Erilainen jalkapalloilija - osa 2

Maanantai 2.8.2010 klo 12:36 - Heli Sirkiä

Yksi kuva kertoo usein enemmän kuin tuhat sanaa. Törmäsin eilen kuvaan, joka veti minut hiljaiseksi. Olen Facebookin kautta seurannut, miten jalkapalloilija Diego Forlán on matkustanut Intiaan "The Match" ohjelman kuvauksiin. Hän on tavannut nuoria jalkapalloilijoita ja heidän valmentajiaan, mutta käynyt myös Äiti Teresan talossa.

Tämä kuva kertakaikkiaan pysäytti minut. 

Miten hienoa, että urheilun kautta voi esittää muunkinlaista arvomaailmaa.  Ja mikä mielenkiintoisinta: tässä persoonassa tuntuu yhdistyvän oikeanlaisella tavalla kilpailullisuus ja hyväsydäminen arvopohja. Mistä saisimme suomalaiseen urheilumaailmaan tällaisen esikuvan? 

Analyysiä Rautasillan brändistä Bloggerissa

Torstai 24.6.2010 klo 10:35 - Heli Sirkiä

Toisessa blogissani Imago ja osaamisen markkinointi pyrin jatkossa käsittelemään enemmän henkilöbrändien profilointiin liittyviä asioita. Sieltä löydät juttua poliittikojen tai artistien imagosta, sekä yrittäjien henkilöbrändeistä tai henkilökohtaisesta tyylistä positioinnin työkaluna.

Yrittäjäesimerkkinä avasin juhannuksen kunniaksi hieman case Rautasiltaa, yrittäjä Eero Leppäsen henkilöbrändiä haastattelujen ja omakohtaisten kokemusteni perusteella. Lue mitä hän vastasi henkilöbrändäyskysymyksiin. Niistä voit saada vinkkejä myös oman brändisi yhä tietoisempaan rakentamiseen.

Aurinkoista Juhannusta ja mukavia kesälomia!

Viestintäympäristö, mielikuvat ja yksityisyys

Maanantai 17.5.2010 klo 11:04 - Heli Sirkiä

Julkisuuden henkilöt ovat saaneet jo kauan tottua siihen, että heidän elämänsä voi alkaa elää ihan omaa elämää lööpeissä ja julkisuudessa. Mutta kuinka moni 'tavis' tulee ajatelleeksi, että sosiaalisen median myötä sama ilmiö voi olla arkipäivää muillekin.

Sosiaalisen median tutkija Danah Boyd kirjoitti blogissaan ajatuksia yksityisyyden ja avoimuuden merkityksistä yksityishenkilöille ja erityisesti nuorisolle. Boyd kirjoittaa mielenkiintoisesti informaatiosta ja yksityisyydestä:  

"Fundamentally, privacy is about having control over how information flows. It's about being able to understand the social setting in order to behave appropriately. To do so, people must trust their interpretation of the context, including the people in the room and the architecture that defines the setting. When they feel as though control has been taken away from them or when they lack the control they need to do the right thing, they scream privacy foul." -Danah Boyd

Mitä tämä tarkoittaa yrityskuvan tai yksilön maineenhallinnalle? Miten voimme hallita sitä, millaisia tulkintoja meistä vedetään, jos itseämme koskeva informaatio on irrotettu asiayhteydestä ja leviää verkossa tietämättämme? 

Kuten Boyd toteaa, monet teknologia-alan vaikuttajat puhuvat lisääntyvässä määrin avoimuuden puolesta. Mutta ymmärrämmekö me, että kyse ei ole vain siitä, kuka meitä googlettaa vaan myös informaatioarkkitehtuurista sekä avoimuudesta sen suhteen, mihin esim. Facebook tietojamme antaa. Kuinka paljon siis oikeastaan kannattaa avautua?

Mielikuvien muodostuminen (sensemaking) kuvaa sitä prosessia, mikä aivoissamme tapahtuu kun mielemme yhdistää tietyn informaation (esim. kuva tai lause) aiempaan viitekehykseen. Näin syntyy tulkintoja, jotka hyvin usein voivat olla vääriä. Hyvä esimerkki oli tänään Helsingin Sanomien artikkelissa ikääntyvien työntekijöiden 'muutosvastarinnasta'. Kun kokeneempi työntekijä oli eri mieltä esimiehen ratkaisun järkevyydestä, se tulkittiin muutosvastarinnaksi. Todellisuudessa kokeneempi työntekijä tiesi, että sitä keinoa oli jo kokeiltu eikä se toiminut. Onko kyseisen organisaation viestintä kunnossa, jos johtopäätöksiä tehdään oletuksista eikä kuulemmalla perusteluja? 

Olen aiemmin esittänyt huoleni väärien johtopäätösten ja mielikuvien muodostumisen riskeistä nettiaikana. Jos meistä näkyy vain 10% ja johtopäätökset tehdään sen perusteella, mikä onkaan johtopäätösten laatu? Annammeko me itsestämme tai yrityksestä sen tärkeimmän tiedon... vai jotain ihan muuta? Entä tiedämmekö missä yhteydessä kuviamme ja tietojamme esiintyy? Ja sokerina pohjalla: miten ihmisen psyyke kestää sen, jos nettissä mopo karkaakin ihan väärään suuntaan? Kuinka moni osaa positioida itsensä siten, että ei jää toimenkuvansa tai tietyn roolin loukkuun? 

Boyd jatkaa Facebookin käyttöehtojen ja avoimuuden kriittistä tarkastelua: 

"If Facebook wanted radical transparency, they could communicate to users every single person and entity who can see their content"...

" Users have no sense of how their data is being used and Facebook is not radically transparent about what that data is used for. Quite the opposite." 

"The battle that is underway is not a battle over the future of privacy and publicity. It’s a battle over choice and informed consent. It’s unfolding because people are being duped, tricked, coerced, and confused into doing things where they don’t understand the consequences. Facebook keeps saying that it gives users choices, but that is completely unfair. It gives users the illusion of choice and hides the details away from them “for their own good.”

Markkinoinnissa netti on todella hyvä työkalu. Samoin yrityksen ja sidosryhmäsuhteiden hallinnassa sekä työnhaussa. Silti peräänkuulutan ihmisten vastuuta miettiä, minkä on heidän oma julkisuusstrategia. Usein yksityistä on vain se, mitä ei kerrota muille. Sosiaalinen media vaatii paljon vanhemmilta ja opettajilta, samoin meiltä aikuisilta. Mielikuvia ei voi hallita, mutta mitä itsestään kertoo ja näyttää - sitä kannattaa pohtia muutama tovi. 

Lähde: Facebook and "radical transparency" (a rant)

PS. Pureksin parhaillaan Rikun ja Antin digii... Tulossa siis kirja-arvostelu Digitaalisesta jalanjäljestä ensi maanantaina. 

Henkilöbrändi luo kilpailuetua ja suojaa osaamista

Perjantai 12.3.2010 klo 11:03 - Heli Sirkiä

Henkilöbrändi käsitettä voi lähestyä kahdesta eri suunnasta: artisti tai julkkisnäkökulmasta tai sitten asiantuntija-osaaja  näkökulmasta. Artistibrändissä on enemmän kyse viihde- tai kulttuurituotteesta kun taas osaajabrändissä markkinoidaan ensisijaisesti omaa työpanosta ja luodaan mainetta osaavana henkilönä.  

ElämänTimantti henkilöbrändityökalua voidaan soveltaa molempiin. Henkilöbrändin ydin kysymys on: "mistä sinut tunnetaan"? Miten artisti on positioitu tai mikä on asiantuntijan core osaamisaluetta? 

ElämänTimantti henkilöbrändityökalu mukailee Design Management viitekehystä. Keskiössä on yksilön identiteetti ja arvot. Se pohjautuu siis aitouteen, eikä ole mikään ulkopäin rakennettu kermakakku tai "minuuden muokkausta". 

Yksilön arvot ja persoonallisuus välittyvät elämämme eri sidosryhmille tekoina ja sanoina; sekä henkilökohtaisesti että digitaalisesti. Jos emme itse ole määritelleet omaa ydinosaamistamme tai ammatillisia tavoitteita, miten voimme niitä muille viestiä? Olemmeko tietoisia siitä, mitä viestimme? Ovatko lähettämämme viestit linjassa sen kanssa, mitä tulevaisuudelta toivomme?

 

Tuotteistatko itsesi vai osaamisesi

Kuten yllä olevasta kuvasta voit nähdä, tuotteet ovat se myytävä osa. Artistit voivat saada tuloja keikoista, teoksista, lisenssituloista tai sponsoriyhteistyöstä. Osaajat puolestaan voivat myydä osaamistaan työpanoksina tai tuotteistaa sen palveluiksi tai fyysisiksi tuotteiksi. Hintaan vaikuttaa henkilön maine: onko artisti suosittu tai kuka on ansainnut gurun arvon omalla alallaan. Guru saa kovempaa palkkaa, samoin hänen kirjansa tai luentonsa myydään kovemmalla katteella. Se kuitenkin pohjautuu osaamiseen ja tyytyväinen asiakas on hyvä mittari. 

 

Osaamisen suojaaminen

Osaamisen suojaaminen ja immateriaalioikeudet ovat yksi haastavimpia kysymyksiä luovan talouden tulonjaossa. Kaikki tiedämme, että ideat ja luovuus on se arvokas asia, mutta miten sen pystyy kääntämään tuloiksi? Tätä kirjoittaessani ahtaajat istuvat edelleen lakossa muutosturvan puolesta. Entä luovien ihmisten osaamisen turva, onko sille mitään takeita?

Immateriaalioikedet eli lainsäädännön suojauskeinot ovat patentti, hyödyllisyysmalli, mallioikeus, tavaramerkki ja tekijänoikeus. Esim. ElämänTimantti valmennuksen suojauskeinot ilman teknologiaa olisi siis lähinnä tavaramerkki, joka suojaa lähinnä nimen käyttöoikeutta. Kuka tahansa voi alkaa vetämään henkilöbrändäysvalmennusta eri nimellä. Inhimillistä osaamista on kuitenkin vaikea kopioida. 

Lainsäädännön lisäksi suojauskeinoja ovat sopimukset (esim. salassapitosopimus, omistus- ja käyttöoikeussopimukset) sekä ei-muodolliset osaamisen suojauskeinot. Tällaisia ovat esim. julkaiseminen, henkilöstön sitouttaminen, tehtävien osittaminen tai dokumentointi. Itse olen valinnut julkaisemisen blogin kautta. 

Erityisiä haasteita luoville ideanikkareille ovat erilaiset yhteistyöhankkeet, joissa mukana on sekä yrityksiä että yksityishenkilöinä toimivia osaajia. Tällöin sopimusjuridiikkaan tulisi kiinnittää erityistä huomiota alusta lähtien. 

 

Henkilöbrändi antaa mainetta ja suojaa

Haluan siis vielä kertaalleen painottaa eri alojen luoville ihmisille: panostakaa oman henkilöbrändin tietoiseen rakentamiseen. Kun rakennat tietoisesti ja systemaattisesti omaa mainettasi osaamisesi pohjalta, sekä julkaiset ajatuksiasi blogin julkaisualustalla, se on oikasti yksi parhaita osaamisen suojaustapoja. Samalla se toimii luovan ajattelijan markkinointivälineenä.

Työsuhteessa henkilöbrändeistä hyötyvät osaamisintensiiviset yritykset, yrittäjänä henkilö itse. Myös työnhaussa henkilöbrändi ja oman osaamisen markkinointi on suositeltavaa; mitä hyötyä on osaamisesta, jos ei siitä kukaan muu tiedä?

 

Lähteet

Seliina Päällysaho ja Jari Kuusisto: Osaamisen suojaaminen palveluja kehittävissä yrityksissä. Tekes 2006.

Elina Jaakkola, Markus Orava, Virpi Varjonen: Palvelujen tuotteistamisesta kilpailuetua. Opas yrityksille. Tekes 2007.

Heart and Mind branding

Sunnuntai 21.2.2010 klo 15:27 - Heli Sirkiä

Olemme viime aikoina saaneet kuulla ja lukea paljon esimies- ja alaistaidoista. Miksi? Eikö olennaisempaa olisi käydä keskustelua siitä, mistä löytää uusia ideoita ja miten innostaa ihmisiä? 

Satun olemaan suuri Tom Peters fani ja muistan hyvin miten hän jo 90-luvulla ihmetteli sitä, miten ihmiset suhtautuivat harrastuksiinsa intohimoisesti. Mutta työhönsä...? No jaa. 

Miksi me oletamme, että ihmiset sopeutuvat organisaation muottiin? Miksei organisaatio voi hyödyntää ihmisten osaamista ja intohimoja?

Löysin tänään videon, jossa Heasley and Partners mainostoimiston perustaja Kathy Heasley kertoo, mistä Heart & Mind brändäyksessä on kyse. Oli ihan pakko laittaa se tänne näytille, sillä allekirjotan sen sanasta sanaan. Tätä on kilpailukyky ja yrityskuvan johtaminen sosiaalisen median aikana. Miten ihanaa, että löytää jonkun joka ajattelee ja puhuu samalla tavalla brändäyksestä!

Lähde: Heasley & Partners 

 

Julkinen identiteetti ja holistinen ihmiskuva digiajassa

Perjantai 19.2.2010 klo 10:04 - Heli Sirkiä

Julia Tymosenko on ollut viime aikoina näkyvästi uutisissa Ukrainan presidentinvaalien johdosta. Hän on oiva esimerkki henkilöbrändistä, jolla on vahva tarina. Hänen ultranaisellinen ulkoinen olemuksensa ja alfaurosmainen käytös luovat jännittävän ristiriidan. Ottamatta kantaa hänen tekoihinsa puolesta tai vastaan, voin vain todeta että hän on mielenkiintoinen tarina. 

Entä me tavalliset ihmis et sitten? Kun puhutaan ei-julkisuuden henkilöiden maineesta ja digitaalisesti jalanjäljestä, tulisiko silloin puhua pikemminkin julkisesta identiteetistä? Tätä termiä ehdotti 3D-osaaja Niko Mäkelä. Mielestäni se kuulostaa hyvältä. Siitähän digiajan ihmiskuvassa on pitkälti kysymys. 

Yksityinen identiteettimme on sitä, millaisena itse näemme itsemme ja millaiseksi haluamme kehittyä. Julkinen identiteettimme taas on se, millaisena muut meidät näkevät - mielikuva. Julkisen identiteetin tai brändinhallinta puolestaan on sitä, mihin suuntaan haluamme tätä mielikuvaa tietoisesti kehittää. 

Holistisen ihmiskuvan mukaan ihmisellä on elämässään monta eri roolia ja olemme vuorovaikutuksessa erilaisten ihmisten, sidosryhmien kanssa. Digiajassa emme voi enää jakaa sosiaalista minäämme työ- ja privaattiminään vaan meistä näkyy monta ulottuvuutta: ammattilainen, äiti/isä, nainen/mies, harrastaja, ystävä. 

Esimerkiksi YLEn uusi toimitusjohtaja Lauri Kivinen esiteltiin eilen muusiikkimiehenä. Toki hän on myös pitkän linjan nokialainen ja yhteiskuntasuhteiden osaaja. Työnsä ohella hänet tunnetaan taiteilijanimellä Ilari Vinkuen, joka toimii Åttopojat yhtyeen huilistina. 

Myös Mikael Jungner on vahva henkilöbrändi. Hän teki ison ja merkittävän työn uudenlaisen johtajakulttuurin tuomisessa Suomeen. Hän puhui henkilöbrändien merkityksestä mm. esityksessään Markkinointiviestinnän viikolla. Iso kiitos hänelle. Vaatii paljon rohkeutta panna itsensä peliin, kuten hän teki. Eri tilanteissa tarvitaan erilaisia johtajia.  

Nettiajan oivalluksia: Megafonista magneettiin

Torstai 28.1.2010 klo 11:36 - Heli Sirkiä

Osallistuin tänä aamuna markkinointikonsultti Jari Juslénin webinaariin "Miten rakennetaan verkossa toimiva digitaalinen markkinointikone". Olipa mielenkiintoista asiaa. 

Päällimmäisenä itselleni jäi mieleen eräällä dialla ollut kuva ihmisistä - asiakkaista. Internetin ja sosiaalisen median aikakaudella on viimeinkin pakko myöntää, että asiakas ja ostopäätöksen tekijä on kohderyhmän sijaan aina yksilö, ihminen. Tunnetko sinä asiakkaasi yksilötasolla; miltä he näyttävät ja millaisia ihmisiä he ovat? Ovatko he oikeasti kiinnostuneita tuotteistasi ja niiden tarjoamista ratkaisuista?

Webinarin alussa Jari esitti kuvan megafonista ja magneetista. Siihen kiteytyi erinomaisesti internetin haasteet ja mahdollisuudet. Enää ei tarvitse rahalla ostaa kallista mainosaikaa, mutta sen sijaan on kyllä opittava aivan uusia taitoja: on opittava luomaan kiinnostavaa sisältöä! Asiakkaan tajuntaan ei enää tunkeuduta huutamalla, huomio on ansaittava hyvällä sisällöllä: tekstillä, kuvilla ja videoilla. 

Law of attraction of Avatars

Aina ei ole niin, että vastakohdat vetävät puoleensa. Pikemminkin samoista asioista ja arvoista kiinnostuneet henkilöt ja yritykset löytävät netissä toisensa entistä tehokkaammin. Sitä olet, mitä julkaiset on mielenkiintoinen väittämä, ja olen sen valmis allekirjoittamaan.

Henkilöbrändi näkökulmasta on erittäin tärkeää luoda oikeanlainen virtuaalinen identiteetti. Meistä ihmisistä näkyy kuitenkin vain jäävuoren huippu, ja sen 10% ensivaikutelman perusteella meistä vedetään johtopäätöksiä niin Facebookissa kuin blogeissakin. 

Yksilön kannalta oman uran tai henkilöbrändin johtaminen on kuin maraton. Jos olet urasi aloittanut markkinointi-ihmisenä, nopea siirtymä laskentatoimen ammattilaiseksi voi vaikuttaa epäuskottavalta. Kuitenkin sen voi tehdä, suunnitelmallisesti ja hallitusti.

Sosiaalisen median eri kanavat voivat toimia erinomaisena "imagosiirtymänä". Sillä kuten tuote- ja yritysbrändeissä, myös ihmisten imagossa positiointimuutoksia kannattaa tehdä asteittain. Näinhän me ihmiset todellisuudessakin kehitymme ja muutumme ajan myötä. Samalla sisältöön tallentuu osaamistarinasi, ja luottamus sinuun osaajana vahvistuu.

 

Älä toitota tuotteistasi, vaan kerro mielenkiintoisia tarinoita. Näin sinusta tulee magneetti, joka vetää puoleensa samanhenkisiä ihmisiä - asiakkaina tai ystävinä.

Arvopohjainen johtajuus

Torstai 10.12.2009 klo 9:37 - Heli Sirkiä

ElämänTimantti pilottilaisten kanssa olemme työstäneet oman osaamisen ja yrityksen markkinointia yksilö- ja yrittäjänäkökulmasta. Arvot ovat herättäneet paljon keskustelua, erityisesti niiden jalkauttaminen käytännön toimintaan. Avartavaa on ollut keskustelu rahan merkityksestä ja siihen suhtautumisesta: halutaanko rahaa vaurastumisen vuoksi vai taloudellisen turvallisuuden vuoksi - vai onko se vain välttämätön paha? Entä miten raha näkyy tai saa näkyä ulospäin? 

Jostain syystä suomalaisessa kulttuurissa rahasta puhuminen tuntuu olevan hyvin vaikeaa. Kuitenkin se on yhteiskunnassamme yksi olennainen arvon (tai arvottamisen) mittari. Vaikka puhumme arvovalinnoista, niin kaikilla on hintalappu: paljonko maksaa kotiäitiys tai mikä on uranvaihdon hinta? Yrityksen arvo ja menestys mitataan rahassa. Palkat ja laskut maksetaan rahana. Arvovalinnat tuloutuvat rahana. Paljonko on riittävästi - se on arvovalinta.

Arvot toiminnan ytimessä

En ole aiemmin kirjoittanut paljoakaan johtajuudesta. Olen pikemminkin puhunut maineesta, henkilöbrändistä tai yrityskuvasta. Nyt on kuitenkin aika siirtyä arvoihin, jotka ovat kaiken toimintamme ytimessä. 

Monelle yrittäjälle tai freelancerille itsensä toteuttaminen ja oppiminen ovat tärkeitä arvoja, toisille taas vaihtelunhalu tai rikastuminen ovat arvoajureita. Jooga-ohjaajalle ydinarvoja voivat olla henkisyys ja itsenäisyys, graafikolle vaikkapa luovuus ja vaikuttaminen. 

Palkkasuhteessa toimivat ovat usein turvallisuushakuisempia kuin yrittäjät, joko luonteenpiirteiltään  tai elämäntilanteestaan johtuen.Heille yrityksen arvojen merkitys korostuu. Lähtökohtaisesti kuitenkin jokaisen tulee osata ajatella yrityksen kannattavuutta; miten oma palkka ansaitaan tuotteiden tai palveluiden kautta. 

Arvopohjainen johtajuus käytännössä

Arvopohjainen johtajuus ei ole sidottu mihinkään tiettyyn toimialaan tai yrityskokoon. Sitä voi soveltaa elämässään yhtälailla yksilöt, yrittäjät tai yritykset. Johtajuus on rohkeutta erottua massasta, tehdä aloite ja ottaa ensimmäinen askel. Suotavaa olisi, että tämän tekisi yrityksen tai tiimin vetäjä. Yrittäjille ja freelancereille se on helpompaa. 

Arvopohjainen johtajuus vaatii erilaisuuden hyväksymistä työyhteisöissä ja globaalissa liiketoiminnassa. Tärkeintä ja haasteellisinta kuitenkin on itsensä johtaminen. Vastuuta ei voi ulkoistaa.

Yritystoiminnassa arvot näkyvät viestinnässä, ihmisten käyttäytymisessä sekä kriisien hallinnassa. Maineenhallinnalla on siis monet kasvot - ja kommunikaatiotaidot ovat sen olennainen osa. Miten taittuu suomalaisilta erilaisuuden kohtaaminen ja arvostava vuorovaikutus?

Ole johtaja

Muistan vielä elävästi, miten vaihto-oppilasvuotena koulumme kuoronjohtaja Kimber Billow piti rinnassaan "Be A Leader" -nappia. Hän jaksoi aina muistuttaa, että johtajuus on rohkeutta laulaa ensimmäinen nuotti: on vain luotettava siihen, että laulat oikean nuotin oikeaan aikaan. Seuraaminen on helppoa, mutta kuinka moni uskaltaa olla johtaja?   Sama pätee Suomeen tässä ja nyt. Mitä ja missä on suomalainen johtajuus? 

 

Maine ja yhteisön voima

Perjantai 30.10.2009 klo 10:59 - Heli Sirkiä

Silmiini osui eilen erään naistenlehden kansijuttu: "Suojele & paranna mainettasi". Pitihän se tietysti ostaa ja lukea. Jutussa oli haastateltu viestintäpsykologi Mirka Parkkista sekä yritysten maineenhallinnan asiantuntijaa Jouni Heinosta.

Jutussa puhuttiin siitä, miten maine syntyy halusimmepa sitä tai emme, ja miten julkisuuden henkilöt joutuvat väistämättä kestämään itseensä kohdistuvaa osin myös aiheetonta kritiikkiä. Hyvä ja systemaattisesti tekojen kautta rakennettu maine toimii kuitenkin suojana satunnaisia hyökkäyksiä tai inhimillisiä virheitä vastaan. Sillä totta han jokainen joskus "mokaa" - virheettömiä emme ole kukaan. Virheensä voi kuitenkin myöntää ja vilpittömästi pyytää anteeksi. Kun henkilö on aidosti sanojensa mittainen, hänen maineensa kasvaa. Kaikkia ei kuitenkaan voi eikä pidä miellyttää. 

Usein media luo henkilökuvan. Miksi Susan Ruususesta tuli silmissämme surullinen yksinhuoltaja, kun taas Sirkka Mertala kasvaa aamulenkkien ja kipeän menneisyyden kautta positiiviseen kuningatar-rooliin? Olisiko Ruusunen voinut toimia toisin ja jatkaa vaikkapa menestyvänä yrittäjänä yhteisön myötätunnon tuella? 

Mirka Parkkinen nosti hyvin esiin intohimon ja oman työn merkityksen. Hänen mukaansa tällaiset (naiset) määritellään tekemisensä kautta, ei miehensä kautta. Karita Mattila ja Paula Koivuniemi olivat esimerkkejä vahvasti ammatinsa kautta profiloituvista naisista. Parkkinen viittasi myös arkkityyppeihin: esim. Tanja Karpela edustaa hänen mukaansa Afrodite-tyyppiä, joka määritellään miesten kautta. Anne Brunila taas muistuttaa Pallas Athenea, joka profiloituu työnsä ja viisauden kautta. 

"Eihän siinä mitään haittaa ole, jos laittaa osaamisensa nättiin pakettiin" hän totesi haastattelussa. Ei olekaan, mutta mielestäni olennaista olisi se että paketti vastaa ihmisen sisintä ja tulevia tavoitteita; että se herättää halutunlaisia emotionaalia reaktioita kohdeyleisössä. Silloin tarinat, maine ja henkilö vahvistavat samansuuntaisesti toinen toistensa viestejä. 

Itse vastustan hieman arkkityyppi lokerointia henkilöbrändäyksen kohdalla: ihmiset ovat kuitenkin yksilöitä ja elämäntilanteet vaihtelevat. Lisäksi elämän roolit ja painopisteet varsinkin naisilla vaihtelevat. Voimme toki luokitella ihmisiä eri lokeroihin, mutta yksikön itsensä kannalta on tärkeämpää se oikeanlainen paketointi ja toimintasuunnitelma kuin analysointi. Uranainen hiekkalaatikolla ei välttämätä herätä suuria sympatioita muissa äideissä. Hiekkalaatikko-yhteisössäkin voi saada huonoon maineen, vaikka toisaalla olisikin ihan ässä!

Toinen mielenkiintoinen havainto oli negatiivisen maineen syntyminen ja tahtomattaan yhteisön syntipukiksi joutuminen. Parkkisen mukaan tällainen henkilö ei välttämättä ole tehnyt mitään pahaa, hänessä vain saattaa olla jotain mitä pelätään, torjutaan tai vihataan. Kuulosta Animus-Anima jutulta. Tämä sama asia on askarruttanut mieltäni esim. nuorten kauniiden naisten osalta - usein nimittäin viehättävät naiset joutuvat työyhteisöissä mustamaalauksen kohteeksi täysin aiheetta. Toisaalta myös älykkäillä naisilla on hankalaa työyhteisöissä; on osattava pehmentää imagoaan ettei tule koetuksi uhaksi. Myös erilaisuus muodossa tai toisessa saattaa johtaa syrjintään, jopa kiusaamiseen. 

Jouni Heinonen kertoi hienon esimerkin omasta sidosryhmäpalautteestaan esimiesroolissa. Se sai hänet pohtimaan, miksi toiset kokevat hänet eri tavalla kuin toiset. Ratkaisuksi hän esitti vanhaa tuttua peiliin katsomista. Se toimii yllättävän hyvin, kunhan ihmiset uskaltavat antaa palautetta ja esimies pystyy sen rakentavasti käsittelemään.

Jutun ohjeet maineenhallintaan olivat selkeitä: niissä korostuvat luottamus, itsetuntemus, arvolähtöisyys ja harkittu viestintä. 

Voiko ihmistä tai osaamista tuotteistaa?

Keskiviikko 21.10.2009 klo 10:30 - Heli Sirkiä

Minulta on usein kysytty, voiko ihmistä tuotteistaa. Ei voi, eikä pitäisi. Mutta ihmisen osaamisen mielestäni kyllä voi. Esimerkiksi artistibrändäys on hyvin tyypillinen esimerkki osaajabrändistä. 

Oheinen kuva mukailee Tuula-Riitta Markkasen väitöskirjassaan esittämää mallia yritysidentiteetin johtamisesta (Yrityksen identiteetin johtaminen - Tulkintaa, viestintää ja sitoutumista. WSOY 1999).

Henkilöbrändäyksessä tarkastelen asiaa yksilön näkökulmasta. Omassa mallissani lähtökohtana on yksilön persoonallisuus. Olipa kysessä yritys- tai henkilöbrändi, ne realisoituvat toimintaympäristön, viestinnän ja inhimillisen vuorovaikutuksen kautta. Käyttäytyminen muokkaa vahvasti sekä yrityskuvaa että käsitystä henkilöbrändistä.

 

Tuotteita taas ovat vaikkapa artistin ohjelmisto tai asiantuntijapalveluita markkinoivan osaajan tuotteistetut palvelut, esim. luennot tai erilaiset yritysten palvelupaketit. 

Henkilöbrändäys auttaa tuotteiden ja palveluiden markkinoinnissa. Se antaa lupauksen sisällöstä ja rakentaa luottamusta. Meillä kaikilla on omaa yksilöllistä osaamista ja tapa toimia. Pienyrittäjille henkilöbrändäys ja positiointi on kustannustehokasta markkinointia.  Tuotteistaminen taas tekee palvelun myynnin helpommaksi. Molempiin internet-markkinointi erilaisine työkaluineen antaa oivat mahdollisuudet. 

Nyt se saapui: Trust Agents

Maanantai 21.9.2009 klo 15:33 - Heli Sirkiä

Tänään sain vihdoinkin postissa Chris Broganin ja Julien Smithin kirjan Trust Agents. Se kertoo siitä, miten netti ja sosiaalinen media mullistavat sekä yritysten että ihmisten tapaa toimia; miten aitous ja läpinäkyvyys ovat tulevaisuudessa yhä tärkeämpiä menestystekijöitä. 

Vaikka vasta äsken aloitin lukemisen, niin olen jo täysin koukussa. Suosittelen ehdottomasti! Tässä pari osuvaa sitaattia alkumetereiltä:

"Those who are active on the Web now realize that they need to embrace this new transparency, that all things will now eventually be known. Companies can no longer hide behind a veneer of a shiny branding campaign, because customers are one Google search away from the truth." 

"Companies must acknowledge that they are as naked on the Web as individuals are."

Sanoisin siis, että menestyjiä tulevaisuudessa ovat ne yritykset, jotka pystyvät luomaan luottamuksen kulttuurin sekä yrityksen sisällä että ulkoisissa sidosryhmissä.

Kuulin hiljattain tarinan eräästä suomalaisesta yrityksestä, jossa ulkopuolinen konsultti kävi haastattelemassa henkilöitä organisaation eri tasoilla ja tehtävissä. Yrityksen johdon edustaja tarjosi vielä mahdollisuutta jutella luottamusmiehen kanssa. Mikäs siinä, ajatteli konsultti. Olihan tuollainen tilaisuus pakko käyttää, kun sellaista kerran tarjottiin. Ja mitä sanoi luottamusmies? Uskokaa tai älkää: luottamusmies kehui yrityksen johtoa täydestä sydämestään. Hmm... uskomatonta mutta totta! Sellaisiakin yrityksiä tässä maassa on :)

Henkilö(brändi)riskin hajauttaminen

Maanantai 21.9.2009 klo 11:16 - Heli Sirkiä

Osuipa silmiini lauantaina Pohjolan näyttävä mainos Hesarin taloussivuilla. "Hei, olen yrityksesi nimetty yhteyshenkilö" sanoi copyteksti, ja kuvana oli suuri eri henkilöiden kasvojen osista koostuva kollaasi. 

"Meillä asiakaspalvelua ei ole jätetty yhden yhteyshenkilön varaan. Jokaista yritysasiakastamme palvelee joukko yritysvakuuttamisen osaajia."

Hyvä esimerkki siitä, miten asiakkuus voidaan hajauttaa tiimille, eikä näin ollen olla "yhden kortin varassa" jos henkilö sattuisi vaihtamaan työpaikkaa tai siirtyy talon sisällä toiseen tehtävään.  Asiakaspalvelun saatavuus ja laatu voidaan myös taata paremmin.

Myös henkilöbrändiriski voidaan hajauttaa: rakennettaan tiimi, johon osaaminen tiivistyy kollektiivisesti. Asiakas ei rakenna suhdetta vain yhteen henkilöön, vaan asiakkuus on paremmin firman hallinnassa. (No, ostajahan voi tietty rekrytoida koko tiimin, mutta se on sitten taas eri juttu).

Logolla vai ilman

Torstai 17.9.2009 klo 13:09 - Heli Sirkiä

Viime aikoina olen törmännyt muutamia kertoja mielenkiintoiseen kysymykseen: pitäisikö henkilöbrändillä olla logo?

Juu ja ei, tai kaikki riippuu...

Yleisesti ottaen Suomen oloissa sanoisin, että logon käyttö sopii erinomaisesti itsenäisille ammatinharjoittajille ja artisteille. Esimerkkejä ovat vaikka konsultit, juristit, it-ammattilaiset, hoiva-alan yrittäjät tai henkilökohtaiseen palveluun perustuvat kaupan alan yritykset. 

Artistien puolelta logon kautta sopii erityisen hyvin muusikoille tai vaikka kirjailijoille. Onhan Ex Libris merkkikin eräänlainen logo, omistajan polttomerkki. Miksei vanhaa hienoa perinnettä voisi herättää henkiin uudella tavalla? Poliitikkojen brändäys lienee mainostoimistojen käsissä. Jos logoja tehdään, niin ne ovat niin hienovaraisia, etteivät ne herätä huomiota. Obama-tyylinen logo olisi meillä liian amerikkalaista.

Itselläni on yrittäjäajoilta myös logo ja slogan, jonka suunnitteli graafikko Olli Luotonen. Logossa voi nähdä symbolisesti oikeinmerkin tai ihmisen kasvot, näkipä siinä joku Jing ja Jang -symboliikkaakin. Fontina oli Kabel. Sloganiksi valittiin "Sign Your Image", sillä ihminen itse valinnoillaan määrittelee imagonsa. 

Valtaosalla meistä kuitenkin logo on oma olemuksemme, henkilökohtainen tyylimme. Se on se pakkaus, ensivaikutelma, josta johtopäätöksiä osaamisestamme vedetään. Työsuhteessa henkilöbrändimme sujahtaa sulavasti yritysbrändin alle. Maine taas elää tarinoissa.

Arvot työssä ja elämässä

Tiistai 15.9.2009 klo 10:30 - Heli Sirkiä

Jokin aika sitten kirjoitin blogiini Juhani Töytärin määritelmän menestyksestä. Palaan siihen nyt, sillä sain viikonloppuna käydä mielenkiintoisia keskusteluja arvojen merkityksestä henkilöbrändäyksessä ja yritysten kilpailukyvyn ajurina. 

Töytäri määritteli menestyksen näin: "Jos ihminen tavoittelee ennalta määriteltyä tavoitetta ja tietää mitä tekee - silloin hän menestyy". Hän siis puhuu yksilötason visiosta ja siitä että ihminen on löytänyt 'oman juttunsa' tai kutsumustyönsä. Samantekevää, onko kyse kotiäidistä, bussikuskista tai yritysjohtajasta. Tärkeintä on, että ihminen tekee sitä, mistä hän nauttii ja mistä voi olla aidosti ylpeä. Hän toteaa myös, että samankaltaisuus on tämän päivän pelkuruutta. Kuitenkin, jos haluaa nousta oman alansa huippuosaajaksi, pitää uskaltaa erottua massasta ja myös viestiä osaamisestaan.

 

Arvot ovat elämän eettinen ohjeisto

Kysyin ystävältäni viime perjantaina, mitkä hänen tärkeimmät arvonsa ovat. Hän esitti vastakysymyksen: "mitä arvot ovat"? Annoin esimerkkejä omista arvoistani: yhteistyö, oikeudenmukaisuus, rehellisyys, luovuus, terveys, ystävyys, taloudellinen turvallisuus. Sen jälkeen pohdimme, miten nämä toteutuvat jokapäiväisessä elämässämme - ihmissuhteissa, työssä, raha ja kotiasioissa sekä hyvinvoinnissa. 

Pohdimme sitä, kuinka moni oikeastaan on unelmatyössään, jossa pääsee hyödyntämään erikoisosaamistaan ja taipumuksiaan, tai voi työkseen tehdä asioita, joista todella nauttii.  

Toinen mielenkiintoinen havainto oli suhde rahaan ja ajankäyttöön eri sidosryhmien välillä. Haluammeko rahaa taloudellisen turvallisuuden vuoksi vai olemmeko materialisteja; tai onko raha kenties vain välttämätön paha? Entä käytämmekö rahaa ja aikaamme oikeasti niihin asioihin ja ihmisiin, jotka meille ovat tärkeimpiä? 

Jos ihminen toimii arvojensa vastaisesti, seuraa siitä joko konflikteja työssä ja ihmissuhteissa tai uupumusta, jopa masennusta. Siksi olisi todella tärkeää kysyä itseltään, mitä oikeasti haluan tehdä, mitkä ovat arvoni ja kuinka elän niiden mukaisesti työssä ja elämässä kokonaisuutena. 

 

Yrityksen ja yksilön arvokongruenssi 

Kun yksilöiden tavoitteet ja yrityksen arvot kohtaavat, syntyy yhteisiä menestystarinoita; kohtaamisia, jotka luovat tulevaisuudessa sen kilpailuedun mitä innovaatioyhteiskunnassa tullaan tarvitsemaan. Samaa asiaa sivusi Rampersad kirjassaan Total Performance Scorecard – Johda ihmisiä, mittaa tuloksia. Henkilöbrändäys voidaan siis myös siirtää yrityksen tuloskorttimittaristoon tai hyödyntää yrittäjän liiketoiminnan tavoitteisiin.  

 

Brandilupaus toteutuu sanoissa ja teoissa

Perjantai 4.9.2009 klo 8:53 - Heli Sirkiä

"It takes 20 years to build a reputation and five minutes to ruin it. If you think about that, you´ll do things differently".  -Warren Buffet

 

Viikon ajan Suomessa on vellonut kohu Audin myyntijohtaja Kiesin ympärillä. Kaikki alkoi siitä, kun herra Kiesi erehtyi pilke silmäkulmassa Anna-lehden erikoisnumerossa poseeraamaan Audin konepellillä, ja puhumaan naisen omin aisuuksista 40-luvun hengessä. Kohun tuloksena Kiesi erosi torstaina 3.9.

Siispä Anna-lehdessä mainostavat yritykset, mainos- ja mediatoimistot saivat lukea seuraavia Audi-logo jalkojen välissä lauottuja mielipiteitä:

 

1. Auton ulkonäkö viimeistellään jousituksella ja pyörillä - naisen nilkat ja kengät ovat minulle tärkeitä, ja nainen menettää usein muotonsa, jos hänellä on alle seitsemän senttimetrin korot. Oikeastaan voisi sanoa, että auton kaikki käyttöominaisuudet löytyvät naisesta.

2. Tarvitsen naista yhä enemmän sellaisiin asioihin, joihin nainen on tarkoitettu, kuten pitämään miestä hyvänä ja olemaan haluttava.

3. Arvostan myös suuresti sitä, että nainen silittää paitani, tässä eleessä on paljon symboliikkaa. Kun nainen kieltäytyy silittämästä tai siivoamasta, voisi karrikoidusti sanoa, että suhde vetelee viimeisiään.

4. Nainen on halutessaan aika kylmä otus: hän pystyy manipuloimaan ja olemaan ilkeä paljon helpommin kuin mies.

5. Nainen on niin fyysisesti, psyykkeeltään kuin tunne-elämältään aivan erilainen kuin mies. Tämän vuoksi naiset pärjäävät usein huonommin myös johtaja-asemissa: he käyttävät tunteita vääränlaisissa tilanteissa, jolloin tunne menee usein järjen edelle. Mutta tietysti poikkeuksiakin on. Miehet taas pystyvät helpommin hallitsemaan suuria kokonaisuuksia.

6. Nainen selviää kaikesta muusta ilman miestä, paitsi teknisistä ja fyysisistä asioista, kuten hyllyn kokoamisesta tai raskaiden esineiden nostelemisesta.

7. Naisilla on oma logiikkansa, ja tietyissä tilanteissa sitä on vaikea ymmärtää. En myöskään pidä naisten välisestä peruskateudesta. Tämä liittyy myös niin sanottuun lasikatto-ilmiöön: naiset ovat huonoja verkostoitumaan keskenään.

8. Myös itse hankittua lihavuutta on vaikea antaa anteeksi. Naisen tulee pitää huolta itsestään.

9. Kengät, nilkat ja sääret kiinnittävät ensimmäisenä huomioni. Sitten katson, kuinka nainen on pitänyt vartalonsa kunnossa, kuinka hän on pukeutunut ja miltä hän näyttää. Silmiä katson usein vasta viimeiseksi. Oikeastaan katson naista samassa järjestyksessä kuin uutta autoakin.

10. Autoja on olemassa moniin eri käyttötarkoituksiin niin kuin naisiakin.

Lähde: Auton ominaisuudet löytyvät naisista, Helsingin Sanomat 1.9.2009 

 

Lopputulema

Helsingin Sanomat kirjoitti perjantaina 4.9. näin: "Toimitusjohtaja Lahti ei kertomansa mukaan ollut etukäteen tietoinen, että Anna-lehden markkinaväelle suunnattuun erikoisnumeroon oli tulossa Kiesin haastattelu. Kohua herättäneistä puheista saattaa seurata se, että yhtiön edustajien ulostuloja kontrolloidaan tulevaisuudessa nykyistä tarkemmin."

 

Mitä kertoo yritysbrandista ja -kulttuurista lausunto, jossa ratkaisuksi tarjotaan kontrolloinnin lisäämistä? Vallitseeko tällaisissa yrityksissä luottamus ja yhteiset arvot?

 

Audin myyntijohtajana esitettyjä mielipiteitä ei voi laittaa yksityishenkilön ajattelun piikkiin. Joko nämä mielipiteet heijastavat yrityksen ja toimialan arvoja, tai sitten herra Kiesiltä jostain syystä tuntuu puuttuvan terve harkinta, minkälaisia kommentteja 2000-luvun Suomessa on järkevä sanoa ääneen edes vitsinä.

Jos arvot ja toimintakulttuuri ovat tällä tasolla, niin kriisiviestinnästä ja tulipalojen sammuttelemisesta ei ole paljoa apua. Mikä mahtaa olla näiden mielipiteiden hinta?

 

PS. Tasapuolisuuden nimissä on ihan pakko linkittää tänne Ari Alsion hullunhauska blogikirjoitus Auditorio. 

Obamasta mallia suomalaisille poliitikoille

Lauantai 29.8.2009 klo 10:50 - Heli Sirkiä

Brändi- ja designasiantuntija Lisa Sounio kirjoitti mielenkiintoisesti Kauppalehden blogissa Obama-ilmiöstä yrittäjänäkökulmasta: "Obama on yrittäjä". Tämä kirjoitus tarkastelee Obamaa poliittisen brandinrakennuksen näkökulmasta.

Markkinoinnin näkökulmasta on mielenkiintoista, että Obamalla on mm. oma logo, slogan ja fonttityyppi, joka on tehty web2.0 ympäristöön sopivaksi. Kampanja toteutettiin hyvin myös netissä, ja hän jatkaa sosiaalisen median hyödyntämisestä edelleen. Obaman lupaus on muutos - miten hä n siinä onnistuu? Vahvistuuko brandi vai tuleeko lommo maineeseen?

Suomessahan poliitikot tunnetusti lupaavat sitä sun tätä ennen vaaleja, ovat aktiivisia blogin pitäjiä. Sitten valtaosa katoaa johonkin tullakseen vain uudestaan esiin koloistaan seuraavassa vaalimainoskampanjassa. Miten hoidetaan asiakkuutta ja pidetään yhteyttä äänestäjiin? Onko näkyvyys vaalien välillä proaktiivista vai reaktiivista?
 
Suomalaiset poliittiset huippubrandit ovat valitettavasti enemmän tunnettuja naisjutuistaan, tekstiviesteistään ja tällä hetkellä erilaisista vaalirahoitus sotkuista liike-elämän kanssa. Onko se sitten hyvää brändäystä? Missä on Suomen oma Obama, joka uskaltaa luvata muutoksen ja olla arvojohtaja?

Tai... ehkä Suomessa poliittisen markkinoinnin keinot ovatkin erilaiset kuin Yhdysvalloissa - meillä brandi rakentuu johdonmukaisista sanoista ja teoista: hyvästä viestinnästä, muttei liiasta kakun kuorrutuksesta. Silloin kun sitä tehdään strategisesti ja hallitusti.

 

Lisää poliittisesta henkilöbrändäyksestä Personal Branding in Finland blogin seuraavassa kirjoituksessa.

  

Helin blogi syksyllä englanniksi

Maanantai 24.8.2009 klo 15:50 - Heli Sirkiä

Syksyn aikana kirjoitukseni alkavat pikku hiljaa kääntymään englanniksi ja siirtyvät osoitteeseen http://helisirkia.worpress.com Tämän päivän juttu käsittelee henkilöbrändäystä ja johtajuutta.

Blogiin on tarkoitus sisällyttää videoita ja mahdollisesti eri teemoilla olevia haastatteluja henkilöbrändäyksen, yrityskuvan ja sosiaalisen median tiimoilta. 

Nähdään siis siellä :)

Markkinointi ja asiakaspalvelu kilpailuedun ytimessä

Lauantai 1.8.2009 klo 9:32 - Heli Sirkiä

Kävin viime viikolla pitkästä aikaa Tallinnassa. Ihan vaan tuulettumassa ja haistelemassa muutoksen tuulia. Mielikuvani virolaisista on ollut pitkään, että he ovat vaatimattomia, kohteliaita ja kovia tekemään töitä. Ainakin virolaiset naiset, joihin olen törmännyt erilaisissa palveluammateissa: myyjinä, siivoojina ja ravintoloissa.

Ihastelin jälleen ravintoloiden henkilökunnan työasuja, pöytiin tarjoilua, kohteliaisuutta ja ammattitaitoa. Hymykin kuului hintaan. Tosin tunnustan puhuneeni englantia. Sillä kielellä tuntui saavan parempaa palvelua kuin suomea änkkäämällä. Ruoka oli erinomaista, samoin kahvi loiden kakut aivan taivaallisia ja kahvikin hyvää.

Samoin olin aivan otettu erään koruliikkeen ystävällisestä, mutta hyvin myyvästä asiakaspalvelusta. Tytöt esittelivät todella asiantuntevasti tuotteita ja osasivat vastata kysymyksiini. En todella ollut suunnitellut ostavani mitään, mutta niin hyvin he työnsä tekivät että melkein minun teki mieli maksaa heille siitä asiakaspalvelusta ostamalla tuo 200 euron tuote, joka ei todellakaan ollut budjettini rajoissa. En siis ostanut, mutta ehkä tulevaisuudessa saatan palata liikkeeseen, sillä sain mukaani vielä käyntikortinkin ja niin hyvän muistijäljen siitä liikkeestä ja tuotteista.

Samaan aikaan Suomessa on tarjolla itsepalvelukahviloita, joissa pääosassa tuntuu olevan tiskin takana oleva myyjä eikä suinkaan asiakas. Tämän päivän Hesarin yleisönosastolla oli turkulaisen Jukka Westermarckin kuvaava kirjoitus palvelun laadusta rakentamisen ja sisustamisen toimialalla. Hän kysyy täysin oikeutetusti: "Mihin on hävinnyt myyjien ammattiylpeys ja -taito? Tässä taitaisi olla uusi elinkeino: toimittaa tilaajalle sitä, mitä hän oikeasti tilasi ja vielä oikean määrän". Toimitusajoista ja hymystä nyt puhumattakaan :)

Michelle Obama ja uudelleen brändätty naisen malli

Sunnuntai 12.4.2009 klo 10:26 - Heli Sirkiä

Näköjään Pääsiäisenä olen jumittunut tähän tyyli/imago osioon ja koulutettujen naisten imagokysymyksiin. Psykologi Peggy Drexler Cornell Medical School'ista on kirjoittanut erinomaisen artikkelin "mom-in-chief" Michelle Obamasta modernin naisen roolimallina: "There is Something About Michelle".

Tämä nainen uskaltaa aidosti olla mitä on - koulutettu uranainen ja äiti. Hän ottaa kantaa rohkeasti naisena olemiseen, menemättä perinteiseen kotiäiti-miehen-tuki roolimalliin. Pukeutumista ja tv-haastatteluja myöten.

Hän antaa piut paut huippudesignereille, ja haluaa itse päättää tyylistään tai luottaa boutiquen pitäjä Ikram Goldmanin valintoihin. Noh, ehkä kuningatarta ei ihan kannattaisi mennä moikkaamaan villapaidassa, kuten Oscar de la Renta totesi. Hienoa kuitenkin, että hän ei suostu tuotteistettavaksi miehensä statistiksi. 

Mielenkiintoista on myös ero Hillary Clintonin imagoon. Hänestähän syntyi aikanaan kova, feministinen mielikuva. Michelle Obaman kuva taas on täysin päinvastainen: lämmin, välittävä ja silti mielipiteissään hyvin jämpti. Nainen joka ei pompi, mutta asettaa rajat pehmeän itsevarmasti. Hänestä huokuu samaan aikaan sekä lämpö että itsevarmuus. Hyvin matriarkaalista, eikä lainkaan huono asia. 

Entä meillä Suomessa? Täällä kinataan edelleen siitä, onko naisen paikka kotona lapsia kasvattamassa riippumatta siitä mikä on hänen koulutuksensa. Kyllä se vain niin on, että jos nainen luopuu unelmistaan (työ/ura) lasten vuoksi, niin harva voi säteillä onnellisena.  Lapsetkin ovat onnellisia, kun äiti on onnellinen.

Nainen voi olla ammatillisesti pätevä, näyttää naiselta ja olla hyvä äiti.

...tosin käytännössä se kyllä vaatii varmaankin kohtuullisen tilin, kotiapulaisen, lastenhoitajan ja hyvän tukiverkoston - aivan kuten miehelläkin on aina ollut kodinhoitojoukot tukenaan;)

Kadonnut Ääni

Keskiviikko 18.3.2009 klo 8:37 - Heli Sirkiä

Vuonna 2005 Suomen Euroviisuedustajana oli Geir Rönning Beslanin tapahtumista kertovalla kappaleella Why.

Mihin ihmeeseen tämä komeaääninen mies on kadonnut?

Tässä hieno duetto Vania Fernandezin kanssa, You Raise Me Up. Voin kunpa tällaisia artisteja olisi Suomessa enemmän. Nyt mies taitaa keikkailla enemmän muissa Pohjoismaissa.