Yle uutisten juttu itsensä brändäämisestä ja supermarkkinoinnista työnhaussa sai minut hieman mietteliääksi. Totta on, että brändääminen on tätä päivää, mutta mielestäni suomalaisessa henkilöbrändäyskeskustelussa on jotenkin jääty ulkokuoreen ja kampanjointiin. 

Jos ihmisen ammatillinen elämänkaari nähdään brändinä, on tärkeää miettiä asiaa nimenomaan viestinnän kohderyhmien kautta: keitä ovat elämäsi sidosryhmät ja tärkeät ihmiset? Keitä haluat puhutella ja kenen kanssa viestintäsi on samalla aaltopituudella. Tätä sivusin aiemmassa kirjoituksessa henkilökohtaisen tuloskortin näkökulmasta: Sanoista teoiksi omalla tuloskortilla. 

Jotta henkilöbrändi tai itsensä brändääminen olisi autenttista ja aitoa, on hyvin tärkeää ymmärtää millaisia ihmisiä haluaa elämäänsä: millaisten työkavereiden kanssa syntyy hyvä työilmapiiri, millainen on hyvä esimies tai hyvä asiakas? Mitä ominaisuuksia arvostaa seurustelukumppanissa? 

Kun ajatustemme tasolla tiedostamme, mitä toivomme elämäämme, on brändiviestinnän suunnittelu myös helpompaa ja yhdenmukaista. Silloin olemme aitoja ja uskollisia myös omalle persoonallemme, emmekä lähde 'minuuden muokkauksen' polulle.