Työnhakija vai osaamistaan markkinoiva asiantuntija?

Tiistai 11.5.2010 klo 18:33 - Heli Sirkiä

Tiistain teeman mukaisesti tänään vuorossa on kirjoitus HR-kulmalla. Lupasin jokin aika sitten Twitterissä palata eRekryn käsitteeseen vähän syvällisemmin. Tällä kertaa ajattelin pohtia onko eroa sillä, hakeeko töitä työnhakijana vai markkinoiko osaamistaan freelancerina tai yrittäjänä.  

Sain eilen käsiini Digitaalinen jalanjälki -kirjan. Hyppäsin tietysti uteliaana heti kohtaan yrityksen, ammatin ja yksilön kolmiyhteys ja tarkemmin kohtaan persoonabrändi. Antti Isokangas ja Riku Vassinen määrittävät ammatillisen brändin henkilön nimen arvoksi työmarkkinoilla, persoonabrändi taas määritellään kattamaan yksilön elämää kokonaisvaltaisemmin. Fine. Ostan tuon. Ammatilliset brändit ovat ainakin maailmalla haluttuja rekrytointikohteita. Mutta entä Suomessa? Kirjasta löytyi eräs mielenkiintoinen lause:

"Suomessa värikkäitä persoonallisuuksia siedetään heikosti, vaikka varsinkin asiantuntijaorganisaatioissa itse henkilöt ovat yrityksen tärkeimpiä tuotteita".   

Entä mitä tämä tarkoittaa rekrytoinnissa? Tähän asti eRekryllä on ymmärretty erilaisia menneisyyden työnantajia listaavia lomakkeita, jotka eivät todellakaan ole hakijaystävällisiä. Epäselvää on myös löytyykö paras talentti niiden kautta. Talouselämän verkkolehdessä kysyttiin eilen Siirtyykö rekrytointi Facebookiin? Se antaa suuntaa siitä, mihin ollaan menossa ja missä edelläkävijäyritykset jo ovat. 

Ammatillisen blogin merkitys on kiistaton. Mutta miten tulisi suhtautua omaan brändinsä asemointiin: ollako yrittäjä vai töissä toisen palveluksessa? Vai onko sillä oikeastaan merkitystä? 

Ennen sanottiin, että yritykset eivät halua rekrytoida yrittäjää. En ymmärrä miksi. Ehkä katsottiin että yrittäjä on liian itsenäinen eikä omaa tarvittavia "alaistaitoja". Toisaalta nykyään puhutaan paljon sisäisestä yrittäjyydestä, jossa työntekijä toimii yhtä motivoituneesti ja hallitsee yrityksen eri tuotteet ja funktiot kuin olisi itse yrittäjä. Mikä siis sen helpompaa, kuin rekrytoida valmis osaaja, konsepti ja blogin ja eri sosiaalisen median kanavien kautta syntyneet aktiiviset verkostot? 

Viisaat yritykset profiloituvat aktiivisesti verkossa omien työntekijöidensä kautta, aitoina ihmisinä sekä tositarinoina. Verkostoissa samanhenkiset yritykset ja osaajat kohtaavat. Joskus tuloksena voi olla työ ostopalveluna, joskus rekrytointi vakituiseen työsuhteeseen. Nyt kun asiantuntijoidenkin keikkatyöt yleistyvät, ei ole enää mitään hyvää syytä pitää kynttiläänsä vakan alla.

Jos haluat jonkin alan asiantuntijaosaajaksi, aloita nyt ihmeessä se oma blogi. 

Viikon Timantit ja ajatuksia tulevaisuuden työelämästä

Perjantai 20.11.2009 klo 9:11 - Heli Sirkiä

Vauhdillapa se tämäkin viikko näyttää vierähtäneen. Ilokseni olen saanut jo vetää ensimmäiset ElämänTimantti valmennukset. Tuntuu tosi hienolta nähdä ihmisten innostuksen palo, se antaa odottaa hyvää kolmen kuukauden kuluttua! 

Pilotin tavoitteena on oikeastaan nivoa useampi aihio yhdeksi isommaksi kokonaisuudeksi; sellaiseksi joka hyödyttää sekä yksilöitä että yrityksiä. Käytännössä voi olla haasteellista löytää sellainen tasapaino, joka hyödyttäisi molempia, vaikka se olisikin ideaali tila. Tähän kuitenkin pyrin. 

Kilpailijaseurantaa tehdessäni olen törmännyt mm. online-pohjaiseen elämänhallinnan valmennustyökaluun, joka hyödyntää sosiaalisen median elementtejä. Mutta voiko valmennusta ulkoistaa verkkoon? Eikö jotkut asiat toimi kuitenkin paremmin one-on-one? Ehkä optimaalinen valmennus onkin sekä että? 

Viime viikon Talouselämässä oli mielenkiintoinen juttu siitä, miten nuoret valtaavat työpaikat. Nuoret osaajat. Se oli juttu siitä, miten nuoret haluavat, että yhtiön arvot ovat samat kuin nuoren omat arvot.

"Varsinkin huipputekijöistä on todella kova kilpailu. Jos emme tarjoa parhaille heitä miellyttäviä työolosuhteita, kilpailija tarjoaa".                               -Talouselämä 38/2009 s.27

Vaan miten käy sen suuren massan? Ja 40+ väestön? Jaksammeko me jatkuvasti uudistua, kehittyä ja missä on meidän huippuosaaminen? Osaammeko me itse sitä aktiivisesti kehittää? Entä miten työpaikat huomioivat perheellisten tarpeet, jos yrityksen arvot määräytyvät nuorten osaajien mukaan?

Palaan kahteen tapaamaani Timanttiin. Toiselle on sanottu, että "etkö ole harkinnut hakea töitä ulkomailta? Toinen valitsi yrittäjyyden toteuttakseen itseään ja omaa osaamistaan.Kummallakaan motiivina ei ole raha, vaan halu toteuttaa omaa osaamistaan ja kiinnostuksen kohdettaan.

Minä puolestaan kysyn, miten yritykset ovat valmistautuneet tähän tulevaan muutokseen? Miten luodaan sellainen työnantajan maine, joka houkuttelee ja myös sitouttaa hyviä ihmisiä - ja toisaalta, miten motivoidaan ihmisiä kehittämään omaa osaamistaan ja löydetään tasapaino yksilön ja yrityksen edun välillä?

Yrityskuvan hallinta sosiaalisessa mediassa

Perjantai 9.10.2009 klo 8:56 - Heli Sirkiä

Nimerkki 'sosiaalista mediaa opetteleva' lähetti eilen mielenkiintoisen kysymyksen:

"Kannattaako yrityskuvaa lähteä "hallitsemaan" sosiaalisessa mediassa vai kannattaisiko mahdollisesti vain olla mukana ja vaikuttaa myönteisesti omalla läsnäolollaan?"

Periaatteessa yrityskuvaan pätee samat lainalaisuudet kuin mihin tahansa mielikuvan muodostumiseen: imago syntyy vastaanottojan odotusten ja kokemusmaailman perusteella eikä sitä oikeastaan voi "hallita". Olennaista on se, että yritys toiminnallaan lunastaa lupauksensa niin reaalimaailmassa kuin netissäkin. 

Mitä sitten tarkoitetaan omalla läsnäololla sosiaalisessa mediassa? Tärkeintä yritykselle olisi mielestäni olla tavoitettavissa mahdollisimman monessa eri kanavassa:

• kotisivuilla voi olla vuorovaikutteisia elementtejä, palautekanavia
• voidaan perustaa erilaisia kampanjasivuja, jotka toimivat yhteisöllisesti
• Facebook, Twitter, LinkedIn, Xing ja muut yhteisöt, jotka sopivat asiakasprofiiliin

Yrityksen ja sen edustajien läsnäolo sosiaalisessa mediassa vaikuttaa positiivisesti yrityskuvaan. Vuorovaikutteisuus asiakkaiden kanssa antaa kuvan, että toiminta on aidosti asiakaslähtöistä ja myös asiakkaan toiveet otetaan huomioon tuotteita ja palveluita kehitettäessä.

Jos yrityskuvaa yritetään lähteä kontrolloimaan sosiaalisessa mediassa ollaan mielestäni väärällä tiellä. Silloin ollaan palaamassa vanhakantaiseen keskusjohtoiseen ajatteluun, jossa johto ei luota henkilöstöönsä. Uudessa maailmassa henkilökunta tulee kouluttaa niin hyvin, että yrityksen visio, arvot ja käytöskoodisto on sisäistetty ja näkyy toiminnassa myös sosiaalisessa mediassa.

Mielenkiintoinen tuore esimerkki yrityskuvan hallinnasta koskee avattarien käyttöä. Avattaret ovat siis näitä kaksi- tai kolmedimensionaalisia hahmoja, joita käytetään erilaisissa virtuaalimaailmoissa. IT-konsultointiyhtiö Gartner julkaisi eilen tiedotteen, jossa se ohjeistaa miten yritysten tulisi suhtautua avattarien käyttöön työelämässä. Painopiste on työntekijöiden kouluttamisessa ja yrityksen yhteisten käytössääntöjen paremmassa sisäisessä viestinnässä - ei kieltoihin perustuvassa kontrolloinnissa. Hyvä suositus on eri avattarien käyttö työroolissa ja yksityihenkilönä. 

Yritysten tulee selkeämmin ottaa kantaa siihen, millaista viestintäpolitiikkaa he noudattavat ja valmentaa henkilökunta yrityskulttuurin ja arvojen mukaiseen viestintään. 

Nyt se saapui: Trust Agents

Maanantai 21.9.2009 klo 15:33 - Heli Sirkiä

Tänään sain vihdoinkin postissa Chris Broganin ja Julien Smithin kirjan Trust Agents. Se kertoo siitä, miten netti ja sosiaalinen media mullistavat sekä yritysten että ihmisten tapaa toimia; miten aitous ja läpinäkyvyys ovat tulevaisuudessa yhä tärkeämpiä menestystekijöitä. 

Vaikka vasta äsken aloitin lukemisen, niin olen jo täysin koukussa. Suosittelen ehdottomasti! Tässä pari osuvaa sitaattia alkumetereiltä:

"Those who are active on the Web now realize that they need to embrace this new transparency, that all things will now eventually be known. Companies can no longer hide behind a veneer of a shiny branding campaign, because customers are one Google search away from the truth." 

"Companies must acknowledge that they are as naked on the Web as individuals are."

Sanoisin siis, että menestyjiä tulevaisuudessa ovat ne yritykset, jotka pystyvät luomaan luottamuksen kulttuurin sekä yrityksen sisällä että ulkoisissa sidosryhmissä.

Kuulin hiljattain tarinan eräästä suomalaisesta yrityksestä, jossa ulkopuolinen konsultti kävi haastattelemassa henkilöitä organisaation eri tasoilla ja tehtävissä. Yrityksen johdon edustaja tarjosi vielä mahdollisuutta jutella luottamusmiehen kanssa. Mikäs siinä, ajatteli konsultti. Olihan tuollainen tilaisuus pakko käyttää, kun sellaista kerran tarjottiin. Ja mitä sanoi luottamusmies? Uskokaa tai älkää: luottamusmies kehui yrityksen johtoa täydestä sydämestään. Hmm... uskomatonta mutta totta! Sellaisiakin yrityksiä tässä maassa on :)

Arvot työssä ja elämässä

Tiistai 15.9.2009 klo 10:30 - Heli Sirkiä

Jokin aika sitten kirjoitin blogiini Juhani Töytärin määritelmän menestyksestä. Palaan siihen nyt, sillä sain viikonloppuna käydä mielenkiintoisia keskusteluja arvojen merkityksestä henkilöbrändäyksessä ja yritysten kilpailukyvyn ajurina. 

Töytäri määritteli menestyksen näin: "Jos ihminen tavoittelee ennalta määriteltyä tavoitetta ja tietää mitä tekee - silloin hän menestyy". Hän siis puhuu yksilötason visiosta ja siitä että ihminen on löytänyt 'oman juttunsa' tai kutsumustyönsä. Samantekevää, onko kyse kotiäidistä, bussikuskista tai yritysjohtajasta. Tärkeintä on, että ihminen tekee sitä, mistä hän nauttii ja mistä voi olla aidosti ylpeä. Hän toteaa myös, että samankaltaisuus on tämän päivän pelkuruutta. Kuitenkin, jos haluaa nousta oman alansa huippuosaajaksi, pitää uskaltaa erottua massasta ja myös viestiä osaamisestaan.

Arvot ovat elämän eettinen ohjeisto

Kysyin ystävältäni viime perjantaina, mitkä hänen tärkeimmät arvonsa ovat. Hän esitti vastakysymyksen: "mitä arvot ovat"? Annoin esimerkkejä omista arvoistani: yhteistyö, oikeudenmukaisuus, rehellisyys, luovuus, terveys, ystävyys, taloudellinen turvallisuus. Sen jälkeen pohdimme, miten nämä toteutuvat jokapäiväisessä elämässämme - ihmissuhteissa, työssä, raha ja kotiasioissa sekä hyvinvoinnissa. 

Pohdimme sitä, kuinka moni oikeastaan on unelmatyössään, jossa pääsee hyödyntämään erikoisosaamistaan ja taipumuksiaan, tai voi työkseen tehdä asioita, joista todella nauttii.  

Toinen mielenkiintoinen havainto oli suhde rahaan ja ajankäyttöön eri sidosryhmien välillä. Haluammeko rahaa taloudellisen turvallisuuden vuoksi vai olemmeko materialisteja; tai onko raha kenties vain välttämätön paha? Entä käytämmekö rahaa ja aikaamme oikeasti niihin asioihin ja ihmisiin, jotka meille ovat tärkeimpiä? 

Jos ihminen toimii arvojensa vastaisesti, seuraa siitä joko konflikteja työssä ja ihmissuhteissa tai uupumusta, jopa masennusta. Siksi olisi todella tärkeää kysyä itseltään, mitä oikeasti haluan tehdä, mitkä ovat arvoni ja kuinka elän niiden mukaisesti työssä ja elämässä kokonaisuutena. 

Yrityksen ja yksilön arvokongruenssi 

Kun yksilöiden tavoitteet ja yrityksen arvot kohtaavat, syntyy yhteisiä menestystarinoita; kohtaamisia, jotka luovat tulevaisuudessa sen kilpailuedun mitä innovaatioyhteiskunnassa tullaan tarvitsemaan. Samaa asiaa sivusi Rampersad kirjassaan Total Performance Scorecard – Johda ihmisiä, mittaa tuloksia. Henkilöbrändäys voidaan siis myös siirtää yrityksen tuloskorttimittaristoon tai hyödyntää yrittäjän liiketoiminnan tavoitteisiin.  

Luottamusbisnes

Tiistai 8.9.2009 klo 12:55 - Heli Sirkiä

Jokin aika sitten ihmettelin suomalaisyritysten tapaa käsitellä henkilökuntansa viestintää joko sosiaalisessa mediassa tai sitten tapaus Kiesin kohdalla. Henkilökohtaisesti en voi ymmärtää, miten enää nykypäivänä kielloilla tai keskitetyllä viestintämallilla voidaan ihmisiä ja organisaatioita johtaa.

Samaan aikaan kun Suomessa pähkitään onko Facebookin tai LinkedIn'in käyttö sallittua työpaikalla, niin muualla maailmassa puhutaan luottamuksen rakentamisesta, henkilöbrändeistä ja sosiaalisen median vallankumouksesta.

Kysymys on pitkälle luottamuksesta. Miten yritys voi toimia kilpailukykyisesti, jos pitää elää epävarmuudessa siitä, ovatko työntekijät halukkaat toimimaan yrityksen vision mukaisesti? Eikö luottamus pikemminkin motivoisi yhä parempaan?

Olen seurannut blogisti Chris Broganin ajatuksia sosiaalisesta mediasta, ja innolla odottelen hänen ja Julien Smithin kirjaa "Trust Agent" saapuvaksi postin kautta.

Luottamuksellisten verkostojen luominen on tärkeä asia sekä yrityksille että henkilöille itselleen. Mielenkiintoinen ajatus, joka minua on vaivannut pitkään, on kysymys siitä - kuka oikeastaan omistaa verkostot? Mihin voidaan vetää raja yksityisen ja bisneksen välillä? Ovatko asiakassuhteet yrityksen omaisuutta, vai siirtyvätkö hyvät suhteet henkilön mukana?

Mielelläni kuulisin kommentteja tähän kysymykseen, sillä raja yksityisyyden ja yrityselämän välillä alkaa olla jo kuin veteen piirretty viiva. Mihin suuntaan olemme menossa?

Tässä aiheeseen liittyvä (tai sitä sivuava) mielenkiintoinen blogikirjoitus:

"Help, my boss wants to be my friend on facebook"

"Huippuosaaja hakee teille töihin nyt!"

Sunnuntai 19.7.2009 klo 9:43 - Heli Sirkiä

Näin otsikoi rekrytointijärjestelmätoimittajan mainos aamun lehdessä. Sen mukaan työhakemusten tehokas käsittely parantaa työnantajamielikuvaa.

Niinpä niin! Juuri näinhän rekrytointijärjestelmien toimittajat haluavat yritysten ajattelevan: että parhaat henkilöbrändit löytyvät tehokkailla IT-ratkaisuilla ja osaajat arvostavat firmaa, jossa on hyvä rekrysofta. Joopa joo. Käytännössä ohjelmisto helpottaa hakemusten luokittelua ja paperitulvan hallinointia, mutta väitän että oikeanlaisten huipputyyppien löytämistä se ei välttämättä edistä.

Tulevaisuudessa osaaminen ei nimittäin löydy peruutuspeiliin katsomalla ja työpaikkalistauksilla. Ne eivät anna oikeaa käsitystä siitä, mitä henkilö todella osaa, ja millainen on hänen arvomaailmansa ja mistä kumpuaa hänen innostuksensa unelmatyötä kohtaan.  Työnhakijanäkökulmasta taas on äärimmäisen turhauttavaa täytellä n+1 työnhakulomaketta, vain koska jokaisella firmalla on oma hakemustenhallintaohjelmistonsa.

Entä sitten, jos työnhakijat ja yritykset päättävätkin alkaa käyttää online työkaluja ja alkavat markkinoida omaa osaamistaan ohi rekrytointiohjelmistojen?

Mikä estää työnhakijoita ja rekrytoijia käyttämästä esim. LinkedIniä, XINGiä tai vaikkapa Visual CV:tä rekrytoinnissaan? Kuinka moni rekrytoija tunnustaa käyttävänsä Googlea osaajien ja osaamisen etsimisessä? Niinhän me tuotteita ja palveluitakin etsimme.

Hämmästykseni olen vielä tänään keväänä kuullut rekrytointiyrityksen edustajan kysyvän: "mitä on ihmisten markkinointi". No tätähän se on! Oman osaamisen markkinointiviestintää.

Musiikkivideo työnhaun viraalikampanjana

Twitterin kautta sain tänään vallan mainion linkkivinkin todella luovasta hakemuksesta. Musiikkivideo YouTubessa ei välttämättä sovi kaikille, varsinkaan Suomessa, mutta idea on loistava ja taatusti erottuva! Olen varma, että Al löytää työnantajan, joka arvostaa innovatiivisuutta, rohkeutta ja huumorintajua. Rohkea veto!

You Tubessa Al kirjoittaa: 

"After writing countless resumes and cover letters, I decided to try something a little different: MUSICAL COVER LETTER / RESUME. So I wrote a song, recorded it and filmed some scenes for it. Here's to hoping this will make me stand out more than those cliche cover letters!

Also, if you're an employer who has taken a liking to this, please email me at al.biedrzycki@gmail.com to contact me. I can forward my real (not musical) resume to you!

Hope you enjoy, Al"