Kuka päättää onko yrityksissä pelon vai innostuksen kulttuuri?

Lauantai 31.3.2012 klo 23:02 - Heli Sirkiä

Kuuntelin tänään Shawne Duperonen webinaarin What are you broadcasting? How to leverage traditional and social media" ja se toi pintaan uudenlaisia ajatuksia sekä markkinoinnista että johtamisesta. 

Sosiaalisen median työvälineiden sijaan mielenkiintoisempana koin Duperonen ajatuksen siitä, että me tietoisesti valitsemme pelon tai rakkauden tunnetilan välillä. Okei okei, tiedän että tämä kuulosta kliseeltä, mutta avaan asiaa tarkemmin. 

Mitä pelko on? Se ei ole itseluottamuksen puutetta, vaan biologiaa ja voi ilmetä hyvinkin monilla tavoilla: vihana, häpeänä, ylimielisyytenä tai tärkeiden asioiden tekemisen lykkäämisenä. Pelko voi olla oman osaamisensa tai tuotteiden markkinointipelkoa - väitämme helposti, ettemme me osaa myydä tai pelkäämme tarjota osaamistamme työntantajalle - sen sijaan että nostaisimme luurin ja sanoisimme "hei, minä tässä". Toisaalta pelko voi olla oman asemansa menettämisen pelkoa, jolloin jämähdetään olevaan ja puolustetaan omaa jakkaraa rystyset valkosina - sen sijaan, että kuunneltaisiin toisten ideoita, ja annettaisiin kokeiluille mahdollisuus . Pelko voi olla myös epäonnistumisen pelkoa, jolloin vaikkapa tentiin lukemista lykätään ja lykätään. Sitten huomenna, sitten kun olen virkeämpi, sitten kun en enemmän aikaa - se sijaan, että luettaisiin ja luotettaisiin siihen että asiat menevät omalla painollaan. 

MItä rakkaus on? Rakkaus sanaa harvemmin kuulee käytettävän yritystoiminnan yhteydessä. Entä jos rakkaus työelämässä tarkoittaisikin rohkeutta ja intohimoa tekemistä kohtaan, iloa, tiimityötä, leikkimielisyyttä ja innostusta? Miltä tuntuisi olla sellaisessa työyhteisössä - vai olisiko se ihan utopiaa?

Kun samaan aikaan peräänkuulutetaan "sisäistä yrittäjyyttä" pitäisi yrityksiin tuoda myös rakkauden ja innostuksen kulttuuri. Ihmisten pitäisi kyetä hyväksymään pelko seikkailuna ja epäonnistuminen elämänkokemuksena. Pelkoja voi hallita myös menemällä eteen päin ja elämästä voi nauttia kokemuksena. Kuulostaako hassulta? Mutta eikö se periaatteessa ole onnellisuuden avain?

Olisiko innostuksen johtaminen avain kohti autenttista markkinointia ja tasapainoista elämää?