Onko vahva yrityskulttuuri sittenkin parempi kuin talo täynnä brändejä?

Sunnuntai 27.6.2010 klo 12:45 - Heli Sirkiä

Verkkokauppayhtiö Zapposin toimitusjohtaja Tony Hsieh on juuri julkaissut kirjan Delivering Happiness: A Path to Profits, Passion and Profits, jossa hän kertoo Zapposin tarinan ja kuinka sen poikkeuksellinen yrityskulttuuri on rakennettu. 

Donna B. Howardin kirja-arvostelussa Amazonin sivuilla, kiinnitin huomiota erääseen kohtaan, joka on vaivannut minua jo pitkään henkilöbrändien osalta. Howard kertoo olleensa erittäin vaikuttunut siitä, miten Tony Hsieh ei rekrytoinutkaan Zapposille paljon huippulahjakkaita yksilöitä, vaan oli valmis luopumaan nopeista voitoista ja investoimaan vahvaan yrityskultuuriin. Hsieh'n mukaan lahjakkaat ihmiset voivat olla joskus sangen omahyväisiä ja voisivat riskeerata yrityskulttuurin kehittymisen. Hsieh halusi panostaa tietoisesti vahvan yrityskulttuurin rakentamiseen pitkällä aikavälillä. 

Samasta asiasta puhui myös Jim Collins kirjassaan Hyvästä paras (Good to Great). Collins puhuu viidennen tason johtajista, jotka ovat samaan aikaan sekä vaatimattomia että määrätietoisia. Viidennen tason johtajat kehittävät yritystä, eivät niinkään maksimoi omaa etuaan. Heitä on kuulemma harvassa.

Nämä esimerkit saivat minut jälleen miettimään henkilöbrändäyksen hyviä ja huonoja puolia. Kuten aiemmin olen kirjoittanut, henkilöbrändäys sopii hyvin yrittäjälle, asiantuntijalle ja luovan alan ammattilaiselle. Yrityskulttuurin johtamiselle se asettaa omat haasteensa - kumpi on tärkeämpää: tähtijoukkue vai joukkue täynnä tähtiä? Onko johtaja brändi vai onko hänen tehtävänsä tehdä yrityksestä brändi?

Heart and Mind branding

Sunnuntai 21.2.2010 klo 15:27 - Heli Sirkiä

Olemme viime aikoina saaneet kuulla ja lukea paljon esimies- ja alaistaidoista. Miksi? Eikö olennaisempaa olisi käydä keskustelua siitä, mistä löytää uusia ideoita ja miten innostaa ihmisiä? 

Satun olemaan suuri Tom Peters fani ja muistan hyvin miten hän jo 90-luvulla ihmetteli sitä, miten ihmiset suhtautuivat harrastuksiinsa intohimoisesti. Mutta työhönsä...? No jaa. 

Miksi me oletamme, että ihmiset sopeutuvat organisaation muottiin? Miksei organisaatio voi hyödyntää ihmisten osaamista ja intohimoja?

Löysin tänään videon, jossa Heasley and Partners mainostoimiston perustaja Kathy Heasley kertoo, mistä Heart & Mind brändäyksessä on kyse. Oli ihan pakko laittaa se tänne näytille, sillä allekirjotan sen sanasta sanaan. Tätä on kilpailukyky ja yrityskuvan johtaminen sosiaalisen median aikana. Miten ihanaa, että löytää jonkun joka ajattelee ja puhuu samalla tavalla brändäyksestä!

Lähde: Heasley & Partners 

Luottamusbisnes

Tiistai 8.9.2009 klo 12:55 - Heli Sirkiä

Jokin aika sitten ihmettelin suomalaisyritysten tapaa käsitellä henkilökuntansa viestintää joko sosiaalisessa mediassa tai sitten tapaus Kiesin kohdalla. Henkilökohtaisesti en voi ymmärtää, miten enää nykypäivänä kielloilla tai keskitetyllä viestintämallilla voidaan ihmisiä ja organisaatioita johtaa.

Samaan aikaan kun Suomessa pähkitään onko Facebookin tai LinkedIn'in käyttö sallittua työpaikalla, niin muualla maailmassa puhutaan luottamuksen rakentamisesta, henkilöbrändeistä ja sosiaalisen median vallankumouksesta.

Kysymys on pitkälle luottamuksesta. Miten yritys voi toimia kilpailukykyisesti, jos pitää elää epävarmuudessa siitä, ovatko työntekijät halukkaat toimimaan yrityksen vision mukaisesti? Eikö luottamus pikemminkin motivoisi yhä parempaan?

Olen seurannut blogisti Chris Broganin ajatuksia sosiaalisesta mediasta, ja innolla odottelen hänen ja Julien Smithin kirjaa "Trust Agent" saapuvaksi postin kautta.

Luottamuksellisten verkostojen luominen on tärkeä asia sekä yrityksille että henkilöille itselleen. Mielenkiintoinen ajatus, joka minua on vaivannut pitkään, on kysymys siitä - kuka oikeastaan omistaa verkostot? Mihin voidaan vetää raja yksityisen ja bisneksen välillä? Ovatko asiakassuhteet yrityksen omaisuutta, vai siirtyvätkö hyvät suhteet henkilön mukana?

Mielelläni kuulisin kommentteja tähän kysymykseen, sillä raja yksityisyyden ja yrityselämän välillä alkaa olla jo kuin veteen piirretty viiva. Mihin suuntaan olemme menossa?

Tässä aiheeseen liittyvä (tai sitä sivuava) mielenkiintoinen blogikirjoitus:

"Help, my boss wants to be my friend on facebook"

Brandilupaus toteutuu sanoissa ja teoissa

Perjantai 4.9.2009 klo 8:53 - Heli Sirkiä

"It takes 20 years to build a reputation and five minutes to ruin it. If you think about that, you´ll do things differently".  -Warren Buffet

Viikon ajan Suomessa on vellonut kohu Audin myyntijohtaja Kiesin ympärillä. Kaikki alkoi siitä, kun herra Kiesi erehtyi pilke silmäkulmassa Anna-lehden erikoisnumerossa poseeraamaan Audin konepellillä, ja puhumaan naisen omin aisuuksista 40-luvun hengessä. Kohun tuloksena Kiesi erosi torstaina 3.9.

Siispä Anna-lehdessä mainostavat yritykset, mainos- ja mediatoimistot saivat lukea seuraavia Audi-logo jalkojen välissä lauottuja mielipiteitä:

1. Auton ulkonäkö viimeistellään jousituksella ja pyörillä - naisen nilkat ja kengät ovat minulle tärkeitä, ja nainen menettää usein muotonsa, jos hänellä on alle seitsemän senttimetrin korot. Oikeastaan voisi sanoa, että auton kaikki käyttöominaisuudet löytyvät naisesta.

2. Tarvitsen naista yhä enemmän sellaisiin asioihin, joihin nainen on tarkoitettu, kuten pitämään miestä hyvänä ja olemaan haluttava.

3. Arvostan myös suuresti sitä, että nainen silittää paitani, tässä eleessä on paljon symboliikkaa. Kun nainen kieltäytyy silittämästä tai siivoamasta, voisi karrikoidusti sanoa, että suhde vetelee viimeisiään.

4. Nainen on halutessaan aika kylmä otus: hän pystyy manipuloimaan ja olemaan ilkeä paljon helpommin kuin mies.

5. Nainen on niin fyysisesti, psyykkeeltään kuin tunne-elämältään aivan erilainen kuin mies. Tämän vuoksi naiset pärjäävät usein huonommin myös johtaja-asemissa: he käyttävät tunteita vääränlaisissa tilanteissa, jolloin tunne menee usein järjen edelle. Mutta tietysti poikkeuksiakin on. Miehet taas pystyvät helpommin hallitsemaan suuria kokonaisuuksia.

6. Nainen selviää kaikesta muusta ilman miestä, paitsi teknisistä ja fyysisistä asioista, kuten hyllyn kokoamisesta tai raskaiden esineiden nostelemisesta.

7. Naisilla on oma logiikkansa, ja tietyissä tilanteissa sitä on vaikea ymmärtää. En myöskään pidä naisten välisestä peruskateudesta. Tämä liittyy myös niin sanottuun lasikatto-ilmiöön: naiset ovat huonoja verkostoitumaan keskenään.

8. Myös itse hankittua lihavuutta on vaikea antaa anteeksi. Naisen tulee pitää huolta itsestään.

9. Kengät, nilkat ja sääret kiinnittävät ensimmäisenä huomioni. Sitten katson, kuinka nainen on pitänyt vartalonsa kunnossa, kuinka hän on pukeutunut ja miltä hän näyttää. Silmiä katson usein vasta viimeiseksi. Oikeastaan katson naista samassa järjestyksessä kuin uutta autoakin.

10. Autoja on olemassa moniin eri käyttötarkoituksiin niin kuin naisiakin.

Lähde: Auton ominaisuudet löytyvät naisista, Helsingin Sanomat 1.9.2009 

Lopputulema

Helsingin Sanomat kirjoitti perjantaina 4.9. näin: "Toimitusjohtaja Lahti ei kertomansa mukaan ollut etukäteen tietoinen, että Anna-lehden markkinaväelle suunnattuun erikoisnumeroon oli tulossa Kiesin haastattelu. Kohua herättäneistä puheista saattaa seurata se, että yhtiön edustajien ulostuloja kontrolloidaan tulevaisuudessa nykyistä tarkemmin."

Mitä kertoo yritysbrandista ja -kulttuurista lausunto, jossa ratkaisuksi tarjotaan kontrolloinnin lisäämistä? Vallitseeko tällaisissa yrityksissä luottamus ja yhteiset arvot?

Audin myyntijohtajana esitettyjä mielipiteitä ei voi laittaa yksityishenkilön ajattelun piikkiin. Joko nämä mielipiteet heijastavat yrityksen ja toimialan arvoja, tai sitten herra Kiesiltä jostain syystä tuntuu puuttuvan terve harkinta, minkälaisia kommentteja 2000-luvun Suomessa on järkevä sanoa ääneen edes vitsinä.

Jos arvot ja toimintakulttuuri ovat tällä tasolla, niin kriisiviestinnästä ja tulipalojen sammuttelemisesta ei ole paljoa apua. Mikä mahtaa olla näiden mielipiteiden hinta?

PS. Tasapuolisuuden nimissä on ihan pakko linkittää tänne Ari Alsion hullunhauska blogikirjoitus Auditorio. 

Helin blogi syksyllä englanniksi

Maanantai 24.8.2009 klo 15:50 - Heli Sirkiä

Syksyn aikana kirjoitukseni alkavat pikku hiljaa kääntymään englanniksi ja siirtyvät osoitteeseen http://helisirkia.worpress.com Tämän päivän juttu käsittelee henkilöbrändäystä ja johtajuutta.

Blogiin on tarkoitus sisällyttää videoita ja mahdollisesti eri teemoilla olevia haastatteluja henkilöbrändäyksen, yrityskuvan ja sosiaalisen median tiimoilta. 

Nähdään siis siellä :)

Johda ihmisiä, mittaa tuloksia

Perjantai 14.8.2009 klo 10:03 - Heli Sirkiä

Tämän perjantain "epistola" käsitteleekin johtamista ja menestystä. Sanoina tuttuja, mutta mitä ne oikeastaan tarkoittavat? Menestyksestä käytän mieluiten Positiivareiden Juhani Töytärin määritelmää:

"Menestyminen on omien, arvokkaaksi ja innostaviksi tuntemiensa tavoitteiden toteuttamista. Jos ihminen tavoittelee ennalta määriteltyä tavoitetta ja tietää mitä tekee - silloin hän menestyy.

Rohkeuden vastakohta tämän päivän yhteiskunnassa ei ole pelkuruus - vaan samankaltaisuus. On t ärkeää tietää, mitä elämältään haluaa. Mitä MINÄ todella haluan. Mikä on MINUN päämääräni?"

Yksi voi haluta olla maailman paras kotiäiti, toinen haluaa tienata miljoonia. Onko kumpikaan parempi kuin toinen - ei mielestäni. Jokaisella on oikeus valita, mitä haluaa.

Johtaminen taas voi olla itsensä johtamista tai yritysten johtamista. Mutta ennen kaikkea se on ihmisten johtamista. Huipputulokset syntyvät siitä, kun ihmiset pääsevät toteuttamaan sitä, mitä parhaiten osaavat ja mihin heidän taipumuksensa parhaiten sopivat.  Tottakai talousjohtaminen ja strategiat ovat tärkeitä, mutta ne ovat kuitenkin yksi osaamisen laji, eri asia kuin (ihmisten) johtaminen.  

Miten yhdistää yritysten menestys ja yksilön tavoitteet? 

Kun toimin imagokonsulttina mietin paljon yksilön ja yrityksen arvojen yhteensopivuutta. Ihmisen ulkoinen olemus viestii paljon hänen arvoistaan, ja se sopeutuu ajan myötä myös organisaation pukeutumiskoodiin. Vieraiden ihmisten ryhmääntyminen julkisissa tiloissa tapahtuu usein pukeutumisen perusteella - jos ette usko, niin tarkkailkaapa seuraan kerran ihmisten käyttäytymistä, kun olette ventovieraiden kanssa esim. verkottumistilaisuudessa!

Ainoa oikea tapa on mielestäni päästä läpinäkyvyyteen myös tässä asiassa. Yritysten AITOJEN arvojen ja yrityskulttuurin on tultava esiin yritysviestinnässä. Enkä tarkoita pukeutumista, vaan eettisiä valintoja ja tapaa toimia. Samoin yksilön on pystyttävä määrittämään oma agendansa, mitä hän elämältään haluaa, ettei ajaudu vääriin tehtäviin. Tuolloin onnistumisen mahdollisuudet ovat pienet ja kokemus vain ruokkii epäonnistumisen tuntemuksia.

Henkilökohtainen tuloskortti - joutavaa höpinää vai arvokas hyvinvoinnin navigaattori?

Vuonna 2003 luin Stephen Coveyn kirjaa Seven Habits of Highly Effective People. Tuolloin täysin hurahtaneena Kaplan-Nortonin Balanced Scorecard ajatteluun halusin yhdistää nämä kaksi. Kehitin "Elämän Timantti" nimisen työkalun, joka oli ikään kuin henkilökohtainen tuloskortti. Testailin sitä käytännössä muutamien henkilöiden kanssa. Tulokset olivat kannustavia. Ajattelin että siitä saisi loistavan mobiilityökalun, "oman elämän navigaattorin". Se sitten kuitenkin jäi. Sattuneista syistä.

Vuonna 2005 sain käsiini Laatukeskuksen julkaiseman kirjan "Total Performance Scorecard - Johda ihmisiä mittaa tuloksia", jossa Hubert K. Rampersad on kehittänyt kokonaisvaltaisen työkalun yrityksille - nimenomaan ihmisten johtamiseen. Mielenkiintoinen kirja, suosittelen!

Oma lähestymiseni henkilöbrändeihin on yksilön näkökulmasta. Olen pohtinut vahvan henkilöbrändin ja yrityksen maineen välistä ristiriitaa. Onko siinä ristiriita? Mielestäni ei, jos se tehdään oikein ja hallitusti. Silloin on kyse ihmisten johtamisesta ja liikkeenjohdon HR-näkökulmasta. Jos 90% yrityskuvasta muodostuu ihmisten kautta, niin miten hyvin yritykset ovat onnistuneet johtamaan tätä henkistä pääomaansa? Johdammeko ihmisiä vai numeroita?

Yrityskuvan johtaminen ihmisten kautta on oikeastaan mahdollista vain silloin, kun johtaminen lähtee toteuttamaan yrityksen visiota, ja tuo visio on myös kaikilla organisaation jäsenille kristallinkirkkaana - ja samanlaisena - kuvana mielessä. Modernin viestintäteknologian avulla sen ei pitäisi olla vaikeaa. Silti, jostain syystä se tuntuu kovin vaikealta. Toteuttavatko yksilöt liikaa omaa agendaansa vai eikö johto viesti tavoitteita oikein? Vai onko haasteena kenties ulkopuoliset sidosryhmät, ay-liike tai viranomaistahot?

Tarina jatkuu ... 

Markkinointi ja asiakaspalvelu kilpailuedun ytimessä

Lauantai 1.8.2009 klo 9:32 - Heli Sirkiä

Kävin viime viikolla pitkästä aikaa Tallinnassa. Ihan vaan tuulettumassa ja haistelemassa muutoksen tuulia. Mielikuvani virolaisista on ollut pitkään, että he ovat vaatimattomia, kohteliaita ja kovia tekemään töitä. Ainakin virolaiset naiset, joihin olen törmännyt erilaisissa palveluammateissa: myyjinä, siivoojina ja ravintoloissa.

Ihastelin jälleen ravintoloiden henkilökunnan työasuja, pöytiin tarjoilua, kohteliaisuutta ja ammattitaitoa. Hymykin kuului hintaan. Tosin tunnustan puhuneeni englantia. Sillä kielellä tuntui saavan parempaa palvelua kuin suomea änkkäämällä. Ruoka oli erinomaista, samoin kahvi loiden kakut aivan taivaallisia ja kahvikin hyvää.

Samoin olin aivan otettu erään koruliikkeen ystävällisestä, mutta hyvin myyvästä asiakaspalvelusta. Tytöt esittelivät todella asiantuntevasti tuotteita ja osasivat vastata kysymyksiini. En todella ollut suunnitellut ostavani mitään, mutta niin hyvin he työnsä tekivät että melkein minun teki mieli maksaa heille siitä asiakaspalvelusta ostamalla tuo 200 euron tuote, joka ei todellakaan ollut budjettini rajoissa. En siis ostanut, mutta ehkä tulevaisuudessa saatan palata liikkeeseen, sillä sain mukaani vielä käyntikortinkin ja niin hyvän muistijäljen siitä liikkeestä ja tuotteista.

Samaan aikaan Suomessa on tarjolla itsepalvelukahviloita, joissa pääosassa tuntuu olevan tiskin takana oleva myyjä eikä suinkaan asiakas. Tämän päivän Hesarin yleisönosastolla oli turkulaisen Jukka Westermarckin kuvaava kirjoitus palvelun laadusta rakentamisen ja sisustamisen toimialalla. Hän kysyy täysin oikeutetusti: "Mihin on hävinnyt myyjien ammattiylpeys ja -taito? Tässä taitaisi olla uusi elinkeino: toimittaa tilaajalle sitä, mitä hän oikeasti tilasi ja vielä oikean määrän". Toimitusajoista ja hymystä nyt puhumattakaan :)

Vuorovaikutustaitoja vai minuuden muokkausta?

Sunnuntai 26.7.2009 klo 9:29 - Heli Sirkiä

Professori Päivi Korvajärvi kirjoitti eilen mielenkiintoisesti HS Vieraskynässä palveluammatissa työskentelevien paineista sosiaalisen vuorovaikutuksen osalta.  Hän pohtii erityisesti ns. contact centereissä työskentelevien henkilöiden paineita, kun he joutuvat yhtäältä toimimaan valmiin käsikirjoituksen pohjalta ja toisaalta sopeuttamaan omaa vuorovaikutustaan kyseessä olevaan asiakkaaseen. Tarkastelua voitaneen soveltaa myös laajemmin asiakaspalvelu- ja myy ntityöhön.

Olen samaa mieltä Korvajärven kanssa siitä, että valmiit käsikirjoitukset ja ulkoapäin saneltu käyttäytymismalli ei ole hyväksi henkilön työssäjaksamiselle. Se tekee työnteosta lähinnä työsuhteen kestoisen improvisaationäytelmän, joka on jopa ammattinäyttelijöille haastava taiteen laji.

Mitä taas tulee aktiiviseen vuorovaikutukseen tai emotionaaliseen ja esteettiseen työhön, niin mielestäni ne ovat ihan normaalia työelämän viestintää. Kysymys on lähinnä siitä, miten pitkälle työnantaja voi sanella näitä asioita työntekijälle. Miksi siisti ulkoinen olemus ja hyvä asiakaspalvelutaito ei enää riittäisi? Eikö esimiesten ja johdon tulisi voida luottaa työntekijöiden omaan harkintaan ja vuorovaikutustaitoihin näissä asioissa?  

Eikö olisi paljon helpompaa, että työntekijä hakeutuu sellaiseen työhön, mikä vastaa hänen omaa identiteettiään, osaamistaan ja arvojaan. Muussa tapauksessa hän joutuu pakostakin "näyttelemään" - ja kenen etu se on?

Yrityskuvan hallinta on johdon tehtävä. Yrityskulttuurin luominen on johdon tehtävä. Se syntyy esimerkillä, ei käsikirjoituksilla.

Minuuden muokkausta? 

Korvajärvi kirjoittaa myös hieman negatiiviseen sävyyn ns. henkilöbrändäyksestä:

" Minuuden muokkauksesta ja tuotteistamisesta on tullut myös liiketoimintaa. On arvioitu, että niiden yritysten määrä kasvaa, joiden toimenkuva on neuvoa, kuinka ihmiset harjaantuvat viestittämään aina tilanteeseen sopivia vaikutelmia ja mielikuvia itsestään".

"Esimerkiksi Yhdysvalloissa järjestetään niin johtajille kuin työttömillekin kursseja ja neuvontaa siitä, kuinka itsestään voi muokata tuotemerkin, jota myydä työmarkkinoilla. Vastaavanlaista toimintaa on myös Suomessakin."

Tässä kohtaa minun kauppatieteilijänä ja viestinnän ammattilaisena on todettava, että professori sosiaalipsykologi Korvajärvi ei nyt ehkä ole aivan tämän alan diskurssin tasalla. Kysymys ei ole minuuden muokkauksesta, vaan oman osaamisen markkinoinnista ja viestinnästä. Mitä pahaa siinä on? Sitä tarjovat Suomessa myös työvoimatoimistot. Ajatella - verovaroin moista huuhaata!

Voisin myös kysyä, että mitä pahaa siinä on että yrityksen palkkalistoilla olevat henkilöt kertovat lyhyesti ja ytimekkäästi mitä he tekevät, jotta asiakas mahdollisesti kiinnostuu yrityksen tuotteista ja haluaisi niitä ostaa? Sillä asiakashan loppupelissä ne palkat maksaa, vai kuinka? Onko myyntihenkisyys palveluammatissa paha asia?

Minuuden määrittely, yksilön arvopohja ja ulkoisen olemuksen hallinta ovat mitä suurimmassa määrin henkilökohtaisia asioita.

Yksilön on syytä säilyttää sisältäohjautuvuus niiden osalta, eikä ulkoistaa vastuuta työnantajalle tai konsulteille. Apua ja vinkkejä siihen voi kyllä pyytää ja saada - joko ystäviltä tai ammattilaisilta.

Amazon-Zappos ja sosiaalisen median tulevaisuus Suomessa

Lauantai 25.7.2009 klo 11:20 - Heli Sirkiä

Viime viikolla tapahtui merkittävä yrityskauppa: Amazon.com osti kenkien online-myyntiin erikoistuneen Zappos.com'in. Uutinen on merkittävä monellakin tapaa.

Ensinnäkin siinä kaksi asiakaslähtöisesti toimivaa verkkokauppaa yhdistyvät. Mutta ei siinä kaikki: kenkäkauppa Zapposin myötä Amazon saa vaikutteita yrityskulttuurista sekä sosiaalisen median osaamista ja asiakaskuntaa.

Toiseksi, Zappos on tunne ttu huippuun viedystä asiakaspalvelusta ja ainutlaatuisesta yrityskulttuuristaan. Vaikka molemmat yritysbrändit tulevat toimimaan jatkossa itsenäisinä, lienee Zapposin arvojen tarkoitus myös siirtyä Amazonille. Zapposin arvot näkyvät toiminnassa, he todella aikaansaavat "WOW" kokemuksia - sen olen myös itse kokenut! 

Aloin nimittäin seuraamaan CEO Tony Hsieh'tä Twitterissä jokin aika sitten, ihan vaan oppiakseni millaista hänen viestintänsä on. Torstai aamuna meinasi mennä kahvit väärään kurkkuun, kun näin Twitterissä uutisen yrityskaupasta - klikkasin sitten katsomaan Zappos CEOn Twitter tiliä. Siellä oli linkki yrityskauppaa koskevaan sähköpostitiedotteeseen, jonka hän oli lähettänyt henkilöstölle. Oma reaktioni oli: WOW! En ole koskaan nähnyt kenenkään yritysjohtajan tiedottavan yrityskaupasta näin avoimesti ja vielä Twitterissä!

Aika näyttää, miten yrityskauppa vaikuttaa arvoketjun kustannuksiin sekä asiakassuhteisiin. Ainakin pörssikurssin ensi reaktio oli positiviinen. Mielenkiintoinen liitto kaikin puolin.  Zapposiin tarinaan pääset tarkemmin tutustumaan tästä.

Kyllä meillä Suomessakin osataan

Samaan aikaan meillä Suomessa rakennetaan verkkokaupan ja sosiaalisen median ominaisuuksia hyödyntävää verkkoyhteisöä Fruugoa. Se toimii kätevänä kauppapaikkana sekä kansainvälisenä jakelutienä suomalaisille erikoistuotteille.  Vertailu Amazoniin tai Zapposiin ei vielä tässä vaiheessa ole reilua, onhan Fruugo vasta Beeta-vaiheessa. Idea on kyllä mielestäni todella hyvä ja yrityskulttuuri todella innostava ja positiivinen. Kannattaa tutustua tuotteisiin ja olla aktiivisesti mukana antamassa palautetta ja kehittämässä palvelua.

Vertailun vuoksi kannattaa käydä kurkkaamassa myös uutta MyZappos palvelua tai kotimaista RunToShop palvelua.

Toinen mielenkiintoinen yrityskauppa, joka pisti silmääni jokin aika sitten oli viestintäyhtiö Soprano Oyj:n 51% osakeosto Brain Alliancesta. Kun selaa yrityksen referenssilistaa, saa aika hyvän käsityksen verkkoliiketoiminnan mahdollisuuksista myös Suomessa. Netti ja sosiaalinen media ei ole turhan julkisuuden hakemista tai heikko signaali. Se on viestintää, yhteisöllisyyttä ja todellista liiketoimintaa tässä ja nyt. Siihen olisi meidänkin Suomessa ja syytä herätä!

PS. Vasta nyt lauantai-iltana huomasin, että varsinainen "kuuma peruna" Suomessa taisikin olla Nokian saksalaisen Cellity AG:n yritysosto tai pikemminkin henkilöstön osto. Ehkä sillä osaamisella helpotetaan sosiaalisen median hallintaa mobiilissa, en tiedä. Itseäni kiinnostaa kuitenkin huomattavasti enemmän online-bisneksen asiakaskokemuksen hallinta kuin reaaliaikainen tietovirta tai mitä ja missä kaverit puuhaavat :)