Unohda puhuvat päät, käsikirjoita ja näytä hyvä tarina

Lauantai 14.8.2010 klo 11:26 - Heli Sirkiä

"Ajattele aina kangasta. Ensimmäisenä ja viimeisenä ajattele kangasta." - Leonardo da Vinci

Osallistuin eilen käsikirjoittaja-dramaturgi Tove Idströmin Kohtaus ja tilanne -workshopiin, jossa opimme miten kertoa henkilöille tapahtuvista asioista tarinoiden kautta. Fiktiokäsikirjoittamisella on paljon annettavaa myös henkilöbrändäyksen ja yritysviestinnän maailmaan. Tässä muutamia ajatuksia eilisen pohjalta: 

• Näytä, älä vain puhu tai kirjoita. Todelliset motiivit näkyvät parhaiten tekojen kautta. Ihminen myös ymmärtää paremmin, kun hän näkee erilaisia tapahtumia ja tilanteita. Dramaturgian keinoin saat valokuviin tai videoihin ripoteltua rikasta informaatiota erilaisilla visuaalisilla viesteillä. 

• Teot puhuvat omaa kieltään. Henkilön teot paljastavat hänen todellisen luonteensa, samoin yritysjohdon päätökset kertovat yrityksen todellisista arvoista.  Mikset siis kertoisi tarinaa tekojen kautta?

• Osallista! Jokaisella tarinalla on aina yleisö, ja yleisöllä on tunteet. Ihmisillä on tunteet pelissä niin jalkapallossa kuin yritysten irtisanomissakin. Voitoissa ja häviöissä. Hyvä tarina saa katsojan myötäelämään kokemukset henkilöiden kanssa - olivatpa ne sitten fiktiivisiä hahmoja tai todellisia henkilöitä. Hyvä tarina koskettaa, ja ehkä aikaansaa uutta toimintaa.

Hyvä tarina päättyy aina pilkkuun. Konkurssi ei ole loppu, vaan seuraava päivä on uuden alku. Ero ei ole loppu, vaan uusi mahdollisuus. Tuulen viemän Scarlett O´Haran sanoin: "After all, tomorrow is another day". (Elokuvahan ei suinkaan pääty siihen, kun Rhett Butler toteaa "Frankly my dear, I don't give a damn" - hän ei paiskaa ovea kiinni perässään, vaan jättään sen auki ja Scarlett jatkaa tarinaa).

Elämä on täynnä tarinoita ja meillä kaikilla on mahdollisuus itse toimia tarinankertojina. Ihmiseltä ihmiselle. Sinä päätät, millainen on sinun tai yrityksesi tarina.  

Analyysiä Rautasillan brändistä Bloggerissa

Torstai 24.6.2010 klo 10:35 - Heli Sirkiä

Toisessa blogissani Imago ja osaamisen markkinointi pyrin jatkossa käsittelemään enemmän henkilöbrändien profilointiin liittyviä asioita. Sieltä löydät juttua poliittikojen tai artistien imagosta, sekä yrittäjien henkilöbrändeistä tai henkilökohtaisesta tyylistä positioinnin työkaluna.

Yrittäjäesimerkkinä avasin juhannuksen kunniaksi hieman case Rautasiltaa, yrittäjä Eero Leppäsen henkilöbrändiä haastattelujen ja omakohtaisten kokemusteni perusteella. Lue mitä hän vastasi henkilöbrändäyskysymyksiin. Niistä voit saada vinkkejä myös oman brändisi yhä tietoisempaan rakentamiseen.

Aurinkoista Juhannusta ja mukavia kesälomia!

Viestintäympäristö, mielikuvat ja yksityisyys

Maanantai 17.5.2010 klo 11:04 - Heli Sirkiä

Julkisuuden henkilöt ovat saaneet jo kauan tottua siihen, että heidän elämänsä voi alkaa elää ihan omaa elämää lööpeissä ja julkisuudessa. Mutta kuinka moni 'tavis' tulee ajatelleeksi, että sosiaalisen median myötä sama ilmiö voi olla arkipäivää muillekin.

Sosiaalisen median tutkija Danah Boyd kirjoitti blogissaan ajatuksia yksityisyyden ja avoimuuden merkityksistä yksityishenkilöille ja erityisesti nuorisolle. Boyd kirjoittaa mielenkiintoisesti informaatiosta ja yksityisyydestä:  

"Fundamentally, privacy is about having control over how information flows. It's about being able to understand the social setting in order to behave appropriately. To do so, people must trust their interpretation of the context, including the people in the room and the architecture that defines the setting. When they feel as though control has been taken away from them or when they lack the control they need to do the right thing, they scream privacy foul." -Danah Boyd

Mitä tämä tarkoittaa yrityskuvan tai yksilön maineenhallinnalle? Miten voimme hallita sitä, millaisia tulkintoja meistä vedetään, jos itseämme koskeva informaatio on irrotettu asiayhteydestä ja leviää verkossa tietämättämme? 

Kuten Boyd toteaa, monet teknologia-alan vaikuttajat puhuvat lisääntyvässä määrin avoimuuden puolesta. Mutta ymmärrämmekö me, että kyse ei ole vain siitä, kuka meitä googlettaa vaan myös informaatioarkkitehtuurista sekä avoimuudesta sen suhteen, mihin esim. Facebook tietojamme antaa. Kuinka paljon siis oikeastaan kannattaa avautua?

Mielikuvien muodostuminen (sensemaking) kuvaa sitä prosessia, mikä aivoissamme tapahtuu kun mielemme yhdistää tietyn informaation (esim. kuva tai lause) aiempaan viitekehykseen. Näin syntyy tulkintoja, jotka hyvin usein voivat olla vääriä. Hyvä esimerkki oli tänään Helsingin Sanomien artikkelissa ikääntyvien työntekijöiden 'muutosvastarinnasta'. Kun kokeneempi työntekijä oli eri mieltä esimiehen ratkaisun järkevyydestä, se tulkittiin muutosvastarinnaksi. Todellisuudessa kokeneempi työntekijä tiesi, että sitä keinoa oli jo kokeiltu eikä se toiminut. Onko kyseisen organisaation viestintä kunnossa, jos johtopäätöksiä tehdään oletuksista eikä kuulemmalla perusteluja? 

Olen aiemmin esittänyt huoleni väärien johtopäätösten ja mielikuvien muodostumisen riskeistä nettiaikana. Jos meistä näkyy vain 10% ja johtopäätökset tehdään sen perusteella, mikä onkaan johtopäätösten laatu? Annammeko me itsestämme tai yrityksestä sen tärkeimmän tiedon... vai jotain ihan muuta? Entä tiedämmekö missä yhteydessä kuviamme ja tietojamme esiintyy? Ja sokerina pohjalla: miten ihmisen psyyke kestää sen, jos nettissä mopo karkaakin ihan väärään suuntaan? Kuinka moni osaa positioida itsensä siten, että ei jää toimenkuvansa tai tietyn roolin loukkuun? 

Boyd jatkaa Facebookin käyttöehtojen ja avoimuuden kriittistä tarkastelua: 

"If Facebook wanted radical transparency, they could communicate to users every single person and entity who can see their content"...

" Users have no sense of how their data is being used and Facebook is not radically transparent about what that data is used for. Quite the opposite." 

"The battle that is underway is not a battle over the future of privacy and publicity. It’s a battle over choice and informed consent. It’s unfolding because people are being duped, tricked, coerced, and confused into doing things where they don’t understand the consequences. Facebook keeps saying that it gives users choices, but that is completely unfair. It gives users the illusion of choice and hides the details away from them “for their own good.”

Markkinoinnissa netti on todella hyvä työkalu. Samoin yrityksen ja sidosryhmäsuhteiden hallinnassa sekä työnhaussa. Silti peräänkuulutan ihmisten vastuuta miettiä, minkä on heidän oma julkisuusstrategia. Usein yksityistä on vain se, mitä ei kerrota muille. Sosiaalinen media vaatii paljon vanhemmilta ja opettajilta, samoin meiltä aikuisilta. Mielikuvia ei voi hallita, mutta mitä itsestään kertoo ja näyttää - sitä kannattaa pohtia muutama tovi. 

Lähde: Facebook and "radical transparency" (a rant)

PS. Pureksin parhaillaan Rikun ja Antin digii... Tulossa siis kirja-arvostelu Digitaalisesta jalanjäljestä ensi maanantaina. 

Nopeus, monimuotoisuus, kilpailu

Maanantai 10.5.2010 klo 10:49 - Heli Sirkiä

"Kolme pientä sanaa, jotka luonnehtivat tämän päivän liiketoimintaympäristöä. Kolme suurta tekijää, jotka pakottavat hallitsemaan meistä välittyvää kuvaa. Kolme painavaa syytä miettiä, kuinka yrityksesi viestintä vastaa ympäristön asettamiin haasteisiin. Viestintä on tiedon välittämistä. Viestintä on mielikuvien hallintaa. Viestintä on kilpailuetua." 

Tällaisella kutsulla lähestyimme asiakkaita ja tärkeitä sidosryhmiä eräässä pienessä viestintätoimistossa syksyllä 1997. Tuntuu että nuo sanat ovat nyt ajankohtaisempia kuin koskaan. Monimuotoisuus ja nopeus toimintaympäristössä ei vähene, päinvastoin. 

Ihmisten välisen kommunikaation merkitys kasvaa. Ohuen yksisuuntaisen tiedottamisen sijaan on luotava organisaatioista viestinnän pesiä, joissa annetaan mahdollisuus verkottuneeseen ja monisuuntaiseen tiedonkulkuun. Tämän ajattelun taustalla on complexity science, joka korostaa mm. viestinnän merkitystä organisaation oppimisen ja laadukkaan päätöksen teon kannalta. 

Entä ihmisten välinen viestintä? Lisääkö kirjallinen digitaalinen viestintä mahdollisuuksia väärinkäsityksiin? Olemme varmaan kaikki kuulleet viittauksen Albert Mehrabianin Silent Messages tutkimukseen ja 7-38-55 sääntöön, jonka mukaan parakielelliset ja non-verbaalit elementit selittävät sanojen ja kokonaisviestin välistä ristiriitaa. Miten käy keskinäisviestinnän laadun ja luotettavuuden, jos kiireessä kommunikoimme lisääntyvästi sähköpostilla, tekstareilla tai muilla some-lyhyt viesteillä? Eikö tämä edellytä jo huikean hyvää kirjallista ilmaisutaitoa? Miten tämä vaikuttaa johtamisviestintään?  

Kun kuulin että eräässä pienessä firmassa ei käyty lainkaan kehityskeskusteluja, ja muutenkin sisäinen viestintä toimi paljon sähköpostin varassa, jäin pohtimaan mitä tämä tarkoittaa yritysten kilpailukyvylle. 

Onko meillä varaa menettää organisaatioissa olevat tieto ja toisaalta, onko meillä varaa olla aidosti kuuntelematta kaikkia yrityksen työntekijöitä. Miten organisaatioiden tulisi toimia, jotta ne mahdollistavat laadukkaan ja "rikkaan" kommunikaation sekä sisäisesti että tärkeiden ulkoisten sidosryhmien kanssa?

Uskoisin että viestintä antaa aidosti kilpailuetua. Se luo strategisen ketteryyden, ei virtaviivaistetut prosessit, joista kaikki "löysät" on leikattu pois. Alhaisella rasvaprosentilla toimiva organisaatio ei kykene tekemään innovatiivisia kokeiluja. Siihen tarvitaan "puskuria", avoimuutta ja luottamusta. 

Innostuksen kielioppi

Tiistai 27.4.2010 klo 9:59 - Heli Sirkiä

Jatkona eiliselle pohdinnalle sitoutumisesta ja sitouttamisesta, pohdin tänään innostumista ja innostamista. 

Yksi parhaita artikkeleja, mitä aiheesta olen lukenut on Jay A. Congerin Inspiring others: The Language of Leadership. Kyseinen artikkeli oli erään MBA-kurssin oheislukemistona Peter Sengen Fifth Disciplinen lisäksi. Kurssin teemana oli oppiva organisaatio kilpailukyvyn mahdollistajana. 

Sosiaalisen median aikana viestintä ja innostus ovat yhä tärkempiä tekijöitä organisaation menestyksen kannalta. Enää emme voi johtaa pelolla ja kielloilla. Jotta organisaatio pärjäisi kansainvälisessä kilpailussa, sillä täytyy olla innostuksen ja jatkuvan kehittämisen kulttuuri. Myös yrityksen maineriskit liittyvät yhä vahvemmin johtamiseen ja työntekijöiden motivaatioon ja hyvinvointiin. 

Kuten alla kirjoitin, huippuyrityksillä ja huippu-urheilulla joukkuelajeissa on paljon yhteistä. Samoin luovilla aloilla. Tarvitaan sekä huippuyksilöitä ja heistä muodostuvia huippujoukkueita. 

Johtamisen yksi suurimpia haasteita on tehdä huippuyksilöistä saumattomasti yhteen pelaava joukkue. Tämä on perinteisesti ollut urheiluvalmentajien vahvuus. Yrityksissä vaikeusaste lisääntyy: henkilöstöjohtaminen kohtaa eri ikäisiä ja uran eri vaiheissa olevia henkilöitä. Yrityksen kannalta on siis tärkeää löytää oikeanlaiset henkilöt heidän yritykseensä ja sitouttaa heidät kehittymisen kautta. 

Halu uuden oppimiseen, avoin mieli, strateginen ketteryys - siinä muutamia adjektiiveja jotka voisivat kuvata tulevaisuuden haluttuja työntekijöitä. Ikä sinänsä ei mielestäni ole merkityksellistä, pikemminkin kyky innostua ja innostaa. 

Heart and Mind branding

Sunnuntai 21.2.2010 klo 15:27 - Heli Sirkiä

Olemme viime aikoina saaneet kuulla ja lukea paljon esimies- ja alaistaidoista. Miksi? Eikö olennaisempaa olisi käydä keskustelua siitä, mistä löytää uusia ideoita ja miten innostaa ihmisiä? 

Satun olemaan suuri Tom Peters fani ja muistan hyvin miten hän jo 90-luvulla ihmetteli sitä, miten ihmiset suhtautuivat harrastuksiinsa intohimoisesti. Mutta työhönsä...? No jaa. 

Miksi me oletamme, että ihmiset sopeutuvat organisaation muottiin? Miksei organisaatio voi hyödyntää ihmisten osaamista ja intohimoja?

Löysin tänään videon, jossa Heasley and Partners mainostoimiston perustaja Kathy Heasley kertoo, mistä Heart & Mind brändäyksessä on kyse. Oli ihan pakko laittaa se tänne näytille, sillä allekirjotan sen sanasta sanaan. Tätä on kilpailukyky ja yrityskuvan johtaminen sosiaalisen median aikana. Miten ihanaa, että löytää jonkun joka ajattelee ja puhuu samalla tavalla brändäyksestä!

Lähde: Heasley & Partners 

Nettiajan oivalluksia: Megafonista magneettiin

Torstai 28.1.2010 klo 11:36 - Heli Sirkiä

Osallistuin tänä aamuna markkinointikonsultti Jari Juslénin webinaariin "Miten rakennetaan verkossa toimiva digitaalinen markkinointikone". Olipa mielenkiintoista asiaa. 

Päällimmäisenä itselleni jäi mieleen eräällä dialla ollut kuva ihmisistä - asiakkaista. Internetin ja sosiaalisen median aikakaudella on viimeinkin pakko myöntää, että asiakas ja ostopäätöksen tekijä on kohderyhmän sijaan aina yksilö, ihminen. Tunnetko sinä asiakkaasi yksilötasolla; miltä he näyttävät ja millaisia ihmisiä he ovat? Ovatko he oikeasti kiinnostuneita tuotteistasi ja niiden tarjoamista ratkaisuista?

Webinarin alussa Jari esitti kuvan megafonista ja magneetista. Siihen kiteytyi erinomaisesti internetin haasteet ja mahdollisuudet. Enää ei tarvitse rahalla ostaa kallista mainosaikaa, mutta sen sijaan on kyllä opittava aivan uusia taitoja: on opittava luomaan kiinnostavaa sisältöä! Asiakkaan tajuntaan ei enää tunkeuduta huutamalla, huomio on ansaittava hyvällä sisällöllä: tekstillä, kuvilla ja videoilla. 

Law of attraction of Avatars

Aina ei ole niin, että vastakohdat vetävät puoleensa. Pikemminkin samoista asioista ja arvoista kiinnostuneet henkilöt ja yritykset löytävät netissä toisensa entistä tehokkaammin. Sitä olet, mitä julkaiset on mielenkiintoinen väittämä, ja olen sen valmis allekirjoittamaan.

Henkilöbrändi näkökulmasta on erittäin tärkeää luoda oikeanlainen virtuaalinen identiteetti. Meistä ihmisistä näkyy kuitenkin vain jäävuoren huippu, ja sen 10% ensivaikutelman perusteella meistä vedetään johtopäätöksiä niin Facebookissa kuin blogeissakin. 

Yksilön kannalta oman uran tai henkilöbrändin johtaminen on kuin maraton. Jos olet urasi aloittanut markkinointi-ihmisenä, nopea siirtymä laskentatoimen ammattilaiseksi voi vaikuttaa epäuskottavalta. Kuitenkin sen voi tehdä, suunnitelmallisesti ja hallitusti.

Sosiaalisen median eri kanavat voivat toimia erinomaisena "imagosiirtymänä". Sillä kuten tuote- ja yritysbrändeissä, myös ihmisten imagossa positiointimuutoksia kannattaa tehdä asteittain. Näinhän me ihmiset todellisuudessakin kehitymme ja muutumme ajan myötä. Samalla sisältöön tallentuu osaamistarinasi, ja luottamus sinuun osaajana vahvistuu.

Älä toitota tuotteistasi, vaan kerro mielenkiintoisia tarinoita. Näin sinusta tulee magneetti, joka vetää puoleensa samanhenkisiä ihmisiä - asiakkaina tai ystävinä.

Arvopohjainen johtajuus

Torstai 10.12.2009 klo 9:37 - Heli Sirkiä

ElämänTimantti pilottilaisten kanssa olemme työstäneet oman osaamisen ja yrityksen markkinointia yksilö- ja yrittäjänäkökulmasta. Arvot ovat herättäneet paljon keskustelua, erityisesti niiden jalkauttaminen käytännön toimintaan. Avartavaa on ollut keskustelu rahan merkityksestä ja siihen suhtautumisesta: halutaanko rahaa vaurastumisen vuoksi vai taloudellisen turvallisuuden vuoksi - vai onko se vain välttämätön paha? Entä miten raha näkyy tai saa näkyä ulospäin? 

Jostain syystä suomalaisessa kulttuurissa rahasta puhuminen tuntuu olevan hyvin vaikeaa. Kuitenkin se on yhteiskunnassamme yksi olennainen arvon (tai arvottamisen) mittari. Vaikka puhumme arvovalinnoista, niin kaikilla on hintalappu: paljonko maksaa kotiäitiys tai mikä on uranvaihdon hinta? Yrityksen arvo ja menestys mitataan rahassa. Palkat ja laskut maksetaan rahana. Arvovalinnat tuloutuvat rahana. Paljonko on riittävästi - se on arvovalinta.

Arvot toiminnan ytimessä

En ole aiemmin kirjoittanut paljoakaan johtajuudesta. Olen pikemminkin puhunut maineesta, henkilöbrändistä tai yrityskuvasta. Nyt on kuitenkin aika siirtyä arvoihin, jotka ovat kaiken toimintamme ytimessä. 

Monelle yrittäjälle tai freelancerille itsensä toteuttaminen ja oppiminen ovat tärkeitä arvoja, toisille taas vaihtelunhalu tai rikastuminen ovat arvoajureita. Jooga-ohjaajalle ydinarvoja voivat olla henkisyys ja itsenäisyys, graafikolle vaikkapa luovuus ja vaikuttaminen. 

Palkkasuhteessa toimivat ovat usein turvallisuushakuisempia kuin yrittäjät, joko luonteenpiirteiltään  tai elämäntilanteestaan johtuen.Heille yrityksen arvojen merkitys korostuu. Lähtökohtaisesti kuitenkin jokaisen tulee osata ajatella yrityksen kannattavuutta; miten oma palkka ansaitaan tuotteiden tai palveluiden kautta. 

Arvopohjainen johtajuus käytännössä

Arvopohjainen johtajuus ei ole sidottu mihinkään tiettyyn toimialaan tai yrityskokoon. Sitä voi soveltaa elämässään yhtälailla yksilöt, yrittäjät tai yritykset. Johtajuus on rohkeutta erottua massasta, tehdä aloite ja ottaa ensimmäinen askel. Suotavaa olisi, että tämän tekisi yrityksen tai tiimin vetäjä. Yrittäjille ja freelancereille se on helpompaa. 

Arvopohjainen johtajuus vaatii erilaisuuden hyväksymistä työyhteisöissä ja globaalissa liiketoiminnassa. Tärkeintä ja haasteellisinta kuitenkin on itsensä johtaminen. Vastuuta ei voi ulkoistaa.

Yritystoiminnassa arvot näkyvät viestinnässä, ihmisten käyttäytymisessä sekä kriisien hallinnassa. Maineenhallinnalla on siis monet kasvot - ja kommunikaatiotaidot ovat sen olennainen osa. Miten taittuu suomalaisilta erilaisuuden kohtaaminen ja arvostava vuorovaikutus?

Ole johtaja

Muistan vielä elävästi, miten vaihto-oppilasvuotena koulumme kuoronjohtaja Kimber Billow piti rinnassaan "Be A Leader" -nappia. Hän jaksoi aina muistuttaa, että johtajuus on rohkeutta laulaa ensimmäinen nuotti: on vain luotettava siihen, että laulat oikean nuotin oikeaan aikaan. Seuraaminen on helppoa, mutta kuinka moni uskaltaa olla johtaja?   Sama pätee Suomeen tässä ja nyt. Mitä ja missä on suomalainen johtajuus? 

OP-Pohjola kantaa vastuuta

Sunnuntai 6.12.2009 klo 21:30 - Heli Sirkiä

Itsenäisyyspäivänä olemme tottuneet näkemään maamme johtavan lehden etusivulla jotain suomalaisuuteen viittaavaa. Yleensä se on ollut Suomen lippu tai jotain suomalaiseen työhön liittyvää. Tänä vuonna etusivulla oli nuori nainen, oletettavasti äiti, joka kantoi lasta reppuselässä. Teksti kuului: 

"Kun oikein ajattelee, niin kukaan ei selviä yksin".

Mitä ihmettä tämä oikein tarkoittaa? Kyseessä on OP-Pohjolan mainos. Teksti jatkuu kertoen, että suomalaisilla on ollut itsenäistymisemme ajoista lähtien vahva usko yhdessä tekemisen ja yhdessä pysymisen voimaan. Sekä: "yhdessä olemme enemmän hyvinä ja huonoina aikoina".

Haluaako OP-Pohjola tukea suomalaisia perheitä pysymään yhdessä, vai ovatko he kenties tulossa yksinhuoltajien tueksi kantamaan vastuuta? 

OP-Pohjola -ryhmä listaa arvoikseen ihmisläheisyyden, vastuullisuuden ja yhdessä menestymisen.

Perustehtävänään ryhmä määrittelee omistajajäsenten, asiakkaiden ja toimintaympäristön kestävän taloudellisen menestyksen, turvallisuuden ja hyvinvoinnin edistämisen. 

Hienoa, jos OP-Pohjola tarjoa yhteistyötä myös yksinhuoltajille ja haluaa lanseerata uuden palvelutuotteen näyttävästi itsenäisyyspäivänä. Se olisikin hieno askel ja vahva eettinen kädenojennus suomalaiselta pankilta. 

Hello, my name is Verkkokauppa, Verkkokauppa Com!

Sunnuntai 8.11.2009 klo 22:28 - Heli Sirkiä

Kaikki julkisuus on hyvästä, vai onko? Tämä kysymys nousi ensimmäisenä pintaan kun kuulin, että 19-vuotias yhdysvaltalaispoika on myynyt nimensä 5000 dollarilla suomalaiselle Verkkokauppa.comille - tai kauniimmin sanottuna nimennyt itsensä uudelleen sponsorin nimen mukaisesti.  

Calvin Gotz oli HS:n uutisen mukaan itse laittanut ilmoituksen eBayn sivulle, jossa hän oli kaupannut nimeään. Ilmoitus oli poistettu asiattomana. Suomalainen yritys piti kuitenkin ideaa niin hyvänä, että oli päättänyt tehdä Calvinin kanssa kaupat. HS:n mukaan Yhdysvalloissa on verrattain löysä nimilainsäädäntö, mikä mahdollistaa tämänkaltaisen operaation. Tiedossa ei ole sopimuksen kestoa. Kaupan ehtoihin kuuluu kuitenkin esittää virallinen ajokortti uudella nimellä todisteeksi. 

Jopas jotakin.

Täytyy sanoa että tämän rinnalla kyllä Naomi Klein (No Logo) ja Alissa Quart (Brändätyt) kalpenevat. 

Varmasti raha tuli Calvin Gotzille tarpeeseen, mutta ehkä itse olen sen verran vanhanaikainen, että mielestäni nimen myyminen ei vain ole asiallista. Ei vaikka miten päin asiaa tarkastelisi.

Olen kuullut saksalaisesta opiskelijatytöstä, joka teki opiskelustaan riskipitoisen sijoitusinstrumentin, tuotto oli sidottu hänen tulevaan palkkatasoonsa. Samoin teki David Bowie (Bowie Bond), jolloin vakuutena oli osa hänen tuotannostaan. 

Urheilustadioneille voidaan toki antaa sponsoroivien firmojen nimiä, mutta että ihmiselle? Hmm... ei vain tunnu hyvältä jutulta. Sorry.

Yrityskuvan hallinta sosiaalisessa mediassa

Perjantai 9.10.2009 klo 8:56 - Heli Sirkiä

Nimerkki 'sosiaalista mediaa opetteleva' lähetti eilen mielenkiintoisen kysymyksen:

"Kannattaako yrityskuvaa lähteä "hallitsemaan" sosiaalisessa mediassa vai kannattaisiko mahdollisesti vain olla mukana ja vaikuttaa myönteisesti omalla läsnäolollaan?"

Periaatteessa yrityskuvaan pätee samat lainalaisuudet kuin mihin tahansa mielikuvan muodostumiseen: imago syntyy vastaanottojan odotusten ja kokemusmaailman perusteella eikä sitä oikeastaan voi "hallita". Olennaista on se, että yritys toiminnallaan lunastaa lupauksensa niin reaalimaailmassa kuin netissäkin. 

Mitä sitten tarkoitetaan omalla läsnäololla sosiaalisessa mediassa? Tärkeintä yritykselle olisi mielestäni olla tavoitettavissa mahdollisimman monessa eri kanavassa:

• kotisivuilla voi olla vuorovaikutteisia elementtejä, palautekanavia
• voidaan perustaa erilaisia kampanjasivuja, jotka toimivat yhteisöllisesti
• Facebook, Twitter, LinkedIn, Xing ja muut yhteisöt, jotka sopivat asiakasprofiiliin

Yrityksen ja sen edustajien läsnäolo sosiaalisessa mediassa vaikuttaa positiivisesti yrityskuvaan. Vuorovaikutteisuus asiakkaiden kanssa antaa kuvan, että toiminta on aidosti asiakaslähtöistä ja myös asiakkaan toiveet otetaan huomioon tuotteita ja palveluita kehitettäessä.

Jos yrityskuvaa yritetään lähteä kontrolloimaan sosiaalisessa mediassa ollaan mielestäni väärällä tiellä. Silloin ollaan palaamassa vanhakantaiseen keskusjohtoiseen ajatteluun, jossa johto ei luota henkilöstöönsä. Uudessa maailmassa henkilökunta tulee kouluttaa niin hyvin, että yrityksen visio, arvot ja käytöskoodisto on sisäistetty ja näkyy toiminnassa myös sosiaalisessa mediassa.

Mielenkiintoinen tuore esimerkki yrityskuvan hallinnasta koskee avattarien käyttöä. Avattaret ovat siis näitä kaksi- tai kolmedimensionaalisia hahmoja, joita käytetään erilaisissa virtuaalimaailmoissa. IT-konsultointiyhtiö Gartner julkaisi eilen tiedotteen, jossa se ohjeistaa miten yritysten tulisi suhtautua avattarien käyttöön työelämässä. Painopiste on työntekijöiden kouluttamisessa ja yrityksen yhteisten käytössääntöjen paremmassa sisäisessä viestinnässä - ei kieltoihin perustuvassa kontrolloinnissa. Hyvä suositus on eri avattarien käyttö työroolissa ja yksityihenkilönä. 

Yritysten tulee selkeämmin ottaa kantaa siihen, millaista viestintäpolitiikkaa he noudattavat ja valmentaa henkilökunta yrityskulttuurin ja arvojen mukaiseen viestintään. 

Tarinoiden tarjoamat mahdollisuudet

Torstai 1.10.2009 klo 12:34 - Heli Sirkiä

Vaalirahakohun myötä paineet läpinäkyvyyteen ja luottamukseen lisääntyvät. Myös yritykset ovat uusien haasteiden edessä: miten vastata läpinäkyvyyden haasteisiin ja edistää oman toimintansa positiivista näkyvyyttä mediassa? Kenen tarinoihin voidaan uskoa?

Tarinoiden mahdollisuuksista on puhuttu pitkään. Kuitenkin taktisen mainonnan keinoin luodut imagot rapisevat ja totuus paljastuu ennemmin tai myöhemmin. Sosiaalinen media on tuonut tähänkin muutoksen, sitä on vaikea ellei mahdotonta kontrolloida. Siksi onkin tärkeää, että tarinat ovat aitoja ja heijastavat pikemminkin yrityksen hiljaista tietoa ja kulttuuria. Millaisia tarinoita yrityksissä sitten voi olla ja miten niitä voi hyödyntää liiketoiminnassa?

Yritysten syntytarinat

Jokaisen yrityksen syntyyn liittyy varmasti oma mielenkiintoinen tarinansa. Se voi kertoa tuoteinnovaatiosta tai henkilöiden erilaisista vaiheista, jotka johtivat yrityksen perustamiseen. Kirsti Paakkasen ja Armi Ratian tarinat on jo moneen kertaan kuultu, mutta kuinka monta modernin startupin tarinaa tulee spontaanisti mieleen? 

Globe Hope on esimerkki mielenkiintoisesta arvolähtöisestä yrityksestä. Tarinan mukaan se sai alkunsa TaiK:in luennoilla vuonna 2001. Tuolloin perustaja Seija Lukkala antoi itselleen luvan ajatella riittävän isosti, ja oivalsi mitä hän oikeastaan halusi tehdä. Globe Hope valmistaa tuotteensa pääosin kierrätysmateriaalista ja sen tuotteita myydään Suomen lisäksi ympäri Eurooppaa ja Japanissa. Yrityksen arvoina ovat eettisyys, ekologisuus ja esteettisyys. 

Myös toimitilat voivat vahvistaa yrityksen tarinaa. Jatkan samalla Globe Hope esimerkillä. Tietoturvayritys Trusteq antoi toimeksiannon, jossa  toimiston sisustus haluttiin toteuttaa ekologisesti. Firman slogan "Nothing but security" heijastuu meriteemana niin toimistossa kuin kotisivuillakin. Jos taas ajatellaan Trusteqin tarinaa, niin sitä ainakin itse jään kaipaamaan. Tuotteet ja palvelut tulevat hyvin esille, mutta keitä ovat ihmiset Trusteqin takana? 

Keinot ja tyylilajit

Tarinankerrontaa voidaan hyödyntää yritysviestinnässä monin keinoin. Asiakas- ja henkilöstölehdet antavat mahdollisuuksia kirjoittaa hyvinkin kuvailevaa ja emotionaalisesti intiimejä juttuja. Proosan ja draaman keinot ovat vielä laajalti hyödyntämättä. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että faktat unohdettaisiin - päinvastoin. Tarinat tulee ankkuroida faktoihin. Mutta ne voidaan kertoa myös hyvin. Tarinat palvelevat sekä yrityksen sisäisiä tarkoituksia että ulkopuolisia sidosryhmiä. Niissä elää yrityksen kulttuuri ja ne muistetaan paljon paremmin kuin tiedotteet tai kalvosulkeiset.

Tarinoiden ei tarvitse olla pitkiä. Paras lukemani tarina on vain kuusi sanaa pitkä. Haluaisin jakaa sen kanssasi:

"For sale: baby shoes, never worn." -Ernest Hemingway

Nyt se saapui: Trust Agents

Maanantai 21.9.2009 klo 15:33 - Heli Sirkiä

Tänään sain vihdoinkin postissa Chris Broganin ja Julien Smithin kirjan Trust Agents. Se kertoo siitä, miten netti ja sosiaalinen media mullistavat sekä yritysten että ihmisten tapaa toimia; miten aitous ja läpinäkyvyys ovat tulevaisuudessa yhä tärkeämpiä menestystekijöitä. 

Vaikka vasta äsken aloitin lukemisen, niin olen jo täysin koukussa. Suosittelen ehdottomasti! Tässä pari osuvaa sitaattia alkumetereiltä:

"Those who are active on the Web now realize that they need to embrace this new transparency, that all things will now eventually be known. Companies can no longer hide behind a veneer of a shiny branding campaign, because customers are one Google search away from the truth." 

"Companies must acknowledge that they are as naked on the Web as individuals are."

Sanoisin siis, että menestyjiä tulevaisuudessa ovat ne yritykset, jotka pystyvät luomaan luottamuksen kulttuurin sekä yrityksen sisällä että ulkoisissa sidosryhmissä.

Kuulin hiljattain tarinan eräästä suomalaisesta yrityksestä, jossa ulkopuolinen konsultti kävi haastattelemassa henkilöitä organisaation eri tasoilla ja tehtävissä. Yrityksen johdon edustaja tarjosi vielä mahdollisuutta jutella luottamusmiehen kanssa. Mikäs siinä, ajatteli konsultti. Olihan tuollainen tilaisuus pakko käyttää, kun sellaista kerran tarjottiin. Ja mitä sanoi luottamusmies? Uskokaa tai älkää: luottamusmies kehui yrityksen johtoa täydestä sydämestään. Hmm... uskomatonta mutta totta! Sellaisiakin yrityksiä tässä maassa on :)

Henkilö(brändi)riskin hajauttaminen

Maanantai 21.9.2009 klo 11:16 - Heli Sirkiä

Osuipa silmiini lauantaina Pohjolan näyttävä mainos Hesarin taloussivuilla. "Hei, olen yrityksesi nimetty yhteyshenkilö" sanoi copyteksti, ja kuvana oli suuri eri henkilöiden kasvojen osista koostuva kollaasi. 

"Meillä asiakaspalvelua ei ole jätetty yhden yhteyshenkilön varaan. Jokaista yritysasiakastamme palvelee joukko yritysvakuuttamisen osaajia."

Hyvä esimerkki siitä, miten asiakkuus voidaan hajauttaa tiimille, eikä näin ollen olla "yhden kortin varassa" jos henkilö sattuisi vaihtamaan työpaikkaa tai siirtyy talon sisällä toiseen tehtävään.  Asiakaspalvelun saatavuus ja laatu voidaan myös taata paremmin.

Myös henkilöbrändiriski voidaan hajauttaa: rakennettaan tiimi, johon osaaminen tiivistyy kollektiivisesti. Asiakas ei rakenna suhdetta vain yhteen henkilöön, vaan asiakkuus on paremmin firman hallinnassa. (No, ostajahan voi tietty rekrytoida koko tiimin, mutta se on sitten taas eri juttu).

Arvot työssä ja elämässä

Tiistai 15.9.2009 klo 10:30 - Heli Sirkiä

Jokin aika sitten kirjoitin blogiini Juhani Töytärin määritelmän menestyksestä. Palaan siihen nyt, sillä sain viikonloppuna käydä mielenkiintoisia keskusteluja arvojen merkityksestä henkilöbrändäyksessä ja yritysten kilpailukyvyn ajurina. 

Töytäri määritteli menestyksen näin: "Jos ihminen tavoittelee ennalta määriteltyä tavoitetta ja tietää mitä tekee - silloin hän menestyy". Hän siis puhuu yksilötason visiosta ja siitä että ihminen on löytänyt 'oman juttunsa' tai kutsumustyönsä. Samantekevää, onko kyse kotiäidistä, bussikuskista tai yritysjohtajasta. Tärkeintä on, että ihminen tekee sitä, mistä hän nauttii ja mistä voi olla aidosti ylpeä. Hän toteaa myös, että samankaltaisuus on tämän päivän pelkuruutta. Kuitenkin, jos haluaa nousta oman alansa huippuosaajaksi, pitää uskaltaa erottua massasta ja myös viestiä osaamisestaan.

Arvot ovat elämän eettinen ohjeisto

Kysyin ystävältäni viime perjantaina, mitkä hänen tärkeimmät arvonsa ovat. Hän esitti vastakysymyksen: "mitä arvot ovat"? Annoin esimerkkejä omista arvoistani: yhteistyö, oikeudenmukaisuus, rehellisyys, luovuus, terveys, ystävyys, taloudellinen turvallisuus. Sen jälkeen pohdimme, miten nämä toteutuvat jokapäiväisessä elämässämme - ihmissuhteissa, työssä, raha ja kotiasioissa sekä hyvinvoinnissa. 

Pohdimme sitä, kuinka moni oikeastaan on unelmatyössään, jossa pääsee hyödyntämään erikoisosaamistaan ja taipumuksiaan, tai voi työkseen tehdä asioita, joista todella nauttii.  

Toinen mielenkiintoinen havainto oli suhde rahaan ja ajankäyttöön eri sidosryhmien välillä. Haluammeko rahaa taloudellisen turvallisuuden vuoksi vai olemmeko materialisteja; tai onko raha kenties vain välttämätön paha? Entä käytämmekö rahaa ja aikaamme oikeasti niihin asioihin ja ihmisiin, jotka meille ovat tärkeimpiä? 

Jos ihminen toimii arvojensa vastaisesti, seuraa siitä joko konflikteja työssä ja ihmissuhteissa tai uupumusta, jopa masennusta. Siksi olisi todella tärkeää kysyä itseltään, mitä oikeasti haluan tehdä, mitkä ovat arvoni ja kuinka elän niiden mukaisesti työssä ja elämässä kokonaisuutena. 

Yrityksen ja yksilön arvokongruenssi 

Kun yksilöiden tavoitteet ja yrityksen arvot kohtaavat, syntyy yhteisiä menestystarinoita; kohtaamisia, jotka luovat tulevaisuudessa sen kilpailuedun mitä innovaatioyhteiskunnassa tullaan tarvitsemaan. Samaa asiaa sivusi Rampersad kirjassaan Total Performance Scorecard – Johda ihmisiä, mittaa tuloksia. Henkilöbrändäys voidaan siis myös siirtää yrityksen tuloskorttimittaristoon tai hyödyntää yrittäjän liiketoiminnan tavoitteisiin.  

Luottamusbisnes

Tiistai 8.9.2009 klo 12:55 - Heli Sirkiä

Jokin aika sitten ihmettelin suomalaisyritysten tapaa käsitellä henkilökuntansa viestintää joko sosiaalisessa mediassa tai sitten tapaus Kiesin kohdalla. Henkilökohtaisesti en voi ymmärtää, miten enää nykypäivänä kielloilla tai keskitetyllä viestintämallilla voidaan ihmisiä ja organisaatioita johtaa.

Samaan aikaan kun Suomessa pähkitään onko Facebookin tai LinkedIn'in käyttö sallittua työpaikalla, niin muualla maailmassa puhutaan luottamuksen rakentamisesta, henkilöbrändeistä ja sosiaalisen median vallankumouksesta.

Kysymys on pitkälle luottamuksesta. Miten yritys voi toimia kilpailukykyisesti, jos pitää elää epävarmuudessa siitä, ovatko työntekijät halukkaat toimimaan yrityksen vision mukaisesti? Eikö luottamus pikemminkin motivoisi yhä parempaan?

Olen seurannut blogisti Chris Broganin ajatuksia sosiaalisesta mediasta, ja innolla odottelen hänen ja Julien Smithin kirjaa "Trust Agent" saapuvaksi postin kautta.

Luottamuksellisten verkostojen luominen on tärkeä asia sekä yrityksille että henkilöille itselleen. Mielenkiintoinen ajatus, joka minua on vaivannut pitkään, on kysymys siitä - kuka oikeastaan omistaa verkostot? Mihin voidaan vetää raja yksityisen ja bisneksen välillä? Ovatko asiakassuhteet yrityksen omaisuutta, vai siirtyvätkö hyvät suhteet henkilön mukana?

Mielelläni kuulisin kommentteja tähän kysymykseen, sillä raja yksityisyyden ja yrityselämän välillä alkaa olla jo kuin veteen piirretty viiva. Mihin suuntaan olemme menossa?

Tässä aiheeseen liittyvä (tai sitä sivuava) mielenkiintoinen blogikirjoitus:

"Help, my boss wants to be my friend on facebook"

Brandilupaus toteutuu sanoissa ja teoissa

Perjantai 4.9.2009 klo 8:53 - Heli Sirkiä

"It takes 20 years to build a reputation and five minutes to ruin it. If you think about that, you´ll do things differently".  -Warren Buffet

Viikon ajan Suomessa on vellonut kohu Audin myyntijohtaja Kiesin ympärillä. Kaikki alkoi siitä, kun herra Kiesi erehtyi pilke silmäkulmassa Anna-lehden erikoisnumerossa poseeraamaan Audin konepellillä, ja puhumaan naisen omin aisuuksista 40-luvun hengessä. Kohun tuloksena Kiesi erosi torstaina 3.9.

Siispä Anna-lehdessä mainostavat yritykset, mainos- ja mediatoimistot saivat lukea seuraavia Audi-logo jalkojen välissä lauottuja mielipiteitä:

1. Auton ulkonäkö viimeistellään jousituksella ja pyörillä - naisen nilkat ja kengät ovat minulle tärkeitä, ja nainen menettää usein muotonsa, jos hänellä on alle seitsemän senttimetrin korot. Oikeastaan voisi sanoa, että auton kaikki käyttöominaisuudet löytyvät naisesta.

2. Tarvitsen naista yhä enemmän sellaisiin asioihin, joihin nainen on tarkoitettu, kuten pitämään miestä hyvänä ja olemaan haluttava.

3. Arvostan myös suuresti sitä, että nainen silittää paitani, tässä eleessä on paljon symboliikkaa. Kun nainen kieltäytyy silittämästä tai siivoamasta, voisi karrikoidusti sanoa, että suhde vetelee viimeisiään.

4. Nainen on halutessaan aika kylmä otus: hän pystyy manipuloimaan ja olemaan ilkeä paljon helpommin kuin mies.

5. Nainen on niin fyysisesti, psyykkeeltään kuin tunne-elämältään aivan erilainen kuin mies. Tämän vuoksi naiset pärjäävät usein huonommin myös johtaja-asemissa: he käyttävät tunteita vääränlaisissa tilanteissa, jolloin tunne menee usein järjen edelle. Mutta tietysti poikkeuksiakin on. Miehet taas pystyvät helpommin hallitsemaan suuria kokonaisuuksia.

6. Nainen selviää kaikesta muusta ilman miestä, paitsi teknisistä ja fyysisistä asioista, kuten hyllyn kokoamisesta tai raskaiden esineiden nostelemisesta.

7. Naisilla on oma logiikkansa, ja tietyissä tilanteissa sitä on vaikea ymmärtää. En myöskään pidä naisten välisestä peruskateudesta. Tämä liittyy myös niin sanottuun lasikatto-ilmiöön: naiset ovat huonoja verkostoitumaan keskenään.

8. Myös itse hankittua lihavuutta on vaikea antaa anteeksi. Naisen tulee pitää huolta itsestään.

9. Kengät, nilkat ja sääret kiinnittävät ensimmäisenä huomioni. Sitten katson, kuinka nainen on pitänyt vartalonsa kunnossa, kuinka hän on pukeutunut ja miltä hän näyttää. Silmiä katson usein vasta viimeiseksi. Oikeastaan katson naista samassa järjestyksessä kuin uutta autoakin.

10. Autoja on olemassa moniin eri käyttötarkoituksiin niin kuin naisiakin.

Lähde: Auton ominaisuudet löytyvät naisista, Helsingin Sanomat 1.9.2009 

Lopputulema

Helsingin Sanomat kirjoitti perjantaina 4.9. näin: "Toimitusjohtaja Lahti ei kertomansa mukaan ollut etukäteen tietoinen, että Anna-lehden markkinaväelle suunnattuun erikoisnumeroon oli tulossa Kiesin haastattelu. Kohua herättäneistä puheista saattaa seurata se, että yhtiön edustajien ulostuloja kontrolloidaan tulevaisuudessa nykyistä tarkemmin."

Mitä kertoo yritysbrandista ja -kulttuurista lausunto, jossa ratkaisuksi tarjotaan kontrolloinnin lisäämistä? Vallitseeko tällaisissa yrityksissä luottamus ja yhteiset arvot?

Audin myyntijohtajana esitettyjä mielipiteitä ei voi laittaa yksityishenkilön ajattelun piikkiin. Joko nämä mielipiteet heijastavat yrityksen ja toimialan arvoja, tai sitten herra Kiesiltä jostain syystä tuntuu puuttuvan terve harkinta, minkälaisia kommentteja 2000-luvun Suomessa on järkevä sanoa ääneen edes vitsinä.

Jos arvot ja toimintakulttuuri ovat tällä tasolla, niin kriisiviestinnästä ja tulipalojen sammuttelemisesta ei ole paljoa apua. Mikä mahtaa olla näiden mielipiteiden hinta?

PS. Tasapuolisuuden nimissä on ihan pakko linkittää tänne Ari Alsion hullunhauska blogikirjoitus Auditorio. 

Helin blogi syksyllä englanniksi

Maanantai 24.8.2009 klo 15:50 - Heli Sirkiä

Syksyn aikana kirjoitukseni alkavat pikku hiljaa kääntymään englanniksi ja siirtyvät osoitteeseen http://helisirkia.worpress.com Tämän päivän juttu käsittelee henkilöbrändäystä ja johtajuutta.

Blogiin on tarkoitus sisällyttää videoita ja mahdollisesti eri teemoilla olevia haastatteluja henkilöbrändäyksen, yrityskuvan ja sosiaalisen median tiimoilta. 

Nähdään siis siellä :)

Johda ihmisiä, mittaa tuloksia

Perjantai 14.8.2009 klo 10:03 - Heli Sirkiä

Tämän perjantain "epistola" käsitteleekin johtamista ja menestystä. Sanoina tuttuja, mutta mitä ne oikeastaan tarkoittavat? Menestyksestä käytän mieluiten Positiivareiden Juhani Töytärin määritelmää:

"Menestyminen on omien, arvokkaaksi ja innostaviksi tuntemiensa tavoitteiden toteuttamista. Jos ihminen tavoittelee ennalta määriteltyä tavoitetta ja tietää mitä tekee - silloin hän menestyy.

Rohkeuden vastakohta tämän päivän yhteiskunnassa ei ole pelkuruus - vaan samankaltaisuus. On t ärkeää tietää, mitä elämältään haluaa. Mitä MINÄ todella haluan. Mikä on MINUN päämääräni?"

Yksi voi haluta olla maailman paras kotiäiti, toinen haluaa tienata miljoonia. Onko kumpikaan parempi kuin toinen - ei mielestäni. Jokaisella on oikeus valita, mitä haluaa.

Johtaminen taas voi olla itsensä johtamista tai yritysten johtamista. Mutta ennen kaikkea se on ihmisten johtamista. Huipputulokset syntyvät siitä, kun ihmiset pääsevät toteuttamaan sitä, mitä parhaiten osaavat ja mihin heidän taipumuksensa parhaiten sopivat.  Tottakai talousjohtaminen ja strategiat ovat tärkeitä, mutta ne ovat kuitenkin yksi osaamisen laji, eri asia kuin (ihmisten) johtaminen.  

Miten yhdistää yritysten menestys ja yksilön tavoitteet? 

Kun toimin imagokonsulttina mietin paljon yksilön ja yrityksen arvojen yhteensopivuutta. Ihmisen ulkoinen olemus viestii paljon hänen arvoistaan, ja se sopeutuu ajan myötä myös organisaation pukeutumiskoodiin. Vieraiden ihmisten ryhmääntyminen julkisissa tiloissa tapahtuu usein pukeutumisen perusteella - jos ette usko, niin tarkkailkaapa seuraan kerran ihmisten käyttäytymistä, kun olette ventovieraiden kanssa esim. verkottumistilaisuudessa!

Ainoa oikea tapa on mielestäni päästä läpinäkyvyyteen myös tässä asiassa. Yritysten AITOJEN arvojen ja yrityskulttuurin on tultava esiin yritysviestinnässä. Enkä tarkoita pukeutumista, vaan eettisiä valintoja ja tapaa toimia. Samoin yksilön on pystyttävä määrittämään oma agendansa, mitä hän elämältään haluaa, ettei ajaudu vääriin tehtäviin. Tuolloin onnistumisen mahdollisuudet ovat pienet ja kokemus vain ruokkii epäonnistumisen tuntemuksia.

Henkilökohtainen tuloskortti - joutavaa höpinää vai arvokas hyvinvoinnin navigaattori?

Vuonna 2003 luin Stephen Coveyn kirjaa Seven Habits of Highly Effective People. Tuolloin täysin hurahtaneena Kaplan-Nortonin Balanced Scorecard ajatteluun halusin yhdistää nämä kaksi. Kehitin "Elämän Timantti" nimisen työkalun, joka oli ikään kuin henkilökohtainen tuloskortti. Testailin sitä käytännössä muutamien henkilöiden kanssa. Tulokset olivat kannustavia. Ajattelin että siitä saisi loistavan mobiilityökalun, "oman elämän navigaattorin". Se sitten kuitenkin jäi. Sattuneista syistä.

Vuonna 2005 sain käsiini Laatukeskuksen julkaiseman kirjan "Total Performance Scorecard - Johda ihmisiä mittaa tuloksia", jossa Hubert K. Rampersad on kehittänyt kokonaisvaltaisen työkalun yrityksille - nimenomaan ihmisten johtamiseen. Mielenkiintoinen kirja, suosittelen!

Oma lähestymiseni henkilöbrändeihin on yksilön näkökulmasta. Olen pohtinut vahvan henkilöbrändin ja yrityksen maineen välistä ristiriitaa. Onko siinä ristiriita? Mielestäni ei, jos se tehdään oikein ja hallitusti. Silloin on kyse ihmisten johtamisesta ja liikkeenjohdon HR-näkökulmasta. Jos 90% yrityskuvasta muodostuu ihmisten kautta, niin miten hyvin yritykset ovat onnistuneet johtamaan tätä henkistä pääomaansa? Johdammeko ihmisiä vai numeroita?

Yrityskuvan johtaminen ihmisten kautta on oikeastaan mahdollista vain silloin, kun johtaminen lähtee toteuttamaan yrityksen visiota, ja tuo visio on myös kaikilla organisaation jäsenille kristallinkirkkaana - ja samanlaisena - kuvana mielessä. Modernin viestintäteknologian avulla sen ei pitäisi olla vaikeaa. Silti, jostain syystä se tuntuu kovin vaikealta. Toteuttavatko yksilöt liikaa omaa agendaansa vai eikö johto viesti tavoitteita oikein? Vai onko haasteena kenties ulkopuoliset sidosryhmät, ay-liike tai viranomaistahot?

Tarina jatkuu ... 

Markkinointi ja asiakaspalvelu kilpailuedun ytimessä

Lauantai 1.8.2009 klo 9:32 - Heli Sirkiä

Kävin viime viikolla pitkästä aikaa Tallinnassa. Ihan vaan tuulettumassa ja haistelemassa muutoksen tuulia. Mielikuvani virolaisista on ollut pitkään, että he ovat vaatimattomia, kohteliaita ja kovia tekemään töitä. Ainakin virolaiset naiset, joihin olen törmännyt erilaisissa palveluammateissa: myyjinä, siivoojina ja ravintoloissa.

Ihastelin jälleen ravintoloiden henkilökunnan työasuja, pöytiin tarjoilua, kohteliaisuutta ja ammattitaitoa. Hymykin kuului hintaan. Tosin tunnustan puhuneeni englantia. Sillä kielellä tuntui saavan parempaa palvelua kuin suomea änkkäämällä. Ruoka oli erinomaista, samoin kahvi loiden kakut aivan taivaallisia ja kahvikin hyvää.

Samoin olin aivan otettu erään koruliikkeen ystävällisestä, mutta hyvin myyvästä asiakaspalvelusta. Tytöt esittelivät todella asiantuntevasti tuotteita ja osasivat vastata kysymyksiini. En todella ollut suunnitellut ostavani mitään, mutta niin hyvin he työnsä tekivät että melkein minun teki mieli maksaa heille siitä asiakaspalvelusta ostamalla tuo 200 euron tuote, joka ei todellakaan ollut budjettini rajoissa. En siis ostanut, mutta ehkä tulevaisuudessa saatan palata liikkeeseen, sillä sain mukaani vielä käyntikortinkin ja niin hyvän muistijäljen siitä liikkeestä ja tuotteista.

Samaan aikaan Suomessa on tarjolla itsepalvelukahviloita, joissa pääosassa tuntuu olevan tiskin takana oleva myyjä eikä suinkaan asiakas. Tämän päivän Hesarin yleisönosastolla oli turkulaisen Jukka Westermarckin kuvaava kirjoitus palvelun laadusta rakentamisen ja sisustamisen toimialalla. Hän kysyy täysin oikeutetusti: "Mihin on hävinnyt myyjien ammattiylpeys ja -taito? Tässä taitaisi olla uusi elinkeino: toimittaa tilaajalle sitä, mitä hän oikeasti tilasi ja vielä oikean määrän". Toimitusajoista ja hymystä nyt puhumattakaan :)