Maine ja yhteisön voima

Perjantai 30.10.2009 klo 10:59 - Heli Sirkiä

Silmiini osui eilen erään naistenlehden kansijuttu: "Suojele & paranna mainettasi". Pitihän se tietysti ostaa ja lukea. Jutussa oli haastateltu viestintäpsykologi Mirka Parkkista sekä yritysten maineenhallinnan asiantuntijaa Jouni Heinosta.

Jutussa puhuttiin siitä, miten maine syntyy halusimmepa sitä tai emme, ja miten julkisuuden henkilöt joutuvat väistämättä kestämään itseensä kohdistuvaa osin myös aiheetonta kritiikkiä. Hyvä ja systemaattisesti tekojen kautta rakennettu maine toimii kuitenkin suojana satunnaisia hyökkäyksiä tai inhimillisiä virheitä vastaan. Sillä totta han jokainen joskus "mokaa" - virheettömiä emme ole kukaan. Virheensä voi kuitenkin myöntää ja vilpittömästi pyytää anteeksi. Kun henkilö on aidosti sanojensa mittainen, hänen maineensa kasvaa. Kaikkia ei kuitenkaan voi eikä pidä miellyttää. 

Usein media luo henkilökuvan. Miksi Susan Ruususesta tuli silmissämme surullinen yksinhuoltaja, kun taas Sirkka Mertala kasvaa aamulenkkien ja kipeän menneisyyden kautta positiiviseen kuningatar-rooliin? Olisiko Ruusunen voinut toimia toisin ja jatkaa vaikkapa menestyvänä yrittäjänä yhteisön myötätunnon tuella? 

Mirka Parkkinen nosti hyvin esiin intohimon ja oman työn merkityksen. Hänen mukaansa tällaiset (naiset) määritellään tekemisensä kautta, ei miehensä kautta. Karita Mattila ja Paula Koivuniemi olivat esimerkkejä vahvasti ammatinsa kautta profiloituvista naisista. Parkkinen viittasi myös arkkityyppeihin: esim. Tanja Karpela edustaa hänen mukaansa Afrodite-tyyppiä, joka määritellään miesten kautta. Anne Brunila taas muistuttaa Pallas Athenea, joka profiloituu työnsä ja viisauden kautta. 

"Eihän siinä mitään haittaa ole, jos laittaa osaamisensa nättiin pakettiin" hän totesi haastattelussa. Ei olekaan, mutta mielestäni olennaista olisi se että paketti vastaa ihmisen sisintä ja tulevia tavoitteita; että se herättää halutunlaisia emotionaalia reaktioita kohdeyleisössä. Silloin tarinat, maine ja henkilö vahvistavat samansuuntaisesti toinen toistensa viestejä. 

Itse vastustan hieman arkkityyppi lokerointia henkilöbrändäyksen kohdalla: ihmiset ovat kuitenkin yksilöitä ja elämäntilanteet vaihtelevat. Lisäksi elämän roolit ja painopisteet varsinkin naisilla vaihtelevat. Voimme toki luokitella ihmisiä eri lokeroihin, mutta yksikön itsensä kannalta on tärkeämpää se oikeanlainen paketointi ja toimintasuunnitelma kuin analysointi. Uranainen hiekkalaatikolla ei välttämätä herätä suuria sympatioita muissa äideissä. Hiekkalaatikko-yhteisössäkin voi saada huonoon maineen, vaikka toisaalla olisikin ihan ässä!

Toinen mielenkiintoinen havainto oli negatiivisen maineen syntyminen ja tahtomattaan yhteisön syntipukiksi joutuminen. Parkkisen mukaan tällainen henkilö ei välttämättä ole tehnyt mitään pahaa, hänessä vain saattaa olla jotain mitä pelätään, torjutaan tai vihataan. Kuulosta Animus-Anima jutulta. Tämä sama asia on askarruttanut mieltäni esim. nuorten kauniiden naisten osalta - usein nimittäin viehättävät naiset joutuvat työyhteisöissä mustamaalauksen kohteeksi täysin aiheetta. Toisaalta myös älykkäillä naisilla on hankalaa työyhteisöissä; on osattava pehmentää imagoaan ettei tule koetuksi uhaksi. Myös erilaisuus muodossa tai toisessa saattaa johtaa syrjintään, jopa kiusaamiseen. 

Jouni Heinonen kertoi hienon esimerkin omasta sidosryhmäpalautteestaan esimiesroolissa. Se sai hänet pohtimaan, miksi toiset kokevat hänet eri tavalla kuin toiset. Ratkaisuksi hän esitti vanhaa tuttua peiliin katsomista. Se toimii yllättävän hyvin, kunhan ihmiset uskaltavat antaa palautetta ja esimies pystyy sen rakentavasti käsittelemään.

Jutun ohjeet maineenhallintaan olivat selkeitä: niissä korostuvat luottamus, itsetuntemus, arvolähtöisyys ja harkittu viestintä. 

Brandit sosiaalisessa mediassa

Maanantai 5.10.2009 klo 10:15 - Heli Sirkiä

Tänään on ihan pakko tehdä pieni syrjähyppy markkinoinnin ja mainonnan maailmaan. Advertising Age nimittäin listasi 200 megabrandia sosiaalisessa mediassa käytyjen keskustelujen perusteella. Apple ja Microsoft erottuivat selvästi. Teknologia brandien lisäksi hyvin pärjäsivät myös Dove ja Ford.

Dove (24.) sai aikaan yli 141,000 kommenttia kuukaudessa, joista 81.6% positiivisia. Kauas keskusteluvolyymissa jälkeen jäävät kilpailevat brandit L'Oreal, Garnier, Neutrogena ja Olay.  Automerkeistä korkeimmalle sijoittui Ford (8.) ja positiivisten kommentien lukumäärä oli 87.6%. BMW puolestaan sai peräti 92.3% positiivisia mainintoja. 

Nokiaa en joukosta löytänyt, BlackBerry ja Samsung olivat sijoilla 7. ja 12.

Social Radar Index on tutkimusmenetelmä, joka analysoi yli 20 miljoona verkkosivua, mukaanlukien johtavat sosiaalisen median sivustot. Indeksi perustuu kommenttien lukumäärään, sekä brandin nimen ja positiivisten kommenttien määrään. Analyysissa käytetään kokonaisia lauseita, jotta saataisiin tarkempi kuva siitä, ovatko maininnat positiivisia tai negatiivisia, kertoo Infegyn Adam Coomes.  

Itse mediatutkimustaustaa omaavana voin todeta, että tämä vaikuttaa todella mielenkiintoiselta. Yritysten kannalta lienee hyödyllisintä saada vertailutietoa oman toimialan tai tuoteryhmän sisällä, ja lähteä tarkemmin analysoimaan, mistä negatiivista keskustelua käydään ja kuinka yritys siihen voi vaikuttaa - onko kyse esim. mainonnasta, logistikasta vai tuotteen ominaisuuksista. Mielenkiintoinen työkalu!

Lähde: Apple, Microsoft Are Megabrand Kingpins in Social Radar Index

Tarinoiden tarjoamat mahdollisuudet

Torstai 1.10.2009 klo 12:34 - Heli Sirkiä

Vaalirahakohun myötä paineet läpinäkyvyyteen ja luottamukseen lisääntyvät. Myös yritykset ovat uusien haasteiden edessä: miten vastata läpinäkyvyyden haasteisiin ja edistää oman toimintansa positiivista näkyvyyttä mediassa? Kenen tarinoihin voidaan uskoa?

Tarinoiden mahdollisuuksista on puhuttu pitkään. Kuitenkin taktisen mainonnan keinoin luodut imagot rapisevat ja totuus paljastuu ennemmin tai myöhemmin. Sosiaalinen media on tuonut tähänkin muutoksen, sitä on vaikea ellei mahdotonta kontrolloida. Siksi onkin tärkeää, että tarinat ovat aitoja ja heijastavat pikemminkin yrityksen hiljaista tietoa ja kulttuuria. Millaisia tarinoita yrityksissä sitten voi olla ja miten niitä voi hyödyntää liiketoiminnassa?

Yritysten syntytarinat

Jokaisen yrityksen syntyyn liittyy varmasti oma mielenkiintoinen tarinansa. Se voi kertoa tuoteinnovaatiosta tai henkilöiden erilaisista vaiheista, jotka johtivat yrityksen perustamiseen. Kirsti Paakkasen ja Armi Ratian tarinat on jo moneen kertaan kuultu, mutta kuinka monta modernin startupin tarinaa tulee spontaanisti mieleen? 

Globe Hope on esimerkki mielenkiintoisesta arvolähtöisestä yrityksestä. Tarinan mukaan se sai alkunsa TaiK:in luennoilla vuonna 2001. Tuolloin perustaja Seija Lukkala antoi itselleen luvan ajatella riittävän isosti, ja oivalsi mitä hän oikeastaan halusi tehdä. Globe Hope valmistaa tuotteensa pääosin kierrätysmateriaalista ja sen tuotteita myydään Suomen lisäksi ympäri Eurooppaa ja Japanissa. Yrityksen arvoina ovat eettisyys, ekologisuus ja esteettisyys. 

Myös toimitilat voivat vahvistaa yrityksen tarinaa. Jatkan samalla Globe Hope esimerkillä. Tietoturvayritys Trusteq antoi toimeksiannon, jossa  toimiston sisustus haluttiin toteuttaa ekologisesti. Firman slogan "Nothing but security" heijastuu meriteemana niin toimistossa kuin kotisivuillakin. Jos taas ajatellaan Trusteqin tarinaa, niin sitä ainakin itse jään kaipaamaan. Tuotteet ja palvelut tulevat hyvin esille, mutta keitä ovat ihmiset Trusteqin takana? 

Keinot ja tyylilajit

Tarinankerrontaa voidaan hyödyntää yritysviestinnässä monin keinoin. Asiakas- ja henkilöstölehdet antavat mahdollisuuksia kirjoittaa hyvinkin kuvailevaa ja emotionaalisesti intiimejä juttuja. Proosan ja draaman keinot ovat vielä laajalti hyödyntämättä. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että faktat unohdettaisiin - päinvastoin. Tarinat tulee ankkuroida faktoihin. Mutta ne voidaan kertoa myös hyvin. Tarinat palvelevat sekä yrityksen sisäisiä tarkoituksia että ulkopuolisia sidosryhmiä. Niissä elää yrityksen kulttuuri ja ne muistetaan paljon paremmin kuin tiedotteet tai kalvosulkeiset.

Tarinoiden ei tarvitse olla pitkiä. Paras lukemani tarina on vain kuusi sanaa pitkä. Haluaisin jakaa sen kanssasi:

"For sale: baby shoes, never worn." -Ernest Hemingway

Puumanaiset nauttivat tuoreesta?

Maanantai 28.9.2009 klo 15:53 - Heli Sirkiä

Eilisessä Hesarissa oli Tanja Aitamurron kirjoittama mielenkiintoinen juttu Puumanaisista Piilaaksossa. Suomalaisilla keskustelupalstoilla ilmiötä on jo ehditty repostella negatiiviseen sävyyn. Jutussa kuitenkin todettiin, että kyseisessä puumakokouksessa "miehiä on liikaa naisiin nähden". Mielenkiintoista - ilmiössä ei siis ehkä olekaan kyse epätoivoisista nuoria kolleja vonkaavista keski-ikäisistä naisista. 

Viikonloppuna eräs luovalla alalla työskentelevä ystävättäreni kysyi, olenko jo nähnyt Atrian uuden mainoksen. -Se on sellainen, missä vanhempi ihan hyvännäköinen nainen on nuoremman kundin kanssa. Hän vannotti minua katsomaan telkkua, että näen mainoksen. Ja löytyihän se Liv:ltä. Mainos liittyi Atrian Fresh-tuoteperheen lanseerauksen. 

Ensin hieman häkellyin, sillä nainen tosiaan olisi voinut olla pojan äiti. Olipa rohkea mainos Atrialta, ajattelin. Mutta toisaalta: tuoteryhmä kohdentuu juuri 40+  naisiin, jotka pitävät itsestään huolta ja ajattelevat mitä syövät. Jos suomalainen brändi käyttää vanhempi nainen - nuorempi mies asetelmaa lanseerausmainonnassaan, niin sitten voitaneen jo melkoisella varmuudella sanoa, että kyseessä on isompi trendi. 

NBC puolestaan esitti reality-deittiohjelman Age of Love, jossa sinkkumies joutui valitsemaan parikymppisten ja nelikymppisten naisten joukosta oman suosikkinsa. Jopas jotakin.

Jotain tässä ilmiössä kyllä taitaa olla. Kävimme nimittäin samaisen ystävättäreni kanssa perjantaina elokuvissa Mika Kaurismäen elokuvaa katsomassa ja lasillisella sen jälkeen. Olimme aivan ymmällämme: nuoret miehet todellakin flirttasivat aika häpeilemättömästi...  Mikäs siinä - mukavaahan se oikeastaan on :)

Logolla vai ilman

Torstai 17.9.2009 klo 13:09 - Heli Sirkiä

Viime aikoina olen törmännyt muutamia kertoja mielenkiintoiseen kysymykseen: pitäisikö henkilöbrändillä olla logo?

Juu ja ei, tai kaikki riippuu...

Yleisesti ottaen Suomen oloissa sanoisin, että logon käyttö sopii erinomaisesti itsenäisille ammatinharjoittajille ja artisteille. Esimerkkejä ovat vaikka konsultit, juristit, it-ammattilaiset, hoiva-alan yrittäjät tai henkilökohtaiseen palveluun perustuvat kaupan alan yritykset. 

Artistien puolelta logon kautta sopii erityisen hyvin muusikoille tai vaikka kirjailijoille. Onhan Ex Libris merkkikin eräänlainen logo, omistajan polttomerkki. Miksei vanhaa hienoa perinnettä voisi herättää henkiin uudella tavalla? Poliitikkojen brändäys lienee mainostoimistojen käsissä. Jos logoja tehdään, niin ne ovat niin hienovaraisia, etteivät ne herätä huomiota. Obama-tyylinen logo olisi meillä liian amerikkalaista.

Itselläni on yrittäjäajoilta myös logo ja slogan, jonka suunnitteli graafikko Olli Luotonen. Logossa voi nähdä symbolisesti oikeinmerkin tai ihmisen kasvot, näkipä siinä joku Jing ja Jang -symboliikkaakin. Fontina oli Kabel. Sloganiksi valittiin "Sign Your Image", sillä ihminen itse valinnoillaan määrittelee imagonsa. 

Valtaosalla meistä kuitenkin logo on oma olemuksemme, henkilökohtainen tyylimme. Se on se pakkaus, ensivaikutelma, josta johtopäätöksiä osaamisestamme vedetään. Työsuhteessa henkilöbrändimme sujahtaa sulavasti yritysbrändin alle. Maine taas elää tarinoissa.

Millaisia tunteita sinun (henkilö)brändisi herättää?

Keskiviikko 16.9.2009 klo 9:03 - Heli Sirkiä

Meillä kaikilla on maine. Meistä muodostetaan mielikuvia, jotka voivat olla oikeita tai vääriä. Varsinkin sosiaalisessa mediassa, meistä muodostetaan mielikuvia jo ENNEN ensikohtaamista. Ensivaikutelma syntyy yhä useammin verkossa. Jos haluat vaikuttaa tietoisesti siihen, että sinusta muodostettavat mielikuvat ovat oikeita ja totuudenmukaisia, kannattaa olla aktiivinen oman brändinsä määrittämisessä ja viestinnässä.

Brändiympäristösi mielipide ratkaisee

Brändiympäristöksi voimme määritellä erilaiset elämämme sidosryhmät: perheen, sukulaiset, ystävät, kollegat, esimiehet, asiakkaat, urheiluseurat, jne. Myös pankit, vakuutusyhtiöt ja viranomaiset ovat sidosryhmiämme. Meitä kuvataan usein tietyntyyppisesti: "no se on se vauhdikas tapaus, joka on aina vähintään 5min myöhässä ja lähtee 5min etuajassa.." tai "hän on meidän kantava voima, joka takaa projektiemme menestyksen". Michelle Obamaa puolestaan luonnehditaan usein sanoilla: lämmin, älykäs, kurinalainen, aito. Nämä ovat esimerkkejä ihmisille annettavista brändiattribuuteista.   

Tiedosta brändisi tavoitteet

Kun olet tiedostanut mikä on se juuri 'Sinun juttusi' tai kutsumuksesi, on aika pohtia, mitä tavoitteita itsellesi asetat. Miksi haluat erottua muista ja luoda itsestäsi vahvan ja tunteisiin vetoavan brändin? Entä millaisena haluat tulla muistetuksi ja kenen mielipide on sinulle tärkeä? Millainen on maine, mistä olet todella ylpeä ja johon olet valmis sitoutumaan pitkäjänteisesti? 

Kun lähdet luomaan brändisi tunnettuutta sisältä päin itsetuntemuksen kautta, se vaatii rohkeutta. Mutta samalla se myös viestittää sinusta oikeita asioita, ja vältyt jatkossa useilta väärinkäsityksiltä. Voit jopa vaikuttaa siihen miten sinua kohdellaan. Hyvä henkilöbrändi herättää oikeissa henkilöissä positiivista vastakaikua.  Koska kaikkia ei voi miellyttää (eikä pidäkään), on hyödyllisempää korostaa omaa erikoistumisaluettaan ja löytää oikeat ihmiset, jotka sitä arvostavat. Mielistelyn sijaan tulisi etsiä ne oikeat ihmiset ja oikea "heimo", jossa ajatuksiasi ja osaamistasi arvostetaan. 

Pakkaus sisältöä vastaavaksi

Kun tiedät millaisia tunteita ja ajatuksia haluat itsestäsi viestiä, huolehdi myös siitä että profiilisi on linjassa persoonasi ja arvojesi kanssa. Tällä tarkoitan henkilökohtaista elämäntapaa, tyyliä ja toimintamalleja. Mieti miten eri keinoin viestit osaamisestasi ja arvoistasi? Pukeutuminen ja tyylipersoona (esim. sporttinen/klassinen/boheemi), kotisi sisustus, harrastukset, asuinalue, automerkki; koulutus, työhistoria. 

Kuten jäävuoresta, meistäkin näkyy vain 10% ja sen vähän perusteella meidät lokeroidaan silmänräpäyksessä tietynlaisiksi. Arvot, asenteet, mielipiteet, kokemukset ja muut tärkeät asiat eivät näy ulospäin. Mieti siis, miten voit näitä asioita paremmin tuoda esiin viestinnässäsi ja teoissasi. Maine leviää nimenomaan suusta suuhun, tai netissä salamana. Mieti, ovatko sanasi ja tekosi linjassa arvojesi ja identiteettisi kanssa. 

Ennen kaikkea hyvä henkilöbrändi on kuitenkin itselleen rehellinen ja uskollinen. Toisia ei voi muuttaa, joten on viisainta ryhmääntyä oikeanlaisten ihmisten ja yritysten kanssa, löytää oma heimonsa. Näin meillä on suurempi todennäköisyys olla sekä työssämme tuottavia että nauttia elämästämme. 

Brandilupaus toteutuu sanoissa ja teoissa

Perjantai 4.9.2009 klo 8:53 - Heli Sirkiä

"It takes 20 years to build a reputation and five minutes to ruin it. If you think about that, you´ll do things differently".  -Warren Buffet

Viikon ajan Suomessa on vellonut kohu Audin myyntijohtaja Kiesin ympärillä. Kaikki alkoi siitä, kun herra Kiesi erehtyi pilke silmäkulmassa Anna-lehden erikoisnumerossa poseeraamaan Audin konepellillä, ja puhumaan naisen omin aisuuksista 40-luvun hengessä. Kohun tuloksena Kiesi erosi torstaina 3.9.

Siispä Anna-lehdessä mainostavat yritykset, mainos- ja mediatoimistot saivat lukea seuraavia Audi-logo jalkojen välissä lauottuja mielipiteitä:

1. Auton ulkonäkö viimeistellään jousituksella ja pyörillä - naisen nilkat ja kengät ovat minulle tärkeitä, ja nainen menettää usein muotonsa, jos hänellä on alle seitsemän senttimetrin korot. Oikeastaan voisi sanoa, että auton kaikki käyttöominaisuudet löytyvät naisesta.

2. Tarvitsen naista yhä enemmän sellaisiin asioihin, joihin nainen on tarkoitettu, kuten pitämään miestä hyvänä ja olemaan haluttava.

3. Arvostan myös suuresti sitä, että nainen silittää paitani, tässä eleessä on paljon symboliikkaa. Kun nainen kieltäytyy silittämästä tai siivoamasta, voisi karrikoidusti sanoa, että suhde vetelee viimeisiään.

4. Nainen on halutessaan aika kylmä otus: hän pystyy manipuloimaan ja olemaan ilkeä paljon helpommin kuin mies.

5. Nainen on niin fyysisesti, psyykkeeltään kuin tunne-elämältään aivan erilainen kuin mies. Tämän vuoksi naiset pärjäävät usein huonommin myös johtaja-asemissa: he käyttävät tunteita vääränlaisissa tilanteissa, jolloin tunne menee usein järjen edelle. Mutta tietysti poikkeuksiakin on. Miehet taas pystyvät helpommin hallitsemaan suuria kokonaisuuksia.

6. Nainen selviää kaikesta muusta ilman miestä, paitsi teknisistä ja fyysisistä asioista, kuten hyllyn kokoamisesta tai raskaiden esineiden nostelemisesta.

7. Naisilla on oma logiikkansa, ja tietyissä tilanteissa sitä on vaikea ymmärtää. En myöskään pidä naisten välisestä peruskateudesta. Tämä liittyy myös niin sanottuun lasikatto-ilmiöön: naiset ovat huonoja verkostoitumaan keskenään.

8. Myös itse hankittua lihavuutta on vaikea antaa anteeksi. Naisen tulee pitää huolta itsestään.

9. Kengät, nilkat ja sääret kiinnittävät ensimmäisenä huomioni. Sitten katson, kuinka nainen on pitänyt vartalonsa kunnossa, kuinka hän on pukeutunut ja miltä hän näyttää. Silmiä katson usein vasta viimeiseksi. Oikeastaan katson naista samassa järjestyksessä kuin uutta autoakin.

10. Autoja on olemassa moniin eri käyttötarkoituksiin niin kuin naisiakin.

Lähde: Auton ominaisuudet löytyvät naisista, Helsingin Sanomat 1.9.2009 

Lopputulema

Helsingin Sanomat kirjoitti perjantaina 4.9. näin: "Toimitusjohtaja Lahti ei kertomansa mukaan ollut etukäteen tietoinen, että Anna-lehden markkinaväelle suunnattuun erikoisnumeroon oli tulossa Kiesin haastattelu. Kohua herättäneistä puheista saattaa seurata se, että yhtiön edustajien ulostuloja kontrolloidaan tulevaisuudessa nykyistä tarkemmin."

Mitä kertoo yritysbrandista ja -kulttuurista lausunto, jossa ratkaisuksi tarjotaan kontrolloinnin lisäämistä? Vallitseeko tällaisissa yrityksissä luottamus ja yhteiset arvot?

Audin myyntijohtajana esitettyjä mielipiteitä ei voi laittaa yksityishenkilön ajattelun piikkiin. Joko nämä mielipiteet heijastavat yrityksen ja toimialan arvoja, tai sitten herra Kiesiltä jostain syystä tuntuu puuttuvan terve harkinta, minkälaisia kommentteja 2000-luvun Suomessa on järkevä sanoa ääneen edes vitsinä.

Jos arvot ja toimintakulttuuri ovat tällä tasolla, niin kriisiviestinnästä ja tulipalojen sammuttelemisesta ei ole paljoa apua. Mikä mahtaa olla näiden mielipiteiden hinta?

PS. Tasapuolisuuden nimissä on ihan pakko linkittää tänne Ari Alsion hullunhauska blogikirjoitus Auditorio.