Missä on meidän "me pystymme siihen" asenne?

Keskiviikko 3.2.2010 klo 13:57 - Heli Sirkiä

Olen jo jonkin aikaa pohtinut, miksi ns. motivaatiopuhujat ovat pääasiassa miehiä. Olen selannut YouTubea ja yrittänyt löytää videopätkiä naisista pitämässä inspiroivia ja sytyttäviä puheita. Heikolla menestyksellä.

On urheiluvalmentajia, erilaisia yritysvalmentajia tai poliittisia puheita. Mutta missä ovat naiset? Tässäkään sinänsä hauskassa ja hyvin rakennetussa koosteessa ei kovin montaa naista näkynyt. Mistähän tämä johtuu? Emmekö me naiset ole karismaattisia puhujia, vai eikö media vain tuo niitä esiin?

Jostain hetken mielijohteesta aloin etsimään Michelle Obaman pitämiä puheita. Jos herra Obama on loistava puhuja, niin ei rouvakaan huono ole! Näin karismaattista naispuhujaa en ole kyllä kuullut. Koskaan. Puheessa näkyy aivan uskomaton asialleen omistautuminen; palo loistaa hänen silmistään ja koko olemuksestaan. Tämä video sai minut kysymään: missä on meidän suomalaisten "Hei me pystytään siihen" asenne? Nyt jos koskaan tarvittaisiin tulisieluisia puheenvuoroja paremman tulevaisuuden puolesta.

Miksi meillä on sanonta "nainen on naiselle susi". En voi ymmärtää. Missä ovat meidän positiiviset roolimallit ja esikuvat?

Missä ovat suomalaiset Michellet, jotka uskaltavat puhua unelmien tärkeydestä ja kertoa koskettavia tarinoita ja koskettaa ihmisiä tunnetasolla?

2 kommenttia . Avainsanat: muutosjohtaminen, asenne, Michelle Obama

Asenteesta ja sen tärkeydestä

Torstai 13.8.2009 klo 22:06 - Heli Sirkiä

Tänään on ollut hieman filosofinen päivä. Viikko on ollut positiivisesti tapahtumarikas ja nyt on tullut hetki pysähtyä ja pohtia tapahtuneita.

Varmasti meillä kaikilla on elämässämme ollut vaikeita hetkiä, jolloin tuntuu että mikään ei onnistu, ja tekisi mieli luovuttaa ja todeta että maailma on paha paikka. Tekisi mieli ajatella kyynisesti ja siirtyä syyttelemään muita milloin mistäkin.

Elämä ei vaan ole aina helppoa. Kuka koskaan sellaista on väittänytkään? Ikävää vaihetta kestää toisilla pidempään, toisilla lyhyempään. Mutta periksi ei pidä antaa. Se käännös positiiviseenkin tapahtuu, kunhan vain jaksaa tehdä töitä sen e teen.

Näissä aatteissa mieleeni muistui vuosia sitten professori Dong-Sung Cho'lta kurssin päättäjäiseksi saamamme runo. Aivan oikein, strategiaprofessori antoi meille muistoksi - runon. Sen sisältö sopii ehkä tähän aikaan paremmin kuin hyvin. Miten paljon onkaan kiinni asenteesta ja siitä positiivisen uteliaasta lapsen mielestä! Voi kunpa sitä saisi ostaa lähikaupasta. Eihän unohdeta unelmia ja haaveitamme, eihän kyynistytä. Eihän anneta periksi. Eihän?

Youth

Youth is not a time of life: It is a state of mind; it is not a matter of rosy cheeks, red lips and supple knees; it is a matter of the will, a quality of the imagination, a vigor of the emotions; it is the freshness of the deep springs of life.

Youth means a temperamental predominance of courage over timidity of the appetite, for adventure over the love of ease. This often exists in a man of sixty more than a boy of twenty. Nobody grows old merely by a number of years. We grow old by deserting our ideals.

Years may wrinkle the skin, but to give up enthusiasm wrinkles the soul. Worry, fear, self-distrust bows the heart and turns the spirit back to dust.

Whether sixty or sixteen, there is in every human being’s heart the lure of wonder, the unfailing child-like appetite for what’s next, and the joy of the game of living.

In the center of your heart and my heart there is a wireless station; so long as it receives messages of beauty, hope, cheer, courage and power from men and from the infinite, so longs as you are young.

When the aerials are down, and your spirit is covered with snows of cynicism and the ice of pessimism, then you are grown old, even at twenty, but as long as your aerials are up, to catch the waves of optimism, there is hope you may die young at eighty.

- Samuel Ullman

Ei kommentteja. Avainsanat: muutosjohtaminen, asenne, ElamanTimantti

Junioriurheilua, tangoa ja voitontahtoa

Maanantai 13.7.2009 klo 11:17 - Heli Sirkiä

Kesä on jo pitkällä ja takana on paljon mielenkiintoisia tapahtumia. Erityisen paljon olen tänä kesänä pohtinut unelmien ja voitontahdon merkitystä ihmisen menestykselle.

Junioriurheilun riemua

Viime viikko vierähti nopeasti Helsinki Cupin parissa - oli upea katsoa miten nuoret paloivat innosta pelata ja taistella voitosta rakkaan lajinsa parissa. Kentän reunalla tein mielenkiintoisen havainnon - vaikka toiset joukkueet olivat selkeästi teknisesti parempia, niin merkittävämpi tekijä näytti olevan oikea asenne ja voitontahto!

En varmaan koskaan unohda sitä, miten kysyin eräältä oman pojan 10v joukkuekaverilta matkalla peliin: "kuka tekee ensimmäisen maalin". Hän oli hetken hiljaa, ja sanoi reippaasti: "Minä". Ja niin muuten teki! Ei mitään väliä, vaikka vastustajalla oli maalisuhde 46-0. Onneksi me vanhemmat osasimme pitää omat 'realistiset' ajatukset sisällämme. Peli päättyi huikean tsempin jälkeen 2-1. Ikävä sanoa, mutta en olisi ikinä uskonut poikien taistelevan niin hyvin. Olin siis jo etukäteen luovuttanut poikien puolesta. Onneksi lapset eivät toimi näin :)

Tangokuningas on todellinen sankari

Toinen koskettava menestystarina tulee Seinäjoen Tangomarkkinoilta. Vaatimattomista oloista itsensä yleisön ja tuomareiden sydämiin laulanut Amadeus Lundberg on todellinen Voittaja - erittäin lahjakas nuori mies, jolla on sekä lahjoja että intohimoa musiikkiin.

Kun luin uutisen lehdestä en voinut uskoa sitä todeksi - ja pakostakin tulivat kyynelet silmiin. Erityisen kunnioitettavaa on, miten hän lehtihaastattelussa toteaa: "En tehnyt tätä vain itseni vuoksi, sillä haluan auttaa läheisiäni voittoni myötä". Voittajalla on siis myös itseään suurempi päämäärä. Nostan hattua ja toivotan Amadeukselle pitkää ja menestyksekästä uraa Suomessa ja kansainvälisestikin!

Kenessä on liike-elämän voittajamateriaalia?

Junioriurheilun ja musiikin ohella olen miettinyt myös Suomen taloudellista tilannetta ja voitontahdon siirtämistä sinne. Mihin meillä aikuisilla on kadonnut tuo terve kilpailuvietti ja usko unelmiin?

Kun 90-luvulla aloittelin imagokonsulttina, eräs inspiraationi lähde oli Debra Bentonin kirjan "Lions Don't Need to Roar". Eräs kirjan kappaleista oli nimeltään 'Expect to be Accepted'. On muuten hienosti sanottu, ja pätee edelleen. Debralta on juuri ilmestynyt uusi kirja "CEO Material: How to Be a Leader in Any Organization" jota suosittelen aiemman kokemukseni perusteella lämpimästi. Uskon että niitä oppeja voi soveltaa elämässä laaja-alaisemminkin.

Tänä aamuna löysin vuoden vanhan Talouselämän artikkelin "Voitontahto vie menestykseen". Sen luettuani päätin kirjoittaa tämän blogikirjoituksen. Kannattaa lukea artikkelin ainoa kommentti. Toivon vilpittömästi, että se ei kuvaa tämänhetkistä suomalaista asennetta.

Kilpailu on kovaa - nyt tarvitaan sekä unelmia että voitontahtoa!

Ei kommentteja. Avainsanat: kilpailukyky, asenne

Uusimmat kirjoitukset