotuki 142,56e  ( vuonna 2011: 131e)

Korotus: 11,56e / 2 = 5,78 euroa per henkilö

Valitettavasti kuntien toimeentulotukimenot ovat kasvaneet edelleen asumismenojen nousun myötä ja luvattu korotus on kuivunut vajaaseen 6 euroon.  Mikä tässä siis oli parannusta? 

Samaan aikaan puhutaan lasten ja nuorten syrjäytymisestä. Mitkä ovat lasten mahdollisuudet osallistua mihinkään joukkueurheiluun tällä budjetilla? Kaupunki tukee toki toimeentulotukea saavien perheiden lapsia myöntämällä ns. täydentävää toimeentulotukea harrastemenoihin. Vuonna 2012 se on 10-17 vuotiaille 220 euroa/vuosi eli 18,33 euroa/kk. Mitä urheilulajia sillä summalla voi harrastaa? Samalla tiedämme, että urheilu on erinomainen vastalääke syrjäytymiselle ja tulevaisuuden työkyvylle. 

Mielestäni perusturva ja turvallisuuden tunne ovat aika lähellä toisiaan. Helsingin Sanomat uutisoi maaliskuussa 2011, että THL:n mukaan perusturva ei riitä edes kohtuulliseen kulutukseen.  Väittäisin että ihmisen perusturvallisuuden tunne joutuu aikamoiselle koetukselle, jos joutuu jatkuvasti miettimään riittävätkö rahat kattoon pään päällä, vaatteisiin, liikkumiseen tai ruokaan. Laskutkin olisi tietysti hyvä maksaa. Eräs hyväpalkkainenkin yh-tuttavani kertoi joutuneensa turvautumaan pikavippeihin saadakseen lapselleen hoitopaikan kesälomalla.  

Eli kun puhutaan lasten ja nuorten syrjäytymisestä, kannattaa katseet ulottaa näin kauas. Vaihtoehtoja on tasan kaksi: helpottaa yksinhuoltajien työllistymistä tai kohdentaa taloudellista tukea paremmin yh-perheille kohdentuvaksi. Itse suosisin työssäkäynnin helpottamista ja kohdennetuja veronkevennyksiä. Ja edelleen pidän perustuloa tutkimisen arvoisena vaihtoehtona. Siitä hyötyvät myös monet pienyrittäjät.