Onko downshifting, elämän kohtuullistaminen kaikille valinta?

Tiistai 31.8.2010 klo 10:50 - Heli Sirkiä

Katseeni osui tänä aamuna Hesarin Muut lehdet osion otsikkoon "Työelämä on nuorille hämärä". Se referoi Aamulehteä, jossa ihmetellään nuorison epätietoisuutta työelämän realiteeteista. Downshiftingistä kirjoitataan mm. näin:

"..Seurauksena saattaakin olla nykyaikamme kauhistuttavin vitsaus downshifting, elämän kohtuullistaminen, joka näyttää kiehtovan varsinkin nuoria aikuisia tai vanhoiksi ennättäneitä nuoria".

Siis hetkinen! Eikö downshifting tarkoita vapaaehtoista uraputkesta poishyppäämistä ja tietoista pienempää kulutusta esim. ekologisten arvovalintojen vuoksi? Miksi se on kauhistuttava vitsaus?

" Tähän on tultu osaksi siksi, että työn välttämättömyys on meille kovasti hämärtynyt. Aika monella on mahdollisuus kohtuullistamiseen samaan aikaan kun toiset joutuvat tekemään töitä tosissaan." 

Okei. Totta on, että tietty taloudellinen asema mahdollistaa elämän valintoja: tekeekö osa-aikaista työviikkoa, onko kotiäitinä tai tuleeko peräti toimeen omillaan ilman työntekoa. Tämä kuitenkin edellyttää tiettyä taloudellista puskuria.

Oppisopimus, työharjoittelu vai oman osaamisen myyminen?

Miten nuoret oppivat työnteon, ahkeruuden ja yritteliäisyyden merkityksen, jos he jo lähtökohtaisesti haluavat päästä helpolla - tai toisaalta, jos työelämä ei tarjoa heille mahdollisuutta päästä tekemään töitä. Mitä työharjoittelu opettaa? Että työtä pitää tehdä ilmaiseksi, eikä raha ole tärkeä palkkio? 

Jos asenne on se, että nuori ihminen ei mitään osaa, niin eikö sitten olisi järkevämpää ottaa käyttöön oppisopimuskoulutus, jossa nuori oppii kirjaimellisesti kädestä pitäen työelämään.

Mitä taas aikuisten työharjoitteluun tulee, niin eikö olisi paljon järkevämpää aikuisten myydä omaa osamistaan ostopalveluina, kuin tehdä harjoittelun tai valmennuksen nimissä toiselle töitä ilmaiseksi? Silti monet valitsevat tämän tien. 

Vain osaamisensa hyvin hinnoittelemalla ja sitä myymällä voi saada lisätuloja, jotka myöhemmin mahdollistavat downshiftauksen. Työstä tuloja, osa tuloista korkoa kasvamaan ja  sitten valintoja tekemään. Raha mahdollistaa valinnanvapauden. Rahaa saa myymällä osaamistaan. Onko se kaikille mahdollista - se on laajempi yhteiskunnallinen kysymys, joka liittyy sosiaaliturvamme ongelmiin nimeltä kannusteloukut. Keneltäkään ei voi odottaa yrittäjyyden trapetsille kiipeämistä ilman turvaverkkoa. 

Elämän viisi palloa

Perjantai 13.8.2010 klo 20:59 - Heli Sirkiä

Aina silloin tällöin törmään kysymykseen, mistä ElämänTimantti on saanut alkunsa. Vastaus on yksinkertainen: kirjasta. Luin eroni jälkeen James Pattersonin kirjaa Suzanne's Diary for Nicholas. Tämä tarina pysäytti minut silloin. Se sai miettimään, mikä elämässä lopulta on tärkeää. 

"Imagine life is a game in which you are juggling five balls. The balls are called work, family, health, friends and integrity. And you’re keeping all of them in the air. But one day, you finally come to understand that work is a rubber ball. If you drop it, it will bounce back. The other four balls - family, health, friends, and integrity - are made of glass. If you drop one of these, it will be irrevocably scuffed, nicked, perhaps even shattered. And once you truly understand the lesson of the five balls, you will have the beginnings of balance in your life."

---James Patterson, Suzanne's Diary for Nicholas

Entä jos elämän palloista vain yksi olisi lasinen? Mikä se sinulle olisi?  Minulle se on terveys.

Erilainen jalkapalloilija - osa 2

Maanantai 2.8.2010 klo 12:36 - Heli Sirkiä

Yksi kuva kertoo usein enemmän kuin tuhat sanaa. Törmäsin eilen kuvaan, joka veti minut hiljaiseksi. Olen Facebookin kautta seurannut, miten jalkapalloilija Diego Forlán on matkustanut Intiaan "The Match" ohjelman kuvauksiin. Hän on tavannut nuoria jalkapalloilijoita ja heidän valmentajiaan, mutta käynyt myös Äiti Teresan talossa.

Tämä kuva kertakaikkiaan pysäytti minut. 

Miten hienoa, että urheilun kautta voi esittää muunkinlaista arvomaailmaa.  Ja mikä mielenkiintoisinta: tässä persoonassa tuntuu yhdistyvän oikeanlaisella tavalla kilpailullisuus ja hyväsydäminen arvopohja. Mistä saisimme suomalaiseen urheilumaailmaan tällaisen esikuvan? 

Erilainen jalkapalloilija

Sunnuntai 11.7.2010 klo 15:58 - Heli Sirkiä

Jalkapallon maailmanmestaruuskisat Etelä-Afrikassa alkavat olla loppusuoralla. Eilisen huikean Uruguay-Saksa ottelun jälkeen jäljellä on enää finaali. 

Kisojen aikana olen jäänyt tuijottamaan Uruguagyn maagista numero 10, Diego Forlania. En voi kuin ihastella hänen tarkkoja laukauksiaan, kentällä liikkumista sekä sympaattista asennetta, jolla hän kohtelee muita pelaajia. Hänestä huokui jotain erityistä, joten päätin tehdä taustatöitä ja selvittää kuka tämä pelaaja oikein on. 

Pian kävi ilmi, että kyseessä on paitsi uskomattoman hyvä jalkapalloilija niin myös poikkeukselliset arvot omaava pelaaja. Hän on toiminut Unicefin lähettiläänä vuodesta 2005 sekä painottaa vahvasti perhearvoja. Hänen siskonsa Alejandra loukkaantui dramaattisesti autokolarissa. Diegon sanotaan 12-vuotiaana luvanneen siskonsa sairasvuoteella, että hänestä tulee ammattijalkapalloilija voidakseen kattaa siskonsa sairaanhoitokulut. Näin hän on myös tehnyt. 

Kuten monet huippu-urheilijat, Forlan on myös mainoskampanjoissa mukana. Kyseessä ei kuitenkaan ole miesten kosmetiikka- tai automerkki, vaan yhteiskunnallinen mainoskampanja "Zero abuse" naisiin kohdistuvaa väkivaltaa vastaan. Hieman erilainen henkilöbrändi, eikö totta? 

Tänään alkaa juniorijalkapallon suurtapahtuma Helsinki Cup. Toivottavasti sieltä nousee tulveaisuudessa myös vastaavanlaisia pelaajia, joilla on intohimo lajia kohtaan sekä sydän paikallaan.

Bravo Diego - respect! 

Sitoutumista, sitouttamista vai sitomista?

Maanantai 26.4.2010 klo 10:39 - Heli Sirkiä

Sitoutuminen ja sitouttaminen tuntuvat olevan päivän sana. Ihmisiltä odotetaan sitoutumista moneen suuntaan: hyviä työntekijöitä halutaan sitouttaa yrityksiin, harrastajia halutaan sitouttaa lajiin. Sitouttaminen on usein käytetty termi muutoksen yhteydessä, mutta mistä englannin sana committed oikeastaan tulee ja mitä se merkitsee?

Sanakirjan mukaan se kuvaa yleisimmin jollekin asialle omistautumista tai ihmiseen sitoutumista (committed to). Yleensä sanalla on vapaaehtoinen luonne, ja se kuvaa luottamusta ja vapaaehtoista sitoutumista. Mutta sanalla voi kuvata myös vaikkapa vankilaan lähettämistä (committed the felon to prison). Commited sanan etymologia tulee latinasta committere yhdistää, luottaa sekä toisaalta com + mittere lähettää. 

Sitoutuminen siis on tunneperäistä ja luottamuksen perustuvaa, eikö niin? Haluamme vapaaehtoisesti sitoutua ihmiseen tai asiaan, joka on meille tärkeä, rakas ja arvokas. Mitä pidämme arvossa, siihen panostamme ajallisesti ja rahallisesti, eikö vain? 

Sitouttaminen työelämässä

Työntekijöiden sitoutuminen ja sitouttaminen liittyy olennaisesti henkilöstöjohtamiseen ja kannustejärjestelmiin. Yrityksen strategian kannalta tärkeitä henkilöitä pyritään sitouttamaan sekä taloudellisilla että aineettomilla kannustimilla. Sanotaan, että sitouttava osapuoli pyrkii kannustejärjestelmillä laajentamaan velvollisuudentunnetta vapaehtoisesti yli työsopimuksen sisällön. Tällöin työntekijä on vapaaehtoisesti sitoutunut arvokkaaksi kokemaansa yhteiseen päämäärään. Työntekijöiden sitouttaminen on saanut osakseen myös arvostelua. Oikein tehtynä sen hyödyt ovat kuitenkin kiistatta suuremmat kuin haitat.

Mikä motivoi?

Niin työelämässä kuin yksityiselämässäkin sitoutumisella on vahvat motiivit. Koska työ on valtaosalle toimeentulon lähde eikä harrastus, raha on usein tärkein sitouttava tekijä. Yhteinen arvopohja ja oikeudenmukaisuus on mielestäni ehkä tärkein tunnetasolla sitouttava tekijä. Sitoutunut henkilö on myös maineenhallinnan kannalta tärkeä tekijä.

Ihmissuhteissa ja vapaaehtoistoiminnassa tekemisen motiivit eivät ole rahassa. Vaikka rahallista vastinetta osallistumisesta ei saakaan, odottaa ihminen yleensä jotain vastapainoksi; ystävyys tai perhesuhteet eivät ole terveellä pohjalla, jos vain toinen on antava osapuoli. Sama pätee organisaatioihin.

Urheilussa puhutaan myös paljon sitoutumista. Jos nuori urheilija haluaa huipulle, hänen on sitouduttava treeneihin. Kun aletaan puhua "jalkapalloperheen" sitouttamisesta, pitäisi sitouttavan tahon miettiä oikeasti ketä sitoutetaan ja miten - sekä kuinka paljon sitoutumista oikeasti on kohtuullista odottaa, kun toimintaa tehdään harrastepohjalla.

Kiitos Johanna!

Keskiviikko 21.4.2010 klo 9:41 - Heli Sirkiä

Jostain syystä Suomessa saa kovin harvoin vilpitöntä palautetta. Silloin kun sitä saa, se tuntuu äärimmäisen hyvältä - tuntuu että on tehnyt työnsä hyvin ja oikein. 

Eräs ElämänTimantti pilottilainen oli mikkeliläinen yrittäjä Johanna Marttinen. Hänen yrityksensä Mikkelin Morsian on tunnettu paitsi kauniista ja laadukkaista vaatteista, myös erinomaisesta asiakaspalvelusta. Johannan luvalla julkaisen kauniin kuvan, jonka hän lähetti palautteena kokemuksestaan.

Kauniisti sanottu - kiitos Johanna! Tiedän että sinä olet sen oman polkusi jo löytänyt, nyt vaan antaa asioiden tapahtua. Suunta on oikea.  

CMX:n Aura on muuten todella hieno kappale. Sanat puhuttelevat ja A. W. Yrjänän tulkinta saa kylmät väreet aikaan. Taitaa mennä ostoslistalle.   

Siitä etsimisestä ElämänTimantissa oikeastaan on kyse - että me jokainen löydämme sen "oman jutun" jossa olemme hyviä ja joka tavalla tai toisella auttaa ja luo lisäarvoa muille. 

Up in the Air -elokuva haastaa arvokeskusteluun

Maanantai 5.4.2010 klo 13:24 - Heli Sirkiä

Kävin Pääsiäisenä katsomassa George Clooneyn tähdittämän Up in the Air -elokuvan. Draamakomedia pureutuu kevyellä, mutta puhuttelevalla tavalla ajan ilmiöihin työ- ja ihmissuhteissa. Elokuvan käsikirjoittajat Jason Reitman ja Sheldon Turner palkittiin parhaasta käsikirjoituksesta Golden Globe -palkinnolla. 

Elokuvassa Clooney esittää irtisanomisiin erikoistunutta konsulttia Ryan Binghamia, joka on kehittänyt ihan oman "tyhjän repun" filosofiansa. Hänen elämänsä on kirjaimellisesti "Up in the Air" - lentokoneet ovat hänen kotinsa ja tyhjän päälle hän lähettää myös ihmisiä outplacement-paketin kera. 

Tarinan muut henkilöhahmot ovat hieman kliseisiä, mutta juonen kannalta erittäin toimivia: vastavalmistunut besser-wisser, määrätietoinen uranainen, perhearvoja edustavat sisaret, taloudellisia arvoja painottava yritysjohtaja sekä liuta irtisanottavia henkilöitä. Dialogi on terävää ja oivaltavaa.

Elokuva panee pohtimaan elämän epävarmuutta, muutosta ja minkä varaan nykyihminen rakentaa oman elämänsä ankkurit. Luotatko siihen, että joku toinen pitää huolen sinusta vai otatko vastuun omasta elämästäsi?

Toisaalta elokuvan ydinviesti on: "everyone needs a co-pilot", toisaalta se antaa raadollisen kuvan siitä, miten työ- ja ihmissuhteet voidaan terminoida kylmän tunteettomasti digiajassa. Vai voidaanko sittenkään?

Se haastaa katsojan kysymään itseltään: mitkä ovat minun tavoitteeni? Entä mitä sitten, kun olen ne saavuttanut? 

Elämässä kysymys lienee loppupeleissä siitä, mitkä ovat ne asiat joita reppuusi olet kerännyt - ja kenen kanssa repun sisältöä tarkastelet kiikkustuolissa :)

Ehdottomasti katsomisen arvoinen elokuva! 

TRAILERI (filmtrailer.fi)

Onnellisuus on hyvä vientituote

Perjantai 5.2.2010 klo 9:33 - Heli Sirkiä

Eilen saimme kuulla hienoja uutisia: TV1:n esittämän Elämä pelissä - onnellisuuden salaisuus -ohjelmaformaatin optio on ostettu neljään maahan. Konsepti on syntynyt YLEn, Tarinatalon, Duodecimin ja THL:n yhteistyönä. Hienoa, onnittelut tekijöille!

Tuotantoyhtiö Tarinatalon toimitusjohtaja Kari Tervo mainitsee suosion salaisuudeksi positiviisuuden. Reality ohjelmille tyypillisen kyykyttämisen ja pudotuspelin sijasta ohjelmassa keskitytään osallistujille itselleen tärkeisiin asioihin, sekä sitä kautta löytämään onnellisuuden avaimet. 

Formaattiin kuuluu myös Onnellisuustesti, joka on kaikille avoin netissä. 

Voiko hyvinvoinnille asettaa tavoitteita?

Samalla kun olen vilpittömästi iloinen konseptin menestyksestä, mietin miksi tavoitteellinen toiminta saa niin monet suomalaiset takajaloilleen. Eikö onnellisuus loppupelissä tule siitä, että ihminen tekee sellaisia valintoja ja asioita elämässään, jotka ovat hänen arvojensa mukaisia? Miksi sellaisille asioille ei voisi asettaa tavoitteita ja suunnitelmia?

Vai johtuuko tavoitteellisuuden vastustaminen työelämän lukuisista tulosmittareista ja raportointikäytännöistä. Miten kehittää systeemejä siten, että aika ei kulu raportointiin, vaan itse asiaan?

Arvopohjainen johtajuus

Torstai 10.12.2009 klo 9:37 - Heli Sirkiä

ElämänTimantti pilottilaisten kanssa olemme työstäneet oman osaamisen ja yrityksen markkinointia yksilö- ja yrittäjänäkökulmasta. Arvot ovat herättäneet paljon keskustelua, erityisesti niiden jalkauttaminen käytännön toimintaan. Avartavaa on ollut keskustelu rahan merkityksestä ja siihen suhtautumisesta: halutaanko rahaa vaurastumisen vuoksi vai taloudellisen turvallisuuden vuoksi - vai onko se vain välttämätön paha? Entä miten raha näkyy tai saa näkyä ulospäin? 

Jostain syystä suomalaisessa kulttuurissa rahasta puhuminen tuntuu olevan hyvin vaikeaa. Kuitenkin se on yhteiskunnassamme yksi olennainen arvon (tai arvottamisen) mittari. Vaikka puhumme arvovalinnoista, niin kaikilla on hintalappu: paljonko maksaa kotiäitiys tai mikä on uranvaihdon hinta? Yrityksen arvo ja menestys mitataan rahassa. Palkat ja laskut maksetaan rahana. Arvovalinnat tuloutuvat rahana. Paljonko on riittävästi - se on arvovalinta.

Arvot toiminnan ytimessä

En ole aiemmin kirjoittanut paljoakaan johtajuudesta. Olen pikemminkin puhunut maineesta, henkilöbrändistä tai yrityskuvasta. Nyt on kuitenkin aika siirtyä arvoihin, jotka ovat kaiken toimintamme ytimessä. 

Monelle yrittäjälle tai freelancerille itsensä toteuttaminen ja oppiminen ovat tärkeitä arvoja, toisille taas vaihtelunhalu tai rikastuminen ovat arvoajureita. Jooga-ohjaajalle ydinarvoja voivat olla henkisyys ja itsenäisyys, graafikolle vaikkapa luovuus ja vaikuttaminen. 

Palkkasuhteessa toimivat ovat usein turvallisuushakuisempia kuin yrittäjät, joko luonteenpiirteiltään  tai elämäntilanteestaan johtuen.Heille yrityksen arvojen merkitys korostuu. Lähtökohtaisesti kuitenkin jokaisen tulee osata ajatella yrityksen kannattavuutta; miten oma palkka ansaitaan tuotteiden tai palveluiden kautta. 

Arvopohjainen johtajuus käytännössä

Arvopohjainen johtajuus ei ole sidottu mihinkään tiettyyn toimialaan tai yrityskokoon. Sitä voi soveltaa elämässään yhtälailla yksilöt, yrittäjät tai yritykset. Johtajuus on rohkeutta erottua massasta, tehdä aloite ja ottaa ensimmäinen askel. Suotavaa olisi, että tämän tekisi yrityksen tai tiimin vetäjä. Yrittäjille ja freelancereille se on helpompaa. 

Arvopohjainen johtajuus vaatii erilaisuuden hyväksymistä työyhteisöissä ja globaalissa liiketoiminnassa. Tärkeintä ja haasteellisinta kuitenkin on itsensä johtaminen. Vastuuta ei voi ulkoistaa.

Yritystoiminnassa arvot näkyvät viestinnässä, ihmisten käyttäytymisessä sekä kriisien hallinnassa. Maineenhallinnalla on siis monet kasvot - ja kommunikaatiotaidot ovat sen olennainen osa. Miten taittuu suomalaisilta erilaisuuden kohtaaminen ja arvostava vuorovaikutus?

Ole johtaja

Muistan vielä elävästi, miten vaihto-oppilasvuotena koulumme kuoronjohtaja Kimber Billow piti rinnassaan "Be A Leader" -nappia. Hän jaksoi aina muistuttaa, että johtajuus on rohkeutta laulaa ensimmäinen nuotti: on vain luotettava siihen, että laulat oikean nuotin oikeaan aikaan. Seuraaminen on helppoa, mutta kuinka moni uskaltaa olla johtaja?   Sama pätee Suomeen tässä ja nyt. Mitä ja missä on suomalainen johtajuus? 

 

OP-Pohjola kantaa vastuuta

Sunnuntai 6.12.2009 klo 21:30 - Heli Sirkiä

Itsenäisyyspäivänä olemme tottuneet näkemään maamme johtavan lehden etusivulla jotain suomalaisuuteen viittaavaa. Yleensä se on ollut Suomen lippu tai jotain suomalaiseen työhön liittyvää. Tänä vuonna etusivulla oli nuori nainen, oletettavasti äiti, joka kantoi lasta reppuselässä. Teksti kuului: 

"Kun oikein ajattelee, niin kukaan ei selviä yksin".

Mitä ihmettä tämä oikein tarkoittaa? Kyseessä on OP-Pohjolan mainos. Teksti jatkuu kertoen, että suomalaisilla on ollut itsenäistymisemme ajoista lähtien vahva usko yhdessä tekemisen ja yhdessä pysymisen voimaan. Sekä: "yhdessä olemme enemmän hyvinä ja huonoina aikoina".

Haluaako OP-Pohjola tukea suomalaisia perheitä pysymään yhdessä, vai ovatko he kenties tulossa yksinhuoltajien tueksi kantamaan vastuuta? 

OP-Pohjola -ryhmä listaa arvoikseen ihmisläheisyyden, vastuullisuuden ja yhdessä menestymisen.

Perustehtävänään ryhmä määrittelee omistajajäsenten, asiakkaiden ja toimintaympäristön kestävän taloudellisen menestyksen, turvallisuuden ja hyvinvoinnin edistämisen. 

Hienoa, jos OP-Pohjola tarjoa yhteistyötä myös yksinhuoltajille ja haluaa lanseerata uuden palvelutuotteen näyttävästi itsenäisyyspäivänä. Se olisikin hieno askel ja vahva eettinen kädenojennus suomalaiselta pankilta. 

Viikon Timantit ja ajatuksia tulevaisuuden työelämästä

Perjantai 20.11.2009 klo 9:11 - Heli Sirkiä

Vauhdillapa se tämäkin viikko näyttää vierähtäneen. Ilokseni olen saanut jo vetää ensimmäiset ElämänTimantti valmennukset. Tuntuu tosi hienolta nähdä ihmisten innostuksen palo, se antaa odottaa hyvää kolmen kuukauden kuluttua! 

Pilotin tavoitteena on oikeastaan nivoa useampi aihio yhdeksi isommaksi kokonaisuudeksi; sellaiseksi joka hyödyttää sekä yksilöitä että yrityksiä. Käytännössä voi olla haasteellista löytää sellainen tasapaino, joka hyödyttäisi molempia, vaikka se olisikin ideaali tila. Tähän kuitenkin pyrin. 

Kilpailijaseurantaa tehdessäni olen törmännyt mm. online-pohjaiseen elämänhallinnan valmennustyökaluun, joka hyödyntää sosiaalisen median elementtejä. Mutta voiko valmennusta ulkoistaa verkkoon? Eikö jotkut asiat toimi kuitenkin paremmin one-on-one? Ehkä optimaalinen valmennus onkin sekä että? 

Viime viikon Talouselämässä oli mielenkiintoinen juttu siitä, miten nuoret valtaavat työpaikat. Nuoret osaajat. Se oli juttu siitä, miten nuoret haluavat, että yhtiön arvot ovat samat kuin nuoren omat arvot.

"Varsinkin huipputekijöistä on todella kova kilpailu. Jos emme tarjoa parhaille heitä miellyttäviä työolosuhteita, kilpailija tarjoaa".                               -Talouselämä 38/2009 s.27

Vaan miten käy sen suuren massan? Ja 40+ väestön? Jaksammeko me jatkuvasti uudistua, kehittyä ja missä on meidän huippuosaaminen? Osaammeko me itse sitä aktiivisesti kehittää? Entä miten työpaikat huomioivat perheellisten tarpeet, jos yrityksen arvot määräytyvät nuorten osaajien mukaan?

Palaan kahteen tapaamaani Timanttiin. Toiselle on sanottu, että "etkö ole harkinnut hakea töitä ulkomailta? Toinen valitsi yrittäjyyden toteuttakseen itseään ja omaa osaamistaan.Kummallakaan motiivina ei ole raha, vaan halu toteuttaa omaa osaamistaan ja kiinnostuksen kohdettaan.

Minä puolestaan kysyn, miten yritykset ovat valmistautuneet tähän tulevaan muutokseen? Miten luodaan sellainen työnantajan maine, joka houkuttelee ja myös sitouttaa hyviä ihmisiä - ja toisaalta, miten motivoidaan ihmisiä kehittämään omaa osaamistaan ja löydetään tasapaino yksilön ja yrityksen edun välillä?

Global Dignity Day - arvokkaan elämän puolesta

Tiistai 20.10.2009 klo 9:34 - Heli Sirkiä

Tänään 20.10. vietetään kansainvälistä Global Dignity päivää yli 50:ssä maassa. Suomessa Dignifi-projektia vetää filosofi Pekka Himanen, joka on myös kansainvälisen Global Dignity hankkeen perustajajäseniä.  Hanketta voit seurata mm. Twitterissä ja YLEn sivuilla. 

Tammikuussa 2009 ryhmä nimekkäitä Global Dignity hankkeen vaikuttajia, mm. Desmond Tutu, Richard Branson, Norjan kruuninprinssi Haakon kävivät puhumassa Davosilaisessa koulussa arvokkaasta elämästä ja keskinäisestä kunnioituksesta.  Käy katsomassa YouTubessa video tuosta tilaisuudesta. Desmond Tutun huumorintajua voi vain ihastella! Kannattaa katsoa.

Toivottavasti hanke herättää kiinnostusta myös Suomessa ja laittaa meidät hetkeksi pohtimaan asioiden tärkeysjärjestystä sekä omaa suomalaista unelmaamme. Arvostetaan toinen toisiamme - ja myös itseämme. 

Lisätietoja: 

Global Dignity

Dignifi blogi

Henkilöbrändäys tulee myös työpaikoille ja startup'ien tueksi

Lauantai 10.10.2009 klo 8:59 - Heli Sirkiä

Eilen ilahduin Talouselämän kansijutusta: "Tee itsestäsi työpaikan tähti" - fiksu työntekijä korostaa itsessään niitä ominaisuuksia, taitoja ja mahdollisuuksia, joita työnantaja rakastaa." Juttu käsitteli nuorten 'uraohjusten' henkilöbrändäystä asiantuntijaorganisaatioissa, esim. suurissa konsulttiyrityksissä. 

Todellisuus on varmasti monilta osin juuri tämä: uraa pitää tietoisesti suunnitella ja hyvästä pelisilmästä ei ole haittaa. Isoissa organisaatioissa on omat 'Talent Managerit' ja henkilöiden maine taltioituu sisäisiin HR-tietokantoihin sekä osaajapankkeihin. Projektikohtaisesti etsitään juuri oikeanlainen osaaja, pätevä ja hyvä tyyppi seuraavaan asiakasprojektiin. Sillä projektibisnekseksi elämämme on menossa, like it or not. 

Entä jos et halua myydä omaa sieluasi ja arvojasi työn alttarille? Jos omat arvot ja vaikkapa perhe on oman tuloskorttisi ykkösprioriteetti. Entä jos sinulla on mielettömän hyvä idea, jonka haluaisit tulouttaa omaan taskuun?

Vaihtoehtoina on löytää joko arvojaan vastava yritys tai lähteä rohkeasti yrittäjäksi.

Yrittäjyys nostaa vahvasti päätään. Nelikymppisenä moni haluaa kokeilla siipiään yrittäjänä, toinen tyypillinen ikä on nuorena akateemisena. Teknologia ja palvelutuotanto start'upeihin onkin ladattu isoja odotuksia. Markkinointi ja tuotteistaminen tuntuu kuitenkin olevan heikkous, vaikka osaaminen on huippuluokkaa. Karita Mattilan sanoin: turha vaatimattomuus ei ketään kaunista. On aika oppia kertomaan osaamisestaan sekä kasvokkain että eri medioissa. 

Markkinointi startupeissa on toisaalta oikeanlaista verkottumista ja toisaalta myös houkuttelevaa pitchausta rahoittajille. Hissipuheet ja sosiaalinen verkostoituminen ovat oma taiteenlajinsa, jossa suomalaisilla on vielä paljon oppimista. 

Tekesin Verso-ohjelma järjesti 5.10. Software Sales Campin. Sen avauspuheenvuorossa ohjelmapäällikkö Keith Bonnici esitteli mielenkiintoisesti sisältötuotanto alan kasvuyritysten haasteita. Uskon että myös startup'eissa on paljon hyötyä henkilöbrändäyksestä sekä tarinoiden kerronnasta. 

Henkilöbrändäys on tullut jäädäkseen. Ota ohjat omiin käsiisi!

Arvot työssä ja elämässä

Tiistai 15.9.2009 klo 10:30 - Heli Sirkiä

Jokin aika sitten kirjoitin blogiini Juhani Töytärin määritelmän menestyksestä. Palaan siihen nyt, sillä sain viikonloppuna käydä mielenkiintoisia keskusteluja arvojen merkityksestä henkilöbrändäyksessä ja yritysten kilpailukyvyn ajurina. 

Töytäri määritteli menestyksen näin: "Jos ihminen tavoittelee ennalta määriteltyä tavoitetta ja tietää mitä tekee - silloin hän menestyy". Hän siis puhuu yksilötason visiosta ja siitä että ihminen on löytänyt 'oman juttunsa' tai kutsumustyönsä. Samantekevää, onko kyse kotiäidistä, bussikuskista tai yritysjohtajasta. Tärkeintä on, että ihminen tekee sitä, mistä hän nauttii ja mistä voi olla aidosti ylpeä. Hän toteaa myös, että samankaltaisuus on tämän päivän pelkuruutta. Kuitenkin, jos haluaa nousta oman alansa huippuosaajaksi, pitää uskaltaa erottua massasta ja myös viestiä osaamisestaan.

 

Arvot ovat elämän eettinen ohjeisto

Kysyin ystävältäni viime perjantaina, mitkä hänen tärkeimmät arvonsa ovat. Hän esitti vastakysymyksen: "mitä arvot ovat"? Annoin esimerkkejä omista arvoistani: yhteistyö, oikeudenmukaisuus, rehellisyys, luovuus, terveys, ystävyys, taloudellinen turvallisuus. Sen jälkeen pohdimme, miten nämä toteutuvat jokapäiväisessä elämässämme - ihmissuhteissa, työssä, raha ja kotiasioissa sekä hyvinvoinnissa. 

Pohdimme sitä, kuinka moni oikeastaan on unelmatyössään, jossa pääsee hyödyntämään erikoisosaamistaan ja taipumuksiaan, tai voi työkseen tehdä asioita, joista todella nauttii.  

Toinen mielenkiintoinen havainto oli suhde rahaan ja ajankäyttöön eri sidosryhmien välillä. Haluammeko rahaa taloudellisen turvallisuuden vuoksi vai olemmeko materialisteja; tai onko raha kenties vain välttämätön paha? Entä käytämmekö rahaa ja aikaamme oikeasti niihin asioihin ja ihmisiin, jotka meille ovat tärkeimpiä? 

Jos ihminen toimii arvojensa vastaisesti, seuraa siitä joko konflikteja työssä ja ihmissuhteissa tai uupumusta, jopa masennusta. Siksi olisi todella tärkeää kysyä itseltään, mitä oikeasti haluan tehdä, mitkä ovat arvoni ja kuinka elän niiden mukaisesti työssä ja elämässä kokonaisuutena. 

 

Yrityksen ja yksilön arvokongruenssi 

Kun yksilöiden tavoitteet ja yrityksen arvot kohtaavat, syntyy yhteisiä menestystarinoita; kohtaamisia, jotka luovat tulevaisuudessa sen kilpailuedun mitä innovaatioyhteiskunnassa tullaan tarvitsemaan. Samaa asiaa sivusi Rampersad kirjassaan Total Performance Scorecard – Johda ihmisiä, mittaa tuloksia. Henkilöbrändäys voidaan siis myös siirtää yrityksen tuloskorttimittaristoon tai hyödyntää yrittäjän liiketoiminnan tavoitteisiin.  

 

Brandilupaus toteutuu sanoissa ja teoissa

Perjantai 4.9.2009 klo 8:53 - Heli Sirkiä

"It takes 20 years to build a reputation and five minutes to ruin it. If you think about that, you´ll do things differently".  -Warren Buffet

 

Viikon ajan Suomessa on vellonut kohu Audin myyntijohtaja Kiesin ympärillä. Kaikki alkoi siitä, kun herra Kiesi erehtyi pilke silmäkulmassa Anna-lehden erikoisnumerossa poseeraamaan Audin konepellillä, ja puhumaan naisen omin aisuuksista 40-luvun hengessä. Kohun tuloksena Kiesi erosi torstaina 3.9.

Siispä Anna-lehdessä mainostavat yritykset, mainos- ja mediatoimistot saivat lukea seuraavia Audi-logo jalkojen välissä lauottuja mielipiteitä:

 

1. Auton ulkonäkö viimeistellään jousituksella ja pyörillä - naisen nilkat ja kengät ovat minulle tärkeitä, ja nainen menettää usein muotonsa, jos hänellä on alle seitsemän senttimetrin korot. Oikeastaan voisi sanoa, että auton kaikki käyttöominaisuudet löytyvät naisesta.

2. Tarvitsen naista yhä enemmän sellaisiin asioihin, joihin nainen on tarkoitettu, kuten pitämään miestä hyvänä ja olemaan haluttava.

3. Arvostan myös suuresti sitä, että nainen silittää paitani, tässä eleessä on paljon symboliikkaa. Kun nainen kieltäytyy silittämästä tai siivoamasta, voisi karrikoidusti sanoa, että suhde vetelee viimeisiään.

4. Nainen on halutessaan aika kylmä otus: hän pystyy manipuloimaan ja olemaan ilkeä paljon helpommin kuin mies.

5. Nainen on niin fyysisesti, psyykkeeltään kuin tunne-elämältään aivan erilainen kuin mies. Tämän vuoksi naiset pärjäävät usein huonommin myös johtaja-asemissa: he käyttävät tunteita vääränlaisissa tilanteissa, jolloin tunne menee usein järjen edelle. Mutta tietysti poikkeuksiakin on. Miehet taas pystyvät helpommin hallitsemaan suuria kokonaisuuksia.

6. Nainen selviää kaikesta muusta ilman miestä, paitsi teknisistä ja fyysisistä asioista, kuten hyllyn kokoamisesta tai raskaiden esineiden nostelemisesta.

7. Naisilla on oma logiikkansa, ja tietyissä tilanteissa sitä on vaikea ymmärtää. En myöskään pidä naisten välisestä peruskateudesta. Tämä liittyy myös niin sanottuun lasikatto-ilmiöön: naiset ovat huonoja verkostoitumaan keskenään.

8. Myös itse hankittua lihavuutta on vaikea antaa anteeksi. Naisen tulee pitää huolta itsestään.

9. Kengät, nilkat ja sääret kiinnittävät ensimmäisenä huomioni. Sitten katson, kuinka nainen on pitänyt vartalonsa kunnossa, kuinka hän on pukeutunut ja miltä hän näyttää. Silmiä katson usein vasta viimeiseksi. Oikeastaan katson naista samassa järjestyksessä kuin uutta autoakin.

10. Autoja on olemassa moniin eri käyttötarkoituksiin niin kuin naisiakin.

Lähde: Auton ominaisuudet löytyvät naisista, Helsingin Sanomat 1.9.2009 

 

Lopputulema

Helsingin Sanomat kirjoitti perjantaina 4.9. näin: "Toimitusjohtaja Lahti ei kertomansa mukaan ollut etukäteen tietoinen, että Anna-lehden markkinaväelle suunnattuun erikoisnumeroon oli tulossa Kiesin haastattelu. Kohua herättäneistä puheista saattaa seurata se, että yhtiön edustajien ulostuloja kontrolloidaan tulevaisuudessa nykyistä tarkemmin."

 

Mitä kertoo yritysbrandista ja -kulttuurista lausunto, jossa ratkaisuksi tarjotaan kontrolloinnin lisäämistä? Vallitseeko tällaisissa yrityksissä luottamus ja yhteiset arvot?

 

Audin myyntijohtajana esitettyjä mielipiteitä ei voi laittaa yksityishenkilön ajattelun piikkiin. Joko nämä mielipiteet heijastavat yrityksen ja toimialan arvoja, tai sitten herra Kiesiltä jostain syystä tuntuu puuttuvan terve harkinta, minkälaisia kommentteja 2000-luvun Suomessa on järkevä sanoa ääneen edes vitsinä.

Jos arvot ja toimintakulttuuri ovat tällä tasolla, niin kriisiviestinnästä ja tulipalojen sammuttelemisesta ei ole paljoa apua. Mikä mahtaa olla näiden mielipiteiden hinta?

 

PS. Tasapuolisuuden nimissä on ihan pakko linkittää tänne Ari Alsion hullunhauska blogikirjoitus Auditorio. 

Helin blogi syksyllä englanniksi

Maanantai 24.8.2009 klo 15:50 - Heli Sirkiä

Syksyn aikana kirjoitukseni alkavat pikku hiljaa kääntymään englanniksi ja siirtyvät osoitteeseen http://helisirkia.worpress.com Tämän päivän juttu käsittelee henkilöbrändäystä ja johtajuutta.

Blogiin on tarkoitus sisällyttää videoita ja mahdollisesti eri teemoilla olevia haastatteluja henkilöbrändäyksen, yrityskuvan ja sosiaalisen median tiimoilta. 

Nähdään siis siellä :)