Mikään ei ole pysyvää, paitsi muutos. Silti moni meistä pitää muutosta uhkana, välttämättömänä pakkona. Miksi ihmeessä? Sehän tarkoittaisi sitä, että me elämme jatkuvassa uhassa ja pelon ilmapiirissä. Kuka sellaista haluaisi? 

Paljon haastavampaa voi olla hyväksyä muutos pysyvänä olotilana ja tosiasiana, että elämä on jatkuvaa muutosta ja jokainen päivä luo uuden todellisuuden. Englannin sanonta Life unfolds kuvaa hyvin muutoksen luonnetta. En sille ole löytänyt oikein hyvää suomenkielistä ilmausta (elämä tekeytyy kuulostaa vähän hassulta, eikö totta?)

Muutoksessa on myös tiettyä haikeutta. Jotta voi antaa tilaa uudelle, on päästettävä irti jostain muusta. Sama pätee henkilöbrändäykseen tai urasuunnitteluun - ammatillinen identiteettimme elää ja uudistuu ajassa. Se mikä oli eilen totta, on tänään jo vanhentunutta tietoa. Elämä luo nahkansa yhä nopeammassa tahdissa. 

Jostain mielen syövereistä pulpahti esiin tämä Nina Simonen esittämä upea tulkinta kappaleesta Everything must change. Niin se vain on. Lapset kasvavat ja elämä menee eteen päin, vuodenajat seuraavat toisiaan ja jokainen päivä on uusi mahdollisuus. 

"Everything must change
nothing stays the same
everyone will change
no one, no one stays the same"