Työn tekemisestä palveluiden tuotteistamiseen

Keskiviikko 19.5.2010 klo 13:44 - Heli Sirkiä

Työmarkkinoilla on menossa iso muutos tavassa tehdä työtä. Ennen olimme jossain töissä, tulevaisuudessa tarjoamme osaamistamme erilaisiin projekteihin. Ehkä tästä voisi jossain määrin puhua myös innovaationa: uutena tapana tehdä työtä. 

Mutta uusi tapa vaatii myös hyvin uudenlaista ajattelua. Emme ole enää työnhakijoita vaan osaamisen markkinointibisneksessä. Enää ei riitä, että esität CV:si ja kehut olevasi 'hyvä tyyppi'. Nyt ja tulevaisuudessa pitää osata tuotteistaa omaa osaaminen myytäväksi palvelupaketiksi. Mielellään useammaksi tuotteeksi eri kohderyhmille.

Tässä pari erinomaista esimerkkiä yrittäjistä, jotka ovat tuotteistaneet oman osaamisensa helposti markkinoitavaan muotoon:

CocoStyle - tyylikonsultaatio ja Personal Shopper palvelut

Tyylikonsultti Maarit Jantunen on tuotteistanut lukuisia erilaisia palveluita oman osaamisensa ympärille. CocoStylen paletista löytyy erilaisia tuotteita yrityksille, yksityishenkilöille sekä muodin ja markkinoinnin ammattilaisille. Palvelut yksilöidään, mutta ne on silti tuotteistettu helposti tilattavaan muotoon, joilla on myös selkeä hintalappu. 

Vauras Nainen - varallisuusvalmennusta naisille (ja miehillekin...)

Tapasin Terhi Majasalmen Naisten sijoituskirjan lanseeraustilaisuudessa ja ihastuin hänen liikeideaansa tarjota riippumatonta talous- tai varallisuusneuvontaa naisille. Yleensähän naiset eivät helposti uskalla rahasta ja sijoittamisesta kysellä - ainakaan miesten läsnäollessa. Siksi tuntui erinomaiselta idealta tarjota naiselta-naiselle opastusta tässä elämän kannalta tärkeässä asiassa. Myös Terhi on tuotteistanut kiinteistö- ja rahoitusalan osaamisensa selkeäksi tuotteeksi, yhden päivän valmennukseksi.  

Kun henkilöön sitoutunut osaaminen on tuotteistettu tällä tavoin selkeäksi kokonaisuudeksi, yrityksen tai kuluttajan on paljon helpompi se ostaa. Esimerkiksi yrityskoulutuksista vastaavien henkilöiden on paljon helpompaa ja nopeampaa poimia kokonaisuus osaksi henkilökunnan kehittämistä koulutusohjelmaa. 

Osaamisen markkinointi on paljolti palveluiden tuotteistamista. Mitkä ovat Oy Sinä Itse Ab:n hittituotteet? 

Työnhakija vai osaamistaan markkinoiva asiantuntija?

Tiistai 11.5.2010 klo 18:33 - Heli Sirkiä

Tiistain teeman mukaisesti tänään vuorossa on kirjoitus HR-kulmalla. Lupasin jokin aika sitten Twitterissä palata eRekryn käsitteeseen vähän syvällisemmin. Tällä kertaa ajattelin pohtia onko eroa sillä, hakeeko töitä työnhakijana vai markkinoiko osaamistaan freelancerina tai yrittäjänä.  

Sain eilen käsiini Digitaalinen jalanjälki -kirjan. Hyppäsin tietysti uteliaana heti kohtaan yrityksen, ammatin ja yksilön kolmiyhteys ja tarkemmin kohtaan persoonabrändi. Antti Isokangas ja Riku Vassinen määrittävät ammatillisen brändin henkilön nimen arvoksi työmarkkinoilla, persoonabrändi taas määritellään kattamaan yksilön elämää kokonaisvaltaisemmin. Fine. Ostan tuon. Ammatilliset brändit ovat ainakin maailmalla haluttuja rekrytointikohteita. Mutta entä Suomessa? Kirjasta löytyi eräs mielenkiintoinen lause:

"Suomessa värikkäitä persoonallisuuksia siedetään heikosti, vaikka varsinkin asiantuntijaorganisaatioissa itse henkilöt ovat yrityksen tärkeimpiä tuotteita".   

Entä mitä tämä tarkoittaa rekrytoinnissa? Tähän asti eRekryllä on ymmärretty erilaisia menneisyyden työnantajia listaavia lomakkeita, jotka eivät todellakaan ole hakijaystävällisiä. Epäselvää on myös löytyykö paras talentti niiden kautta. Talouselämän verkkolehdessä kysyttiin eilen Siirtyykö rekrytointi Facebookiin? Se antaa suuntaa siitä, mihin ollaan menossa ja missä edelläkävijäyritykset jo ovat. 

Ammatillisen blogin merkitys on kiistaton. Mutta miten tulisi suhtautua omaan brändinsä asemointiin: ollako yrittäjä vai töissä toisen palveluksessa? Vai onko sillä oikeastaan merkitystä? 

Ennen sanottiin, että yritykset eivät halua rekrytoida yrittäjää. En ymmärrä miksi. Ehkä katsottiin että yrittäjä on liian itsenäinen eikä omaa tarvittavia "alaistaitoja". Toisaalta nykyään puhutaan paljon sisäisestä yrittäjyydestä, jossa työntekijä toimii yhtä motivoituneesti ja hallitsee yrityksen eri tuotteet ja funktiot kuin olisi itse yrittäjä. Mikä siis sen helpompaa, kuin rekrytoida valmis osaaja, konsepti ja blogin ja eri sosiaalisen median kanavien kautta syntyneet aktiiviset verkostot? 

Viisaat yritykset profiloituvat aktiivisesti verkossa omien työntekijöidensä kautta, aitoina ihmisinä sekä tositarinoina. Verkostoissa samanhenkiset yritykset ja osaajat kohtaavat. Joskus tuloksena voi olla työ ostopalveluna, joskus rekrytointi vakituiseen työsuhteeseen. Nyt kun asiantuntijoidenkin keikkatyöt yleistyvät, ei ole enää mitään hyvää syytä pitää kynttiläänsä vakan alla.

Jos haluat jonkin alan asiantuntijaosaajaksi, aloita nyt ihmeessä se oma blogi. 

Osaamistalous ja tasa-arvosuunnitelmien haasteet

Tiistai 4.5.2010 klo 9:59 - Heli Sirkiä

Osaaminen ja henkilöstön suorituskyky ovat yrityksen menestyksen kannalta yhä tärkeämpiä tekijöitä. Onko yrityksillä varaa syrjiä "kympin tyttöjä" tai eri kulttuurisen tausta omaavia osaajia?

Vapun päivänä joensuulainen yrittäjä ja kaupunginvaltuuston jäsen Ari Alsio antoi mahdollisuuden kollektiiviseen tasa-arvosuunnitelman ideointiin Uuden Suomen blogissaan. Kävin sitä minäkin kommentoimassa, kun kerran tilaisuus kuulemiseen annettiin.  

Tärkeimpinä tekijöinä tasa-arvon edistämisessä näkisin osaamiseen perustuvan rekrytoinnin sekä palkitsemisjärjestelmät, jotka sidotaan yrityksen strategian toteutumiseen. Myös osaajan elämäntilanteeseen perustuvat joustot ovat erityisesti naisille tärkeä tasa-arvoa edistävä tekijä. Etätyötä tekevä äiti voi aivan yhtä hyvin osallistua yrityksen uusien palvelukonseptien innovointiin nykyteknologian keinoilla. Mikäli ideat toteutuvat, sen pitäisi näkyä myös palkitsemisessa.  

Kuinka monessa pk-yrityksessä tehdään osaamiskartoituksia tai strategista rekrytointia? Rekrytoidaanko pikemminkin ad hoc -pohjalta ja "täsmäosaaja" siihen tehtävään, johon nyt juuri on tarvetta vai etsitäänkö sellaista osaamista ja potentiaalia, jonka varaan voi rakentaa myös tulevaisuuden kilpailukykyä?

Entä kuinka moni työntekijä tai työnhakija osaa nähdä oman osaamisensa yrityksen näkökulmasta ja markkinoida sitä esimiehelleen tai uudelle työnantajalle? Kuinka moni yritys palkitsee tuon osaamisen hyödyntämisestä yrityksen kehittämiseen - ja annetaanko siihen aina edes tilaisuutta? Pitääkö työn olla vain suorittamista ja tiukkaa esimies-alainen -kahtiajakoa?

Kuinka moni lahjakas ja osaava henkilö turhautuu, kun ei pääse antamaan osaamispanostaan ja vaihtaa sitten toiseen yritykseen? Kuinka moni on osaamistaan vastaamattomissa töissä tai työttömänä? Osataanko ikäjohtamisen haasteet hyödyntää?

Erilaisuus on rikkautta - tasa-arvo on erilaisuuden hyväksymistä, mahdollistamista ja arvostamista. Tasa-arvo on osaamisen johtamista. 

Urasiirtymä - uusi mahdollisuus?

Perjantai 22.1.2010 klo 9:37 - Heli Sirkiä

Urasiirtymä (career transition) mietityttää varmasti monia näinä aikoina. Joko oma työ on loppunut,  työperäinen sairaus tai oman elämäntilanteen sanelemat reunaehdot pistävät elämän arvot ja työvaihtoehdot uusiksi.

Ajatus tähän kirjoitukseen heräsi oikeastaan päivän Helsingin Sanomien yleisönosastokirjoituksesta Nuorelle äidille uusia työmahdollisuuksia ei ehkä tule, jossa tuplamaisteri Johanna Reinman kirjoitti siirtymisestä teollisuuden kv. markkinointiurasta kotimaan tehtäviin lasten syntymän jälkeen.  Hän kirjoittaa naisen valinnoista, jotka tunnistan itsekin hyvin: 

"Olen nauttinut koti-illoista lasteni kanssa. Aikoinaan unelmatöistä alkanut urani sen sijaan on vaihtunut työttömyyden hiljaisiin päiviin."

Hän toteaa naisten valintojen olevan kauaskantoisia ja kysyy naisilta suoraan: "Jaksatko kantaa hiipivän katkeruuden tehdyistä valinnoistasi? Uusia mahdollisuuksia ei ehkä tulekaan". 

Hyvä kirjoitus.

Miksi urasiirtymä on niin vaikeaa?

Jäin itse pohtimaan, miksi urasiirtymä tai uranvaihto on niin vaikeaa. Miksi uranaisina aloittaneita äitejä ei helposti oteta vähemmän vaativiin tehtäviin lasten ollessa pieniä? Kun taas lapset ovat kasvaneet ja olisi mahdollisuus palata omaa osamista, koulutusta ja paloa vastaaviin tehtäviin - onkin usein liian myöhäistä. CVssä on ammottava aukko, ja täsmäkokemusta omaavat hakijat tulevat valituiksi. 

On lapsellinen klisee väittää, että "kotiäitinä olen oppinut organisoimaan asioita". Höpö höpö. Se on perusedellytys jokaiselta nykyajan työelämässä. Työnantajat odottavat tulosnäyttöjä sekä bisneksen kannalta hyviä verkostoja. 

Väittäisin, että äitiyden kautta menetetyt resurssit johtuvat siitä, että rekrytoinnissa arvostetaan sitä missä ja kenen palveluksessa olet ollut töissä, ei niinkään sitä, mitä osaat ja mikä on mahdollinen lisäarvosi yritykselle. 

Henkilöbrändistä apua transitioon tai CVn aukkoihin

Jos ihmisen elämänkaarta tarkastellaan henkilöbrändinäkökulmasta, maineemme voi auttaa urasiirtymän rakentamisessa. Sen sijaan, että aloittaisi kaiken alusta ja kouluttautuisi kokonaan uuteen ammattiin, mietin miten voisi oman ammattinsa puitteissa siirtää painopistettä muihin tehtäviin. Olennaista on tuoda esiin se osaaminen ja lisäarvo, mikä henkilöllä olisi annettavanaan. Jos henkilö pystyy rakentamaan omasta osaamisestaan ja persoonastaan vahvan brändin, sen voisi olettaa kantavan yli perhevapaiden tai työttömyyden. Tämä luonnollisesti edellyttää todellista ja ajantasaista osaamista.

Miten sitten antaa näyttö ajantasaisesta osaamisesta ilman työsuhdetta:

• Oppisopimus väylänä on hyvä, mutta sekin maksaa työnantajalle. 
• Uudelleen kouluttautuminen on sekin hyvä, jos sen pystyy rahoittamaan.
• Näyttötutkinnot olisivat nopea keino, mutta se veisi työttömyyspäivärahan eli on mahdollista vain niille, joilla on varaa menettää päivärahat

Ammatinharjoittaminen tai yrittäjyys olisi myös hyvä vaihtoehto, jos se vain tehtäisiin helpommaksi. Yhdestäkin toiminimellä tehdystä keikasta menetät työttömyysturvan ennalta arvaamattomaksi ajaksi. Itseäni kovasti mietityttää myös työministeri Anni Sinnemäen ehdotus osinkotulojen verotuksesta. Sekö tukee yrittämistä ja sitä kautta työttömyyden vähentämistä ja uusien työpaikkojen luomista?

Näyttää siltä että poliitikoilla on tosiaan vaihtoehtoja uravalintoihin, mutta kuinka paljon niitä on yksityisellä sektorilla tai määräaikaisissa tehtävissä julkisella sektorilla työskentelevillä naisilla?

Joustoa työhön ja ammatinharjoittamiseen

Perjantai 7.8.2009 klo 20:35 - Heli Sirkiä

Hieman huolissani olen seurannut uutisointia kansantalouden madonluvuista. Vienti laskee liukumäkeä ja pyllymäessä on myös metsäteollisuus. Komeassa nousukiidossa sen sijaan ovat työttömyysluvut.

Osaamisesta tässä maassa ei ole pulaa, ei todellakaan. Sen sijaan minua on jo pidempään mietityttänyt työmarkkinoiden jäykät rakenteet. Tänään saimme kuulla asiasta Finnairin ex-johtajan Jukka Hienosen suulla.

AY-liike on yksi asia, työttömyysturvan tulkinta on toinen. Olen viime aikoina selvittänyt freelancereiden tai satunnaisesti työllistyvien henkilö iden tilannetta työmarkkinoilla. Pullonkaulaksi näyttäisi tulevan työttömyysturvan tulkinnat: onko kyseessä palkansaaja vai yrittäjä. Tätä voitaneen soveltaa myös muihin aloihin.

Tuntuu vähintäänkin kornilta, että ihminen joka aktiivisesti markkinoi työpanostaan ja tekee yksityisellä sektorilla sattumanvaraisesti keikkatöitä, saattaa joutua 4kk karenssiin tehtyään vaikka yhden päivän töitä tai satunnaisia keikkoja eri asiakkaille.   

Eikö tällainen keikkatöiden tekeminen olisi kaikkien etu? Ihmiset kehittäisivät osaamistaan ja olisivat aktiivisia, yritykset saisivat joustavasti tarvitsemaansa täsmäosaamista kuhunkin tilanteeseen ja projektiin, ja kulut pysyisivät muuttuvina.

 Nykyään yritysten tilanteet ja tarpeet vaihtuvat hyvin nopeasti. Tarvitaan ketteryyttä ja joustoja myös työmarkkinoilla. Tämä ei tarkoita sitä, että ihmisen pitäisi odottaa passiivisena kotona rekrytoijan soittoa - päinvastoin. Osaajat buukataan, jos heitä vain osataan jostain hakea. Onko ostaminen tehty helpoksi? Puhujia ja hoitajia voi jo varata netistä, miksei siis muitakin? Puhujat lienevät yrittäjiä, mutta hoitajien työnantajana on joko HoivaNet tai yksittäiset kotitaloudet. Jos hoitajan asiakkaana on eri kotitaloudet, mikä on hänen työttömyysturvansa, jos hoitokeikkoja ei olisi (tosin siitä tuskin on pelkoa)? Pikaisesti silmäiltynä HoivaNet vaikuttaa ainakin näin asiakasnäkökulmasta todella hyvältä konseptilta. Hoitajien profiilikortteja pääsee selaamaan kun on rekisteröitynyt asiakkaaksi ja kalenterikin heillä on näkyvissä. 

Suuresti vaihteleviin tai satunnaisiin työtilaisuuksiin ei yritystä kannata perustaa. Tarkoituksenmukaista olisi lisätä työmarkkinoiden joustoa tekemällä pikaisesti linjauksia työttömyysturvan ja yrittäjyyden tulkinnoissa kaikilla aloilla. Mikä mahtaa olla vakuutusoikeuden tämän hetkinen kanta asiaan?

Lähde:

Koskinen, Seppo: Palkansaaja vai omassa työssään työllistyvä työttömyysturvassa. Taiteen palkkatyöntekijä vai itsensä työllistävä taiteilija

"Huippuosaaja hakee teille töihin nyt!"

Sunnuntai 19.7.2009 klo 9:43 - Heli Sirkiä

Näin otsikoi rekrytointijärjestelmätoimittajan mainos aamun lehdessä. Sen mukaan työhakemusten tehokas käsittely parantaa työnantajamielikuvaa.

Niinpä niin! Juuri näinhän rekrytointijärjestelmien toimittajat haluavat yritysten ajattelevan: että parhaat henkilöbrändit löytyvät tehokkailla IT-ratkaisuilla ja osaajat arvostavat firmaa, jossa on hyvä rekrysofta. Joopa joo. Käytännössä ohjelmisto helpottaa hakemusten luokittelua ja paperitulvan hallinointia, mutta väitän että oikeanlaisten huipputyyppien löytämistä se ei välttämättä edistä.

Tulevaisuudessa osaaminen ei nimittäin löydy peruutuspeiliin katsomalla ja työpaikkalistauksilla. Ne eivät anna oikeaa käsitystä siitä, mitä henkilö todella osaa, ja millainen on hänen arvomaailmansa ja mistä kumpuaa hänen innostuksensa unelmatyötä kohtaan.  Työnhakijanäkökulmasta taas on äärimmäisen turhauttavaa täytellä n+1 työnhakulomaketta, vain koska jokaisella firmalla on oma hakemustenhallintaohjelmistonsa.

Entä sitten, jos työnhakijat ja yritykset päättävätkin alkaa käyttää online työkaluja ja alkavat markkinoida omaa osaamistaan ohi rekrytointiohjelmistojen?

Mikä estää työnhakijoita ja rekrytoijia käyttämästä esim. LinkedIniä, XINGiä tai vaikkapa Visual CV:tä rekrytoinnissaan? Kuinka moni rekrytoija tunnustaa käyttävänsä Googlea osaajien ja osaamisen etsimisessä? Niinhän me tuotteita ja palveluitakin etsimme.

Hämmästykseni olen vielä tänään keväänä kuullut rekrytointiyrityksen edustajan kysyvän: "mitä on ihmisten markkinointi". No tätähän se on! Oman osaamisen markkinointiviestintää.

Musiikkivideo työnhaun viraalikampanjana

Twitterin kautta sain tänään vallan mainion linkkivinkin todella luovasta hakemuksesta. Musiikkivideo YouTubessa ei välttämättä sovi kaikille, varsinkaan Suomessa, mutta idea on loistava ja taatusti erottuva! Olen varma, että Al löytää työnantajan, joka arvostaa innovatiivisuutta, rohkeutta ja huumorintajua. Rohkea veto!

You Tubessa Al kirjoittaa: 

"After writing countless resumes and cover letters, I decided to try something a little different: MUSICAL COVER LETTER / RESUME. So I wrote a song, recorded it and filmed some scenes for it. Here's to hoping this will make me stand out more than those cliche cover letters!

Also, if you're an employer who has taken a liking to this, please email me at al.biedrzycki@gmail.com to contact me. I can forward my real (not musical) resume to you!

Hope you enjoy, Al"

Hei, mistä Sinä olet?

Tiistai 12.5.2009 klo 22:08 - Heli Sirkiä

Tulin juuri eräästä oman alani järjestön koulutustilaisuudesta. Tai verkottumistilaisuudesta. Erittäin mielenkiintoinen tilaisuus sinänsä. Vakuutuin ja vaikutuin presentaation pitäneen viestintäalan yrityksen osaamisesta suuresti.

Mutta yleisön joukossa jälleen kerran törmäsin tuohon Suomessa niin tuttuun kysymykseen: "Mistä sinä olet?" Ei, ei kysyjää kiinnostanut kuulla, kuka minä olen tai mitä minä teen, vaan mistä minä olen. Miksi se on niin merkitsevää, mistä firmasta joku on? Onko firma ihmisen attribuutti? Vai toisin päin?

*Huokaus*

Huhtikuussa sain tilaisuuden osallistua Sue Tonksin ve tämään Power Networking -seminaariin. Siellä esittäytymistä opeteltiin sujuvasti: "Hi, I'm Sue, Sue Tonks. My company trains people to be more effective in professional networking".

- Who are you and what do you do? Hyvin yksinkertaista. Ja olennaista. Vasta lopussa on aika vaihtaa käyntikortteja ja kertoa mistä firmasta ollaan.

Tämä asia on vaivannut minua jo vuosia.

Miksi meille on niin paljon tärkempää saada selville firman nimi, kuin ihmisen nimi ja mitä osaamista hän edustaa?

Yrittäjyyden riskit

Sunnuntai 29.3.2009 klo 14:31 - Heli Sirkiä

Kävin tänä aamuna mielenkiintoisen keskustelun oman osaamisen markkinoinnista yrittäjyyden (lue: toiminimen) kautta. Eräs tuttava olisi saanut parikin tarjousta projekteihin, mutta ehtona oli että ne tehdään laskulla.

Silloin aloin miettimään, miten todennäköistä on esim. lapsiperheiden vanhempien lähteä yrittäjäksi. Asuntolainat ovat niskassa, ja mahdollisesti toinen vanhempi jopa kotona lasten kanssa. Tai sitten yhden vanhemman taloudet.

Kyllä ne riskit ovat aika suuret.

Jos ajatellaan, että kassassa pitäisi olla kolmen vuoden palkat "puskurina", niin kuinka monella tällaisia varoja on?

Kyllä pitää olla aika pomminvarma liikeidea, että uskaltaa lähteä yrittämään. Paluuta normaaliin sosiaaliturvaan saati ansiosidonnaiselle, ei tosiaankaan ole.

Kovasti mietin, miten kynnystä voisi madaltaa... mutta ei nyt ihan heti tule mieleen.

Miksi työkkäri ei toimi kuin Facebook?

Perjantai 30.1.2009 klo 8:27 - Heli Sirkiä

"Miksi työkkäri ei toimi kuin Facebook" kyselee Uuden Suomen blogissaan Ari Alsio, joensuulainen kaupunginvaltuutettu.

Itsekin kommentoin aiheesta hänen blogiinsa, ja kieltämättä tuntuu siltä että Suomessa yksityisyyden suoja tuntuu jo haittaavan työnhakua. Ajatelkaa nyt tietosuojavaltuutetunkin lain tulkintaa: työnhakijaa ei saa googlettaa! Miksi ei, kaikkihan sitä tekevät? Saahan työnhakijakin googlettaa yrityksen taustoja ja käydä kaupparekisterissä.

S itäpaitsi netti on pienyrittäjän - ja myös työnhakijan paras markkinointityökalu. Blogissa sekä muissa kirjoituksissa, kotisivuilla ja yhteisöissä voi näppärästi tuoda esiin omaa osaamistaan sekä arvopohjaansa työelämän ulkopuolella. Siellä muodostuu kokonaiskuva siitä, millainen ihminen työnhakija on. Aivan kuten työnhakijankin tulisi muodostaa kattava kuva työnantajayrityksestä sekä sen toimintatavoista ja yrityskulttuurista.

Netti ja yhteisömarkkinointi on aivan liian hyödyntämätön voimavara työmarkkinoilla. Onko nyt niin, että tiukat laintulkinnat ja yksityisyydensuoja estävät markkinoiden tehokkaan toiminnan?

Estääkö laki myös työnhakijoiden omaan osaamisensa tehokkaan markkinoinnin? Eikö olisi jo aika alkaa opettelemaan oman osaamisensa nettimarkkinointia muutenkin kuin vain lomakkeita täyttelemällä ja hakemuksia lähettelemällä?

Kohti freelance-taloutta

Tiistai 20.1.2009 klo 14:02 - Heli Sirkiä

Tietyilla aloilla freelance-työt ovat olleet normaalikäytäntö jo pidempään: taiteilijat, muusikot, näyttelijät ja vaikkapa toimittajat ovat perinteisesti tottuneet tähän työskentelytapaan. Kiinteitä kuukausipalkkaisia työsuhteita kun ei ole oikein ollut tarjolla.

Nyt meillä on myös keikkalääkärit, tietotyöläiset, ulkoistetut projektipäälliköt ja varmaan kohta voimme alkaa puhua "täsmäosaajista täsmätarpeisiin".  Myymme siis lisääntyvissä määrin osaamistamme, emme enää työhistoriaamme.

Moni haaveilee yrittäjän vapaudesta, mutta toisaalta pelkää yrittä misen riskiä. Entä jos tuo vapaus ja itsenäisyys olisikin mahdollista saavuttaa ilman yrittäjäksi ryhtymistä? 

Voisimme tarjota monipuolisesti omaa osaamistamme vaikka seuraavasti: yhtenä päivänä laulukeikkaa, toisena pk-yrityksen markkinointiviestintää, kolmantena lähialueen vanhusten kanssa kaupassa käyntiä ja ulkoilua,  jutustelua maailman menosta. Jos vielä huvittaa, niin ainahan voi tehdä viikkosiivouspalveluita yhdelle asiakkaalle.

Olisipa laaja ja hyvin hajautettu portfolio :) 

Tai yhtä hyvin toimenkuva voisi olla pari päivää IT-suunnittelua, sen lisäksi jotain muuta keikkatyötä. Sesonkiluontoisesti voisi vaikka lähteä Lappiin eräoppaaksi, kun tuli yliopistossa tuota ranskaakin opiskeltua. Olisipa hauska toimia ulkomaisen ryhmän oppaana - ihan vaan vaihtelun vuoksi.  

Kaikki pohjautuisi oman osaamisemme tuotteistamiseen ja sen hinnoitteluun. Olisiko tässä tulevaisuuden työ?

Puolesta vai vastaan?