Kuulin eilen sattumalta erään tarinan, jonka halusin jakaa täällä julkisesti. Se sai miettimään, mikä oikeastaan on tärkeää palvelualan yrityksessä ja kuka on arvokas asiakas. 

Palvelualan yrityksessä oli kolmisen vuotta työskennellyt pidetty ja ammattinsa osaava työntekijä. Työssä olennaisia taitoja olivat ammatillinen osaaminen sekä miellyttävä käytös. Hiukset olivat siististi poninhännällä ja henkilöä pidettiin kuluttaja-asiakkaiden keskuudessa sympaattisena. Poninhäntä oli oleellinen osa henkilön identiteettiä.

Eräs yritysasiakas oli kuitenkin huomauttanut, että he eivät halua enää sitä poninhäntämiestä. Niinpä osaavan ja sympaattisen miehen työmahdollisuudet vähenivät. Tarina ei kertonut, mitä työtä hän nykyään tekee vai onko hän joutunut peräti vaihtamaan alaa. 

Viime aikoina keskustelu  esteettisestä kompetenssista ja ulkoisen olemuksen merkityksestä yrityskuvan tekijänä on lisääntynyt.  Kuulemani tarina veti minut hiljaiseksi ja sai pohtimaan, miten pitkälle yritysasiakkaat voivat mennä vaatimuksissaan. Kumpi oikeastaan on tärkeämpää: hoitaa työnsä hyvin ja ystävällisesti, vai se että ulkoinen olemus vastaa ABC-analyysin tärkeimpien asiakkaiden toiveita?  Kuluttaja-asiakkaat jäivät kaipamaan sympaattista ponnarimiestä - mutta onko sillä merkitystä?